Elikkä olen tässä nyt jo hetken aikaa noin 1,5kk hakenut töitä, sillä olin vuoden armeijassa
ja pääsin pois siinä joulukuussa. Niin saan melkein aina noin kaksi kertaa viikossa kuulla valitusta isältä siitä, että en löydä töitä ja minun pitäsi yrittää kovemmin... no perkele mitäköhän se luulee, että mitä mä oikeen teen viikottain.. vittu runkkaan? No en, vaan yritän etsiä töitä, mutta kun ei vaan ikinä kuulu mitään takasin kun otan yhteyttä työpaikkaan. Joskus voi kuuluakkin, mutta en pääse joko edes haastatteluun tai sanotaan suoraan, että ei napannut tälläkertaa. Muuten kulutun aikani joko kavereiden kanssa tai sitten kotona koneella pelailessa tai joskus ps4 pelailua/netflix sarjoja katsoskellen. Jotenka saan aina kuula valitusta miten senkin ajan voisin käyttää kuntoiluun. Noh minksä teet jos ei vaan saatana motivaatota löydy, ei sitä ny pakollakaan kannata tehdä. Aina keskitytään minun elämään, että miten menee... siis SAATANA muutenki stressiä tulevaisuudeta, että löytyykö töitä joskus vai mitä teen ja sitten, sieltä tulee viellä kirsikkana kakunpäälle idea äitiltä, että ''hei mee opiskelemaan''.. Siis ei mua vaan kertakaikkiaan vittu kiinosta mennä 2-3 vuodeks opiskelemaan jotain muuta alaa ku ei siihenkään ole millään motivaatiota en mä rahaa kotona tee paljoon, mut en kyllä rahaa tee koulussa käymälläkään. Siis uuden alan opiskelu olisi mulle niinku se viimeinen oljenkorsi, että en mä mee kouluun ellei ole sitten ihan niinku todella iso tarve/pakko mennä. Niinku eikö ne vaan vois jättää mut rauhaan ja antaa mun hoitaa mun jutut siis tässä on viellä ihan hyvin aikaa hakea töitä, niin miksi on pakko kokoajan tulla paskoo niskaan, että ''voi että ku olet laiska, et hakisit niitä töitä nyt enemmän ku pelailisit siinä koneella. Mää ymmärän sen, että he ovat vanhempani ja he ovat huolissaan minusta ja minun tulevaisuudesta, mutta vittu en ole pyytänyt heitä kommentoimaan minun elämää ja miten sitä pitäisi elää, joten eläisi vaan omaa elämää ja antaisin minun elää omaani. Onko kenelläkään muulla kokemusta?
Kiitos!
ja pääsin pois siinä joulukuussa. Niin saan melkein aina noin kaksi kertaa viikossa kuulla valitusta isältä siitä, että en löydä töitä ja minun pitäsi yrittää kovemmin... no perkele mitäköhän se luulee, että mitä mä oikeen teen viikottain.. vittu runkkaan? No en, vaan yritän etsiä töitä, mutta kun ei vaan ikinä kuulu mitään takasin kun otan yhteyttä työpaikkaan. Joskus voi kuuluakkin, mutta en pääse joko edes haastatteluun tai sanotaan suoraan, että ei napannut tälläkertaa. Muuten kulutun aikani joko kavereiden kanssa tai sitten kotona koneella pelailessa tai joskus ps4 pelailua/netflix sarjoja katsoskellen. Jotenka saan aina kuula valitusta miten senkin ajan voisin käyttää kuntoiluun. Noh minksä teet jos ei vaan saatana motivaatota löydy, ei sitä ny pakollakaan kannata tehdä. Aina keskitytään minun elämään, että miten menee... siis SAATANA muutenki stressiä tulevaisuudeta, että löytyykö töitä joskus vai mitä teen ja sitten, sieltä tulee viellä kirsikkana kakunpäälle idea äitiltä, että ''hei mee opiskelemaan''.. Siis ei mua vaan kertakaikkiaan vittu kiinosta mennä 2-3 vuodeks opiskelemaan jotain muuta alaa ku ei siihenkään ole millään motivaatiota en mä rahaa kotona tee paljoon, mut en kyllä rahaa tee koulussa käymälläkään. Siis uuden alan opiskelu olisi mulle niinku se viimeinen oljenkorsi, että en mä mee kouluun ellei ole sitten ihan niinku todella iso tarve/pakko mennä. Niinku eikö ne vaan vois jättää mut rauhaan ja antaa mun hoitaa mun jutut siis tässä on viellä ihan hyvin aikaa hakea töitä, niin miksi on pakko kokoajan tulla paskoo niskaan, että ''voi että ku olet laiska, et hakisit niitä töitä nyt enemmän ku pelailisit siinä koneella. Mää ymmärän sen, että he ovat vanhempani ja he ovat huolissaan minusta ja minun tulevaisuudesta, mutta vittu en ole pyytänyt heitä kommentoimaan minun elämää ja miten sitä pitäisi elää, joten eläisi vaan omaa elämää ja antaisin minun elää omaani. Onko kenelläkään muulla kokemusta?
Kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.