Koira kuoli, masennus tuli

Rohkeasti vain lääkäriin. Ja sano niin kuin asia on, näytä vaikka tuo kirjoituksesi, jos on hankala puhua. Uskoisin että lääkäri ymmärtää.Mikä tahansa voi laukaista masennuksen, olla se viimeinen pisara joka katkaisee selän, vaikka aikaisemmin se paha ole on pysnyt alitajunnan tasolla. (toivottavasti lääkärillä itsellään on koira, joten ymmärtää sanat elämäni koira. Itsellänikin on ollut sellainen, jo kymmenisen vuotta rajan tuolla puolen ja toisia karvaturrja jaloissa pyörimässä, mutta Vilin veroista ei toista tule

Rohkeasti vaan lekuriin ja kerro ihan just niin kun susta tuntuu. Itse olin samanlaisessa tilanteessa. Meidän saku jouduttiin lopettamaan 3 vuotta ja 7 kuukautta vanhana viime vuonna elokuussa. Etupää halvaantui.
Olin 4 kk niin etten kertaakaan käynyt ulkona. Itkin, en tehnyt mitään, lukea yritin mutta keskittyminen oli vaikeaa.
Katselin nettisivustoilta koiria. Olin päättänyt että sakua ei voida enää ottaa.
Ikä tulee vastaan ja lisäksi mieheni sai aivoinfarktin elokuussa 2016. Eli pienempi joku.

Sitten näin ilmoituksen sellaisesta pienestä, pitkäkarvaisesta koirasta. Jos ajattelet kulkuri-sanaa niin sellainen se oli ja on. Nyt puolivuotias ja ihana kakara.

Taas ulkoilen ainakin 6 kertaa päivässä, meillä on kivaa ja vanhan koiran muisto pysyy muttei ole kaiken aikaa mielessä. ei ehdi.

Hae vaan apua pahoihin fiiliksiin, sitä varten lääkärit ovat. Kaikkea hyvää sinulle ja taputa karvakuonojasi puolestani.

Lääkäriin ehdottomasti, masennus harvoin paranee itsestään. Mikä tahansa stressaava kokemus voi laukaista masennuksen. Ei lääkäri naura tai välitä mikä sen masennuksen aiheutti. Lääkärin tehtävä on hoitaa sinut kuntoon. Itsellä parisuhteen päättyminen aiheutti muutama vuosi sitten saman. En ensin ymmärtänyt mikä oli kyseessä. Ajattelin että vaan stressiä ja särkynyt sydän. Kun oireet alkoivat olla liian pahoja niin menin lääkäriin. Reilun vuoden olin lääkityksellä, nyt ilman, mutta ainahan se voi puhjeta uudestaan, koska se ei ikinä kokonaan parane.