Ihmeen hyva kotiin tulla taas

Minä taas viihtyisin matkoilla pitempäänkin kun kotona ei ketään kaverina ja matkoilla on edes juttuseuraa, tosin matkustan vain kotimaassa ja pieni eläke asettaa rajoituksia matkusteluun.
Käyn minä tosin eläkeläisten jutuissakin jonkin verran, mutta aika nihkeästi siellä uusi tulokas on vastaan otettu, ei edes tervehdykseen vastata

Mikään sen parempi kuin oma koti ja oma sänky, mutta sitä arvostaa paremmin kun on ollut vähän aikaa poissa. Minulla on myyssifilttini myös mukana kun olemme yökylässä saakka autolla. Legolassia on taas vaikeeta saada mihinkään minne lennetään.

oma sänky paras sänky, vaikka matkoillakin on (joskus) todella mukavia. on ihanaa tulla kotiin uusia asioita nähneenä ja kokeneena, niistä riittää iloa kotona pitkäksi aikaa.

Se on ihan riippuen siitä, missä on ollut.

Jos on matkustellut jossain, missä on rauhatonta, hälinää ja meteliä, niin oikein mielellään tulee takaisin oman kodin rauhaan.
Mutta tuonne kun tehtiin reissuja pohjoiseen päin, Lappiin ja Pohjois-Norjaan, niin ei siinä mieli mettä keittänyt, kun alettiin lähestyä takaisin Tukholmaa. Kovin alakuloinen olo heti, kun alkoi liikenne vilkastua.

Olen aika kotona viihtyvää sorttia ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vähemmän mielin enää pitemmille matkoille. Omaa tyynyä olen pitänyt mukana aina mahdollisuuksien mukaan, jos olen matkustanut jonnekin useammaksi kuin yhdeksi yöksi.

Onko kodin vaihtaminen matkustamista?

Kokeilimme aikanaan kaksi vuotta kesämökkeilyä ja kyllä sieltä todella tuli mielellään kotiin lyhyenkin ajan jälkeen.
Useimmat mökilliset tuttavamme viihtyvät mökeillään keliriippuvaisesti. Eläkeläispariskunnat viihtyvät parhaiten. Piipahtavat kaupunkikodissaan ( kerrostalon ) ehkä päivän, pari / viikko. Kaikki eivät sitäkään.

Luumuilemme kakkoskodissamme vähintään kuukauden kerrallaan ja siinä kulkee raja jolloin "kotiin" lähtö alkaa tuntua haikealta.
3kk:n jälkeen suorastaan inhottavalta.

Muilta, eri kohteisiin suuntautuvilta, viikon, kahden reisulta kotiin lähdössä inhottaa vain tietoisuus lentsikan ahtaassa versiossa istuminen ja sitä tavallisesti seuraava 3:n tunnin ajo jonka joskus laistan ajankohdasta ja kelistä riippuen.
Vaimoni hilseilee lajittelemattoman postikasan vuoksi.

Jo vuosikaudet matkatavaramme ovat mahtuneet matkustamo mittojen mukaisiin vetolaukkuihin. Jopa vaimoni on todennut, ettei sen kapteenin "illallisen" vuoksi kannata raahata rekvisiittaa.

Aloitukseen. Kyllä siellä Mexikossakin on tyynyjä. Pikän lennon takana olevassa kohteessa viikko on minulle lyhyt aika.
Reitti ja mahdollisuus exit paikan varaamiseen vaikuttaa mielialaan.
Seutula > Bangor 8h loppupätkä viitisen tuntia. Kaikki välit lentoemojen istuimien vastaisella exit paikalla menee kohtuullisesti mutta Franfurtin kautta, 12h, Condorin ahtaassa versisossa, on sietämätöntä.
Näin pienestä voi paluunkin fiilis olla kiinni.

Nyt olemme olleet kotona 4vrk ja molempien nuhakuumeet lienevät ( toivottavasti ) taitekohdassan. Vaimon silmät ovat kuin hukkuneen kantapäät ja hän on ollut vuoteessa nyt pari tuntia ja minä painun perässä, häiritsemättä.

On, kun autoradiosta alkaa kuulua Radio Kristianstad 101,4 :D