Miten on?
Oman käsitykseni mukaan harrastuksissa tärkeintä on rentoutuminen ja hauskuus. Miten voi rentoutua tappamalla viattomia eläimiä? Kuinka metsästys voi olla huvia? Ymmärrän vielä sairaiden eläinten metsästyksen ja samoin, jos eläimiä on haitaksi asti, mutta en ymmärrä sitä huviharrastuksena! Kun ammutte metsässä eläimen, ajatteletko, miltä siitä tuntuu? Se menetti juuri elämänsä, se menetti kaiken. Seuraavaksi sen tie kulkee pataan, nahaksi tai turkikseksi. Ette voi sanoa "se oli vain yksi eläin, ei se osaa tajuta". Kyllä eläimet osaavat tajuta eikä se ole "mikään yksi eläin". Miettikää, haluaisitteko te joutua ammutuksi? Tekin olisitte vain yksi ihminen muiden joukossa, eihän sillä olisi väliä... Vai olisiko?
Oman käsitykseni mukaan harrastuksissa tärkeintä on rentoutuminen ja hauskuus. Miten voi rentoutua tappamalla viattomia eläimiä? Kuinka metsästys voi olla huvia? Ymmärrän vielä sairaiden eläinten metsästyksen ja samoin, jos eläimiä on haitaksi asti, mutta en ymmärrä sitä huviharrastuksena! Kun ammutte metsässä eläimen, ajatteletko, miltä siitä tuntuu? Se menetti juuri elämänsä, se menetti kaiken. Seuraavaksi sen tie kulkee pataan, nahaksi tai turkikseksi. Ette voi sanoa "se oli vain yksi eläin, ei se osaa tajuta". Kyllä eläimet osaavat tajuta eikä se ole "mikään yksi eläin". Miettikää, haluaisitteko te joutua ammutuksi? Tekin olisitte vain yksi ihminen muiden joukossa, eihän sillä olisi väliä... Vai olisiko?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ihminen on eläin ja ihminen tappaa syödäkseen siinä missä moni muukin eläin. Eläimestä ei tunnu kuoleminen luotiin yhtään epäoikeudenmukaisemmalta kuin kuolla toisen villieläimen tappamana. Ja yksi eläin on yksi eläin. En haluaisi joutua ammutuksi eikä eläinkään tiedä joutuvansa ammutuksi tai tapetuksi kynsin/hampain. On huomattavasti eettisempää syödä luonnossa elänyttä pyytä kuin häkissä elänyttä kanaa.
Minua onkin aina vähän harmittanut se että metsästysksestä puhuttaessa painotetaan niin voimakkaasti sanaa harrastus. Vaikka se on myös harrastus on se osittain myös elämäntapa.
Nykyaikaisessa yhteiskunnassa metsästys(ja kalastus) on enää hyvin harvoin tarpeellista lisäravinnon hankkimiseksi. Kotitarvemetsästys on kuitenkin vaihtoehto lihan tehotuotannon tuotteiden ja vegetarismin välimaastossa. Metsästyksellä kerätään suomessa vuosittain noin 10 miljoonaa kiloa sananmukaista luomulihaa. Lihan arvo tehomaataloudelle olisi anakin 300 miljoonaa vanhaa markkaa, ja tämä osuus on siten pois teollisesta lihantuotannosta.
Nykyaikasita lihantuotantoa vaivaavat monet ongelmat, myös eettiset ongelmat. Tuotantoeläimet eivät ole sen viattomampia, kuin metsäneläimetkään. Yleensä ihmiset ovat sitä mieltä, että luomutuotantoa tulisi lisätä ja eläimien kohtelua parantaa. Ihanteellinen tilanne tietysti olisi jos eläimet saisivat elää täysin vapaana, toteuttaen luontaista käyttäytymismalliaan ja syöden luontaista ravintoaan.
Kaikki nämä ihanteelliset arvot toteutuvat kotitarvemetsätyksessä. Eläimet elävät täysin vapaata luonnonmukaista elämäänsä, kunnes kohtaavat kuolemansa, sairauden, ravinnonpuutteen, petojen tai metsästäjän toimesta. Metsästäjän luotiin kuoleminen lienee näistä vähiten kärsimystä tuottava vaihtoehto. Myös itse metsästys on melkoisen luonnonmukainen tapahtuma. Saaliiksi joutuvat varomattomimmat yksilöt, eläimellä on siis aina mahdollisuus selvitä eikä saaliin saaminen ole ollenkaan helppoa.
Toisaalta joidenkin eläimien kohdalla kannan säätely on tuiki tarpellista. Esimerkiksi hirvipopulaatio ilamn säätelyä aiheuttaisi hetkessä suuria ongelmia, ja jäniksiä vaivaa aika ajoin rutto. Nykyaikaiset kaatopaikat elättävät suuria pienpetopopulaatiota.
Tietysti yksittäinen metsästäjä ei aina metsästäessään mieti tätä kaikkea, mutta ne ovat metsästyksen olemassaolon perusperiaatteet. Mutta kyseessä ei varsinkaan ole tappamisesta koituva huvi. Osaatko esimerkiksi kuvitella kalastajan kokevan sellaista huvia vetäessään kalan kuivalle maalle? Metsästyksessä on kysymys aivan samoista asioista kuin kalastuksessakin. Itse saatu, ja alusta loppuun asti itse valmistettu kala maistuu aina kaikista parhaimmalle.
Tuleekohan tälläisiä ajatuksia mieleen myös lihatiskin ohitse käveltäessä, kun pakasteallas suorastaan tursuu ihraa ja kuolleita eläimiä?
Miksi nautaeläimen voi tappaa mutta metsästyksestä nousee valtava haloo joidenkin, asiaa tuntemattomien suussa?
Matka vaikkapa yhtä teertä kohti on metsiä pitkin kuljettuna noin metsästysaika ja 3 päivänä viikossa koko päivän kävely. Jos tämä vielä on julmaa teurastusta, niin tervetuloa kävelemään sinne metsään ja katsomaan kuin julmasti tämä tappotouhu käykään. Laskin, että viime syksynä koiran kanssa käveltiin noin 1000 kilometriä ja saaliina oli kanalinnuista 1 kukkometso ja 1 kukkoteeri.
Tästä voi äkkiseltään päätellä, että olen kävellyt myös ilman tappamisen verenhimoista virnettä poskipielessä pitkin metsiä monta päivää. Voisin väittää jopa, että kaikki päivät menevät ilman kyseistä ramobilua kun kun käy metsällä.
Suurin paha asiassa taitaakin olla se ampuminen. Kalojahan ei tarvitse sääliä, eivät ne ole suloisia. Mutta ampumisen takia henkensä heittäminen, VOI HIRVEÄ! Ja kun ne ovat suloisia.
Elikkä jänistä, näätää, kettua, supikoiraa voi helposti sääliä, koska ne ovat pörröisiä, suloisia ja pikkuisia, siitäkin huolimatta, että ei-metsästävät kansalaiset saavat liikkua melkoisen matkan ja metsästävät (ilman koiraa) kansalaiset saman verran nähdäkseen näitä eläimiä. Cityrusakot siis erikseen, puhun nyt metsäjäniksistä, ketuista (ja supikoirista).
Vai voitko väittää esimerkiksi, että olet nähnyt näädän muutenkin kuin televisiosta, tai vaikkapa ketun muualtakin kuin auton ikkunasta? Entä susi, karhu, ilves, metso, teeri? Entä muita kuin riistaeläimiä; kotka, isokuovi / pikkukuovi, suokukko, pikkutikka, helmipöllö, viirupöllö, huuhkaja, kanahaukka?
Miten on? Vai tuliko tämä purkaus vain siltä tasolta, jolta ne yleensä muodostuvat. Siis että ollaan AJATELTU, että kun ihmistä ei metsästetä, ei eläimiäkään saisi? Vai olenko väärässä?
Edellä jo hirvimies tiivistikin eettisen pohdiskelun asiasta erittäin hyvin, tähän minulla ei ole lisättävää.
Pitäisi ottaa huomioon myös riistanhoidollinen puoli kun puhutaan metsästyksestä ja tappamisesta.
Jos yhtään eläintä ei ammuttaisi pariin vuoteen kohta olisivat Suomen metsät täynnä mätäneviä kuolleita eläimiä,koska taudit lisääntyisivät tällöin herkästi ja myös ruoka kävisi vähiin.Samoin hirvikantaa pitäisi verottaa enemmän kun ottaa huomioon kuinka paljon hirvet aiheuttavat tuhoja metsäteollisuudelle!
Kirjoitin jo aiemmin, että hyväksyn metsästyksen, jos se on ylisuuren kannan harventamista. Huvimetsästystä harrastuksena en kuitenkaan hyväksy.
Yritin vastata metsästyskysymykseesi kirjoituksellani yleensä metsästyksen eettisyydestä.
Mitä tarkoitat "huvimetsästyksellä". Esim. voitko antaa esimerkin huvimetsästyksestä jota et hyväksy, niin voisin yrittää vastata täsmällisemmin.
Mitä muuten tarkoitat...
"Kun ammutte metsässä eläimen, ajatteletko, miltä siitä tuntuu? Se menetti juuri elämänsä, se menetti kaiken. Seuraavaksi sen tie kulkee pataan, nahaksi tai turkikseksi."
Kysytkö, että miltä mahtaa kuolleesta eläimestä tuntua, kun se on juuri kuollut? Tai miltä siinä vaiheessa kun joutuu pataan?
En ole asiasta täysin varma, mutta luulen että kuolleesta eläimestä ei tunnu miltään olla kuollut tai padassa. Jos kuoleman jälkeistä elämää on, niin tuskin siinäkään tapauksessa saaliiksi joutunutta eläintä harmittaa joutua erityisesti ihmisen saaliiksi, jonkin muun pedon sijasta. Tuskinpa eläin muutenkaan metsässä pelkää juuri pataan joutumista. Eihän se tiedä mikä on pata tai kattila tai mitä niilä tehdään. Eivät ne myöskään tiedä mikä on pyssy tai mitä sillä tehdään, eivätkä ne siis pelkää ihmistä pyssyn vuoksi.
jos kirjoituksellasi "kyllä eläimet osaavat tajuta", väität että eläimillä on taju padoista kattiloista ja pyssyistä, niin voin vakuuttaa että olet väärässä. Eläin ei osaa pelätä juuri metsästäjää. Ne pelkäävät kaikkea epätavallista koska se saattaa olla vaaran merkki. Ovat siis varovaisia kaikkia kohtaan. Varoivaisuus on luonnossa selviytymisen ehto, ja sillä selviää niin petojen kuin metsästäjien kynsistä.
Sulla oli asiaa !! olen hirvi jutun kanssa samaan mieltä RANKALLA KÄELLÄ ENS SYKSYNÄ HARVENNETAAN HIRVIÄ !! näin ne ainakin lehessä puhuvat!? JA MINÄ MEE HOITOON JA OTA ASIOISTA SELVÄÄ ENNEN KUN ALAT TÄSTÄ ITKEMÄÄN !!
Eipäs aleta heti hoitoon neuvomaan. Mahdatko olla taas niitä yksi trolleja, jotka haluavat pilata metsästäjien manietta esiintymällä idioottimetsästäjänä.
Nimimerkin minä metsästäjille esittämiä kysymyksiä kuule monesti tavallisten pulliasten suusta. Niihin olen kuullut metsästäjien vastaavan ihan asiallisesti. Ei tarvitse alkaa hulluksi nimettelemään ketään.
Kirjoitin äskettäin pitkän viestin vastauksena ensimmäisiin kysymyksiin, mutta kunnon Netscape se kompastui. Samaa en jaksanut yrittää kirjoittaa enää uudelleen, mutta annampa kantani näihin uusimpiin...
Tarkoitin tuolla "miltä eläimestä tuntuu, kun se kuolee?"-kysymyksellä sitä, että se ei eläin ihan heti kuole, kun se ammutaan. Ensin sitä jahdataan mahdollisesti koirien kanssa, sitten kuuluu iso PAM ja sietämätön kipu laskeutuu ruumiiseen. Sitten se (toivottavasti) kuolee eikä jää kitumaan. Tällä kysymyksellä en tarkoittanut, että kuolemanjälkeistä elämää olisi olemassa. Siihen en usko.
Ehkeivät eläimet osaa tajuta, että "tuo on metsästäjä ja nyt se ampuu minut", mutta kyllä ne osaavat pelätä, aivan kuten sanoitkin. Mieti, miltä niistä tuntuu, kun niitä jahdataan ehkäpä koirien kanssa pitkään?
Lähes kaikilla eläimillä on jotakin pelättävää, Suomen nisäkkäillä se on usein ihminen. Monissa muissakin maissa eläimet saavat pelätä , paljon enemmänkin. Monissa maissa myös ihmiset saavat pelätä. Meillä ei kuitenkaan ole semmoisia pelkoja kuten riistaeläimillä. Elämmekö me liian huoletonta elämää? Jos meidän oloissamme joka nurkan takana olisi pyssymies, olisi stressi varmasti iso. Eikö eläimilläkin voisi olla stressiä, kuka tietää? Ei kukaan.
Hyppään aiheesta sivuun, nimittäin kettujahteihin. Tämä on minusta moninkertaisesti kamalampaa kuin metsästys. Jahdata hevosen selässä kymmenillä koirilla pientä ketturaukkaa, kunnes se uupuu ja revitään kappaleiksi. Voiko tämä olla oikein? Eikö ihmisillä ole sydäntä?
Miltä teistä tuntuu, kun te ammutte eläimen? Onko mielessänne "Jes, se osui!" vai käykö mielessä edes pientä sääliä?
Tämäpä antoi mahtavan kuvan metsästäjistä? Taidatte olla kaikki tuollaisia, vai? Olen ottanut asioista selvää, älä luule, että olen nähnyt juuri tv:ssä, kun jänöjussi ammutaan. Sinulla ei taida sääliä olla ollenkaan ja käytöksesi ei tunnu kovinkaan kohteliaalta...
Olin talvella kävelemässä tiellä, kun sen poikki juoksi täysiä talvipukuinen metsäjänis. Pari metrin päässä siitä juoksi musta labradorinnoutaja se se pysähtyi, onneksi, kun näki minut. Näin jänis säästyi. Metsästäjä sai jäädä pellon toiselle puolelle harmittelemaan, siellä hänet näin. Ja minä: olen samaa mieltä. :)))
Siis kysymykselläsi tarkoitit, kärsiikö eläin metsästyksestä tai siitä kun sitä ammutaan?
Pidän kyllä erittäin todennäköisenä (olen varma), että eläin kärsii enemmän tai vähemmän kuolemansa hetkellä. Itse metsästys ei aiheuta suunnatonta stressiä tai kärsimystä eläimille. Tällä tarkoitan nyt suomessa nykyaikana lain puitteissa tapahtuvaa metsästystä. Muissa maissa tapahtuvaa metsästystä, tai salametsästystä ei kannata tähän asiaan liittää, koska ne ovat jo lailla kiellettyä ei hyväksyttyä toimintaa suomessa. (Esim. englantilainen ketunmetsästys)
Asiasta tietämätön helposti muuta tietoa vailla kaivaa esiin kuvan disneyn piirretyistä, jossa metsästyskoirat jahtaavat pupujussia tai metsästäjä ampuu Bambin äidin. Totuus on tarua ihmeellisempi. Esimerkiksi hirvi ei pelkää haukkuvaa koiraa juuri ollenkaan. Se saattaa oleskella kaikessa rauhassa tai jolkotella ”muina miehinä” pois paikalta. Haukusta on se hyöty, että metsästäjä tietää missä eläin on ja voi yrittää päästä paikalle huomaamattomasti. Jäniksen metsästämisessäkään kyse ei ole ajojahdista, jossa jänis edellä kauhuissaan pakenee koira kannoillaan. Koira tuskin pärjää jänikselle juoksussa, mutta hajuaistinsa avulla seuraa sitä perässä verkkaisesti. Metsästäjän tehtäväksi jää arvata mistä jänis saattaisi mahdollisesti kulkea. Eläin voi joutua siten saaliiksi varomattomuuttaan tai sattuman kaupalla.
Mitä tuohon eläimen tappamiseen tulee, mielestäni asiaa tulee katsoa kokonaisuutena. Ottaa huomioon teollisen lihantuotannon eläimille tuottamat kärsimykset ja verrata niitä vapaana eläneen metsästetyn riistan kärsimykseen. Kyllä eläin varmasti kärsii sitä ammuttaessa. Mielestäni se on kuitenkin hyväksyttävää. Elävänä lihaa ei voi syödä ja kaupasta ostettu liha tarjoaa ainoastaan vaihtoehdon sulkea silmänsä kärsimykseseltä. Joka ei pysty eläintä tappamaan syödäkseen, sen ei ehkä tulisikaan syödä lihaa? Metsästäjä osaa valmistaa lihan elävästä kalasta tai nisäkkäästä valmiiksi ateriaksi asti.
Laukauksen jälkeinen tunne riippuu tilanteesta. Metsästys on paljon muutakin, mutta olennainen osa on tietysti saalis, vaikka jotkut ovat ehkä eri mieltä. Siististä hetitappavasta laukauksesta voi olla tyytyväinen. Huonosta laukauksesta taas päin vastoin. Hukkaan mennyt saalis on erittäin harmillinen. Kukaan metsäsällä käyvä ei halua jättää tapettua riistaa metsään ja etsimisen käytetään yleensä kaikki voitava. Siksi harvoin saalis jää löytymättä. Jos saalis jää metsään se harmittaa, vaikka muuten metsällä saaliitta jääminen ei harmittaisikaan.
Edelleen rinnastan metsästyksen kalastukseen. Saaliin saaminen metsällä tuntuu aivan samalta kuin kalastuksessa. Minusta on aiheellista kysyä, eikö sinua mietitytä millaista nautintoa kalamies tuntee kiskoessaan kalan koukulla suupielistä kuivalle maalle? Oliko kiva saada kala hengiltä? Vai eikö se ole sama asia? Miksi? Eikö kalat ole yhtä suloisia kuin metsän karvaturrit? Saako rumia eläimiä syödä, mutta ei suloisia?
Kettujahti tapahtuu koirien ja hevosien kanssa kuten tv:ssä on näytetty ENGLANNISSA.
Kettujahti Suomessa tapahtuu joko ajokoiralla, lippusiimalla, hetitappavilla raudoilla tai kettuloukulla.
Eläimet eivät takuulla pelkää että nyt tuo ampuu minut, koska havaitessaan metsästäjän ne vaihtavat olinpaikkaansa nopeasti, esimerkiksi jänis juoksee noin 80km/h ja kettukin kuuttakymppiä. Tälläiseen vauhtiin on turha yrittää ammuskella yli 25 metrin juoksevaa eläintä, joten se, että eläin ei havaitse sinua, on ratkaisevassa asemassa.
Mitä tulee kipuun ampumisen kanssa, luoti tai hauli ei tee kipeää kuten esimerkiksi veitsi, vaan turruttaa osumakohdan ja aiheuttaa ns. anafylaktisen shokin tehdessään nopeasti suuren haavakanavan, jolloin verenpaine laskee sekunnissa siten, että eläin menee tajuttomaksi.
Saman kokemuksen voi kuvitella kun sinut nukutetaan. Esimerkiksi laukausääni tulee vasta paljon myöhemmin vaikkapa kiväärillä ammuttaessa 100 metristä eläintä. Jokainen metsästäjä ampuu tappaakseen.
Eläimillä on stressiä, mutta harvemmin se johtuu metsämiehistä, useammin muista saalistajista. Eläinten stressi johtuu luonnosta itsestään ja se on elossasäilymisen ehto. Mikäli jänis vain paistattelisi päivää kivellä, se olisi pian huuhkajan, kanahaukan tai vaikkapa hiirihaukan kynsissä.
Jäniksen stressi nousee kyllä esimerkiksi ajossa, mutta jäniksen elämä on muutenkin jatkuvaa jahdattavana oloa, ilman lepotaukoa. Koiralla ajettaessa taas lyhytjalkaiset koirat ajavat jänistä siten, että se etenee kävelyvauhtia ja tekee paluuperiä, sekä harhauttelee koiraa pienellä alueella. Täydellistä pelkoa ei jänikselle edes voi tulla (eli paniikkia), koska eläin menisi toimintakyvyttömäksi suuresta adrenaliinin määrästä ja joutuisi saaliiksi.
Ketuilla homma menee suunnilleen samoin, kun vaan otetaan huomioon se, että kettu vaihtaa metsästyseuran alueen nopeasti toiseen ajossa, jolloin metsästys on sen ketun osalta ohitse.
Sääliä en jahdattavia eläimiä kohtaan tunne. Saaliin saadessani tunne on sama kuin saisi esimerkiksi ongella ison hauen tai lohen. Sääliä tunnen toki silloin, jos osuma ei ole kunnollinen, mutta tällöinkin paikkaava laukaus on ammuttava heti. Eli jos haavoittava laukaus huomataan, paikkolaukaus eläimeen tehdään heti.
Eläimen stressistä vielä sellainen asia, että kyllä tästä tiedetään, itse asiassa eläimen stressiä on tutkittu paljon laajemmin kuin ihmisen stressiä. Lähinnä stressittömyyttä eläimet ovat tarhoissa, joissa on riittävän suuret tilat elää. Olisiko sitten oikein ottaa kaikki eläimet suuriin tarhoihin ja pitää ne näin stressittömänä?
Eläinten ja luonnon elämä on jatkuvaa syömistä, tappamista, parittelua ja pakoonjuoksemista. Ei eläimet ole mitänä kukkakedoilla hypiskeleviä sympaattisia pikku pörröturkkeja, vaan täisiä, kapisia ja toisiansa raatelevia petoja, tai sitten karkuunjuoksevia kasvissyöjiä, joiden kohtalo on ennenpitkää joutua syödyksi.
Ja nuorena viikatemies käy kaikkein eniten, esimerkiksi jänisten poikasista kuolee suurin osa. Metsästäjien mitenkään asiaan vaikuttamatta (jänis on rauhoitettu alkaen 1.3 - 31.8). Kanalinnuista kuolee jopa 90% ensimmäisen vuoden aikana. Varmasti monella eläimellä on näin. Pedoista nuorena kuolee myös suurin osa, nääntymällä nälkään tai tauteihin.
Missä välissä sitten tunnetaan stressiä, se lienee lähinnä ihmisen teoreettinen pulma, muiden ongelmien noustessa eläimillä paljon suuremmiksi kuin stressi. Pelko eläimillä taas on jatkuva, luonnonvaraisten vihollisten jatkuvasti vaaniessa. Jopa yölläkin.
Labradorinnoutaja ei ole jäniskoira, joten tuskinpa koiran omistaja sitten oli metsästäjä. Ja jos ns. pelastit jäniksen, asia on metsästyksen häiritsemistä, joka on rikos ja näin ollen tunnustit juuri rikkoneesi lakia. Tästä tulee enimmillään 2 vuotta vankeutta tai ellei menetys ollut kohtuuton, sakkoa.
joo kuulostaa tosiaan siltä että kyseessä ei varmasti ollut jäniksen metsästys. Labradorinnoutajalla se nimittäin ei tapahdu :)
Ehkäpä kyseessä oli joku lenkkeilijä joka oli sattumalta kohdannut jäniksen kuten sinäkin, tai sitten metsämies oli ihan jossain muissa hommissa. Tuosta ML 85 kommentista ei tarvitse säikkyä. Laissa oleva pykälä laillisen metsästyksen häirinnästä koskee tahallista tihutyötä. EI missään nimessä sattumalta metsästykselle aihetuvaa häiriötä. Sitäpaitsi lahempänä kuin 100m tiestä ampuma-asetta ei saa käyttää.
Mistä johtuu että yleensä juuri nuoret naiset (tytöt) ovat sitä mieltä, että metsästys ei ole hyväksyttävää?
Ei tarvitse huutaa. Mielestäni esitetyt kysymykset ovat ihan asiallisia olettaen että henkilö ei tiedä metsästyksestä mitään. Mielestäni niihin kannattaa myös vastata mahdollisimman asiallisesti.
Omien mittausteni mukaan jänis juoksee kuivalla hiekkatiellä noin 55 - 60 km/h
Mitattu noin vuonna 2000 aamulla klo 6 aikaan. mittalaite Opel Vectra Vm -92 :D
Täytyy olla eri mieltä tuosta eläimen kivun tuntemisesta, anafylaktisen shokista ja tajuttomaksi menosta ampumisen jälkeen. Kyllä hyvin osuuneeseen laukaukseen eläin kuolee melko kivuttomasti. Mutta aina ei niin käy. Varsinkin kaikenlaisessa haulikolla tapahtuvassa metsästyksessä, jossa juuri ammutaan nopeasti liikkuvaan eläimeen kuten lentävään sorsaan ym. lintuun ensimmäinen laukaus ei aina tapa. Monesti lentävä lintu on vielä hengissä tipahdettuaan ja tähdätty paikkolaukaus ammutaan maahan tai veteen. Isommat eläimet kuten hirvi taas pääsääntöisesti eivät kuole heti. Se täytyy kuitenkin sanoa että juuri minkäänlaisia kärsimyksen merkkejä ei hirvessä näy osuman jälkeen vaikka eläin varmasti osaa ilmaista voimakkaan kivun, jos sitä tuntee.
Minustä tuota asiaa ei kuitenkaan kannata ryhtyä kaunistelemaan. Kyllä metsästettävä eläin voi kärsiä kuolemansa hetkellä.
Kyllä voi Labbiksestakin jäniskoiran tehdä!!
Itsellä(tosin monirotuisena) Labbis ollut parhaissa jäniskoirissa yhtenä osakkaana.
Labbiksella kun on tarkka ilmavainu ja hyvä huomiokyky!
Ja usein (puhdasrotuistakin) Labbista käytetään "karkottavana" ts.liikkeelle ajavana koirana jänisjahdissakin.
Mutta tuo lairikkomisasia oli ihan totta!
Jep, voi se olla, en ole vain koskaan kuullut jänistä ajavasta labradorinnoutajasta, johtuisko sitten siitä, että yleensä jäniskoiraksi hankitaan muita koiria... Mutta esimerkkisi kyllä taas toi kokemuksen lisää, tai sanoisinko koiran lisää tuohon jänismetsästykseen.. Kiitokset siitä!
ei se kyllä kärsi yhtään ainakaan enempää kuin petoeläimen kynsissä joak taas on toinen luonnollinen loppu. Mitä itse olen ampunut parikymmentä hirveä (se on tietenkin aika vähän mutta kuitenkin.) niin kärsimys on ollut kaukana. Se ettei hirvi ymmärrä kuolla paikalleen kuin rankalaukauksesta ei tarkoita että se kärsisi sydänlaakista.Hyvin kuvaa erään jousimetsästäjän kertomus hirvestä jota tämä ampui sydänosuman ja hirvi ei edes huomannut ampujaa saati osumaa vaan kävi hetken kuluttua makuulle ja kuoli.
Kertomuksesikin voi hyvin pitää paikkaansa omiin kokemuksiini verrattuna. Sanoin itsekin tässä jossain kirjoituksessani, että metsästäjän luotiin kuoleminen on varmasti se helpoin vaihtoehto. Vanhuuteen ei eläimet metsässä kuole. Ei ole mitään hirvien ja pupujussien vanhainkotia, jossa ne voivat sitten viettää rauhallisesti elämän ehtoopäivät. Elämä luonnossa on jatkuvaa kilpajuoksua eikä siellä ehdi vanheta. Heti kun vauhti hidastuu jää jalkoihin. Kuolema seuraa eläimen vanhetessa, nälän, kylmän, tautien ja petojen myötä tai niiden yhdistelmänä.
Kuitenkin jos kysytään, kärsiikö eläin metsästettäessä tai sitä ammuttaessa, mielestäni täytyy vastata, että kyllä useimmiten varmasti kärsii. Minusta sitä ei kannata ryhtyä kaunistelemaan tai vääristelemään. Metsästykselläkin on vastustajansa ja monet haluaisivat kieltää metsästyksen kokonaan myös suomessa (www.oikeuttaelaimille.net) Metsästykselle on kuitenkin kestävät perustelut olemassa sellaisenaan ilman että kilpeä yritetään kiillottaa kaunistelemalla asioita. Sellainen voi olla ainoastaan haitaksi.
Minusta on turha väittää ettei eläin koskaan voisi kärsiä metsästettäessä. Se on kuitenkin hyväksyttävää, jos vertaa teollisen lihantuotannon eläimille aiheuttamiin kärsimyksiin tai eläimen luonnolliseen kuolemaan esim. suuren populaation vuoksi
Tuli vaan mieleen, että lähinnä hirvikiväärin osuma muistuttaa sellaista tulikuumaa rautaa, jolla sivalletaan jostakin läpi, kipua ei sen jälkeen tunnu yhtään, verimäärä on sitäkin isompi.
Tästä on nimittäin omakohtainen kokemus .308win kaliberin luodista, joka osui päälakeen (7 tikkiä, lovi kalloon) ja olisi varmasti osunut alemmas, jos en olisi ollut kumartuneena tutkimaan taulua radalla.
Eli ensin tuntui niin kuin olisi lyöty tulikuumalla raudalla päähän, sitten päälaki meni tunnottomaksi ja seuraavaksi huomasin, että ai hitto, jotain lämmintä valahti kasvoille, jolloin huusin, että älkää jumalauta ampuko enää, täällä on ihmisiä... Verta muuten tuli HULPPEASTI, iso pyyhe oli aivan likomärkä ja terveyskeskuksessakin oli hiukan järkyttyneen näköistä tätiä kun astelin sisään verta tippuva pyyhe pään päällä.
Ei muuten tarvinnut edes tikatessa minkäänlaista puudutusta, tunto palasi vasta noin 4 päivän päästä (mutta sitten kyllä sattui oikein urakalla).
Siitä, että tytöt ovat yleensä ädin tyttöjä, pojat isän poikia, ja harvaa tyttöä kotoapäin tutustutetaan metsästyksen saloihin.
Kuinka monta metsästävää naista tunnet?
Ennemminkin mielestäni nämä metsästyksen vastustajat jakautuvat maalaisiin ja asiasta yksinkertaisesti tietämättömiin kaupunkilaisiin...?
Onko sua oikeasti ammuttu 308:lla päähän, ja miten se oikein pääsi tapahtumaan. Olette varmaan ampujan kanssa hyvissä väleissä vai haahuilitko väärään aikaan tauluilla?
tien läheisyydessä ampumisesta ei laissa ole mitään etäisyysrajaa ainoastaan yleisellä tiellä ei sa ampua eikä metsäteillä ym.sellaisilla metsäkanalintuja
Ah, niin täydellinen harkittu vastaus! tästä minä pidän:) ja olen samaa mieltä!
Mä en jaksa tätä ainaista jankutusta tästä asiasta!!!
Vaikka metsästystä tituleerataankin harrastukseksi, ja kuten joku jo edellä siitä mainitsikin, niin se on enemmänkin elämäntapa. Muistakaa kaikki saatanan kettutytöt tämä: METSÄSTYS ON AINA RIISTANHOIDOLLISESTI TÄRKEÄÄ!! NIMENOMAAN METSÄSTYS PITÄÄ KANNAT KURISSA JA TASAPAINOSSA!
Ilman eläinkantojen seurantaa ja siitä johtuvia rauhoituksia tai metsästämisen sallimisia kannat voivat paisua liian suuriksi, ja se taas ei johda siihen, että esim. ihanoita pupujusseja loikkii tietyillä alueilla paljon, VAAN NE SAATTAVAT KADOTA NÄILTÄ ALUEILTA KOKONAAN!!!
Miksi ihmiset alkavat heti nimitellä eläinten ja luonnon puolesta puhuvia ihmisiä kettutytöiksi?
Ja aika törkeätä on sanoa, että olisin rikkonut lakia tuon jänisjutun kanssa! Minä kävelin rauhallisesti peltotietä pitkin eteenpäin, kun vieras koira juoksee täysiä eteeni jäniksen perässä. Lisäksi tämä on minun perheeni maata (en kyllä ole varma, saako toisen omistamalla maapalalla metsästää). Minä en estänyt koiraa, olin kävelyllä. Tällä miehellä, joka kaukana näkyi, oli kädessään pitkähkö esine, joka kyllä musitutti aika paljon ampumaasetta.
Metsästäjien imagoa nostaa roimasti Stnan Kettutyttöjen noituminen, kiroilu ynnä muu raivoaminen. Edellisen kirjaillut tytsi vaikuttaa ainakin idiootilta joka haluaa vain ammuskella kaikki vtun karvaperseet hlvtin paskaksi mitä vain metsässä näkyy. Ja menkööt ne ...keleen kettutytöt siinä samassa.
Vähän asiallisempaa suhtautumista kiitos. Eikö onnistu?
Asun paikkakunnalla, jossa turkistarhaus on monen perheen elinkeino. Jotkut eläinaktivistien iskut ovat osuneet tuttavien ja ystävien tarhoille, aiheuttaen suurta tuhoa luonnossa eläville eläinkannoille, sekä perheelle, jonka toimeentulosta on ollut kysymys. Yksinkertaisesti sen jälkeen kaikki liian paljon tätä toimintaa muistuttavat tapaukset ovat saaneet niskakarvani nousemaan pystyyn.
En saata ymmärtää sitä, että asioita ei nähdä kokonaisuuksina, vaan tuijotetaan kuin putken päästä, jolloin näkymä jää liian suppeaksi....
tai mikään luontoa ja luonnon mekanismeja (todella) tunteva instanssi tutkinut/skenaarioinut sitä, millaista kehitystä eläinpopulaatiossa tapahtuisi ellei metsästystä tai kalastusta lainkaan harjoitettaisi missään muodossa? Entä heijastukset ihmisyhteisöjen mekanismeihin?
Jos jollain on ko. asiasta tiedossa esim. internetsivuja, olisi mielenkiintoista saada osoitteita.
Ja kyllä, itse harrastan metsästystä sekä kalastusta.