Käytämme kognitiivisiä taitojamme päivittäin, esim. kirjoittaminen ja lukeminen vaatii monenlaista yhteistyötä aivoiltamme.
Kysymyksessä on havaitseminen, tuomme kirjoituksissa esiin asiat jotka olemme havainneet, ja niitähän on paljon, (muutakin kuin kanssakirjoittajien ominaisuuksia luetella) Havaintokykymmehän saa ravinteita ympäröivästä maailmasta, omien elämänkokemustemme lisäksi.
Eräs tapa joka parhaiten ylläpitää kognitiiviä taitojamme on lukeminen. Ei ole tarve lukea pelkkää tieteellistä fakta kirjallisuutta, joskin se kehittää: tarkkuutta, havaintokykyä ja muistia.
Jopa fiktioiden lukemisen on todettu lisäävän tunne-elämäämme ja motivaatioita. Aivoillamme on kyky prossesoida lukemaamme, ja kyky luoda synapsien välisiä yhteyksiä säilyy, kognitiivisia kykyjä käytettäessä ja lisääntyykin lukiessa. Pystymme lukiessamme kokemaan erilaisia maailmoja, eläytymään emotionaalisesti ihmisten kohtaloihin, iloitsemaan ja syvästi suremaankin.
Kun ikäryhmämme on pitkän elämänsä varrella, nähnyt ja kokenut, lukenut ja tuntenut paljon,..... miksi emme käytä varastojamme, kirjoita meitä koskettavista kokemuksista toistemme ja itsemme iloksi.
Kysymyksessä on havaitseminen, tuomme kirjoituksissa esiin asiat jotka olemme havainneet, ja niitähän on paljon, (muutakin kuin kanssakirjoittajien ominaisuuksia luetella) Havaintokykymmehän saa ravinteita ympäröivästä maailmasta, omien elämänkokemustemme lisäksi.
Eräs tapa joka parhaiten ylläpitää kognitiiviä taitojamme on lukeminen. Ei ole tarve lukea pelkkää tieteellistä fakta kirjallisuutta, joskin se kehittää: tarkkuutta, havaintokykyä ja muistia.
Jopa fiktioiden lukemisen on todettu lisäävän tunne-elämäämme ja motivaatioita. Aivoillamme on kyky prossesoida lukemaamme, ja kyky luoda synapsien välisiä yhteyksiä säilyy, kognitiivisia kykyjä käytettäessä ja lisääntyykin lukiessa. Pystymme lukiessamme kokemaan erilaisia maailmoja, eläytymään emotionaalisesti ihmisten kohtaloihin, iloitsemaan ja syvästi suremaankin.
Kun ikäryhmämme on pitkän elämänsä varrella, nähnyt ja kokenut, lukenut ja tuntenut paljon,..... miksi emme käytä varastojamme, kirjoita meitä koskettavista kokemuksista toistemme ja itsemme iloksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kyllä me kaikkea tuota luonnostaan teemme ja osaamme, mutta ei tuollaisten kopsattujen tietojen nimissä.
Palstallekin niitä on kirjoitettu ja luettu , mutta vähiin on jäänyt . Ei näytä kiinnostavan muu kuin ajojahdit ja musalinkit.
On iloja mutta 70 en ole asunut Suomessa 48 vuoteen. Tiedän mitä yrität saada esille, minullakin on paljon siitä 23 vuodesta Suomessa asumisessa. Sanon suoraan jos olisin ollut rikas olisi kaikki toisin, raha ei ole kaikki.
Ei paljon iloa hehku vastaukset. Mikä siinä onkaan, että harvemmin vastakaikua saa hyvään kehoittavat aloitukset.
Sitävastoin kaikenlaiset henkilökohtaiset nälvimiset, epäluulot ja panettelut, saa kirjoittajat liikkeelle.
Olisiko jo konginitiivisten taitojen rappeutuminen kyseessä, sekin on ikäpalstalla mahdollista. Kuitenkin kaikitenkin on täällä vielä kirjoittajia, joiden tekstiä mielellään lukee. Heille kiitos.
Aloitus on hyvinkirjoitettu ja asiallinen. Talviolympialaisten takia notkun näin myöhään vielä koneella. Lukemiseen ei valitettavasti ole aikaa, vaikka tarvetta olisi.
Sen huomaa siitä että sanoja täytyy hakea kirjoittaessa. Lukeminen vaikuttaa myös kirjoitusasuun ja kielen käyttöön.
Tänne kirjoittavan on ymmärrettävä ettei futurismi sovi tänne jossa vaaditaan pelkkää faktaa. Täällä lukijoita vaivaa frust-raatio, vaikka teksti olisi pelkkää faktaa ja olisi kirjoitettu aivan spontaanisti, teksti sisällöltään definitiivinen asiasta, ei sitä kuitenkaan hyvällä katsota, ellei kirjoittaja ole profiloitunut intelligenttinä ja intensiivisenä persoonallisuutensa osalta.
Futurismin kanssa pitää olla tarkkana, kuinka osaa fasinoida lukijat aiheuttamatta koleerisoitumista kun viesti kuitenkin katsotaan normatiiviseksi.
Fiktion ja gnomologian käytöstä saa täällä kyllä maininnan,: >tuo taas, sehän niitä muiden viisaiden ajatuksia<, vaikka ajatukset olisivat kirjoittajan omia.
Futurismiin pitäydyn täällä vain kirjallisuudessa, joskin koen 'lukkarinrakkautta' siinä juuri leikillisyydelle. Kuvataiteessa lienee parhaiten voi kääntää selkänsä menneisyyden tyylilajeille, mutta se ei lie ollut aloituksen aiheena.
Iloahan tuo pekan pähkinän satiirinen tyylinäyte tosin tuotti!
Mikä on kognitiivinen??
Nythän kirjalliseen ilmaisuun kuuluu niin monia tyylilajeja, joista proosa, ja epiikka eli kertomakirjallisuus on enemmistöllä. Sinänsähän ei ilmaisun tyyli ole se mitä aloitteessa haetaan, niitähän on todella satiirista makaberiin, jopa burleskia olemme saanet lukea Römpsänperäläisyydessä, vai liekö draamaan jo kääntyneenä.
Lyriikkaa edustaa palstan runoilukokeilut, eikä voi kieltää etteikö keväiset kuvailut olisi lyyrisinä ihastuttaneet lukijoitaan.
Uskollisuus omalle tyylilleen tuntuu rehelliseltä tavalta kertoa, ottaa kantaa, tai leikitellä, millä mielellä sitten kukin osallistuukaan?
Googleta, niin Wikipedia vastaa noihin kysymyksiin!
sana tarkoittaa tiedollista, tietoon ja havannointiin liittyvää. ei kuitenkaan silloin jos puhutaan tunteista ja tahdosta.
eli kognitio = tietämistä tajuamista ja havannointia
Kirjoituksessa ja muussakin luovuutta vaativassa toiminassa olen usein improvisoimisen kannalla. Vapautuneena säännönmukaisuuden kahleista ( tai peloista, mitä muut ajattelee, vai onko sallittua tehdä näin) voi sallia itselleen ajautumista tajunnanvirtaan, jossa saattaa yllättyä mielikuvituksen avautuessa kuin kukkiva keto.
Ennen kaikkea se on hauskaa, suosittelen!
Tartun haasteeseen, tuli mitä tuli.
Tosi on, olemme enemmän kuin uskot. Aivoillamme on vielä tallella kyky analysoida lukemaamme ja joskus suhtaudumme jopa emotionaalisesti lukemaamme tällä palstalla mikä ei aina johdu kognitiivisten (ei konginitiivisten) taitojen rappeutumisesta.
Aloittaja kutsuu sananvaihtoon ja olemaan uskollisia omalle tyylilleen, niin teemmekin ja opimme jopa toistenkin tyylin. Ruunemanni taitavana sanankäyttäjänä voi taidolla tyylinsä muuttaa siirtymällä Kutemajärven maisemiin Anselmi Salakähmän rooliin. (hyvä ruune) :))))))
Meistä jokainen käyttää tällaista kirjoitusalustaa omalla tavallaan. Ei tätä kukaan saa täysin mieleisekseen kirjoittajia neuvomalla ja opettajaksi ryhtymällä.
Mutta en sitäkään kieroon katso, vaikka kokonaisen ketjun itse saa aikaan, kun on kovat kirjoittamishalut ja paljon sanottavaa erilaisista motiiveista. Tosin siitäkin rapaa niskaan roiskuu.
Kuten näette omalla tyylillä minäkin sanoja peräkkäin laittelin enkä myöskään ole koskaan profiloitunut intelligenttinä ja intensiivisenä persoonallisuutena, mielestäni olen realisti naturalisti.
Tässä kuitenkin aloitusta lähellä olevaa asiaa kiinostuneille.
https://etopetus.files.wordpress.com/2009/03/dialogi-2-opettajan-aineisto.pdf
(huomaa kopiointikielto)
Vitsihän Katleijan kirjoitus on ei sitä voi todesta ottaa.
Kiitos, omalla tyylilläni minä vaan sanoja peräkkäin laittelin.
ps. ettei liian monta orkkideaa peräkkäin tulisi, niin kiitän samalla Mia-Liisaa Desideratan elämänohjeista. Yritys on ollut noita noudattaa.
Mitä tällä halutaan meille sanoa? Esitys on täynnään sivistys sanoja, lähes hurmos henkistä juttua kirjallisuuesta, ja mitä tällä tarkoitetaan?
Niinpä ! jokainen joutuu testaamaan kognitiivistä kykyään havaita, tajuta, eli saamaan jotakin irti aloituksesta.
Kattleijan linkittämä pedagoogiaan liittyvä opetusmateriaali on tavattoman laaja, joskin mielenkiintoinen.
Tuo ajatus perspektiivisyydestä kunkin kirjoittajan kohdalla on käsitettävä, kukin meistä näkee asiat omalta tasoltaan, käsityskykynsä mukaan.
Kielipelikäsitekään ei ole irrallisia palasia, vaan oivalluksista seuraa taito käyttää käsitteitä, ja tuottaa niitä lisääkin.
Jotkut on enemmän kuin muut, omasta mielestään. Ei kelpaa tavallisten kuolevaisten ketjut. Ihan tyhjää täynnä nuo , kopsauksia lhinnä.
Toki olemme enemmän kuin uskomme, olemme aivan uskomattomia ! Muotisanaa mieletön käytetään suurenmoisen synonyyminä, mutta sehän on samaa kuin mieltä vailla ja sen vastakohta on mielekäs. Mielenmatkaaja on valinnut hienon nikin, siinä kiteytyy kognitiivisuuskin ja tämä ihmisen luontainen uteliaisuus, sisäinen ja ulkoinen liikkeellä olo ja seikkailu. Oikeastaan kognitiivisuuteen kuuluu koko henkinen puolemme, ja koska keho on hengen temppeli, olemme itsekukin kokonaisvaltainen kognitiotuote. Juuri luin, miten liikunta ja terveellinen ruokavalio edistävät kognitiivisia kykyjämme.
Oppimiskäsityksiä kuvastaa hyvin se, että enää ei puhuta niinkään paljon oppilaasta vaan oppijasta. Ihminen on oppija, oppiva olento kaiken ikänsä. Nuorimmat oppijat tarvitsevat enemmän ohjausta, me varttuneet opimme omin päinkin. Toisen asteen koulutuksessa ja siitä eteenpäin on jo opiskelijoita, oppijan oma aktiivisuus , työskentelytavat ja tiedon prosessointi ovat käytössä. Kun on hyvä motivaatio ja tavoitteet , päässä kyllä raksuttaa.
Tuo lukeminen yleensäkin kehittää kognitiivisyyttä, mitä enemmän luemme , sitä laajemman sanavaraston kehitämme aikaa myöten. Sanankäytön hallinta saattaa ei kognitiivisistä yksilöistä muistuttaa kopiointia, mikä on ymmärrettävää.
Oppiminen on vanhempana toki hitaampaa, mutta elinikäistä se nykyään meillä on. Se saattaa olla jopa kokonaisvaltaisempaa, kun uusi tietoaines kytkeytyy muistin pohjalla oleviin aineksiin. Uusia innovatiivisia kytköksiä syntyy digiajankin vaatimuksiin.
Tuosta digiajan taltioimisesta onkin varoiteltu, ja ehkä ei aiheetta! Olemme tottuneet jo hylkäämään entiset tietoteoksemme ja etsimme vastaukset tietokoneeltamme. Mittaamattoman laajat tidot onkin käytettävissämme, mutta tutkijat haluaisivat kehitellä jonkinlaisen digitaaliajan Rosetten kiven taltioimiseen.
Tietokoneiden kehittyessä eivät ne enää pysty lukemaan alkuajan taltiointeja? Miten pystymme lukemaan PDF tiedoston taltiointeja 100 kuluttua?
Osaamme kukin tavallamme ja kaikilla on oma tapansa sanoa sanottavansa.
Aikoinaan hyvä opettajani ja myöhemmin arvostelijani, ovat painottaneet siihen kuinka lukija saadaan pysymään mukana, jopa innostumaan lukijana, tai keskusteluissa vastaajana. Kirjallinen esitys on verrattavissa puheeseen. Mikäli puhuja jatkaa monotonisesti ilmeenkään värähtämättä, vaikka kuulijatovat jo täysin kyllästyneet kuuntelemaan, hän on niin kiinni omissa ajatuksissanna ettei havannoi kuulijoita, eikä kykene poikkeamaan aiheesta saadakseen kuulijat mukaan. Pieni tauko, kuulijoiden uudelleen virittäminen pienellä huumorilla, tai ironialla omasta tavastansa "paasata paatoksella", saa kuulijat heräämään.
Oma opettajani varoitti käyttämästä liikaa sivistys sanoja. Kaikelle tietoa, tajuntaa, tunteita, taitoa yms. tarkoittaville sanoille on omassa äidinkielessämme selkosana, eli on turha kikkailla sivistyssanoilla vain osoittaakseen mm. lukeneisuuttansa. Kyllä sen olen huomannut useinkin käytännössä toimivaksi tavaksi saada sanomansa ymmärretyksi.
Kirjallisuudessa ja taiteissa on monta suuntaa, kaikille löytyy oma alue jossa tuntee onnistuvansa kirjoittajana ja nauttii lukemastansa.
Samoin minua on opetettu välttämään emoijien käytöstä viestittelyssä. Kun vastaanottaja joka ainoassa tekstiviestissä saa mukana jonkin gif kuvan tai hymynaaman se alkaa olla liikaa. Mieluummin yksi kaunis sana, kun jokaiselle kuvalle on olemassa sanallinen vastine.
" Kun sanat loppuvat, aletaan puhua kuvilla ", sanoi proffa jolle kielellisen ilmaisun tärkeys oli sydämen asia.
Romaania täällä ei kirjoiteta, novellien kirjoittajille oivallinenn alusta, jos lukijatkin hyväksyisivät, vaikka arvostellenkin, mutta ei heti alkajaisiksi tapettaisi innokkuutta.
Maamme kymmenien tuhansien taiteellisesti ja kirjallisesti lahjakkaiden ihmisten joukossa olisi tietoa ja taitoa, mutta kuinka saada innostuneet tänne teksteinensä ja mielipiteinensä?
Siinä aloittajalle pähkinää illaksi, kun eivät täällä jo olevatkaan uskalla tulla juki, ei edes nimimerkillänsä.
Toivon menestystä jos pääsette alkuun.
".. miksi emme käytä varastojamme, kirjoita meitä koskettavista kokemuksista toistemme ja itsemme iloksi."
Olipa hieno aloitus, joka vaati jo pohtimista ja googlen käyttöä, mutta lukiessani useamman kerran juttujanne, siis toistenkin vastauksia, niin johan valkeni, tai siis ainakin luulen.
Nyt kirjoitan vain tämän aamuisia mietteitäni.
Koska luen paljon kirjoja ns. "laidasta laitaan", niin olen huomannut, että toiset kirjoittajat täydentävät juttua liian usein, "hän meni ikkunan luokse", tai "pyörittelin silmiäni/tai päätäni", joka alkaa ärsyttämään, kun aina toistuu sama.
Myös omat murresanat olen huomannut ja ikäni muistan, kun lapseni ohjeisti, että ei sanota manssikka, vaan mansikka ja nyt tuli äsken sellainenkin sana esiin, josta voisi päätellä, että ei se suomenkielikään ole helppoa, jos ulkomaalaisen täytyisi tietää, että "kohauttelin olkiani", että oliko olan kohautuksia, vai kenties patjan olkia ja näitä on useita tämän tyylisiä sanoja, joita supisuomalainen ei edes huomaa, että on useita merkityksiä.
Minusta ei tulisi koskaa kirjailijaa, saati runojen- tai novellin kirjoittajaa, koska "upein" saavutus on nuoruudestani, kun siskoni kirjoitti ahkerasi kotiin ja minä lisäsin siihen loppuun, että lukekaa se entinen kirje, koska mitään uutta ei ole tapahtunut ja se entinenkin kirje oli suurinpiirtein, että ei mitään ihmeellistä?
"Tuntemattoman" ajattelijan vuonna 1692 Saint-Paulin katedraalin seinälle kirjoittama elämänohje:
"Desiderata
Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.
Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.
Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.
Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho - tuoreena joka kevät.
Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.
Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.
Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma."
Hyvää huomista ystävänpäivää!
toivottaa Mia-Liisa.
Kiitos samoin! Aloite on poikinut harvinaisen yhtenäisen ketjun sanojen ja merkitysten käytöstä. Tulee vääjäämättä ajatelleeksi näin laajan ja mielenkiintoisen aihepiirin tuottamia puheenvuoroja, onko palstan käyttäjissäkin näkyvissä tämän ajan kahtiajako?
Useimissa tapauksissa uskoisin kysymyksen olevan vain tottumattomuudesta, rohkeudestakin, käydä käsiksi vieraaseenkin aiheeseen.
Tietolähteitä löytyy jokaiselle pc:n ääressä kirjoittavalle, olisiko henkistä laiskuutta jättää käyttämättä itsensä ilmaisun oppimisen ilo vanhana? En voi kuin toistaa:
Olemme enemmän kuin uskomme!