Olen selaillut keskusteluja, mutta en ole löytänyt mistäänpäin asiaa tästä. Minua kiinnostaisi kuulla kohtalotoverien kokemuksia.
Eli onko sinua lähennellyt joku aikuinen, selvästi itseäsi vanhempi hlö, ehkä vanhempiesi ikäluokkaa. Mitä tapahtui, mitä ajattelit, mitä tunsit, mitä teit?
Itse olin "jo" 18, mutta täysin kokematon näissä asioissa, kun naapurin 43-vuotias setä yritti pitkään vietellä minua. Äijällä sentään vaimo ja lapsia, joita hoidin usein, kun vanhemmilla menoja. En osannut silloin sanoa ei (vaikka onneksi sänkyynsä ei saanut). Se oli paska vuosi ja meni pitkään ennen kuin sain itseni repäistyä irti niistä kuvioista.
Kolmisen vuotta kulunut ja yhä muistot ahdistavat välillä.
Eli onko sinua lähennellyt joku aikuinen, selvästi itseäsi vanhempi hlö, ehkä vanhempiesi ikäluokkaa. Mitä tapahtui, mitä ajattelit, mitä tunsit, mitä teit?
Itse olin "jo" 18, mutta täysin kokematon näissä asioissa, kun naapurin 43-vuotias setä yritti pitkään vietellä minua. Äijällä sentään vaimo ja lapsia, joita hoidin usein, kun vanhemmilla menoja. En osannut silloin sanoa ei (vaikka onneksi sänkyynsä ei saanut). Se oli paska vuosi ja meni pitkään ennen kuin sain itseni repäistyä irti niistä kuvioista.
Kolmisen vuotta kulunut ja yhä muistot ahdistavat välillä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
JOKA IKINEN KERTA kun menen NUORET (huom: nuoret!) -chattiin nimim. tyttö13 tai muulla vastaavalla, niin vähintään 6 yli täysi-ikäistä ehdottelee tapaamista "siinä" mielessä!!!! Se oikeasti tympii, ja välillä sanon ääneen kaikille että turha vaivautua mutta eiväthän nämä "nuoret" usko!!!
unohdin sanoa: SUOMI24:N NUORET-CHATTIIN!
Suomessa 18-vuotias on jo aikuinen. Jos joku lähentelee sinua sano sille ei ja jos hän ei noudata käskyäsi niin kerro asiasta poliisille.
Tämän asian pitäisi olla jo tiedossa peruskouluikäisenäkin!
Aikuinenpa hyvinkin, tosin maaseudun viaton lapsi olin silloin vielä. Sellainen, joka oli opetettu kunnioittamaan aikuisia ja joka vielä piti itseään varsin nuorena verrattuna nelikymppiseen aikuiseen.
Kun taas lähestyjä oli tuttu ihminen. Sellainen, jonka oli tuntenut lähes koko ikänsä, naapurin kiva setä. Kyseessä ei edes ollut ns. hyökkäys, vaan vaivihkaista kosketusta ohimennen laajeten pikkuhiljaa suuremmaksi. Ei sanonut koskaan mitään, ei ehdotellut koskaan mitään. En voinut erottaa kohtaa, missä sen ein olisi pitänyt tulla, kun aluksi ei voinut olla varma onko siinä takana mitään. Jos tuo olisi sanallakaan lähtenyt ehdottelemaan jotain tai olisi ollut aggressiivisempi, se "ei" olisi tullut alta aikayksikön. Ja tyttö usein heillä vahtimassa lapsia, lasten kutsumana, lasten kiskomana käymään, välillä perheen äidin seuranakin.
Päivät meni, viikot meni. Nuorta tyttöä kutitti jännitys ja imarreltu olo. Oli jo ehtinyt tulla hiukan epätoivoinen olo poikien suhteen, kun ketään ei tuntunut kiinnostavan ja yhtäkkiä olikin jonkun kiinnostuksen kohde. Ja samaan aikaan joka ilta pahaa oloa suoltui päiväkirjaan, kaikki kosketukset, kaikki tunteet. Joka ikinen ilta. Ihmettelyä kuinka hiton tyhmä on, kun ei osaa lopettaa koko juttua ja monia monia vakaita päätöksiä, että nyt se loppuu, nyt sanon sille että lopettaa.
Ja sitten tuon miehen isä kuoli ja jonkin ajan päästä vaimo jäi pettämisestä kiinni ja heidän suhteensa alkoi mennä alamäkeä. Liikaa myötätuntoa toista kohtaan kuitenkin, että olisi voinut repäistä itsensä irti kuviosta. Ja kenelle mies uskoutui, kenen niskaan lisäsi taakkaa, keneen tukeutui. Alkoi luritella rakkaudesta, kerjäsi selvitystä tytön tunteista, mutta sai vain kiemurtelevan kieltävän tekstarin. Äijä oli ihan hiivatun sekaisin itsensä kanssa noina aikoina.
Ja lopulta, vasta vuoden jälkeen tyttö tympääntyi, tympääntyi lopullisesti sekä vaimon tapaan elää elämäänsä että hänen miehensä ja rikkoi riidalla suhteet. Ei suostunut kummempiin tekemisiin niiden kanssa, lasten kanssa tosin oli kuin ennenkin, vaikkei kylään enää lainkaan poikennutkaan.
Ja nyt myöhemmin, kokeneempana, oikeasti aikuisena, omillaan ja kaukana. Ei enää ikinä koskaan milloinkaan vastaavaan sekasotkuun minään osapuolena. Siperia opetti ja opettikin hyvin.
Ja Tahdon sanoa, että ei kannata. Ei kannata tuollainen sotku. Ja jos joku joskus yrittää vaivihkaa, harmaasti mustan ja valkoisen sijaan, sano sille pahoja sanoja, kiellä ja murise. Älä helvetissä anna sen luisua eteenpäin. Ole fiksumpi.
Minua ei ole koskaan kukaan vanhempi ihminen ahdistellut. Tai ainakaan niin paljon, että se on minua kunnolla häirinnyt. Täällä netissä vain joskus joku vanhempi mies ehdottelee, mut ei sen kummempaa.
Mut mulla on kokemuksia siitä, että oma ikäiseni poika ahdisteli minua vaelluksella. En kertonut siitä kenellekään aikuiselle muuten kuin Nuorisotyöntekijälle, joka ei tehnyt asian eteen mitään. Siitä on nyt 5kuukautta enkä tiedä miten jaksan. Tiedän tapaavani pojan joka päivä, sillä olemme samalla luokalla. Pidin sitä raiskauksena tai vähintään raiskausyrityksenä. Sillä kielsin häntä, mutta hän jatkoi. Hän jatkoi myös ahdistelua vaelluksen jälkeen. Kosketteli ja hymyili inhottavasti. Hän kyllä tiesi että olen varattu. Nyt hän on sen onneksi lopettanut.
Elän päivä kerrallaan. Likaisempana.
Jollakin, jolla on samoja tunteita, niin mailaa: [email protected]
Linkkivinkki teille molemmille.
http://www.tukinainen.fi/
PS On parempi että otatte suht koht luotettavaan www-osoitteeseen yhteyttä kuin johonkin e-mail-osoitteeseen joka voi olla ihan asiallinenkin mutta ei se aina näin ole
jooh et suinkaan ole ainut täs maailmas..kestin vuoden (koko 7lk.n) mutsini miehen lähentelyä..on lastenkodissa oltu ja kestetty iha mielettömäst kaikkee..traumat jäänyt kyllä..nyt oon sijais perheessä ja oma kulta kainalossa..elämä alkaa täst viel paremmin luistaa!! se pukki on nyt 64 vuotias ja minä 16..
Minullakin on kokemusta asiasta, sillä noin vuosi sitten veljeni ja hänen kaverinsa (19v) ja minä (14v) olimme kotona kolmestaan. Veljeni päätti lähteä nopeasti pankissa käymään ennen sen sulkeutumista ja hän jätti minut ja kaverinsa kahden. Kuulin ulko-oven käyvän, istuin sillä hetkellä omassa huoneessani katsomassa tv:tä ja kuulin melkein heti sen jälkeen askelten tulevan huonettani kohden. Veljen kaveri koputti oveen ja kutsuin hänet sisään tietty ja hän sanoi tulleensa kysymään kuulumisia koska oli "tylsistynyt". Olin hyvin ihmeissäni ja vain nyökkäsin. Pian minulle selvisi ettei hän ollut tullut juttelemaan, ei ainakaan kuulumisia sillä hän hivuttautui koko ajan minua lähemmäs ja alkoi tunkea käsiään joka puolelle ja kuiskaili kaikkea törkyä. Hän on hyvin vahva ja urheilullinen ja vaikka yritin päästä irti hänen otteestaan en onnistunut. Lopulta se onneksi vain jäi sormeiluksi vaikka sekin oli jo kauhua ja en vieläkään oikein pysty luottamaan jätkiin siinä asiassa, vaikka minulla nyt jätkäkaveri onkin. Pidemmälle hän ei varmaankaan mennyt sen takia, että tiesi veljeni palaavan millä hetkellä tahansa. En koskaan pystynyt kertomaan kenellekkään, ehkä olisi kannattanut hän olisi saanut mitä olisi ansainnut:(
Minulle on myös tapahtunut vastaavaa.isosiskollani oli mies ystävä ja tämä oli 23 vuotias.Itse olin vielä 14 vuotias.Tämä mies oli kaikkea muuta kun antoi ymmärtää.Hän yritti pikkuhiljaa lähennellä mutta ei antanut mitään selviä merkkejä siittä, että yrittäisi mitään.Joten kun olisi ollut vielä mahdollista,en voinut kertoa vanhemmilleni asiasta. Kun omat tunteeni kasvoi tätä miestä kohtaan, olin sokea rakkaudesta.Kuitenkin siskoni ja tämä mies erosivat ja kuulin totuuksia jotka ´kaatovat´ minut.Minun oli pakko kertoa asiasta jollekkin kun tajusin, mihin olin joutunut.Kerroin asiasta naapurilleni, joka on aina ollut tukenani ja auttamassa, oli asia mikä hyvänsä.Tämä nainen sai minut ymmärtämään asian vakavuuden ja hän kertoi tapahtuneesta vanhemmilleni.Vanhempani ymmärsivät minua erittäin hyvin, toisin kun ajattelin.Vaikka tapahtuneesta on jo aikaa, se painaa vieläkin minua.Joskus ajattelen, "miten voin olla niin tyhmä" mutta se ei ole uhrin vika.Vastuu on tällä täysikäisellä.Joten.Kaikki kenelle on tapahtunut jotain vastaavaa, kertokaa vanhemmillenne.He ymmärtävät ja osaavat auttaa.Onhan heillä elämänkokemusta enemmän ja lapsi ei kestä niin ison taakan kanssa yksin.
Viime kesänä jouduin vastaavaan tilanteeseen. Olin silloin vielä 13-vuotias, kun 18-vuotias jätkä, jonka kyllä tunsin kaverini (joka oli silloin 15-vuotta) jätkäkamuna, sattui tulemaan vastaan aurinkoisena päivänä olessani rauhallisessa paikassa ulkona. En olisi kuvitellut, että sinne siihen aikaan eksyisi kukaan, mutta hänpä eksyi.
No, hän tervehti minua ja aloimme jutella. Juteltuamme jonkin aikaa, jätkä alkoi käydä päälleni. Ensin tuijotti pitkään silmiin, sitten painautui lähelleni ja otti minusta otteen, suuteli. Yritin repäistä itseni irti ja kun hän piti edelleen minusta kiinni sanoin "EI, päästä irti. En haluu" Jätkä ei päästänyt irti. Sanoi vain "Älä nyt" ja piti otteessaan suuteli uudestaan, kunnes päätti että on aika lähteä jonnekin koska ihmisiä olisi voinut tulla pian siitä ja tajuta tilanteen.
Hän sitten piti minua otteessaan ja hilasi kotiaan kohti. Yritin riuhtoa irti, mutta en päässyt. Lopuksi olin jo aivan epätoivoissani, kunnes mieleeni palasi itsepuolustus kurssilta oppimani taidot, joita en ollut tullut ajattelleeksi. Keskityin ja potkasin jätkää juuri sopivasti kaikilla voimillani, jätkä karjaisi kivusta, hämmentyi ja hänen otteensa irtosi minusta ja sain jalat alleni. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani vaan pääsin pakoon.
Selvisin onneksi pakoon, mutta sitä tapahtumaa en ole voinut unohtaa. Kaverini ja tämä jätkä, joka kävi päälleni, erosivat onneksi pian, vaikka minä en uskaltanut tapahtuneesta muijalle kertoa, ei vain pystynyt. Vaikka se olisi ehkä ollut kannattavaa...
Vanhempani eivät myöskään tiedä asiasta, ainut jolle tapahtuneet uskalsin kertoa oli eräs jätkä, joka on ystäväni. Minun oli pakko kertoa, kun hän pakotti minut luottamaan itseensä. Hän kehotti kyllä kertomaan vanhemmilleni ja nostamaan syytteen jätkää vastaan alaikäisenlähentelystä, mutta en minä vain uskaltanut sitä tehdä.
Olen toipunut tapahtuneesta puolen vuoden aikana ystäväni ansioista kohtalaisen hyvin, mutta muistot palaavat useasti. Sitä vain pelkää eniten, että kohtaa sen jätkän uudestaan...
jos tapahtumasta ei ole kuin vasta vähän aikaa, eikö olisi hyvä puhua siitä vanhemmillesi, jos teidän välit on hyvät? Helpottaisi kummasti taakkaa jota nyt kannat mielessäsi ja eritoten tämän "hämäräpään" vuoksi, joka luulee nyt päässeensä helpolla kun et häntä paljastanut ja saattaa uskoa voivansa myöhemmin ja uudelleen mennä vielä pidemmälle koska luulee sinun vaikenevan.. Kirjoita vaikka kirje jos puhuminen on vaikeaa?