Hei! Olen hankalassa tilanteessa: opiskelen lääkiksessä toista vuotta, mutta opinnot eivät tunnu omilta. Opiskeluun liittyvä aivan valtaisa ulkoaopettelu ja pikkunippelitiedon kyseleminen tenteissä on tullut yllätyksenä. Opinnoista kyllä selviää kovalla työllä, mutta ainakin minun muistikapasiteetilla varustettuna hyviin arvosanoihin pitäisi opiskella vuorokauden ympäri, ja sekään tuskin riittäisi. Olen pettynyt siihen, että jokaisesta kurssista jää aina paljon opiskelematta ajanpuutteen vuoksi, ja tenteissä tuntuu usein pärjäävän paremmin vanhoja tenttikysymyksiä tutkimalla. Luulen, että lääkiksessä pärjäisi hyvin todella hyvällä muistikapasiteetilla varustetut opiskelijat, ja minä en ole tällainen. Huonon muistin lisäksi olen helposti stressaantuvaa ihmistyyppiä enkä mitenkään näppärä toimenpiteissä, mikä sekin huolestuttaa lääkisopinnoissa. Minua suorastaan kauhistuttaa kaikki toimenpiteiden harjoittelut ja klinikka.
Olen aiemmin opiskellut matemaattisia aineita yliopistolla, ja näissä opinnoissa menestyin paljon paremmin, ja pidin opiskelusta enemmän. Minulle se kaavanjohtaminen, todistaminen ja laskeminen tuntui sopivan hyvin, ja pääsykoelukeminenkin oli fysiikan ja kemian ansiosta melkeinpä elämäni parasta aikaa. Lisäksi fysiikalla opiskelu on sillä tavalla "turvallisempaa", että ei tarvitse tehdä toimenpiteitä. Laskuharjoituksista pidin aikoinaan kovasti.
En ole kuitenkaan mikään huippunero ja koska ikääkin alkaa olla, niin työllistyminen fysiikan puolelta huolestuttaa kovasti. Sairaalafyysikon ja opettajan hommat tuntuisivat molemmat kiinnostavilta. Lääkärinä työllistyminen on paljon todennäköisempää ainakin tämän hetken tiedon mukaan, mutta voihan sekin tilanne muuttua ennen kuin valmistuisin lääkiksestä. En ole koskaan kokenut mitään intohimoa tk-lääkärin työtä kohtaan, mutta toisaalta olen kiinnostunut joistain erikoisaloista, kuten kliinisestä neurofysiologiasta ja psykiatriasta. Lääkiksessä olen tykännyt esim. anatomian opiskelusta ja histologiasta, joten on täällä hyviäkin puolia.
Mitä mieltä olette, olisiko ihan silkkaa hulluutta keskeyttää lääkis ja vaihtaa fysiikalle?
Lääkiksen keskeyttäminen
8
2503
Vastaukset
- Dropout
Moi! Mulla on täysin sama tilanne. Aloitan pian toisen vuoden lääkiksessä ja motivaatio on nollissa. Ajatukset klinikasta ahdistavat, kun en näe itseäni niin vastuullisessa ja ihmisläheisessä työssä. Preklinikan pänttäys kyllä minulle sopii, mutta aiheet eivät kiinnosta minua läheskään niin paljoa kuin hakiessa kuvittelin. Fy, ke ja ma olivat pyrkiessä aina tosi mielenkiintoisia ja nyt haluaisin opiskella niitä lisää. Ajattelin tämän toisen vuoden jälkeen todennäköisesti vaihtaa diplomi-insinöörikoulutukseen. En sanoisi että on ollenkaan hulluutta, pitää vain tehdä se minkä itse kokee hyväksi ja mistä itse tulee onnelliseksi. Jos lääkisopinnot vain masentavat ja ahdistavat, voi olla väärä ala. Sopiiko kysyä missä tiedekunnassa opiskelet ja mihin ratkaisuun päädyit?
- Dropout
Tai siis tarkoitan tietysti että missä yliopistossa :D
- probleemamaximus
Ap täällä, löysin vahingossa tämän oman vanhan "ketjuni", ja tähänhän olikin vastattu! En uskalla sanoa kaupunkia ettei tunnisteta... Opiskelen yhä lääketiedettä, mutta edelleen keskeyttämisajatukset pyörii päässä vähän väliä :( Olisi kiva kuulla, mitä sinä teet nykyään.
- Dropout
probleemamaximus kirjoitti:
Ap täällä, löysin vahingossa tämän oman vanhan "ketjuni", ja tähänhän olikin vastattu! En uskalla sanoa kaupunkia ettei tunnisteta... Opiskelen yhä lääketiedettä, mutta edelleen keskeyttämisajatukset pyörii päässä vähän väliä :( Olisi kiva kuulla, mitä sinä teet nykyään.
Minäkin löysin taas vaihteeksi tämän ketjun :D Olen nyt toista vuotta Turun lääkiksessä, mutta keskeyttäminen pyörii päässä joka päivä, ellei joka tunti. Preklinikka on helppoa ja kivaa, mutta ahdistaa aivan valtavasti, että jos jatkan vielä ensi vuonnakin, joudun pian kohtaamaan potilaita. Olen tässä mietiskellyt, mitä oikein haluan tulevaisuuden työltäni, ja lääkärin potilasvastaanotto ei todellakaan ole sitä (tai niin luulen, mutta kokemusta ei ole). Toki kaikki aina sanovat, että siihen tottuu tai aina voi ruveta tutkijaksi/patologiksi, mutta eipä tuokaan kovin ruusuiselta kuulosta. Etenkin kun tutkijana joutuu kituuttamaan apurahoilla, jos niitäkään saa. Kliininen neurofysiologia on toisaalta alkanut kiinnostaa minuakin. Olen tässä vähän anonyymisti kysellyt, mitä valmistuneet/ylemmät vuosikurssit ovat alastaan mieltä, ja yllättävän moni on sanonut että katuu hakeneensa lääkikseen. Sairaaloissa on kuulemma inhottava hierarkiajärjestelmä, palkkakehitys ei ole kummoista sen jälkeen kun on erikoistunut ja työ on valtavan vastuullista, stressaavaa ja rankkaa.
Sitäkin olen miettinyt miksi tänne edes hain, yläasteella ja lukiossa mulla taisi olla "myyttinen" kuva lääkäriydestä: unelmaduuni, ihanaa pitää omaa vastaanottoa ja opiskella anatomiaa, iso palkkapussi ja varma työllisyys. No eipä tuo ole lähelläkään todellisuutta.
Itellä on sinänsä helppo tilanne, että olen tästä avoimesti puhunut koko lähipiirille koulukavereita lukuunottamatta, joten jos päädyn vaihtamaan, niin ei tarvitsis huolehtia siitä mitä muut ajattelevat. Olen myöskin vielä 20-vuotias, joten iänkään puolesta vaihto ei olisi mikään ongelma.
Onko sulla alkanut klinikka jo ja oletko päässyt kohtaamaan potilaita? Jos joo niin miltä on tuntunut? Jos olet Turussa Hermeksellä, niin voisi olla joskus kiva jutella enemmänkin asiasta vaikka kasvotusten tai muuten. Ties vaikka olet joku tuttu :D
- kikkakakkonen
Klinikoista en tiedä mitään kun en ole tuota alaa opiskellut, mutta työllistyminen lääkäreillä sen verran hyvä, että kannattaa miettiä kaksi kertaa saako töitä jos vaihtaa alaa. Työpaikkaa hakiessa kohtaa ikärasismiä ja mitä heikompi ala niin sen enemmän se painaa. Melko moni yliopistolla päntää vaan vanhoja tenttitehtäviä ja pääsee niillä läpi. Se voisi kannattaa sinunkin kohdallasi. Kikkailet vaan konstilla millä hyvänsä opinnot läpi, olisi minun ehdotukseni.
- probleemamaximus
Tuo on juuri se mikä minua eniten pidättelee. Toisaalta lääkäreiden työtilanne ei ehkä tulevaisuudessa ole enää näin hyvä, kun koulutusmäärät ovat hurjat. -ap
- toivonasianselviämistä
Niin siis kai lääkiksestä tulee myös niihin tutkimus puoleen erikoistuvia voithan yrittää jotain fyysis kemiallista tutkimuspuolta lääketieteen alta löytää, tutkimuksia kun taitaa olla aika laajoilta kentiltä eri alojen alla lääketieteessä ja nykyään lääkäreitä tarvitaan johonkin biolaite kehituksiinkin varmaan mukaan.. Entäs joku patologia? tai farmakologi anestesiaan tai kipupolille sitten joka/jossa on enemmän lääkemääräysten kanssa tekemisissä ja lukee enemmän vaan tietokoneelta mitä potilaalle jo on valmiiksi diagnosoitu niin ei iske päälle sitä diagnoosin teon hikistä tutkimusrumbaa!?. Tosin en kylläkään ole ikinä opiskellut lääketiedettä vaikka itse asiassa ja sattumalta olen nyt monien sattumien summana joutunut maallikkona "pikkuisen"tutustumaan joihinkin lääketieteen erikoisaloihin ihan sen takia että minulla on joidenkin jäsenten heikkoutta tullut ja sen verran pysyviä särkyjä kehossa ja jäsenissä ja että kun kukaan lääkäri ei ole oikein ehdottanut mitään niihin liittyviä mahdollisia sairauksia minun on ollut itse vähän omasta mielestä ollut pakko lukea joistain vaihtoehdoista ja yrittää sitten vähän kysellä sitä että mahtaisiko asia olla tähän sairauteen liittyvää? . (No särkyjä ja jäsenien heikkouksia voi
todellakin olla paljon ja monella tavalla selittää ja monelta eri lääketieteen alalta löytyy erilaisia sairauksia tuhansittain niihin liityyen että lääketiede on todellakin laaja ala tuossakin mielessä olen saanut kantapään kautta kokea sen, vaikka en edes ole mikään alan opiskelija tai siihen enää näin vanhana hakeutuvakaan, no sanotaan että jonkunlainen wanna be-lääkäri heh heh vain sitten.)(. Mutta vaikka olen lukenutkin sairauksista ei kyllä tulisi ikinä mieleen sanoa kenellekkään edes vahingossa että olen lääkäri.). Mutta lääkärin statukseen liittyy sellaisia aika myönteisiä asioita ja lääkäreitä vanhan kansan aikana kunnioitettiin nykyään kunnioitus tulee vähän miedommin lievänä kateutena niin hyvästä palkasta. Mutta siis joku sanoi että sairaala- ja terveyskeskuslääkärin työ on myös vaativaa ja vaatii ihmiseltä stressin sietoa,tarkkaa ajan tajua, rauhallisuutta, hyvää muistia, järjestelmällisyyttä ja sosiaslisuutta ja kaikenmoista muutakin eli hierarkisen ja tarkan työympäristön sietoa ja omaksi kokemista. Että kannattaahan sitä punnita eri asioita tuosta työstä ja siihen liittyvistä vaateista ja siitä haluaako opiskella loppuun saakka. Ja saisiko joltain oikealta lääkäriltä kysyttyä mihin opiskeluissa kannattaisi keskittyä että löytäisi sen oman paikan työelämän puolelta. Luulenpa kyllä että lääkärin työssä tulee myös valtavia kiitollisuuden tunteita ja tyydyttäviä onnistumisia, onnen tunteineen jos pystyy oikeasti auttamaan ja hoitamaan potilasta esim jossain vaikeassa vaivassa ja pystyy helpottamaan jotakuta hyvin kivuissa olevaa tai peräti pelastamaan kuolemalta että tuollaisia tunteita hoidon ja auttamisensa onnistumisesta ei juuri maan päällä ihan jokaisessa ammatissa toisaalta koe!(kuvittelisin niin?). Mutta jonkun potilaan hoidon jatkamisen jatkuminenkin niin täytyy tietenkin jos kliinisessä työssä on? niin senkin pitää tuntua varmaan ihan hyvältä että jaksaa ottaa muutaman tuhannenkin verran potilaita vastaan vuodessa.(jotkut terveyskeskulääkärit kai keskimäärin ehkä noin paljon saattavat vuodessa ottaa vastaan hoitoonsa potilaita).Toivon että löydät oikean tien ja mahdollisemman paljon sinua eri näkökulmistakin tyydyttävään työammattin! (Onnistumisen tai jonkinlainen edes tyytyväisyyden tunne voi tuoda uskomattoman paljon jaksamista henkisestikin ja fyysisestikin vähän toki raskaassa työssä! Monessa muussa työssä kuin lääkärin työssä kun voi tulla sitä vastaan että joku ei oikein kunnioita tai ollenkaan huomioi edes sen työn/ammatin tekijöitä että lääkärin ei ainakaan sitä tarvitse kokea!). Ja sanoisin sen että kun olen tehnyt monenkin alan töitä paitsi toki tosiaan lääkärin työtä en ole tehnyt että ihan joka työssä tulee kuitenkin jotakin pettymystä ja vastoinkäymisiä ja epämiellyttäviä yllätyksiä vastaan että turha luulla että olisi helppo löytää jotain helppoa työtä tai alaa josta esim maksettaisiin yhtä paljon kuin lääkärille maksetaan esim.. - Anonyymi
Kaikille ketkä harkitsee lääkiksen lopettamista: ei kannata ennen kuin on empiiristä dataa siitä ettei kykene tai halua lääkärin töihin lainkaan. Etukäteispeloista pääsee yli tekemällä (mulla yksi jo valmistunut kollega pelkäsi verta hehehe), arvosanoilla ei ole mitään väliä ellei joku tietty kilpailtu erikoisala kiikarissa sillä valmistuttuaan pääsee aina töihin. Jos ei koskaan reputa mitään tenttiä hyvästä lukupanoksesta (esim 2h per päivä läsnäolo-opetuksen lisäksi) huolimatta on pikkulapsen kitinää valittaa opiskelun vaikeudesta. Töissä viihtymisen tai viihtymättömyyden voi todeta vain tekemällä lääkärin töitä (eli aikaisintaan 4 vuoden jälkeen). Tämän vuoksi lopetusajatukset 2v kohdalla on absurdeja ellei mielenterveys ole pettämässä. On erikoisaloja joissa ei tarvi tehdä toimenpiteitä eikä edes nähdä potilaita. Lisäksi ei edes tarvi erikoistua vaan jos on laiska eikä varsinaisesti rakasta lääkärin työtä (kuten minä) niin voi sovittaa työn määrän mukavan alhaisesti ja keskittyä muuhun elämään. Missä muussa työssä pärjää sinkkuna esim 3 vuoron työpanoksella kuussa? (Päivystys yövuorot vinkki vinkki)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta3235860Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2761623Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661516eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1331482Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1101406- 941335
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311242Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä611184- 37986
- 172948