oon 11-vuotias tyttö moi. ja kirjotan tätä mun äidin tietokoneella. Mun perheessä nykyään riidellään paljon. mulla on huonot suhteet sisaruksiin ja vanhemmat vaan huutaa. meil on raha ihan lopussa joten ei mikää paras kotikaan. yleensä puran mun surun nettiin ja miettimiseen. joskus oon harkinnut viiltelyä ja se on vaikeeta olla silleen et kaikki ois muka ok. yleensä aattelen tulevaisuutta et okei mä saan hyvän työpaikan ja muutan hienoon taloon ja elämä ois täydellistä. mut se on vaa unelmointia. kaikki muut meijän luokkalaiset on käyny ulkomailla, ja sen takii mua väheksytään. iskä on jo eläkkeellä ja mun äiti on siivoojana. yritän yleensä miettiä asiat positiivisesti. äiti haukkuu ja vähättelee mua, ja toi saattaa kuulostaa liioittelulta kuten kaikki mitä sanonkin. en saa jäädä kotiin jos oon kipeenä. sillon mä oon "vitun lihava kun en jaksa taapertaa kouluun". oon kiinnostunut rikoksista ja murhista. oon saanut vaikutteita mun isästä. yleensä jos haluan tehdä jotain kivaa, teen sen isäni kanssa. sen tiedän että vanhempani rakastavat minua. mutta he eivät näytä sitä. meidän perheellä ei ole yhteisiä muistoja. koko elämä menee vielä pilalle kun joku tekee loppusilauksen. mä lupaan että hankin kohta narua ja harjoittelen hirttosolmua. ei tätä koettelemusta halua kukaan. jos vielä olen elossa vuonna 2025 haluan hyvän työpaikan ja ison talon. unelma-ammattini olisi dna-tutkija. tavoitteeni on saada opiskeluni hyvään malliin. alan myös auttamaan perheitä joilla on huono talous. mitä jos epäonnistun tässä kaikessa? mitä sitten tapahtuu?
elämä ei oo helppoo
kaikkienvihaama
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.