Polven tekonivel-leikkaus

Kirjittele vaan jos asiaa löytyy tusta polvinivel asiasta. meitä on, tulevia polvileikattavia.

Onpa sinulla ollut tuskien taival takana, aloittaja. Toivottavasti jatkossa helpottaa, edes vähän. Moni saa varmasti arvokasta kokemustietoa ja vinkkejä kokemastasi.

Lähipiirissäkin on ollut kolme polvileikattua, jotka ovat kipuilleet eri tavoin. Eräs heistä sai vielä sairaalabakteerin ja poti sitä kipujen lisäksi.

Mutta sitkeä ja neuvokas olet. Moni voisi jo heittää hanskat tiskiin ja jättäytyä kipulääkkeiden ja toisten avun varaan.

Luin aloituksesi suurella mielenkiinnolla.
Olen nimittäin maanantaina menossa polvilääkäriin. Toinen alkoi vihoitella kesällä ja toinen ennen joulua.
Tosin meinaan näillä vielä pärjäillä, haluan vaan tietää, missä mennään.
Hoitaja, jolta aikaa tilasin, alkoi juttelemaan, että itsellään on toinen polvi leikattu.
Sanoi, että kokonaan toipuminen kesti noin vuoden, mutta nyt on niin hyvä, ettei aina edes huomaa touhutessaan, polven tekoniveltä.
Sanoi myös, että toipuminen on hyvin yksilöllistä, että toiset on heti kunnossa tuosta vaan ja toisilla kestää, niinkuin nyt Sinulla.
Olen joskus työaikoinani käynyt apuvälinemessuilla, silloin jo oli hyviä apuneuvoja, mm. tuo sukan vedin. Nykyään on varmaan paljon enemmän.

Kiitos kertomuksestasi. Toivotan toipumista ja parempia päiviä jatkoon.

Minulla oli sellainen käsitys, että nykyisin tekonivelet ovat hyviä ja leikkauksesta toipuu hyvin ja nopeasti. Ehkä venyttäisin nyt lukemani jälkeen leikkaukseen lähtöä, jos sellaista suositellaan joskus minullekin.

Kiitoksia kiitoksista.

Omalla kohdallani molemmat polvet ovat hajalla ja sain valikoida kumpi leikataan ensin. Valitsin nyt oikean polven.

Kävelykivut lakkasivat leikatusta polvesta, mutta tuntuu, että vasen polvi on rasittunut, kun se on nyt joutunut hiukan enempään rasitukseen. Tai on vain entisellään kipeä ja sen huomaa, kun toinen ei enää murtumasyistä sitä ole.

Mulla oli syksyllä se tilanne, että hissittömässä talossamme sain käsivoimin kiskoa itseäni rappuja ylös. Olin jo lähes lyyhistyä ja ajttelin, että ei tämä kontatenkaan onnistu. Nyt kun polvi on leikattu, edelleen sama juttu, että saan käyttää käsivoimia, mutta on kuitenkin hieman helpompi nousta. Sairaalassa minulle opetettiin portaissa kulkeminen, eli siten, että leikattu polvi astuu aina suorana, toinen koukistuu. Kiskoin taas äsken itseni saunasta tullen, kellaritasolta tänne ylemmäs, mutta kaiteesta ja seinästä kiinnipitäen se aika hyvin onnistuu.

Eli, menin leikkaukseen vaiheessa, jolloin muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Ehkä vuoden sisään menen toiseen polvileikkaukseen.

Jos polvi on todella hyvin kipeä ja on vaikea kävellä, kyllä se kannattaa leikata ajoissa. En tiedä, mutta ehkä luunsirujakaan ei olisi ihan niin paljon poistettavissa.

Minulle tehtiin polvitähystys vasempaan polveen 1990-luvun alulla ja silloin sanottiin, että "kävele nyt näillä jaloilla niin kauan kuin kykenet. Sitten kun kävely on mahdotonta, laitetaan uudet nivelet." Kymmenen vuotta sitten sain kyynärsauvat.

Että kyllä tässä on kovasti taisteltu näiden kinttujen kanssa.

Kun aamulla tein tämän aloituksen ja kehuin olevani ilman särkylääkkeitä, ajattelin, että ehkä yksi Panadol 1 g kuitenkin vaikuttaisi sen, että kävely päivällä ei olisi niin vaikeaa. Eli, kyllä noita särkylääkkeitäkin, lääkärin käskystä jopa pitäisi syödä, sillä kipeä polvi estää kävelyn ja sekään ei ole hyvä. Mutta lääkettä vain kohtuudella ja todelliseen tarpeeseen.
.

N. 3 kuukautta on kulunut leikkauksesta ja kävin äskettäin jälkitarkastuksessa.

Polvi on kuulemma parantunut ihan siten kuin kuuluukin. Polvessa on turvotusta ja tietyt asennot, lähinnä makuulla, sattuu hiukan, mutta itse nivel toimii hyvin. Mikäli turvotus antaisi periksi, polvi taipuu hyvin tuolin alle. Tätä pitääkin harjoitella.

Olen nyt välillä ottanut kipulääkettä siitä periaatteesta, että tulisi käveltyä enemmän. Mutta itseasiassa en ole tällä juurikaan ulkona kävellyt. Käväisin juuri kyläreissulla ja tällainen vähäinenkin kävelyrasitus ulkosalla kyllä teki molemmista polvista illalla aivan "tönköt", eli turvottaa. Mutta lepo auttaa tähänkin.

Se vaiva edelleen on, että jalan sääri ja nilkka jotenkin keräävät nestettä ja päivittäin pidän jalkaa nostettuna johonkin ylös.

Nyt pitäisi alkaa ulkoilla enemmän ja opetella kävelemään ilman kyynärsauvoja!

Toipuminen leikkauksesta kestää n. 1-1,5 vuotta. Myöhemmin leikataan myös toinen polveni.

Minua kiinnostaa, minkälaista työtä olet tehnyt aktiivivuosinasi. Samoin te, joilla on ongelmia jalkojenne kanssa.

Minun polvikulumani eivät ole vaivanneet sen jälkeen kun aloitin glukosamiinin syönnin. Tietty polvet on oltava huonot jos leikkaukseen pitää turvautua.

Itse olen tehnyt pääsääntöisesti seisomatyötä ja jalat ovat olleet kovilla.

En ole ollut kuin joskus viiskymppisenä kun kilpirauhanen oireili ylipainoinen (pari vuotta). Onko ylipainolla syytä.polvien pettämiseen?

Minulle vaihdettiin vasempaan polveen tekonivel. Olin sairaalassa vain yhden yön, aamulla pakottivat kävelemään, voin sanoa että teki kipeää. Ensimmäinen kuukausi oli kamala, särkylääkkeitä meni ja kylmällä piti hautoa joka ilta. Kivuista huolimatta kuntoutin polvea alusta asti. Olen saanut kehuja kuinka hyvät liikeradat polvessa on. En juuri huomaa eroa leikkaamattomaan polveen, hermosäryn tapaista välillä on ollut jos rasitan polvea paljon.
Kuntopyörä on paras apuväline kuntoutukseen, sitä fysioterapeutti suositteli jo sairaalassa. Alussa pystyin polkemaan kolmisen minuuttia kerralla, kivut eivät sallineet enempää. Koko ajan kannattaa pitää kuntoutusta yllä, muuten polvi saattaa jäykistyä.

Väliaikatiedoitus:

Oikea polvi, joka leikattiin, toimii ihan hyvin, vaikkakin siinä on pientä kipua, mutta se ei haittaa. Mutta tuo vasen polvi, joka myös pitäisi leikata, se prakaa kohta alta. Ehkä siksi, että oik.polvi on ollut arkana, olen ehkä tukeutunut enemmän vasemmalle, en tiedä, vai ihan omasta syystään, se pitäisi viedä pikaisesti leikattavaksi.

Oik.polven leikkauksen lopputarkastuksessa lääkäri sanoi, että katsotaan tuon vasemman polven asiaa joskus ensi syksynä, mutta vaikuttaa siltä, että pitää katsoa jo sitä ennen.

Itse ketjun aiheena oleva polvileikkaus siis sinällään onnistui erittäin hyvin. Haava umpeutui siististi. Ne kaksi viikkoa olleet 30 metallihakasta eli -niittiä, pitkittäin yli polven, olivat kyllä niin häijyn näköiset, että teki pahaa katsoa.

Käväisin eilen bussilla kauppa-asioilla ja oli pitkä matka ensinnäkin mennä pysäkille ja sitten laahautua lumessa kärryineni takaisin kotiin ja portaissa olin lyyhistyä. Kun ei vasen jalka kanna, niin ei kanna. Jätin kärryn välitasanteelle, kävin asunnossa heittämässä takin ja kyynärsauvan nurkkaan, istuin hetken pöntön kannella ja tuumailin ja sitten takaisin miettimään kuinka vedän kärryn ylös. Sain sen ylös, lähes tulkoon kontaten ja pääasiassa käsivoimin itseni porras portaalta kiskoen.

On pakko vaihtaa asuntoa, tästä ei tule mitään. Oma koti kullankallis, mutta... Olen tilaillut ruokiani verkkokaupasta, mutta kun Lidlistä saa sapuskat kolme kertaa halvemmalla, no, ainakin puolet halvemmalla.

Jos kellä on tällaisia polvivaivoja, että polvet siis ihan murskana, niin näillä kokemuksillani suosittelen tekonivelleikkausta. Oikea polvi selkeästi tuli hiukan paremmaksi. Lääkärit eivät lähetä leikkaukseen ennenkuin on aivan pakko, eli tämä on viimeinen vaihe mitä kävelemisen tukemiseen tulee. Jos jollain on polvet paremmassa kunnossa niin ensin on tuo, ehkä 10 vuoden kyynärsauva-köpöttelyvaihe, ennenkuin asia muuttuu pahemmaksi.

Hämmästyin muuten sitä, kuinka paljon maahanmuuttajia on töissä, ainakin näissä pääkaupunkiseudun sairaaloissa ja osastoilla, joilla olin. On lääkäreinä, sairaanhoitajina, muina työntekijöinä, myös potilaina. Tälläkin reissulla oli potilaskavereinani kaksi aivan kaukaista vierasta. Toinen oli erittäin puhelias ja kertoi koko stoorinsa.
.

Muutaman ensimmäisen päivän jälkeen tunsin selässäni jäykkää kipeyttä.
Tasa-painoilu keittiön-oven karmien välissä sähkö-polku-pyörän kanssa vaatii alussa veronsa.
Aamulla en tuntenut selässäni kipua pahemmin.
Jäykkyyskin oli vähäisenpää.
-
Aamuinen kauppa-reissu oli kiva.
Ostin pari säkillistä rullia.
Toiset rullat olivat talouteen.
Toiset taka-puoleen.
Sähkö-polku-pyöräni ei ollut syynä kunpaankaan ostokseen.
Kesä tulee olemaan mukavaa polkemis-aikaa.
Ainakin jos en joudu ostamaan uusia teko-polkimia.
Toisen akun kyllä ostan.
Pääsee takaisin kotiinkin sitten.

H.

Hei olen 36v nainen ja kärsin mahdottomasta polvikivusta jo 20 vuotta. Eli ensimmäisestä tähystyksestä asti.
Tämän 20 vuoden aikana polveni tähystettiin 3 kertaa, sain synvicks pistoja, ja viimeisenä ruiskuteltiin omasta verestä tehtyä veriplasmaa polveen ilman apua. Viimeiset 3 vuotta valitin että tarttisi tehdä jotain joka oikeesti auttaa mutta keinonivel leikkaus aina kiellettiin iän vuoksi vaikka polven ulkosyrjältä puuttui ristit ja luut olivat hanganneet toisiaan jo vuosien ajan. Marraskuussa 2017 laitettiin Coxassa puolikas keinonivel sitten polveen ja alku näytti lupaavalta kunnes 6.2.18 autosta noustessa polvi meni täysin lukkoon eikä se kestänyt painoa ollenkaan eikä koukistusta/suoristusta. Ainoa mikä auttoi oli vetää käsin polvi väkisin koukkuun niin paljon että koko polvi paukahtaa ja tuntuu että kumpi liikahtaa sen jälkeen helpottaa olo kunnes noin 30-40 minuuttia myöhemmin koko jalka alkaa muuttua aivan jäykäksi ja alkaa särky polvesta ylöspäin sekä alaspäin.
2 ekaa viikkoa tämä tapahtui harvakseltaan mutta nyt viimeiset yli 2 viikkoa vähintään kerran kaksi päivässä.
Mitään syytä ei kuulemma tiedetä mistä johtuu ja röntgenkuvat ja magneettikin on kuulemma ihan ok.
Omalle henkilökohtaiselle mielelle tämä on kova kun ei tiedä mistä mikäkin johtuu ja koko ajan saa pelätä kirjautumista koska se on aina kauheampaa saada lukitus laukeamaan.

Itse olin 3 viikkoa sitten polven tekonivel leikkauksessa. Tuttavat jolle sama leikkaus on tehty sanoivat että lääkkeet jotka määrätään kannattaa ottaa säännöllisesti jotta jumppaliikkeet voi tehdä. Minulle määrättiin kovan Oxynormin lisäksi Cabrion 300, tämä on auttanut mielestäni kipuun parhaiten, sitten Panadol Fortea 1 gr. Minulla oli ennen leikkausta määrätty Panadol, Extend 665mg , joka on ilmeisesti kohta Eu:n myötä kielletty mutta tätä olen ottanut illalla tuon Panadolin sijaan . Tämän on pitkävaikutteisempi lääke. Päivät menee aika hyvin ja olen vähentänyt lääkkeitä mutta yöt on hiukan tuskaa ,,,jotain hermosärkyä on . Turvotusta vielä on ja leikkaushaavan toinen puoli on pintatunnoton. Päivittäin olen sauvojen kanssa käynyt pienellä lenkillä ulkona n viikon ajan, sisällä pääsen nyt ilman sauvoja. Oli kiva lukea tarinaasi kun itselle on tullut kanssa turhautunut olo kun ei malttaisi olla paikoillaan. Kuntopyörän päälle kokeilen tällä viikolla nousta. Tsemppiä sinulle , nämä toipumiset on varmaan tosi yksilöllisiä mutta aina saa vinkkiä toisten kokemuksesta. Itse leikkaus meni tosi hyvin ja jäi hyvä tunne, jos joskus joutuu toisen polven leikkaukseen.

Kaikki tuntemani polvileikkauspotilaat ovat olleet ylipainoisia muutamaa ammattiurheilijaa lukuun ottamatta. Onko palstan potilailla paino kurissa?
Kirjoittakaa nikittömänä ettei tulisi leimaantumista.

Minun tekonivel leikattiin 4 kk sitten. Kipeä ja huono on. En voi susitella kenellekään jos vain pärjää jotenkin. Teen jumpat käyn fysioterapiassa. Töissä 50/50. Alussa kupu oli ihan tajutonta. Toivon että kipu hellittäisi että pärjäisin jotenkin.

Oikea polveni leikattiin 30.4. Kivut olivat sairaalassa kovat, mutta kipulääkettä OxyNormia sai tarvittaessa muiden kipulääkkeiden lisäksi. Kehoitettiin ottamaan, ettei kipu pääsisi päälle. Olin kolme vrk sairaalassa. Kotiin päästyä jalka turpoili aika kovin. Kaivoin kaapista vanhan pitkän tukisukan ja se oli hyvä. Pidin tukisukkaa viikon, eikä enää turpoile. Kipulääkkeet syön säännöllisesti, enkä tarvitse enää OxyNormia. Nyt vaan jumppailen annetuilla ohjeilla muutaman kerran päivässä ja kävelen ulkona suht paljon. Nyt menee jo yli 7000 askelta päivässä. Sisällä en tarvitse keppejä, mutta ulkona pidän vielä yhtä keppiä. Vielä ei kuntopyörän poljin pyörähdä, elikä polvi ei taivu tarpeeksi. Istun kyllä kuntopyörässä ja heijaan polkimilla edestakaisin. Fysioterapeutti rohkaisi, että kyllä se kohta pyörähtää. Parin päivän päästä saan hakaset pois, hyvin on haava parantunut. Osasin asennoitua jo ennen leikkausta siihen, että polvesta tulee sitä parempi, mitä enemmän sillä jumppaa ja treenaa. Fyssari käski kävellä paljon. Lääkärikin sanoi leikkauksen jälkeen, että hän on työnsä tehnyt, loppu on sinusta itsestäsi kiinni!