Moi,
Olen vähän yli viikymppinen perheen isä. Mulla on ollut ihan hyvä elämä . Mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen tehnyt huonoja valintoja. Yksinäisyys on vienyt minut etsimään lohtua typeristä rahapeleistä. Aluksin en tajunnut miten vietti alkoi viemään. Nyt yhtä äkkiä olen ensimmäistä kertaa elämässäni veloissa korviani myöten. En ole uskaltanut puhua kenellekkään saati pyytää apua. Jotenkin ylpeys ei sitä ole sallinut. Olen onnistunut sen jotenkin peittämään läheisiltäni. Nyt asiat ovat räjähtämäisilllään käsiini. Pää on täynnä itsetuhoisia ajatuksia. MIstä lähteä etsimään apua. Olisikos jollakin kokemusta ja neuvoja tälle pökkelölle.
Olen vähän yli viikymppinen perheen isä. Mulla on ollut ihan hyvä elämä . Mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen tehnyt huonoja valintoja. Yksinäisyys on vienyt minut etsimään lohtua typeristä rahapeleistä. Aluksin en tajunnut miten vietti alkoi viemään. Nyt yhtä äkkiä olen ensimmäistä kertaa elämässäni veloissa korviani myöten. En ole uskaltanut puhua kenellekkään saati pyytää apua. Jotenkin ylpeys ei sitä ole sallinut. Olen onnistunut sen jotenkin peittämään läheisiltäni. Nyt asiat ovat räjähtämäisilllään käsiini. Pää on täynnä itsetuhoisia ajatuksia. MIstä lähteä etsimään apua. Olisikos jollakin kokemusta ja neuvoja tälle pökkelölle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sielunmaisemani- vielä ------ olen 90-v
Uskon jeesukseen ja armoon, kaikkivaltiaaseen jumalaan,
siitä huolimatta lankean aina peliriippuvuuteen,
rukoilen joka päivä isämeidän rukouksen jossa sanotaan " päästä minut pahasta äläkä saata mua kiusaukseen "
tuntuu ettei jeesus ja jumala kuule rukoustani,
tuntuu kuin jeesus ei haluakkaa mun pääsevän irti pahasta peliriippuvuudesta,
jos siellä teidän joukossanne on joku
jonka rukouksia jumala kuulee
rukoile myös minun puolseta että pääsen irti peliriippuvuudesta,
uskon vahvasti siitä huolimatta että jumala vielä mua autaa
vaikka kuinka tyhmä olen lankeemaan aina samaan houkutukseen,
jumalan on kuultava rukous,
huudan kuolemaani asti taivaisiin apua,
kuulkoon tai olkoon kuulematta mutta huudan apua,
en lakkaa uskomasta, ettei jumala kuule,
jostain syystä se antaa vaan mun langeta aina samaan houkutukseen,
olen valtavan usein kokenu kuinka luoja on pelastanu minut aina vaikeuksien ollessa päällä,
se on valtava järisyttävä ihme, kuinka suuren hädänhetkellä olen pelastunu pahasta,
siksi mua pelottaaki että kyllästyykö jumala mua auttamaan
kun kuitenki olen ikuisesti hautaan asti heikko ja aina sorrun samaan heikkouteen,
olen ikäni ollu kiltti kunniallinen rehellinen ihminen mutta täydellinen en koskaan ole, minussa on omat heikkouteni hyvät ja huonot ominaisuudet,
joten jos jumala haluaa ihmisestä täydellisen jumala pystyy varmasti siihenki,
voi olla ettei haluakkaa ihmisen olevan täydellinen,
turvaan silti aina luojaan joka asiassa ,
tuli omituinen monologi,
mutta tulipahan sanottua joku sana sisimmästä sielustani,
Hei! Harvoin, mikään saa mun niskakarvat pystyyn,mutta tällainen vastaus tekee sen.
Miksi! Aina tyrkytetään jumalan apua kun kyseessä on addiktio? Ei usko voi olla viimeinen oljenkorsi kun ihminen on jäänyt koukkuun,pelissä tai aineissa..
En pidä tällaista edes parannuskeinona ja näkisin paremminkin hyväksikäyttöä heikolla hetkellä.
Mieleen tulee hyenalauma joka kyttää niitä jotka eivät pysy normeissa.
Moni onkin tullut uskoon,kun elämä menee raiteiltaan,mutta mielestäni hurahdetaan vaan ojasta allikkoon.
Ainakaan minä en tietäisi mihin osastoon kannattaisi liittyä uskovaisena?? Olisiko se jehova ja ajelisin merulla,puku päällä jahtaamassa sopivia väliinputoajia.Siistiä hommaa,mutta ei mun juttu ja mietin että taivaastako se palkka maksetaa.Entäs mersun kulut?
Ei yksin em. Lahko vaan kaikilla on omat keinot haalia yhteisöönsä.
Kauan sitten olin kaatokännissä ravintolassa ja ihan vaan yksinkertaisesti halusin vetää viinaa,saavuttaakseni autuaallisen rauhan ja hyvän olon sekä kunnon kankkusen,niin eiköhä naikkonen antanut minulle pienem vihkosen.Laiton vihkosen taskuun ja luin sen vasta aamulla. Sehän sieppasi yläkotelon puolelta sen verran et parantelin kankkusen ja menin samaan paikkaan iltasella. Syystä että tiesin tapaavani saman henkilön kun hän oli henkilökuntaa..
Sieltähän naikkonen leijailikin kohti pöytääni kun kutsuin häntä jouomantilaus sormella. Käärin vihkosen rullalle,helpottaakseni hänen tehtäväänsä,työntää vihkonen sinne mihin ei aurinko paista ja samalla voisi kädet pestyään tuoda rommia jäillä.
Aloittajalle sanoisin että on olemassa ammattiauttajia peliriippuvuudesta pois pääsyyn ja ennen kaikkea kannattaa varoa taivaan lahjoja,koska kaikki maksas aina ja mitään ei saa ilmaiseksi.
oli nuorena addiktoitunut alkoholiin.
Kun häneltä kysyttiin myöhemmin, mikä olisi toisin,
ellei hän olisi tullut uskoon,
hän vastasi:
"En olisi ollut presidentti."
Kannattaa tehdä niin kuin tupakanpolton lopettamisen kanssa: KERRASTA POIKKI.
Se on ainoa oikea tapa päästä eroon rahojen nyysijästä.
Jos pelaamaan meno alkaa olutpullollisesta, niin HETI siitä poikki.
Muitakin kivoja asioita on, jotka eivät johda sinua lettosuohon uppoamaan.
Valitse sellaisia, ja nauti niistä!
***************** ***************
voi sinua aloittaja. Ensinnä toteat, että tehtyä et saa tekemättömäksi, joten sen asian kanssa lä käy painia. Toiseksi, kysymys on kuitenkin vain rahasta. Olet suht terve, elossa. Ihmiset menettävät omaisuutensa erinäisistä syistä, muun muassa avioerossa. Tärkeintä on, että et ala vellomaan sellaisissa ajatuksissa, mistä ei enää tässä vaiheessa ole hyötyä, koska vahinko on jo tapahtunut, ja joissa vellominen johtaa kielteisiin tunteisiin ja masennukseen.
Ajatusta seuraa tunne. Vältä ajatuksia, joista tulee kieteinen tunne. Sen sijaan mietit rakentavia ratkaisuja, joilla voit vaikuttaa huomiseen.
Etsi netistä apua peliriippuvaisuuteen. Raha-automaattiyhdistyksen sivuostollakin voi olla opastusta peliriippuvaisuuden hoitamiseen.
Sen verran olen joskus lukenut, että riippuvaisuudellasi olet koettanut peittää jonkun möykyn sydämessäsi. Nyt sinulla on hyvä tilaisuus kohdata se. Älä sure, meillä kaikilla on möykkyjä.
Tärkeintä on tässä sairaassa some-maailmassa rakastaa ja arvostaa itseään. Ihmisessä oleva elämä on itsessään kaunista ja arvokasta. Aivan kuten menet metsään ja näet puita ja lintuja. Onko siellä yksi puu arvokkaampi kuin toinen? Ei. Eikä ole yksi ihminen arvokkaampi kuin toinen. Vaikka toinen olisi tyhjätasku, eronnut, sairas ja yksin. Ja toinen rikas ja liikkuisi jet set piireissä teeskennellen että hän on onnellinen.
Syy ihmisen nykyiseen ahdistukseen on paljon tullut internetin ja some-kulttuurin myötä. Ihmisten ajatukset ja päät ovat levinneet ja menneet sirpaleisiksi. Ei enää eroteta todellisuutta virtuaalisesta ja verrataan itseä ja omaa elävää you tuben videon kuvaan.
Sinä selviydyt tästä. Nyt kun se on tapahtunut, hyväjsyt tapahtuneen ja menet eteenpäin, jättä tapahtuneen taaksesi. Kävelet poispäin.