Onko olemassa joku avioehto, joka mahdollistaa aviopuolison ostamaan vain omiin nimiin esimerkiksi mökin tai asunnon ja kun ero tulee, se on vain hänen, sitä ei tarvitse jakaa aviopuolison kanssa ?
Voiko avioehto koskea tulevaisuuttakin siis ?
Voiko avioehto koskea tulevaisuuttakin siis ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä voi, sekä tulevaa omaisuutta että jo olemassa olevaa. Useimmat avioehdot ovat juuri tällaisia.
Avioehdon sisällönhän pariskunta voi laatia kuten haluaa. Useinmiten lienee niin, että eron sattuessa kummallakaan ei ole oikeutta toisen mihinkään omaisuuteen. Avioehtohan koskee sinänsä nimenomaan tulevaisuutta - ero tai toisen kuolema -tilannetta. Avioliiton aikana kumpikin hallitsee omaa omaisuuttaan avioehdosta riippumatta. Tosin yhteistä kotia ei käsittääkseni saa myydä ilman tosien suostumust, vaikka toinen yksin sen omistaisi.
Miten niin ei muka saa? Ei kai nyt aviopuolisolla ole subjektiivista oikeutta asua toisen omistamassa asunnossa vaikka hamaan tulevaisuuteen?
Aviolittolaissa on ns. vallintarajoitus (AL 38 § ja 39 §). Sen perusteella puoliso ei saa ilman puolisonsa suostumusta luovuttaa kiinteistöä tai asunto-osaketta, jota käytetään yhteisenä kotina, vaikka hän omsitaisi sen yksin. Myöskään koti-irtaimistoa ei saa luovuttaa ilman lupaa, jos sitä käytetään yhteisesti. Lisäksi ei saa luovuttaa ilman lupaa toisen puolison käytössä henkilökohtaisesti olevaa irtainta tai tälle tarpeellisia työvälineitä, eikä lasten käytössä olevia henkilökohtaisia irtaimia esineitäkään saa luovuttaa ilman puolisonsa suostumusta.
Avioliiton vallintarajoitukset eivät kestä "hamaan tulevaisuuteen", vaan siihen asti, kun avioero on lainvoimainen. Sen jälkeen entinen puoliso joutuu maksamaan korvausta asunnon käyttämisestä asunnon omistajalle, jos hän asuu toisen omistamassa tai yhteisestikin omistetussa asunnossa.
Tähän minulla ei ole lisättävää, juurikin näin.
Avioehtohan tarkoittaa juurikin sitä, että se on sopimus, mutta yhteisesti hankittua omaisuutta se ei koske, eli aviopuoliso voi ostaa omiin nimiinsä mitä vain, mutta tarkkana siinä, ettei millään tavalla sekaannu siihen rahallisesti ja jos toinen vinkuu siihen apuja, niin muištaa että niistä on tehtävä paperit ja todistajien kera. Tällöin avioehto kumoutuu siltä osin.
"Avioehtohan tarkoittaa juurikin sitä, että se on sopimus, mutta yhteisesti hankittua omaisuutta se ei koske"
Ja taas - mitäpä muuta kuin höpöä! Jos on sovittu, että puolisoilla ei ole avioehtoa mihinkään toistensa omaisuuteen, niin kyllä se koskee myös yhteisesti hankittua omaisuutta eli kumpaisenkin omistusosuutta tuohon yhteiseen omaisuuteen. Omistusosuus on 50/50, jollei selvitystä muusta osoiteta.
Entäpä tämä:
" ... eli aviopuoliso voi ostaa omiin nimiinsä mitä vain, mutta tarkkana siinä, ettei millään tavalla sekaannu siihen rahallisesti ja jos toinen vinkuu siihen apuja, niin muištaa että niistä on tehtävä paperit ja todistajien kera. Tällöin avioehto kumoutuu siltä osin."
Käsittämätöntä sotkua! Eikä avioehto kumoudu muulla kuin uudella avioehdolla.
Avioehto voi ilman muuta koskea tulevaa omaisuutta. Se menee kuitenkin vaikeaksi, voiko avioehtosopimuksella määrätä nimenomaan siltä varalta, että toinen puoliso ostaa asunnon tai mökin.
Avioehtosopimus on avioliittolaissa määriteltynä sopimustyypinä poikkeus yleiseen sopimusvapauden periaatteeseen. Jos tarkoitus on järjestellä pelkästään puolisoiden keskinäisiä suhteita, hyvin monenlaiset järjestelyt ovat mahdollisia pelkkä osituksen esisopimus tekemällä... mutta vaikka toisen puolen velkaantuessa pahasti se ei tosiaan suojaa velkojilta avioehtosopimuksen tavoin.
Sen verran ehdollisuutta avioehtosopimuksessa oikeuskäytännön mukaan sallitaan, että sopimus voidaan määrätä olevaksi voimassa ositusperusteen mukaan (siis myös pelkästään avioerossa tai pelkästään kuoleman varalta). Oikeusvaikutukset käyvät epävarmoiksi, jos aletaan kirjailla joitakin "jos toinen puoliso ostaa mökin" -lausekkeita.
"mutta vaikka toisen puolen velkaantuessa pahasti se ei tosiaan suojaa velkojilta avioehtosopimuksen tavoin."
Mitähän tuolla tarkoittanet??? Ei aviohtoa velkojilta suojaamiseksi tarvita, sillä velkojat eivät voi velkoa muuta kuin velallispuolisoa ja tämän omaa omaisuutta. Yleinen harhakäsitys on, että tähän muka avioehto tarvittaisiin.
Velkojan on vaikeampi vaatia peräyttämistä tai takaisinsaantia, jos puoliso voi osoittaa osituksessa hänelle tulleen vain avioehtosopimuksen mukaisen omaisuuden.
Mitähän tuollakin tarkoittanet??? Jos puoliso on osituksessa pitänyt oman omaisuutensa, niin sehän on hänen ennen ja jälkeen osituksen. Omistus on osoitettava muilla keinoin, ei avioehto siihen sovellu. Kysymys on siitä, voiko velkoja tästä ei-velallisen puolison omaisuudesta saatavaansa vaatia. Ei voi, olipa avioehto tai ei, ja olipa ositus toimitettu tai ei.
Ongelma voi syntyä tasinkoa saataessa, jos velkoja katsoo oikeuttaan loukatun. Mutta saat olla minun puolestani vapaasti sitä mieltä, ettei avioehtosopimuksella ole merkitystä velkojen kannalta. Kyseessä oli pelkkä "vaikkapa"-esimerkki. Selitä asia aloittajalle niin kuin parhaaksi näet.
Nolo se nolottelee yhä edelleen. Avioehtosopimus kylläkin suojaa velkojilta toisen osapuolen omaa, ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, että myös avioliiton aikana hankkittua, johon toisella ole ollut mitään osaa eikä arpaa, mutta ei suojaa yhteisessä omistuksessa olevaa omaisuutta.
Olisi aika turha sopimus, jos velkoja voisi viedä toisen omaisuutta toisen ostamisien takia, esim. vaikkapa mökki jota toinen ei kykenisikään maksaan, niin velkoja ottaisi velattoman puolison omistamaa omaisuutta toisen osapuolen velkoihin, aika nurinkurista olisi ja kyllä se voi silloin jos avioehtoa ei ole, koska on ns avioikeus, niin silloin katsotaan ostot, että velat yhdessä tehdyiksi, vaikkei nimeä sopimuksessa olisikaan.
Äläs nyt aikuinen, noin nolo sentään ole, että täällä jakelet vääriä neuvoja.
Voi voi, ei voi muuta kuin taivastella tuon L-diletantin intoa ja täydellistä tietämättömyyttä paitsi jäämistöoikeudesta, myös avioliitto-oikeudesta. Hän toistaa sitä maallikoiden yleistä harhaa, että puolison omaisuus voisi avioliiton aikana ilman avioehtoa joutua vastaamaan toisen puolison veloista. Näinhän asia ei ole. Puolison velkojat voivat vaatia saataviaan VAIN velallispuolison omaisuudesta, eivät toisen puolison omaisuudesta.
"koska on ns avioikeus, niin silloin katsotaan ostot, että velat yhdessä tehdyiksi, vaikkei nimeä sopimuksessa olisikaan."
Täyttä höpöä. Puoliso omistaa yksin sekä ennen avioliittoa omistamansa että avioliiton aikana hankkimansa tai saamansa omaisuuden. Avio-oikeus on aivan muuta kuin omistusoikeus, millaiseksi L-diletantti sen käsittää. Täytyy tyypillä olla aivosairaus, kun jo tähän astisista jatkuvista möhläyksistään ei vieläkään ymmärrä, että hän ei todellakaan näitä asioita osaa.
AL 34 §
"Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa."
AL 35.1-2
"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä."
Jos avioliitto päättyy velallispuolison kuolemaan, varakkaampi leski voi ns.lesken tasinkoprivilegiin vedoten kieltäytyä tasingon antamisesta vainajan kuolinpesälle. Hänen omaisuutensa ei tällöin joudu kuolleen puolison velkojille - ilman avioehtoakaan.
Jos taas avioliitto päättyisi avioeroon, varakkaampi puoliso voi joutua antamaan köyhemmälle velallispuolisolle tasinkoa omasta omaisuudestaan. Vain tässä tilanteessa avioehdosta on hyötyä. Kuitenkin:
AL 35.4
"Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään."
Hiukan outoa pohdintaa. Meillä ainakin oli lähtökohta naimisiin mennessä että kaikki on yhteistä ja ei noihin ajatuksiin ole muutoksia tullut. Kun näitä lukee niin tulee mieleen että moni ajattelee naimisiin mennessä jo seuraava avioliittoaan.
On aihetta ajatellakin, sillä nykyisin joka toinen avioliitto päättyy eroon. Ja loput puolison kuolemaan. Kummassakin tapauksessa edessä on omaisuuden selvittely ja ositus.
Jotain vialla paljonkin ei ehkä ole avioliittoon mennessään ymmärtänyt, mitä on tullut tehtyä.
Tämä on melko yleistä!!
"Meillä ainakin oli lähtökohta naimisiin mennessä että kaikki on yhteistä"
Avioliitto ei vaikuta puolisoiden omaisuussuhetisiin mitään. Aviopuolisoiden omaisuus ei siis ole yhteistä avioliiton aikana eikä sen jälkeenkään. Avioliitossa on voimassa omaisuuden erillisyys eli kumpikin pitää sen omaisuuden, joka on hänen NIMISSÄÄN (=nimiperiaate).
Avio-oikeus vaikuttaa ainoastaan avioliiton purkautuessa, joko avioerossa tai puolison kuollessa. Silloin voi varakkaampi puolisoista joutua maksamaan TASINKOA toiselle (entiselle) puolisolle.
Tämä on hyvä ja selkeä kommentti/vastaus. Itse ajattelen, että avioehto on vähänkuin vakuutus. Otetaanhan vapaaehtoisia vakuutuksiakin siltä varalta, että jotain tapahtuu. Maksetaan vakuutusmaksuja kaiken varalta. Eikä kukaan toivo tai ennusta tapahtuvan esim. onnettomuutta.
Eihän avioehdon laatiminen ole sen kummempi asia. Vaikka se olisi tehtynä, niin kumpukin voi käyttää omaisuuttaan omaksi ja yhteiseksi hyväksi ihan sopimallaan tavalla.
Naisen mieli on muuttuvainen, muistakaa miehet se.