kalluppia

Olen muilla osatoilla kirjoitellut joskus tilanteestani. Lyhyesti: Esikoinen kuusivuotias ja toista lasta ei vielä ole kuulunut, vaikka olisi saanut tulla vaikka heti. Yksi keskenmeno joulukuussa 2004. Herätti uudelleen toiveen että ehkä vielä joskus. Isompiin tutkimuksiin emme halua lähteä, yksi raskaus ja yksi keskenmeno todistaa että hommat toimii. Raskaanaolo on ihanaa...Useampia lapsia halutaan, vielä on aikaa, kun olen vasta 28-vuotias.

eli poika syntyi 9kk esikoisen 1v päivän jälkeen :)
Alettiin yrittää toista lasta jo tytön ollessa 8kk. Tulin raskaaksi 2kk päästä, mutta se raskaus päättyi keskenmenoon. Pian onneksi tärppäsi uudestaan mikä oli ihme, sillä esikoista yritettiin 10kk ennen testiä).
Nyt pojan ollessa 3,5kk alkaa vauvakuume taas vaivata... Mielestäni pieni ikäero on hyvä. Lapsi ei totu siihen, että on "maailman napa" (nyt en tarkoita sitä, että kaikki ainokaiset olisivat sellaisia!). Toisaalta taas poden huonoa omaatuntoa siitä, että en ehdi olla 2v tyttömme kanssa niin paljoa kuin haluaisin... Hän on kuitenkin vielä pieni...
Itse olen nauttinut myös raskaana olosta. Vaikkakin 2. raskaus oli raskaampi kuin eka.
Synnytykset on myös olleet ihan positiivisia kokemuksia. Ja sehän auttaa myös paljon, että mieheni on niin täysillä myös mukana tässä jutussa. Yksin en jaksaisi. Lapset ovat myös hänelle tärkeintä maailmassa.
Minulla oli niin hyvä säkä ä-päivärahojen kanssa, että jäin ä-lomalle esikoista odottaessani joulukuussa 2002. Olin kokoajan kotona tytön kanssa, siihen asti kun poikamme syntyi (ja tietysti vieläkin :)) Pelkäsin että saan minimiä-päivärahaa, mutta päiväraha lasketaan edellisvuoden tulojen mukaan ja jäin silloin joulukuussa vasta ä-lomalle, joten sain nyt suunnilleen samaa rahaa kuin esikoisen aikanakin. Minulla on vakituinen työpaikka, eikä tullut mieleenkään että veisin tytön hoitoon vähäksi aikaa ennen toista ä-lomaani. Halusin hoitaa tytön (ja muutkin lapset) mahd. pitkään kotona!