Luin voittajarunot ja finaaliin päässeet. Eivät olleet minun makuuni sopivia. Oikeastaan en tiedä, mitä nykyrunoilta vaaditaan, proosa lienee sopivampaa minulle.
Runokilpailu.
ruuneperrii
12242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä runokilpailu , milloin ja missä?
Eläkeliiton. "Mielen valo ja varjot". Katso www.elakeliitto.fi.
Oliko tuttuja kirjoittajia?
Tääläkin kun on nnoita runoketjuja aikojen saatossa kirjoitettu, oliko heitä kirjoittajissa, tunnetko, nimiähän täällä ei saa sanoa, mutta tunsitko ketään, sen saa kertoa.
Katri Helena oli päätuomari. Mitähän hän mahtaa runoudesta ymmärtää ?
Tässä voittajat. Eipä näytä olevan tuttuja nimiä/nikkejä.
http://www.tunnemieli.fi/sitenews/view/-/nid/55/ngid/1/
Aihe ole kohtalaisen vaikea ja kaiken lisäksi suppea,lähinnä ikääntyneen ihmisen ilot ja murheet, On luonnollista, että valtaosa kirjoittajista kirjoitti läheisen menetyksen tunteesta tai mietti ömaa lähtöään. Verrattain vähän finaaliin valitusa runoissa kirjoitettiin valoisista hetkistä.
Alku-tai loppusointuisen runon toinen kulmakivi on rytmi,sen särkymisen huomaa tttunut lukija välittömästi. Vapaamuotoisella runolla on tällaisissa kilpailuissa väljemmät raamit, oikestaan vain runon tiiviys on ratkaiseva elementti, Pari finaaliin päässeistä karsiutui mielestäni vain muutaman tarpeettoman rivin takia,
En kritisoi valintoja kolmeksi parhaaksi, kerta lukeminen on riittämätön, hienoa oli kiinnostus.
Runokirjojen lukeminen auttaa tason nousuun.
ja kirjoittaminen, kirvesmies on kirvesmies kun saa naularepun ja kirveen, kirjoittajaksi tullaan kirjoittamalla. ja tasokkaitakin onkirjoittajissa siellä ja täällä
Mikäkö on nykyruno?
Nykyrunokin on loppusoinnutonta, on palattu vanhaan. Oletkos aloittaja tutustunut vanhaan runouteen, tutustu Eino Leinoon, Aale Tynniin, Veijo Mereen jne.
Kertovaa runoutta krjoitetaan kautta maailman myös nykyisin.
Kaikille se ei tunnut tietenkään luonnolliselta, mutta niin tekivät runonsa runonkerääjät ja laulunlaatijat, itkuvirsistä Helkavirsiin.
Luen paljon runojakin, mniisäton löydettävissä sanoma, aina ei löydy, mutta kaikessa on jotain syvää ja hyvää.
Nykyrunoudessa on runsaasloppusoinnullisia, rytmisiä runoja . Sellaisia ovat monet Juha Wat Vainion tai Juicen laulut.
Runo ilmaisukeinona on paljon vanhempi kuin kirjoitustaito. Sen avulla on muodostunut sukujen historia, sitten kansojen historia, oma uskonto, lainkäyttö, yksinkertaisesti se on luonut yhteisöt, kansan käyttämät sanat ovat määrittäneet runon rytmityksen, meidän oma Kalevalamme eroaaa kahdensantavuisina riveineen esimerkikisi antiikin Kreikan tai viikingien eddarunojen tavutuksesta
,Tuo rytmitys on ollut tärkeä tehokeino kerronnan jatkuvuuden kannalta, Myös runon-tai lainlaulajat ovat osaltaan olleet merkittäviä kansan historian säilyttäjinä. Hyvällä syyllä voi sanoa, että ilman runoja meillä ei olisi juuria.
Laita tähän joku Veijo Meren runo kun minä en läydä ainuttakaan.
Minä löysin haulla netistä yhden blogin jossa on Veijo Merstä jotain muutakin kerrottu. Itselläni on Veijo Meri; Yhdessä ja yksin. Kootut runot, mutta ei skanneria kopsaamiseen.
http://runomaailma.blogspot.fi/2008/11/veijo-meri-mielen-lhtlaskenta.html
Nykyruno on vapaa kielen sääntöjen kahleista, mutta sen haasteena on käyttää luovasti kielen mahdollisuuksia, tuoda uutta ja yllättävää. Pelkistetty kauneus ilman rihkamaa puhuttelee. Runoa kannattaa hioa ja karsia.
Vapaamittainen nykyruno on mielestäni vaikeampi saada ”kuulostamaan” runolta ilman runomittaa ja riimejä. Tunteen ja hetken välittyminen on tärkeää, vähään pitää saada mahtumaan paljon ja pieneen suurta. Lukijalle jää tilaa omaan tulkintaan ja elämykseen. Eri aikoina ja tunnetiloissa runo puhuu aivan eri tavoin.
Runoilun ymmärtäjät ovat oma rotunsa.
En todellakaan ymmärrä, mikä noissa värssyissä oli niin hyvää, että pääsivät palkinnoille.
Mutta ei mun tarvitse tietääkään.
En lue runoja.
Enkä ymmärrä Katri-Helenaakaan. Laulaakin falskisti.