Tämä on yksi huonoimpia runojani.
Älkää tuomitko sen perusteella.
En oikein tiedä, miksi julkaisen sen...
Lienee itsesuojeluvaiston puutetta?.. x)
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Lumisella kadulla tyttö
pää riippui,
selässä siivet velttoina
roikkui
mutta liian pienethän ne olisi
pois kantamaan
vapaisiin tuuliin
Tyttö jäi aamuihin
sumentunein silmin
katseli maailmoitaan
kaikkia niitä rikkinäisiä,
puristi
kouristuksella
menneiden talvien lumia
ja siinähän olikin kaikki
Mietti hetken kokeita
”etpähän kelvannut sinnekään,
surkimus”,
siipiniekkain akatemiaan
ei ole asiaa
Kaapu väärän värinen
Siivet rikki
ja hymy täynnä ivaa
Silmissä menneiden haavat
joita ei mieluusti toisille jakaisi
suojelisi edes muita
"lapsi,
jonka ei
annettu olla
lapsi
eikä oppinut
muutakaan"
Älkää tuomitko sen perusteella.
En oikein tiedä, miksi julkaisen sen...
Lienee itsesuojeluvaiston puutetta?.. x)
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Lumisella kadulla tyttö
pää riippui,
selässä siivet velttoina
roikkui
mutta liian pienethän ne olisi
pois kantamaan
vapaisiin tuuliin
Tyttö jäi aamuihin
sumentunein silmin
katseli maailmoitaan
kaikkia niitä rikkinäisiä,
puristi
kouristuksella
menneiden talvien lumia
ja siinähän olikin kaikki
Mietti hetken kokeita
”etpähän kelvannut sinnekään,
surkimus”,
siipiniekkain akatemiaan
ei ole asiaa
Kaapu väärän värinen
Siivet rikki
ja hymy täynnä ivaa
Silmissä menneiden haavat
joita ei mieluusti toisille jakaisi
suojelisi edes muita
"lapsi,
jonka ei
annettu olla
lapsi
eikä oppinut
muutakaan"
Vastaukset 8
Vanhimmat
surulliselta...Jokainen päivähän on uusi mahdollisuus!
Ehkä pahinta, mitä itselleen voi tehdä,
on jättäytyminen menneisyyden vangiksi.
Se, että uskottelee itselleen,
ettei voisi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
Ja siihen, onko onnellinen vai ei.
Eikä tämä huono runo ollut! Täynnä tunnetta!
Minulle masennus merkitsee sitä,
että vaikka ymmärrän lähes joka hetki
maailman ihmeellisen kauneuden
taivaan huumaavan korkeuden
On sekin
kuin katselisi
maailmaa
kalterien takaa
En siis ole fatalisti.
Mutta tässä runossa oli todella jotakin hyvin omakohtaista.
Ymmärsit oikein.
Kiitos.
*itkee*
Turhaan kyllä pelkäät tuomioita teksteillesi, tämähän oli loistava. Välillä täällä palstalla jää miettimään, miten kommentoisi, kun runot ovat niin hyviä. Silloin minä ainakin olen hiljaa ja annan toisten kommentoida :DD
Itse usein kommentoin runoja ja ties mitä vastaan tuleekin, vaikken niistä mitään ymmärtäisi. Jotkut näyttävät moisesta loukkaantuvan, mutta minusta jokaisen ihmisen vaikutelma on arvokas. Ehkä en ymmärrä johonkin runoon upotettua, syvällistä kirjallisuusviitettä, mutta entä sitten..?
Eikö ihmisen välitön tunnereaktio ole arvokas samoin kuin tuhannet luetut teoriat (jotka joku muu on kirjoittanut)?
Mutta kiitos. Ei se ole hyvä, mutta kiitos. :)
tosi hyvä.
Itse pikkuisen ottaisin pois,muttä tämä onkin sinun! Tee lisää.
Ja muutenkin täynnä teiniangstia
tai oikeammin sen jälkitiloja.
Enkeliakatemia... Sinä käyt sitä, elät, tunnet, koet. Ja näköjään vielä ymmärrätkin.
Se sana toimii tässä metaforana mahdottomille suunnitelmille, jotka eivät toteudu,
koska ihminen takertuu koko ajan itseensä. Ei
siis usko itsekään selviytyvänsä.
On hukkumaisillaan elämän virtaan.
Mutta toinen puoli totuutta on, että ihmisenä kasvaminen alkaa oman heikkoudensa tunnustamisesta. Vasta sitten voi ottaa apua vastaa. Se on ihmismielen ymmärryksen kasvua.
Ja hei; hanki sopimus niille ralleillesi.
Sitä julkaistaan nykyään kaikkea paljon kehnompaakin. Sinulla on sydän täynnä lämmintä
huumoria ja hassuja kielikuvia.
"Jutunkertoja" - meiningillä. ^____^