mitä te olisitte tarvinneet tai tunnette tarvitsevanne, jotta jaksaisitte esim. Rad-lapsen kanssa?
itsekseni olen paljon pohtinut omaa ja perheen jaksamista radimme kanssa. anoppi (itsekin aikoinaan kasvattilapsi) suosittelee sijoituksen purkua lapsen vaativuuden takia. lapsihan sitoo erityisesti minua kokopäiväisesti, enkä joka päivä pysty niin tiiviiseen antautumiseen.työt kutsuvat ja töistä tulee leipä pöytään ja ne korvaukset muille lapsille rad-lapsen tuhotöistä.
mieheni ja minä emme kuitenkaan vielä usko sijoituksen purin olevan lapsen paras. laitoslapsiko taas laitokseen? edes ammatilliseen perhekotiin, jossa on vaihtuvaa henkilökuntaa? hänhän tarvitsee nimenomaan kiinteitä , pysyviä aikuiskontakteja.
minusta minä tarvitsisin palkallista äitiyslomaa 8vuotiaani kanssa. jotta jaksaisin auttaa häntä syntymään henkisesti, jotta hän saisi minän ja sielun nykyisen tyhjyyden tilalle.
ja itselleni tarvitsisin ammattitaitoista työnohjausta. ja teitä vertaistuekseni.
mikä teillä on kinkkisin kohta? missä te huudatte eniten apua?
itsekseni olen paljon pohtinut omaa ja perheen jaksamista radimme kanssa. anoppi (itsekin aikoinaan kasvattilapsi) suosittelee sijoituksen purkua lapsen vaativuuden takia. lapsihan sitoo erityisesti minua kokopäiväisesti, enkä joka päivä pysty niin tiiviiseen antautumiseen.työt kutsuvat ja töistä tulee leipä pöytään ja ne korvaukset muille lapsille rad-lapsen tuhotöistä.
mieheni ja minä emme kuitenkaan vielä usko sijoituksen purin olevan lapsen paras. laitoslapsiko taas laitokseen? edes ammatilliseen perhekotiin, jossa on vaihtuvaa henkilökuntaa? hänhän tarvitsee nimenomaan kiinteitä , pysyviä aikuiskontakteja.
minusta minä tarvitsisin palkallista äitiyslomaa 8vuotiaani kanssa. jotta jaksaisin auttaa häntä syntymään henkisesti, jotta hän saisi minän ja sielun nykyisen tyhjyyden tilalle.
ja itselleni tarvitsisin ammattitaitoista työnohjausta. ja teitä vertaistuekseni.
mikä teillä on kinkkisin kohta? missä te huudatte eniten apua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä oli sijoitettuna erittäin vaikeahoitoinen rad-lapsi. Voimien huvetessa apua ei tuntunut saavan mistään, ainoastaan syyllistämistä.
Pyysin sijoittaneelta kunnalta työnohjausta, mutta sitä ei kuulemma järjestetty sijaisvanhemille, ainoastaan ammatillisille perhehoitajille, sääli sillä meitä "taviksia" on kuitenkin suurin osa ja meistä suurin osa on kouluttamattomia, ja nimenomaan tarvitsisimme lastenpsykiatrista konsultaatiota työmme tueksi, mutta kun asenne on tämä...
Työnohjausta siis olisimme kaivanneet, mutta samalla mahdollisuuden säännölliseen lomaan, esim. 1 viikonloppu kuukaudessa TAI vaikka 1 viikko vuodessa, ja kunta olisi järjestänyt lapsen/lasten hoidon siksi aikaa.
Sitten olisin tarvinnut korvauksen menetetyistä työtuloista, sillä ilman työtä en olisi voinut olla sijaisvanhempi, yhdestä lapsesta saatu korvaus ei riittänyt siihen, että olisin voinut jäädä hoitamaan lasta kotiin (lapsi tarvitsi ympärivuorokautista valvontaa), taloutemme ei kerta kaikkiaan venynyt niin paljon. Jos olisin taas ollut työelämässä olisimme tarvinneet lapselle kotiin hoitajan tai koulun jälkeen avustajan, joka on lapsen kanssa siihen saakka kun jompikumpi vanhemmista tulee kotiin. Siitä asiasta emme saaneet sijoittavalta kunnalta minkäännäköistä tukea tai edes ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. ainoa ehdotus sossulta oli, että lapsi sijoitetaan meiltä pois, ammatilliseen paikkaan.
Entäpä jos biovanhemmalle olisi annettu tuo kaikki ehdottamasi apu ja tuki ja hoitaja ja avustaja ym. sinne kotiin niin uskallan epäillä huostaanoton toteutumista. Kyllä se on sama bioperheissäkin, ei heru tukea eikä apua vaan katsotaan, että otetaan huostaan kun biovanhempi olisi tuen tarpeessa, vaikka väliaikaisenkin. Näin nämä lapset joutuvat kiertoon.
Kuka kehtaa väittää, että sosiaalityöntekijät ajattelisivat lasten parasta, kyllä siellä on muut intressit kyseessä ja laiskuus periaatteella oma palkka ja kilometrikorvaukset.
ja saa vieläkin. mutta henkisesti sairaana ja alkoholisoituneena ei apua pystynyt hyväksi käyttämään. ja vaurioitti siten "tietoisesti" lastaan.
toivottavasti sinä katkera bio otat opiksesi kotiavustajan ohjauskäynnit, luovut päihteistäsi ja käyt tarjotut hoidot läpi ja nautit annetut lääkkeesi säännöllisesti.
usein lapsen paras merkitsee äidille omasta mieliteosta luopumista ja lapsen asettamista KAIKESSA etusijalle. ei iltaolutta, ei viikonlopun kapakkakeikkaa, ei tupakkaa ei salkkaria tai pornovideota TV:stä. vain pikkukakkosta ja rasvatonta maitoa, terveellistä välipalaa ja yhteistä ulkoilua ja sivukaupalla iltasatukirjaa.
omieni kanssa olen pärjännyt hienosti ihan ilman erityistukea vaikka sisupussini voimia ja luonnetta koetteleekin. miksi sinä et pärjää?
..tuki eikä apu. Minun entisen sijaislapsen kohdalla oli kyse lapsenn kohdistuneesta pahoinpitelystä, eikä sitä vanhempi-lapsi-suhdetta olisi autettu millään tukitoimilla. Mutta jos apua olisi kohdistettu edes sijaisperheeseen, olisi lapsella vieläkin oma koti ja vanhemmat, eikä laitoksen kylmiä seiniä.
Olemme taistelleet samojen onglemien kanssa 7 vuotta. Se, mitä olisimme tarvinneet kuten työnohjaus, emme ole saaneet. Lapsi on myös tarvinnut ammatiapua, jonka puolesta olemme tehneet työtä 6 vuotta. Kun vihdoin saamme lapselle apua ja hänet hoitoon, alkaa meidän sijaisvanhemien höykytys. Lapsen kuntoutuminen vaatisi myös meiltä (hoitolaitoksen mukaan) osallistumista perheterapiaan ja paljon muuhun. Jos voisimme kaiki tarvittavat toimenpiteet hoitaa, pitäisi molempien jäädä pois töistä.
Olemme olleet eri mieltä hoitavan tahon kanssa hoitomenetelemistä ja olemme saaneet kokea sen siten, ettei sijoitusta voida enää jatkaa. Siis olemme astuneet hoitobyrokratian varpaille. Siellä ei ole minkäänlaista yksilökohtaista hoitomenetelmää, vaan kaikki hoidetaan heidän nykymetodiensa mukaan poikkeuksetta.
Emme kuitenkaan halua olla marttyyreita ja uhrata muun perheen mielenterveyttä ja elämää.
Jos sosiaalivirasto ja hoitava taho eivät anna meille riittävää apua ja ohjausta, niin he ottavat vastuun lapsen tulevaisuudesta.