Kun näitä kirjoituksia lukee, paistaa silmään yksi ainoa peruskysymys: Miten saada paperit kaikekin helpoimmin.
Mitä se kertoo nykymaailmasta? Sen, että puutteellisin tiedoinÄ/taidoin pyritään saamaan paperit käteen. Missä on ammattiylpeys? Missä on moraali?
Helpoin vertailukohta on lääkärit. Mitäpä jos lääkäritkin saisivat paperinsa kaikenmaailman korvaavuukisen ym. kautta???? Mielelläänkö menisitte vastaanotolle tai leikkaukseen???
Eikö opiskelu kiinnosta? Jos ei, niin unohtakaa paperit/tittelit. Muitakin töitä tästä maasta löytyy!
Mitä se kertoo nykymaailmasta? Sen, että puutteellisin tiedoinÄ/taidoin pyritään saamaan paperit käteen. Missä on ammattiylpeys? Missä on moraali?
Helpoin vertailukohta on lääkärit. Mitäpä jos lääkäritkin saisivat paperinsa kaikenmaailman korvaavuukisen ym. kautta???? Mielelläänkö menisitte vastaanotolle tai leikkaukseen???
Eikö opiskelu kiinnosta? Jos ei, niin unohtakaa paperit/tittelit. Muitakin töitä tästä maasta löytyy!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hmm.
Eri insranssit myöntävät näitä korvaavuuksia ihan sen takia, että ei ole mitään järkeä istuttaa opiskelijaa kuuntelemassa kahta sisällöltään identtistä kurssia.
Itse opiskelen toista tutkintoa. Sain "vapautuksen" eli korvaavuudet englannista ja ruotsista. Olen äidinkieleltäni englanninkielinen ja olen lisäksi suorittanut saman yliopistotutkinnon ruotsinkielessä kuin opettajanikin (joka tosin on valmistunut minun jälkeeni). Samalla periaatteella sain armahduksen tietotekniikan alkeista sekä tiedon etsinnän kurssista. Sain siis muutaman opintoviikon helpotusta 160 opintoviikon tutkinnosta.
Ensimmäisen tutkintoni suoritin samalla töitä tehden, ilman tukiaisia. Nyt teen samoin, kun on asuntolaina. Minulla on kyllä moraali kunnossa. Panostan opintoihin kaiken vapaa-aikani. En ole tavannut yhtäkään ystävää moneen kuukauteen; ei tällä tahdilla ehdi. Nytkin etsin netissä tietoa ryhmätyötä varten. Ryhmäni valtuutti minut vanhimpana toimimaan tiedon hankkijana, kun minulla on eniten kokemusta erilaisista keinoista.
Minä ainakin olen varautunut siihen, että minulla ei muutamiin vuosiin ole sosiaalista elämää lainkaan. Nämä muutamat hassut opintoviikot eivät paljon helpota. Viikkoni ovat 6-päiväisiä. Aamulla klo 8 kouluun ja illaksi töihin. Kotona olen klo 23. Lauantaisinkin töitä. Nyt haen vielä sunnuntaityötä, koska joudun olemaan töistä poissa 5 tuntia joka viikko, ja se alkaa tuntua palkassa. 35 viikkotuntia ei ole sama kuin 40:-)
Et liene ihan terve?
Kyllä edellisen nimimerkin kirjoitus kuvaa hyvin opiskelijan nykypäivää. T: Loinen
Mikä sitten onkaan terveen määritelmä?
Minusta on terveempää lähteä opiskelemaan toista tutkintoa, kun huomaa että edellinen tutkinto ei työllistä enää missään kuin projektiluontoisesti.
Haluan kuitenkin edes joskus päästä tekemään ajatustyötä, enkä halua tehdä koko loppuelämääni asiakaspalvelutyötä.
Se, että olisin jäänyt turhautuneena tähän nykyiseen työpaikkaani, lähettänyt joka viikko lisää hakemuksia ja aina vain saanut hylkykirjeitä, olisi varmasti sairastuttanut:-)))
Kesällä ei ole kuin töitä, joten silloin ehtii edes vähän elää, ja koko kesä tuntunee lomalta!
Ja opiskelukaverit ja työkaverit ovat onneksi todella symppiksiä, joten ihan ilman juttukaveria ei tarvitse aikaansa viettää.
Tiedän monta samassa tilanteessa elävää. Tällaista se arki pk-seudulla on nykyään.