Pienen keittiöni ja koko asuntoni täyttää tänään hyvä leiväntuoksu. Liinan alla on sekä kauraleipä, että auringonkukkavehnäsämpylöitä.
Paljon ei ole tarvetta leipoa yksinäisellä, pakastimeen joutuu osan laittamaan tuostakin, mutta hyvä mieli siitä aina tulee.
Näin talvipakkasella muistuu mieleeni kesät Liljendalin leivintuvassa, missä talon emantä Margit pari kertaa kk leipoi tarvittavat.
Kun metrisiä halkoja ilmestyi leivintupaan, tiesi jo lähtevänsä lasten kanssa kesäretkelle joen rantaan. Eväät ja uikkari vain kassiin ja niin mentiin pellonreunaa päivää viettämään joen uomaan, missä hielkkaa oli kertynyt parin metrin verran lasten kaivaa ja muotoilla. Paljoakaan en uskaltanut uida kauemmaksi, nuorimmaisen ollessa alle 3 vuotias vahdittava, eikä isoveljeen ollut vielä luottamista.
Iltapäivän kuumuudessa tarvottiin takaisin leivituvalle, jossa kuumuus yhä leijaili ison tuvan puolella. Lämmin tuore leipä, jossa voi suli oli herkkua, ja lasten jo nukkuessa viileämmässä peräkammarissa, istuin vielä kynnyksellä leipä sylissäni.
Ihania hetkiä,...luonto jo hiljentyneenä, vain pienen kosken kohina alhaalla saunan luona kuului, jonkun talonisännän hevosrattaiden ääni yli peltomaiseman, jossa kaura hiljaa lainehti.
Vähitellen opin itsekin leipää leipomaan perheelleni, kaikkia lasten herkkuja ei ollut varaa ostaakaan , rahkapiirakoista pullapitkoihin ja korvapuusteihin.
Nyt leivon enää omaksi ilokseni, muistojen tulviessa!
Paljon ei ole tarvetta leipoa yksinäisellä, pakastimeen joutuu osan laittamaan tuostakin, mutta hyvä mieli siitä aina tulee.
Näin talvipakkasella muistuu mieleeni kesät Liljendalin leivintuvassa, missä talon emantä Margit pari kertaa kk leipoi tarvittavat.
Kun metrisiä halkoja ilmestyi leivintupaan, tiesi jo lähtevänsä lasten kanssa kesäretkelle joen rantaan. Eväät ja uikkari vain kassiin ja niin mentiin pellonreunaa päivää viettämään joen uomaan, missä hielkkaa oli kertynyt parin metrin verran lasten kaivaa ja muotoilla. Paljoakaan en uskaltanut uida kauemmaksi, nuorimmaisen ollessa alle 3 vuotias vahdittava, eikä isoveljeen ollut vielä luottamista.
Iltapäivän kuumuudessa tarvottiin takaisin leivituvalle, jossa kuumuus yhä leijaili ison tuvan puolella. Lämmin tuore leipä, jossa voi suli oli herkkua, ja lasten jo nukkuessa viileämmässä peräkammarissa, istuin vielä kynnyksellä leipä sylissäni.
Ihania hetkiä,...luonto jo hiljentyneenä, vain pienen kosken kohina alhaalla saunan luona kuului, jonkun talonisännän hevosrattaiden ääni yli peltomaiseman, jossa kaura hiljaa lainehti.
Vähitellen opin itsekin leipää leipomaan perheelleni, kaikkia lasten herkkuja ei ollut varaa ostaakaan , rahkapiirakoista pullapitkoihin ja korvapuusteihin.
Nyt leivon enää omaksi ilokseni, muistojen tulviessa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletteko kokeilleet valmis pullataikinoita? Ajattelin rahkapiirakkaan valmistaikinaa, kun en ole mikään pullanleipoja ollut koskaan. Kakkuja joskus väsnny.
Minusta ei varmaan olisi ollut anopin kanssa asumaan samaan huusholliin. Hän osasi täydellisesti kaikki työt karjan hoidosta leipomiseen, en olisi leipomistpuuhaan varmaan kelvannutkaan. Hyvin meni kun pysyttiin molemmat omalla reviirillä ja muutama päivä korkeintaan viivyttiin kylässä. Olin ansiotyössä ja leivät ostettiin, kahvipöytään tarjottavaa leivoin itse.
En ole itse valmista pullataikinaa kokeillut, muro ja voitaikinoita kyllä. Tyttärentyttärellä maistoin korvapuusteja, joita oli valmiista pullataikinasta leiponut.
No, hyviähän ne oli kun kaneli ja sokeri peitti itse pullan maun. Oli vain nuorelta unohtunut pullan voitelu, niin ei kiiltäneet kauniisti.
Varmaan voi koko pellilliseen rahkapiirakkaan valmistaikinaa käyttää, näkyy mainoksissa olevan siihenkin pyöreä piirakkapohja. Paljon on mahdollisuuksia nykypäivänä leipojillekin. 😊
Aivan kuin tulisi tuoreiden leivonnaisten tuoksu tänne saakka, mielikuva on niin vahva.
Se tuoksu on lämmin ja kotoinen, hyvän olon tuova tuoksu.
Nykyisin leivon enää sämpylöitä ja harvakseltaan pullaa, jouluksi torttuja sekä pipareita valmeista taikinoista.
Tuli ihan lapsuuskodin leipomispäivät mieleen. Talvipakkasilla kun koulusta kotiin palasi niin jo eteiseen tuli ruisleivän ja piirakoiden tuoksu. Leivontaa varten oli iso leipäuuni lämmitetty sylillisellä halkoja ja niin iso tupa oli kodikkaan lämmin. Uunin pankkollekin oli kiva kiivetä lämmittelemään.
Minä olen pitänyt yllä karjalaista piirakkaperinnettä, johon kuuluivat ruokaisat ruistaikinaan leivotut umpipiirakat. Täytteinä mm liha-peruna, lanttu, ohraryyni-sieni ja kalaakin melkein kuin kalakukko. Käytin Myllyn Paras ruistaikinaa, se oli tarkoitukseen mitä sopivin, mutta valitettavasti se poistettiin viime syksynä tuotevalikoimasta.
Mutta s-s sain idean aloituksestasi, kiitos. Huomenna tulee kampaajani leikkaamaan hiukseni, minäpä leivon kahvittelua varten munariisipasteijat torttutaikinasta jota on jäänyt jäljelle joulusta.
Niin, se onkin mukavaa tehdä tuosta torttutaikinasta, minäkin lihapasteijoita tein ennen joulua. Noista jäännöslevyistä olen tehnyt juustokierukoita, levystä leikannut suikaleita, kiertänyt pari kierrosta, kastanut munaseokeseen ja sen jälkeen parmesaanijuustoon.
Ne kohoaa niin nätisti uunissa ja maistuu hyvin teen tai kahvin kanssa. Hyviä hetkiä kampaajasi kanssa!
En oppinut koskaan kunnon leivänleipojaksi, myös sekä äiti että anoppi pääsasiassa ostivat kaupasta. Itselläni ei ole ollut puulämmitteistä leivinuunia käytettävissä, joitakin leipäkokeiluja olen sähköuunissa tehnyt. Juureen tehty vaalea korileipä onnistuu ja maistuu ihanalle, sen osaavat vanhimmat tyttärentyttäretkin. Sämpylöitä leivoin ennen lasten kanssa useinkin, kun heti tuoreeltaan menekki oli suuri. Niitä voi rikastaa monin tavoin, jyvistä ja siemenistä juuresraasteeseen ja yrtteihin.
Pullaa pitää aina olla pakkasessa iltapäivän kahvihetkeä varten. Olen oppinut hyvän näppituntuman pullataikinaan, aina onnistuu. Usein leivon litran taikinan korvapuusteiksi ja pikkupulliksi myös lasten perheisiin, töissä käyvät nuoret rouvat harvoin ehtivät . He ovat taas taitavia tekemään esimerkiksi juustokakkuja ja suolaisia piirakoita,
Pullataikinaa en ole valmiina ostanut, mutta muro- ja lehtitaikinoita hyödynnän. Pullapohjainen marja- ja rahkapiirakka ovat suosiossani, saa ottaa reilun palasen arkenakin kaffeen kanssa ilman turhia kaloreita. Runebergintortut jätän yleensä väliin, joskus kahvilakäynnillä sesongin aikaan voin maistaa. Laskiaispullat sen sijaan ovat ihana sesonkiherkku, eikä jää yhteen kertaan. Mantelimassa ja nokare kermavaahtoa on oma suosikkitäytteeni, mutta hilloversioita tarjoan myös. Nyt on nutella eli pähkinä-suklaalevite muotia jopa laskiaispullissa. enpä taida kokeilla.
Alkaa olla päiväkahvin aika, korvapuusti kummallekin on sulamassa. Lisään niiden täytteeseen usein kookoshiutaleita tai mantelirouhetta, saa pehmeään pullaan kivaa tekstuuria. Täytyy vielä mainostaa kristallipullia, jotka paistamisen jälkeen voidellaan voisulalla ja pyöritellään hienossa kidesokerissa...todellista hemmotteluherkkua. :)
Alkoi ihan tehdä mieli Ramoonan kristallipullia, tuo voisula ja kidesokeriyhdistelmä saa veden kielelle !
Kyllä minäkin söin sämpylän lämpimänä, toisen puolen öelkän voin kanssa, toiseen vuohenjuustoa lisäksi. Eipä tässä muuta ole 12 jälkeen tarvinnutkaan-
Tuossa katselin jauhelihalla täytettyjä canelloneja, joita vois kääriä helpommin esikeitetyistä lasagnelevyistä. Aineet on kotona ja illaksi varmaan taas jo maistuisikin.
Kumma kun näin pakkaskautena on tuo leipominen ja hellan äärellä olo niin kotoisaa! Vaan nyt ei ulkona ole kuin -6, joten on käväistävä vielä asioilla tänään.
Mistä ne metrinhalot ilmestyi sinne uunin viereen,, toiko sosiska???
Tuo Liljendalin leivintupa kuului mieheni suvun ison maatilan rakennuksiin, missä Margit emännän vanhin poika kantoi puut äidilleen leipomispäivänä. Minä lasten kanssa vietin vain kesää siellä.
Joskus mieheni tullessa viikonlopuiksi maalle, tuli samanen aikamiespoika korttia pelaamaan leivintupaan, ja minä paistoin usein meille lettuja. Kaikki keitokset sinä kesänä tein leivinuunin etuosassa olevalla avohellalla, missä puut asetettiin sivusta levyn alle. Ei ollut mitään luukkuja, mutta hyvin sekin toimi, kun oppi sytyttämään puut. Pieniä kuivia tikkuja oli liiterinpohja täynnä, ne olikin tosi hyviä sytykkeitä.
Muistan sen pienen peräkammarin herttaisuuden, ikkunaan oli ihan kiinni tuoksuva syreeni alkukesästä, veräjä ja riukuaita eroitti saunatien alas purolle. Siihen aidalle oli kiva laittaa pyykkiäkin kuivamaan. Nyrkkipyykkiä tuli pestyä lähes päivittäin, vain isot lakanat pesin siellä saunan puisessa "pesukoneessa". Kuin veivattava tynnyri se oli, jollakin poikkilaudalla sisällä, joka mätkäytti lakanoita edestakaisin,..painavakin veivata kuin mikä!
Mutta mukava kesä se oli, kaikki kesät olin lasten kanssa maalla, Vessössä Porvoon saaristossakin 3 v vuokralla, kunnes hankimme kesäpaikan Turun saaristosta. Nykyään jälkipolvi siellä kesäisin elelee, minulle jo riittää merenranta, ja Espoon saaristo täällä lähempänä.
Miehesi oli siis kesäleskenä kaupungissa ja sinä pienten lasten kanssa anoppilassa vai mikä tuo Margit oli ? Siellä siis oli joku aikamiespoika jolle lettuja paistelit. Etkö sinä raukka päässyt edes oikeaan keittiöön ruokaa laittamaan ? Miten siellä Vessön saaressa yksin lasten kanssa viikot pärjäsit ei ollut edes kännyköitä silloin ? Miksi tuollaiset järjestelyt, aika erikoista.
Minusta ihan tavalliset järjestelyt! Oliha Vessöön saarella normaali lankapuhelin, mutta ei Turun aaristonkaan aikoina ollut saarella puhelinta. Piti lähteä kalastajan luo lankapuhelimen ääreen asioidessaan.
Ei minulla mitään hätää ollut maalla, jos vaan hella oli käytettävissä, ja ruokakauppa, joko veneellä tai pyörällä pääsy. Noin oli useimmilla tuohon aikaan!
Tuolla toisaalla kirjoitat leipovasi juustokierukoita valmiista levytaikinasta. Ne kuullostaa hyviltä mutta kumpaa taikinaa suosittelet, sulatettua voi, vaiko torttutaikinaa niihin?
Olen tainnut tehdä molemmista, mutta torttutaikinasta ne kohosi lehtevimmiksi.
Nyt pitää lähteä kaupungille, on tapaaminen kohta, heippa!
Lähetin Myllun Paras Oy:n asiakasneuvontaan sähköpostisas valitteluni ruistaikinansa valmistuksen lopettamisesta.
Sain ilokseni vastauksen tänään. Kysynnän vähyys oli syynä. Neuvoja ehdotti kokeilemaan ruokapiirakkataikinaa. Pitänee nyt kokeilla miten sillä rusupiirakka onnistuisi.
Nopeastihan pyöräyttää itsekin taikinan, jos ei rukiista taikinaa enää valmiina löydä. Tietysti on kiva, kun on valmistaikinaa pakkasessa vaikka yllätysvieraiden varalle.Luulen, että juuri rukiin maku on oleellinen tuossa rusupiirakassakin. Ainakin kerran mustikka-aikaan pitää saada rättänää eli mustikkakukkoa. Sen pohja on nopeatekoinen : 200 g voita ja 1dl sokeria sekoitetaan vaahdoksi, siihen lisätään 4 dl ruisjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Vuoan pohjalle ja reunoille 2/3 taikinasta, mustikat hillosokerin ja pienen perunajauhomäärän kanssa väliin, lopputaikina kanneksi ja uuniin.. Nautitaan kermavaahdon tai pehmeän vaniljajäätelön kera. Kävisikö tällainen taikina vain suolalla maustettuna rusupiirakkaasikin ? Aika murea ja pehmeä se on, herkkua otetaan lusikalla, ei siitä leikattuja paloja saa koossa pysymään. Mutta netistä löytyy joka lähtöön ohjeita.
Katselin tuota rusupiirakan ohjetta, jestas miten hyvältä se kuullostaa! Tuhtia syömistä pakkasaikana, pitääpä kokeilla sitäkin vielä.
Kyllä melko kylmä viima kävi kaupungilla, ihana päästä kotiin. Toin tuoreen mateen kaupasta, ja alankin valmistaa madekeittoa,..nälkähän tässä tuli lukiessa Kattleijan lihaista rusupiirakkaa!