Miksi nuori käyttäytyy näin

No ensinnäkin omat vanhemmat ovat ne lapsen vanhemmat ja vaikka olet hoitanut lasta pienestä asti niin lapsi on aina lojaali omalle äidille ja isälle. Ei pahalla mutta niin se vain on oli ne millaisia hyvänsä.
Toiseksi tyyli miten miehesi ja lapsen äiti syyttää sinua vaikuttaa siihen millaisen mallin lapsi saa sinun kohtelusta.
Kuitenkaan sinun vastuullasi ei ole huolehtia eikä muistutella lapsen terveydenhoidon käynneistä vaikka lapsi kävisi vain terveydenhoitajalla jos et ole lapsen huoltaja. Eihän sinulla ole edes oikeutta käyttää lasta siellä vaikka se olisikin kaikille helpompaa.
Jos kyse olisi sairaudesta jossa vaadittaisiin esim. äkillinen kirurginen toimenpide et saisi päättää mitä tehdä vaan huoltajien suostumus pitäisi olla.
Ottaisin itse asenteen että huoltajat vastaavat asioista joissa pahemmassa tilanteessa vaaditaan huoltajan lupa.
Se helpottaisi sinua ja saisi ehkä vanhemmat ymmärtämään etteivät voi sinua syytellä vaan jommankumman heistä on kannettava vastuunsa.
Vanhempien keskinäiseen vääntöön siitä kumman tehtävä on mitäkin huolehtia ja miksi jotain ei ole hoidettu ajoissa ei kannata osallistua.
Nythän isän on lähihuoltajana huolehdittava lapsen terveydestä. Ei sinun. Joskus nuita riitoja voi tulla mutta se on heidän ongelmansa. Sinä teet miehesi elämän liian helpoksi ja omasi liian raskaaksi jos huolehdit lapsen asioista ja otat haukut vastaan kaikilta.
Ja aikuisena ihmisenä sinä voit vaatia lapselta asiallista kielenkäyttöä ja kohtelua. Varmaan suhteesi lapseen muuttuu ajan kanssa, ehkä parempaan tai sitten huonompaan mutta jos saman katon alla asutte niin jokaisen täytyy pystyä siellä olemaan. Sama koskee myös miestäsi, jota kuvasit narsistiksi.

Sitä ihmettelen miksi niin moni äitipuoli viitsii ottaa vastaan huonoa kohtelua. Onko se rakkaus sitä miestä kohtaan niin suurta vai onko se vain pelottavaa jäädä ensin yksin. Kyllähän jokainen paremman saa kuin narsistin.

Lapselle ovat aina ne ykköset oma äiti ja isä, vaikka he eivät niin täydellisiä olekaan. Uusperheeseen tulleen ei mielestäni kannata koskaan odottaa, että hän saisi äidin tai isän paikan lapsen elämässä, vaikka huoltaa lasta tämän ollessa oman biologisen vanhempansa luona.
Ei minusta edes ole oikein, että äidin tai isän uusi kumppani nimittää itseään edes äitipuoleksi tai isäpuoleksi, Kyllä lapset voisivat kutsua sillä kutsumanimellä ja omaa äiti ja isää kutsutaan äidiksi ja isäksi.
Tietenkin on poikkeuksia ja näissä tilanteissa lapsella ei enää ole sidettä vanhempaansa ja molempiinkin, silloin voidaan käyttää äiti ja isä nimitystä, koska tämä lasten ainut koti.
Monesti nämäkin lapset haluavat tietää aikuisina syistä, joista ovat joutuneet täysin eroon omista biologisista vanhemmistaan. Eli kyllä niitä yritetään etsiä.

Olen joutunut tämän asian aivan itse kokemaan jo kahdella tavalla, joista en täällä sen suurempaa selkoa halua tehdä, toisessa äiti löytyi ja ihan ja voivat tavata keskustella syistä, jotka olivat vieneet tilanteeseen.
Toista ei ole saatu selville ja tuskin enää saadaankaan, sillä on kulunut niin pitkä aika
silti tämä on mielessä kaikilla, joita asia koskettaa, heillä puuttuu osa ikään kuin kehostaan.

Joten kyllä nämä eron kautta tulevat äitien ja isien kumppanit jätetään toiseen arvoon. Usein erossa oletetaan, että kun on pieni lapsi, hän ei ymmärrä ja sopeutuu ja osittain kai sopeutuukin jos tulija on inhimillinen ihminen. Lapsen kasvaessa hänelle alkaa selkiytyä asioiden kulku ja alkaa tulla eteen vaikeuksia, lapsi ei enää olekaan tämän tulijan kanssa samalla tavalla avoin, sillä nyt nämä vanhemmat saavat suuremman merkityksen ja useimmiten he ovat myös ihan täysjärkisiä, mutta eivät ole osanneet elää perhe-elämää yhdessä.
Varsin usein eron syynä raha ja sen käytön erilaisuus, toinen elää perheen rahat omiin huveihin tai sitten toinen vanhemmista ei ota vastuuta perheen kanssa olemisesta, saattaa joka ilta työn jälkeen mennä kavereiden kanssa, viettää lomat näiden kavereiden kanssa. Perheelle ei ole koskaan aikaa. Nämä ovat monesti suuremmat syy kuin esim. seksi. Toki sekin alkaa puuttumaan jos häikäilemättömästi aina unohtaa perheensä.

Jos se isä on niin narsistinen, niin mitä sinä siinä miehessä näet, avaaja?

Heippa.


Kysyt, miksi teini käyttäytyy kuvatunlaisesti. Kirjoittamasi ja lukemani perusteella minusta kyse ei ole lapsen käyttäytymisongelmista vaan siitä, että perheenne aikuiset eivät hoida aikuisten vastuuta. On lapsellekin kovin hämmentävää, jos aikuiset eivät tiedä, kuka ja miten mikäkin käytännön ongelma perheessä hoidetaan ja kuka kantaa vastuun.

Koska asia vaikuttaa olevan sellainen, joka ei liity vain yksittäiseen tilanteeseen, mietin, että perheenne voisi hyötyä perheohjauksesta. Eri paikkakunnilla on erilaista palvelutarjontaa, mutta siitä varmaan pystytte ottamaan selvää, mitä kautta voisitte saada perheen vuorovaikutustilanteisiin tukea ja apua. Vanhempien on pystyttävä löytämään keino puhaltaa yhteen hiileen ja sovittava käytännön vastuista, muuten lapsen osasta perheessä tulee turhan tukala ja hän saattaa kokea itsensä riitakapulaksi, jota aikuiset heittelevät vuoroon toisilleen.

Mitä ajattelet tästä näkökulmasta?


Merja, diakoni

Jotkut täällä ovat sanoneet, että biologiset vanhemmat ovat AINA lapselle ne ykköset. Siitä olen erimieltä. Minun lapselleni isäpuoli on ISÄ, ja biologinen isä on tyyppi, josta hän ei juurikaan välitä. (Lapsi on kasvanut isäpuolen kanssa 1v alkaen.) Noh, se tilanne ei liity aloittajan tilanteeseen.

Aloittaja, minua suuresti ihmetyttää se, että miten sinun ja miehesi parisuhde oikein toimii? Tuntuu hyvin erikoiselta, että otatte nuoren mukaan keskinäisiin riitoihinne. Tai että edes ylipäätään saatte riitaa aikaiseksi jostain syylästä????? Ja että miksi sinun mielestäsi ongelma on nuoren asenteessa, kun MIEHESI HUORITTELEE sinua???

Itse eroaisin välittömästi ja heti, jos puolisoni huorittelisi minua.

Nuoret tuollaisessa tilanteessa ovat herkästi sen puolella, mikä on helpoin ratkaisu itselle. Normaalia. Mutta pointti; nuoren ei koskaan kuuluisi joutua tilanteeseen, jossa hänen pitäisi puolia ottaa, ja joutuisi aikuisten nuoreen liittyviä riitoja kuuntelemaan! Ei koskaan. Ei ikinä. Ei milloinkaan.