Isävainaani oli sotaveteraani, joka piti sota-ajan iskelmistä, Olavi Virrasta, Tapio Rautavaarasta ja 1960-luvun tangosta. Hän ei voinut sietää sitä, että minä nuorena soitin stereosta rockia. Olin kaikkiruokainen rockin suhteen, jokainen rockin tyylisuunta kävi, kunhan se oli tunteita kuohuttavaa, voimakasta rockia. Minun melkein-aikuinen poikani kuuntelee lähinnä suomalaista hip-hoppia, mutta myös jonkun verran amerikkalaista gangstaräppiä. Ette muuten uskokaan, miten pahasti syö miestä, kun oma poika kuuntelee inhottavaa rappiomusiikkia! Olen yrittänyt opettaa häntä kuuntelemaan vanhaa rockia, mutta poikaa ei kiinnosta. Mihin tämän maan nuoriso oikein on menossa?
Isäni: TANGO. Minä: ROCK. Poikani: RAP.
Vihainen_isä
22353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Känniviestit ovat sitten niiiiin hauskoja.....
No noinhan juttu juuri menee ja niin sen kai kuuluukin mennä; uusi sukupolvi, uudet kujeet ja musat. Se on myös aivan oikein johonkin tiettyyn genreen jämähtäneille että joutuu pakosta ja vähän väkisin laajentamaan repertuaaria edes sen verran, että tietää muutakin olevan olemassa kuin mikä itseä miellyttää.