nuuskahuumetta

Pitää paikkansa

Nuuska tehdään savu-, ilma- tai aurinkokuivatuista tupakkakasvin lehdistä ja varsiosista jauhetusta massasta . Samaan valmisteeseen lisätään useita tupakkalajeja, joita tuodaan yleisimmin USA:sta, Brasiliasta, Afrikasta sekä Intiasta. Paitsi tupakkaa, nuuska sisältää myös aineita, joita joutuu tupakkakasviin sen viljelyn aikana tai muodostuu valmistuksen aikana. Osaan valmisteista lisätään myös muita makuaineita, kuten lakritsia, sitruunaöljyä, ruusuöljyä tai laventelia. Nuuska sisältää ainakin 2 500 eri kemikaalia, jotka ovat suurimmaksi osaksi peräisin itse tupakkakasvista. Toksisien ja ärsyttävien aineiden lisäksi tupakka sisältää myös karsinogeenejä.

Nuuskalaaduissa on eroja. Eroja löytyy kosteudessa, nuuskan pH-arvossa sekä nikotiinipitoisuudessa. Varsinaisia kriteereitä siitä, mitä nuuska sisältää, ei ole olemassakaan. Useissa kehitysmaissa, etenkin Aasiassa, käytetään hyvin haitallisia, voimakkaasti ärsyttäviä ja syöpää aiheuttavia suutupakkalaatuja. Valmistusmenetelmissä on eroa. Tuholais- ja kasvimyrkkyjäämien määrät riippuvat kasvuolosuhteista ja maasta, mistä raakatupakka tulee. Nuuskaan lisätty sokeri aiheuttaa hampaisiin reikiä. Valmistusmenetelmiä, kasvuolosuhteita eikä sokerin määrää ilmoiteta pakkauksessa.

Suomessa nuuskaa käyttää päivittäin 1,3 % aikuisista miehistä ja satunnaisesti 2,7 %. Nuuskaaminen on yleisintä 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Eniten satunnaisnuuskaavat 15–24-vuotiaat: noin 10 %. Nuuskaa on kokeillut 26 % miehistä ja 16 % naisista.

Nuuskasta ja tupakanpoltosta erilainen nikotiiniannos
Nuuskankäyttäjällä nikotiini imeytyy hieman hitaammin kuin tupakoitsijalla. Veren nikotiinipitoisuus pysyy korkealla tasolla huomattavasti pidempään kuin tupakoijalla, varsinkin jos nuuskamälliä vaihdetaan uuteen lyhyellä välillä. Keskimääräinen nuuskaaja käyttää nuuskaa noin 13 tuntia vuorokaudessa ja saa 20–30 savuketta vastaavan määrän nikotiinia. Nuuskaa käytetään usein myös tupakoinnin rinnalla. Tämä lisää entisestään riippuvuutta ja puhuu myös sen puolesta, ettei nuuskaa ole suotavaa käyttää tupakasta vieroittautumiseen. Nuuskaajalla onkin usein vaikeampi nikotiiniriippuvuus kuin tupakkaa polttavilla.

Mitä nuuska aiheuttaa
Nuuskan haitallisten aineiden vaikutukset näkyvät selkeimmin suuontelossa ja nielun alueella. Nuuskassa on kovia hiukkasia, jotka voivat kuluttaa hampaiden purupintoja pitkäaikaisen nuuskankäytön seurauksena. Tutkimustiedot nuuskankäytön vaikutuksesta kariekseen eivät ole yksiselitteisiä. Ienvetäytymiä esiintyy yli 20 %:lla irtonuuskan käyttäjistä ja 3 %:lla annosnuuskan käyttäjistä. Ienvetäytymät syntyvät nuuskan aiheuttaman mekaanisen ärsytyksen ja kemiallisten aineiden vaikutuksesta. Nuuskan sisältämistä kemikaaleista 28:lla on syöpää aiheuttavia ominaisuuksia. Kaikki tupakkaa sisältävä nuuska lisää suu-, nielu-, ruokatorvi- ja haimasyövän riskiä.

Jos käytät nuuskaa, tarkkaile nuuskan aiheuttamia muutoksia suussasi ja käy säännöllisesti hammaslääkärissä. Suuvaurioden syntymistä voit hidastaa, kun et pidä nuuskaa aina samassa kohdassa.

Raskauden aikana nikotiini kulkeutuu istukan kautta lapseen ja imetyksessä äidinmaitoon. Tupakkatuotteita käyttävien äitien lasten syntymäpaino on alhaisempi. Nikotiini voi häiritä vauvaikäisen hengityskeskusta ja olla yhteydessä kätkytkuolemaan.

Uusi nuuska kuin huumetta
Nuuska sisältää noin 20 kertaa enemmän nikotiinia kuin savukkeet. Ruotsissa on hiljattain tullut markkinoille vieläkin voimakkaampaa nuuskaa.

- Se on 4-5 kertaa vahvempaa kuin aikaisemmin markkinoilla olleet nuuskat. Nuoret kuvaavat sen olevan ”kuin huumetta”, Eeva Ollila sanoo.

Jos tällaisen tuotteen lisäksi käytetään muita nikotiinivalmisteita, kuten sähkösavuketta, altistus nikotiinille on huimaava.

- Se kuinka nopeasti nikotiiniriippuvuus kehittyy on yksilöllistä. Riippuvuus voi syntyä hyvin nopeasti, eikä voi etukäteen tietää, kuuluuko tähän nopeasti riippuvaiseksi tulevien ryhmään, Ollila kuvailee.

Lääkärit joutuvat jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin sähkösavukkeen ”terveyttä edistävistä” vaikutuksista.

- Jos puhutaan laillisista tuotteista, mitään niin myrkyllistä ja vaarallista kuin tupakansavu on vaikea keksiä. Ketjupolttajalle voi siis olla joitain hyötyjä sähkösavukkeeseen siirtymisestä, mutta sähkösavukkeiden nesteistä on vielä hyvin vähän tutkimusta, eikä nesteiden lisäaineista ja niiden vaikutuksista ja mahdollisista vaaroista ole vielä riittävästi tietoa. Tieto vaaroista kerääntyy vasta kahden tai kolmen vuosikymmenen kuluessa.

- Se tiedetään jo, etteivät ne missään tapauksessa ole vaarattomia. Jo nyt on kuvattu esimerkiksi erittäin ikäviä keuhko-ongelmia, Eeva Ollila sanoo

Nuuskamuikkunen, lyhyemmin Muikkunen (ruots. Snusmumrik[en], Mumrik[en]) on hahmo Tove Janssonin Muumi-tarinoissa. Hän esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). Hän on Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen on Muumipapan nuoruudenystävän, Juksun, poika. Nuuskamuikkunen on isossa roolissa myös televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita.

Nuuskamuikkusen tuntomerkkejä ovat lierihattu, huuliharppu ja piippu.

Nuuskamuikkusen ulkoiset ominaisuudet on lainattu Tove Janssonin silloiselta miesystävältä toimittaja, kansanedustaja Atos Wirtaselta. Hahmoon on yhdistelty piirteitä myös Janssonin veljeltä Lars Janssonilta ja Janssonilta itseltään. Tyypillistä Nuuskamuikkuselle on, että hän tulee ja menee itsenäisesti, juuri muista välittämättä. Tämän piirteen alkuperänä on Atos Wirtanen. Wirtanen oli Janssonin elämän keskipiste tuohon aikaan, mutta Wirtasella oli monta rautaa tulessa, hän tuli ja meni, Janssonin ikävöidessä

Nuuskamuikkunen on seikkailijaluonne ja viihtyy usein yksikseen. Nuuskamuikkunen käyttää vanhoja vaatteita, kuten vihreää hattua, takkia ja keltaista kaulahuivia. Hän asuu teltassa joen rannalla aivan Muumitalon liepeillä ja soittaa huuliharppua (Janssonin sarjakuvassa hän soittaa myös haitaria ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjassa poikkihuilua). Hän istuu usein joen rannalla onkimassa itselleen kalaa. Kirjoissa ja joissakin sarjakuvissa Nuuskamuikkkunen polttaa myös piippua. Nuuskamuikkusen hatussa oleva koriste vaihtelee: toisinaan reunusta on koristanut sulka, toisinaan kukkaseppele tai naru. Sulan alkuperä ilmenee Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta, jossa Nuuskamuikkunen laittaa kondorikotkalta pudonneen sulan hattuunsa.

Nuuskamuikkusen isä on Juksu, joka oli Muumipapan nuoruudenystävä. Muumipappa ja Juksu tapasivat Fredriksonin Merenhuiske-laivan rakennustyömaalla. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Nipsulle myös äitinsä tädistä.

Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii usein mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Hänen viisautensa, elämänkokemuksensa ja itsenäisyytensä antavat ymmärtää, että hän olisi aikuinen. Ongelmatilanteissa muut turvautuvat usein Nuuskamuikkusen apuun, koska hän nauttii laakson asukkaiden varauksetonta ihailua monitietoisuutensa vuoksi. Hänen neuvojaan myös noudatetaan.

Etelä on Nuuskamuikkusen mieluisin matkakohde. Hän vaeltaa etelään joka talven ajaksi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan. Huuliharpun soinnista tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin. On myös sanottu, että kevät ei ole tullut Muumilaaksoon ennen kuin Nuuskamuikkunen on palannut.

Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja aukonut lukittuja portteja. Tässä hän tulee isäänsä Juksuun, kuten ulkonäöltään ja pukeutumiseltaankin. Heidän ainoa näkyvä eronsa on, että hänen isänsä hatun ympärillä on nuorarengas. Nuuskamuikkusessa korostuu usein myös täydellinen riippumattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta – joskus jopa ystävistään Muumilaaksossa. Esimerkiksi Muumilaakson marraskuu -kirjassa korostuu tarkoituksellinen eristäytyminen muista ja novellissa Kevätlaulu (kirjassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia) hän kertoo etelästä palatessaan Ti-ti-uulle, ettei hänen välttämättä tarvitse palata Muumilaaksoon vaan hän voi mennä muuallekin. Tämä kuvastaa Nuuskamuikkusen syvää itsenäisyyttä, samoin kuin se, että käydessään tervehtimässä Muumitalon väkeä hän jää toisinaan kuistille muiden ollessa sisällä. Merkille pantavaa on myös se, että ruokailu- tai teehetkellä hän istuu usein muista erillään Muumitalon ruokasalin seinustalle sijoitetulla sohvalla ruokapöydän sijaan.

Nuuskamuikkusen tavasta ajatella löytyy yhtymäkohtia monenlaisiin filosofisiin näkemyksiin. Hän on eittämättä persoonaltaan yksi monivivahteisimmin tulkittavissa olevia hahmoja Muumi-teoksissa. Nuuskamuikkunen on sanonut, ettei kenenkään pitäisi omistaa enempää kuin jaksaa mukanaan kantaa, eikä hän voi ymmärtää ystävänsä Nipsun kiintymystä tavaroihin ja maallisiin asioihin. Nuuskamuikkunen kerran jopa heittää telttansa rotkoon, koska hänen mielestään turhaan omaisuuteen ei kannata kiintyä, vaan sen sijaan voi vaikka kirjoittaa runon jotain kaunista nähdessään.

Nuuskamuikkunen Muumilaakson tarinoissa ja muissa animaatioissa
Animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita Nuuskamuikkusen piippu on jätetty kokonaan pois. Hänet nähdään lähes jatkuvasti onkimassa Muumitalon lähellä kulkevasta joesta. Sarjassa Nuuskamuikkusella ja hänen isällään Juksulla on useampikin ulkonäöllinen eroavaisuus. Juksulla on esimerkiksi punainen hattu, tummanruskeat hiukset ja eriväriset silmät kuin Nuuskamuikkusella.

Japanissa 1970-luvulla tehdyissä Muumi-piirretyissä Nuuskamuikkusen ulkomuoto oli hieman erilainen,

21.9.2017 06:28
Pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa juhlittiin toissa lauantaina (9.9.) satumaisia häitä. Kirkkaimmassa valokeilassa ei kuitenkaan ollut pääministeri vaan hänen tyttärensä, joka asteli avioon pitkäaikaisen miesystävänsä kanssa.

Suomen valtion nykyään omistama, arkkitehti Frans Ludvig Caloniuksen alun perin huvilakseen vuonna 1873 suunnittelema Kesäranta tarjosi täydelliset puitteet ikimuistoiselle hääjuhlalle.

– Kesärannassa oli viimeisen päälle hauskat ja railakkaat häät, Seiskalle supatellaan luotettavista lähteistä.

MYSTINEN NIKOTIINIBAARI
Häävieraita oli saapunut paikalle pitkälti toistasataa, valtaosa oli morsiamen ja sulhasen tavoin kotoisin Oulun seudulta.

Tarjoilu suurelle vierasjoukolle oli kuulemma kohdallaan.

– Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin, luonnollisesti myös viinatarjoilua, Seiskalle kerrotaan.

Häävieraiden joukossa herätti hämmennystä erikoinen nikotiinibaari. Moni lähde vakuuttaa Seiskalle sen sisältäneen tupakkatuotteita, kuten esimerkiksi sikareita sekä nuuskaa.

nuuskaa

Nuuskan tuonti Suomeen on ollut kasvussa ja käyttö on varsin yleistä. Huulen alle laitettavien nuuskapaakkujen tuonti on kuitenkin sallittu vain omaan käyttöön, ei esimerkiksi häissä tarjoiltavaksi.

Vain itseensäkyllästyneet käyttävät nuuskaa