Onko sinulla amuletteja eli onnenesineitä, joita ilman et vaikkapa lähde matkalle? Onko kokemuksia amuletin taikavoimista, jos ei ole, miksi pidät amulettia? Minun amulettini tavallaan on poikani tekemä sormus, jota ilman harvoin liikuksin. Sen teikavoimsita en tiedä, kyseessä on enemmänkin rakas muistoesine.
Juu tiedän, lapsekas aihe, mutta tämä kevennykseksi harmaalle päivälle.
Juu tiedän, lapsekas aihe, mutta tämä kevennykseksi harmaalle päivälle.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei tämä ole kevennys.
Tämä on saman-lainen tympeys kuin juttu toisaalla meedioista.
Siirryhän vanhenmpien palstoille.
H.
Hyvä aihe :)
Minulla on seitsemän hopeista ohuenohutta rannerengasta jotka on tehty Potosin kaivoksen hopeasta ja jotka appeni lahjoitti anopilleni kun heidän nuorin poikansa syntyi. Tyttäreni peri ne ensin mutta lahjoitti minulle. Minä pidän niitä aina liikkuessani ulkona. Taikaa niihin ei ole laulettu, mutta yhdistävät ja luovat siltaa ajassa ja paikassa.
Minä toin kaksi shamaanien siunaamaa ranneketta, lasihelmistä ja mustasta kvartsista sileäksi hiottuja amuletteja juurisyntyneiden vauvojen ranteeseen, pitämään pahat silmät ja hunkszit loitolla, ihanien puoliksi kolumbialaisten kaksoistyttöjen ranteisiin luomaan siltaa Pacha Maman ja Kylmän Pohjolan ainoan jumalan, Mammonan, välille.
Ei kyllä ole, ei mitään, siitäköhän se tämä minun riepotteluni johtuukin..hmmm..
Muuten, kysyn semmoista, kun jotkut pitävät niitä magneetti koruja ja ne kuulemma auttavat ties mihin kaikkeen, onko kokemusta niistä aloittaja, tai sitten joku tätä ketjua lukeva?
Periaatteessa uskon että magneettikorut ja kuparirannekkeet ja miespuolinen valkosipulinkynsi napaan teipattuna ovat kaikki huuhaata ja niillä ei ole mitään lääketieteellistä merkitystä. Miten ne sitten vaikuttavat käyttäjänsä psyykeen ja sitä kautta niillä olisi jotain psykosomaattista vaikutusta en osaa sanoa. Yhtä paljon luultavasti kuin sudenhammas intiaanin kaulassa nahkahihnassa tai tatuointi polynesialaisen käsivarressa; riippuu niin paljon kantajastaan ja hänen maailmankuvastaan ja uskomuksistaan. Ilman uskoa ei ole parannusta.
Eikös nuo onnenkalut ole huonon onnen torjuntaan. Ei kai niillä mitään lääketieteellistä merkitystä haetakaan.
Uskominen hyvinvoinnin lisäämiseen auttaa sitä lisääntymään.
Negatiivisuudella, niinkuin positiivisuudellakin on selviä fysiologisia vaikutuksia.
Blacebo-tutkimuksia on jo sen verran tehty, ettei tuo ole uusi asia. Kunhan nyt mainitsin.
No, siksi kai ennustuksetkin toteuttavat itseään.
Niin, minulta taisi vähän lipsahtaa suksi. Toisaalta taas, yhdistän nuo pirren mainitsemat magneettikorut enemminkin luontaislääketieteeseen kuin huonon onnen torjuntaan. On ihmisiä joilla tuntuu aina olevan myötätuulta tai hyvää onnea ja vaikka he kompastelisivatkin, niin he kaatuvat aina eteenpäin ja voittavat hävitässeenkin. Kuin Suomen jalkapallojoukkue. Eikä ne tarvi edes amuletteja.
"Paloma.se.co"
Onneksi on myös aloitus aikuisuudesta.
Aidoista, ihmisyyden Talismaaneista
H.
Mulleppa ennustettiin vasta Tarot-korteista😀
naapurin rouvalla oli semmoinen, vajaan kukauden sitä ospuileen ali apua.
Nyt taas vaivat on lisääntyneet, ja pahenneet. Jos oikein uskoo, voi siitä muutama päivä olla apua
Niin mistä?
kysy ennemmin mistä ei
helpompi vastata https://youtu.be/JGMp5cAgaYA
Kiva laulu ja video :).
Minua seuraa matkoillani äitini rintakoru. Ei niinkään onnenkaluna vaan siksi, että äitini olisi halunnut matkustella ulkomailla, mutta se jäi hänen toteutumattomaksi haaveksi.
Nyt hän matkustelee koruna kanssani ympäri maailmaa. No, oikeesti on se myös turvaa tuova onnenkalu.
Visa on aina mukana, ilma sitä on vaikea lähteä ulos.
Ei ole amuletteja, ei koskaan ole ollutkaan.
Kyllähän sitäkin sanotaan, että esineisiin ja paikkoihin jää energiajäljet.
Varsinkin paikoissa, joissa on tapahtunut kauheita, sen kyllä aistii, kuka enemmän, kuka vähemmän.
Mystiikka on aina kiinnostanut, magia ei. Minusta hengen tulee saada liikkua vapaana, ei sidottuna vaikkapa johonkin esineeseen.
Kun en käytä muitakaan koruja niin amuletit tai muut "taikaesineet" eivät ole olleet minun juttuni. Joskus on kyllä vähän harmittanut kun en ole osannut käyttää edes lahjaksi saamiani koruja.
Kuten eppu, minäkin kyllä uskon, että esineisiin ja paikkohin voi sitoutua energiaa, sanotaanhan esim jollakin ikonilla olevan "ihmeitätekevä, parantavaa voima", Valomossa olevan Jumalaäidin ikonin ainakin sanotaan olevan tällainen.
Tuosta tuli mieleeni.
Joskus kauan sitten eremitaasissa, sellainen pieni taulu naulitsi minut eteensä. menimme eteenpäin, minun täytyi palata taulun luo ja tuijottaa.
Tuli kiire, etten vallan eksynyt porukasta.
En tiedä miksi.
Minulla on kullattu sytytin. Sillä saa tuulessakin tulta / hehkua tupakan natsaan.
Myös kenkien, takkien ja housujen vetoketjut ovat amuletteja.
Etenkin housun vetoketju on onnen amuletti. Sen jäädessä auki syntyy tietoturva aukko.
Minun amulettini on kotiavain. Ilman sitä en yleensä kotoa poistu. Toinen on puhelin.
Nitrospray on minun amulettini.
Jo parikymmentä vuotta sitten lääkäri käski minun kuljettaa sitä aina mukanani. Hyvää onnea se on näköjään tuottanut, kun ei sitä ole tarvinnut käyttää muuten kuin pitää amulettina.
Ei ole amuletteja ei onnenkaluja,
taikuus ja magia on ihanaa, mutta ei pure omissa helyissäni.
mutta tiettyjä asioita pidän aina mukanani, en osaa elää ilman niitä.
Kaulassa peritty sydän "timantteina" pienet lasisirut, iskevät peilissä aina silmää,
ranteessa kellon kupeessa pulleasydän ketjussa,
Molemmissa nimettömissä, melkein nivelestä niveleen,
monta hopeista koristeellista rengasta, ei niillä mitään merkitystä,
vaikka niissä on mitä ihmeellisimpiä kaiverruksia.
kunhan kulkevat mukana. ilman niitä tuntuu olo alastomalta.
Saunassakin kuljen helyt mukanani
Eikö ne helyt polta saunassa ihoosi merkkejä?
Vai et ehkä kovin kuumia löylyjä otakaan.
Ainoa, joka polttaa joskus on kaulassa roikkuva sydän,
mutta käytän saunahattua ja käännän sen hatun lierin suojaan.
tai sitten sen voi peittää kädellään, niin ei eds kuumene liikoja.
Ateistin rukous ei ole sen huonompi kuin uskovan koska lopputulos on sama.
Minulla on kaksi sellaista. Ensimmäisen sain kauan sitten syntymäpäivälahjaksi puolisoltani, iso hopeinen Hannunvaakuna-riipus, Kalevalakoru.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannunvaakuna
Hannunvaakunallahan on historiallinen merkitys. Koska ko. riipus on aika iso ja arvokaskin, halusin pienemmän sellaisen, ja sitä metsästin. Lopulta sain ostettua viimeisen Suomessa myydyn, Kalevalakorun valmistaman, hopeisen. Ehkä joskus ottavat uudelleen tuotantoon.
Se koru riippuu aina kaulassani, se suojelee minua kaikelta pahalta. Aivan kuten aina tiesin, ettei mitään niin pahaa minulle maailmassa tapahtuisi, ettei puolisoni siitä minua pelastaisi.
Minulla on tietty ns. arkikoruripustus päälläni ja anti olla jos jonkin unohdan, on alaston olo.
Ja nyt Paloma: mikä on miespuoleinen valkosipulinkynsi?
Eikö se rupea kasvattamaan juuria ja versoamaan navassa?
Ajo macho.
Ei se kasvata juuria napaan. Sen pitäisi laihduttaa. Sitä se ei tee, ainoastaan ärsyttää ihoa.
Tässä kuva miespuolisesta valkosipulista. Se on pyöreä ja "kynnet" ovat pieniä. Kuvassa oikealla. Vasemmanpuolinen on tavallinen valkosipuli.
http://lasrecetasdesilvia.blogspot.se/2010/12/que-es-el-ajo-macho.html
Hih.
Kiitos tiedosta. Siispä, syvässä iässä olevakin oppii uusia temppuja.
Enpä ole ilmaisua aiemmin kuullut tai nähnyt.
Että pieniä kynsiä...
Valkosipulilla on paljon hyödyllisiä ominaisuuksia: sillä karkotetaan vampyyrit ja nipottajat.
Joo kynnet ovat pienet tai sitten koko ukkosipuli on yhtä ainoota kynttä ;)
Mun anopin anoppi Kolumbiassa oli kylänoita. Sillä oli ikivanha termiittien reille syömä kirja neljästä eri magiasta. Vahinko vain että uskikset varastivat sen kirjahyllystäni kun olin kuolemansairaana, enkä pystynyt valvomaan niiden toimintaa.
Joku kirjoitti että avain on tärkeä amuletti. Asuimme vuokralla, joka oli mieheni nimissä. Riidellessämme mies usein sanoi: katso kenen nimi ovessa on. Ostimme sitten eka-asunnon puoliksi, niinikään isännöitsijä laittoi oveen miehen etukirjainen ja yhteisen sukunimemme. Ja taas riidan päätteeksi: kenen.... Silloin riuhtaisin etukirjaimen pois, uhkailu loppui siihen. Mutta muistan että kotiin tullessani otin jo kaukana avaimen käteeni, puristin sitä ja tunsin onnea.
Pidän tuulikaapin ovessa siskoni joulukortin mukana lähettämää pitsi-enkeliä. Se oli siskon viimeinen kortti. Pidän myös pientä ristillä riippuvaa Jeesusta aulassa, se oli aina lapsuudenkotini kamarin seinällä siihen asti kun talo purettiin. Ja vielä lapsuuden kotipitäjäni kirkon kuvaa. Uskon näiden muistoesineiden tuovan kotiini siunausta.
Sain vaimolta amuletin missä Buddhalainen pyhä mies, siitä on yli 40 vuotta ja vielä pysyy kaulassa :D Khraap
No on mul semmone pikkune koru ja siis mä en tiiä et mistä se on tullu mut näytin sitä kerran mun iskäl ja se sano et se oli nähny sen joskus lapsena sen isoäitin kädessä ja siis mun iskän isoäiti oli noita ja se paransi kyläläisii omilla rohdoilla...... Ja taas mä poikeen aiheesta