Kielikello talossa

Vanhukset usein ovat sellaisia, että kielivät asiasta kuin asiasta. Nytpä sattuukin niin, että kieliminen tapahtui rappukäytävässä, kuului äänekkäänä laji naapuruston, tytöt yhdessä poikien kanssa päivittivät, kuka oli kaikkein makeinen käytökseltään, kenellä oli parhaimman näköiset vaatteet kerrostalossa mme. Siihen puheeseen liittyi lähinaapurin nainen, jo keski-ikäinen rouva, joka uskoi parhaiden vaatteiden nuorten joukosta löytyvän eräältä työttömyys korvauksen saajalta, naiselta. Hän pitää kierrätys tavarataloista ostamiaan vaatteita ja kavereilta saatuja, joita tuo naishenkilö onnistui uusimaan ostamillaan kankailla ja nauhoilla uuden veroiseksi ommellen niihin aina jotain uutta. Nuoret ihmettelivät naisen kykyä ommella vanhasta uutta, pitää kaavoina vanhoja farkkuja, joiden avulla tekee uusia. Tytöt ja joukkoon liittyneet muut naapurit kertoilivat, milloin kenellä oli uusin takki ja kaikkein hirvien oli ollut päällä minulla. Rasvaläiskä etumuksessa, reikä hihan saunassa, kuluma haaroissa farkuissa. Minä kun tunsin olevani nykyaikainen, enkä ole siksi hakenut uusia, mutta kevään tuli saa minutkin hakemaan uusia vaatteita ja kirjoittamaan hajoamassa olevaa polkupyörää. Kuka teistä on uusimpien vaatteiden omistaja työttömistä ja haittaako teitä muiden jatkuvat uudet vaatteet, uusi auto vuokratalossa, uusi asunto auto vuokratalossa, moottoripyörä viime keväänä pojalla. Mistä lienee saaneet rahat. Olivat työttömiä vuosi sitten kumpikin. Eräs naapuri uusii autoaan jatkuvasti. Ajelee vuosittain jopa viidellä vähän käytetyllä autolla, asuu neliössä vuokralla, ei ole missään töissä ollut kymmeneen vuoteen. Haki suomen kansalaisuutta, vankila joskus menneisyydessä. Ihmetellä täytyy, mistä rahat, kun minä laskenut joka pennin.