Millaista keskustelua?

Millaista keskustelua te toivoisitte tänne? Asiapitoista? Väljempää? Onko joitakin asioita, joista täällä ei saisi puhua? Onko tämä keskustelu tarkoitettu joihinkin tiettyihin asioihin painottuvaksi?

Saako täällä olla eri mielipiteitä? Pitääkö ihmisen olla uskova, jotta saisi täällä keskustella?

Entä keskustelu? Onko hyvä, että täällä railakkaastikin toisia ajoittain nimitellään ja haukutaan? Toivoisitko asiallisempaa toimintaa?

Tämä pohdintani on tarpeen, koska tämän palstan taso ei valitettavasti päätä huimaa. Syy siihen löytyy toisaalta jokaisesta keskustelijasta, mutta kyllä tilanne on sekin, että yksittäinen ihminen ei voi muuttaa käytäntöjä, jotka tänne ovat vuosien aikana syntyneet.

175

2035

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyse on tahtotiloista. Pitää erikseen tahtoa asiallisuutta, tai muuten homma lähtee lapasesta. Vastakkainasettelu on ihmiselle tyypillistä, ja kasvottomassa kybermaailmassa se kärjistyy entisestään anonymiteetin näennäisen suojan takaa huudellen.

      Joillain ihmisillä on sitten vielä tapana oikein lisätä löylyjä erilaisten meemien avulla. Ne kun lähtevät sitten kunnolla takaisinkytkeytymään, niin käsillä on äkkiä sellainen vihapuheen ja trollauksen singulariteetti, että olisi fiksua vain lähteä vähän jäähylle tällaisilta palstoilta.

    • mene.pois

      Ihan mitä vaan kunhan sinä häivyt ateismipalstalle!

      • Pitäisikö kiilusilmäisten saarnaajien ja muiden uskonjulistajien sitten myös häipyä ateismipalstalta? Ei. Kaikki saavat keskustella kaikilla palstoilla, ja se on asia, jolle sinä et voi yhtään mitään :)


      • Terveisiä_kaaoksesta kirjoitti:

        Pitäisikö kiilusilmäisten saarnaajien ja muiden uskonjulistajien sitten myös häipyä ateismipalstalta? Ei. Kaikki saavat keskustella kaikilla palstoilla, ja se on asia, jolle sinä et voi yhtään mitään :)

        >Kaikki saavat keskustella kaikilla palstoilla, ja se on asia, jolle sinä et voi yhtään mitään :)

        Voihan Räyhis aina polkea jalkaa ja johdattaa keskustelua naiskeskustelijoiden römpsiin, minkä hän usein tekeekin.


      • RepeRuutikallo kirjoitti:

        >Kaikki saavat keskustella kaikilla palstoilla, ja se on asia, jolle sinä et voi yhtään mitään :)

        Voihan Räyhis aina polkea jalkaa ja johdattaa keskustelua naiskeskustelijoiden römpsiin, minkä hän usein tekeekin.

        No pulushakkihan on oivaa poltetun maan taktiikkaa.


      • RepeRuutikallo kirjoitti:

        >Kaikki saavat keskustella kaikilla palstoilla, ja se on asia, jolle sinä et voi yhtään mitään :)

        Voihan Räyhis aina polkea jalkaa ja johdattaa keskustelua naiskeskustelijoiden römpsiin, minkä hän usein tekeekin.

        Niinkö sinä Repeliini nyt olet alkanut tehdä 🤗❓
        Toisaalta en yhtään ihmettele koska olethan jo 20 vuotta tällä foorumilla kaikki päiväsi kuluttanut. Varmaan jotain aiheutasi sentään olet vaihtanut.


    • ArtoTTTT

      Poistopolitiikka lienee jonkinlaista lottoa, mikä tahansa saatetaan poistaa, onko takana joku tietokonesysteemi joka poimii jotkut avainsanat ja poistaa automaattisesti, vai mistä on kyse, sitten taas toiset rima-alitukset saa olla vapaasti.

      • q.v

        Vieraskielinen teksti ja linkit poistuvat helposti. Ilmeisesti robotti poistaa niitä automaagisesti. Valitettavasti robotin algoritmit eivät ole täydellisiä ja asiallisiakin tekstejä poistetaan helposti.
        Varsinkin kun vieraskielistä tekstiä on enemmän kuin suomenkielistä.

        Kun kirjoitat pidemmän tekstin niin suosittelisin laittamaan mahdolliset lähdeviitelinkit seuraavaan postaukseen. Olen todennut sen hyväksi käytännöksi.


      • ArtoTTTT
        q.v kirjoitti:

        Vieraskielinen teksti ja linkit poistuvat helposti. Ilmeisesti robotti poistaa niitä automaagisesti. Valitettavasti robotin algoritmit eivät ole täydellisiä ja asiallisiakin tekstejä poistetaan helposti.
        Varsinkin kun vieraskielistä tekstiä on enemmän kuin suomenkielistä.

        Kun kirjoitat pidemmän tekstin niin suosittelisin laittamaan mahdolliset lähdeviitelinkit seuraavaan postaukseen. Olen todennut sen hyväksi käytännöksi.

        Voit olla oikeassa, kiitos tiedosta.


      • ArtoTTTT kirjoitti:

        Voit olla oikeassa, kiitos tiedosta.

        Sinä Arto olet yksi niistä kirjoittajista, joiden toimintaa paikoin ihmettelen. Ajoittain puhut asiallisesti, mutta sitten yhtäkkiä taas syyllistyt lähes suoranaiseen herjaamiseen. Olisi joskus myös mukava käydä jokin keskustelu kanssasi lopuun saakka eikä lopettaa sitä kesken, kun Sinä kyllästyt alkaessasi huomata perustelujesi ontuvan.

        Onko Sinusta Arto tosiaankin seksuaalisuus maailman suurin murhe, koska täällähän se on jatkuvasti pääaiheena?


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Sinä Arto olet yksi niistä kirjoittajista, joiden toimintaa paikoin ihmettelen. Ajoittain puhut asiallisesti, mutta sitten yhtäkkiä taas syyllistyt lähes suoranaiseen herjaamiseen. Olisi joskus myös mukava käydä jokin keskustelu kanssasi lopuun saakka eikä lopettaa sitä kesken, kun Sinä kyllästyt alkaessasi huomata perustelujesi ontuvan.

        Onko Sinusta Arto tosiaankin seksuaalisuus maailman suurin murhe, koska täällähän se on jatkuvasti pääaiheena?

        Jaahas, ja sinäkö et täällä herjaa 😂😂😂❓


      • ArtoTTTT
        InhottavaRealisti kirjoitti:

        Sinä Arto olet yksi niistä kirjoittajista, joiden toimintaa paikoin ihmettelen. Ajoittain puhut asiallisesti, mutta sitten yhtäkkiä taas syyllistyt lähes suoranaiseen herjaamiseen. Olisi joskus myös mukava käydä jokin keskustelu kanssasi lopuun saakka eikä lopettaa sitä kesken, kun Sinä kyllästyt alkaessasi huomata perustelujesi ontuvan.

        Onko Sinusta Arto tosiaankin seksuaalisuus maailman suurin murhe, koska täällähän se on jatkuvasti pääaiheena?

        #syyllistyt lähes suoranaiseen herjaamiseen#

        Olenko herjannut sinua????


    • Käyn täällä silloin tällöin, eikä tämä minun mielestäni ole mitenkään räävitön, siivoton tai muutenkaan erityisen moitittava. Ihmiset ovat mitä ovat, joskus pirskahtelee, joskus mietitään vähän syvemmin.
      Jos uskonnollinen satuhyrinä kuta, ketäkin sieppaa, niin kantsii mennä seisomaan seinän viereen, hengittää syvään ja laskea kymmeneen, sitten voi tulla ihan selkeän rauhallisesti kirjoittamaan kommentinsa. Jos tähän ei tunnu olevan aikaa, niin rääpäsee sitten tulemaan mitä on tullakseen.
      Kannattaa kuitenkin ajatella, että se on sitten tallentunut ikuisuuteen, itsekunkin elämän-kirjasen sivulle.

      • havainnoija_

        IR on kuumakalle ateisti joka ei voi sietää sitä, että ei pärjää palstan uskoville.


      • "Kannattaa kuitenkin ajatella, että se on sitten tallentunut ikuisuuteen, itsekunkin elämän-kirjasen sivulle."

        Hyvin sanottu!


      • Kuusenjuuret kirjoitti:

        "Kannattaa kuitenkin ajatella, että se on sitten tallentunut ikuisuuteen, itsekunkin elämän-kirjasen sivulle."

        Hyvin sanottu!

        Ei noille mielikuvituskirjan sivuille, mutta bittihelvettiin kaikki sanottu jää elämään.

        Jos ja epäilemättä kun, osa teistä uskonharhaisista pääsee eroon harhoistaan, löytyvät kaikki häpeäänne syventävät kirjoituksenne bittihelvetistä vielä jälkeläisiännekin nolaamaan.


      • he-ma kirjoitti:

        Ei noille mielikuvituskirjan sivuille, mutta bittihelvettiin kaikki sanottu jää elämään.

        Jos ja epäilemättä kun, osa teistä uskonharhaisista pääsee eroon harhoistaan, löytyvät kaikki häpeäänne syventävät kirjoituksenne bittihelvetistä vielä jälkeläisiännekin nolaamaan.

        Häpeätkö sinä mennyttä elämääsi tai täällä kirjoittelemiasi tekstejä?


      • Kuusenjuuret kirjoitti:

        Häpeätkö sinä mennyttä elämääsi tai täällä kirjoittelemiasi tekstejä?

        Ei ole mitään syytä, olenhan synnitön ja harhaton.


      • he-ma kirjoitti:

        Ei ole mitään syytä, olenhan synnitön ja harhaton.

        Voit ollakin, mutta virheetönhän et kai sentään ajattele olevasi?


      • Kuusenjuuret kirjoitti:

        Voit ollakin, mutta virheetönhän et kai sentään ajattele olevasi?

        En toki. Muistan elävästi vuonna 1975 kun luulin tehneeni virheen, mutta onneksi erehdyin.


      • he-ma kirjoitti:

        En toki. Muistan elävästi vuonna 1975 kun luulin tehneeni virheen, mutta onneksi erehdyin.

        Ihminen on erehtyväinen. Se on inhimillistä.


    • "Millaista keskustelua te toivoisitte tänne? Asiapitoista? Väljempää? Onko joitakin asioita, joista täällä ei saisi puhua? Onko tämä keskustelu tarkoitettu joihinkin tiettyihin asioihin painottuvaksi?"

      Toivoisin asiallista ja toisia kunnioittavaa keskustelua. Aiheet voivat mielestäni olla väljiäkin, olisi ehkä aika tylsää, jos puhe pysyisi puhtaasti vain luterilaisuuden ja kirkon pohdinnasta. Hyvät keskustelut piristävät aina ja antavat ajattelun aihetta. En keksi, mistä ei saisi puhua, mutta kielenkäyttöön toivoisin asiallisuutta. Vaikeistakin aiheista voi keskustella asiallisesti. Tai keksinpäs: toisten keskustelijoiden henkilökohtaisuuksiin viedyistä kommenteista voisi luopua.

      "Saako täällä olla eri mielipiteitä? Pitääkö ihmisen olla uskova, jotta saisi täällä keskustella? "

      Saa ja pitääkin olla eri mielipiteitä. Siitähän ne hyvät keskustelut syntyvät, jos ollaan kaikki samaa mieltä, niin tulee aika lyhyttä ajatustenvaihtoa. Minusta ei tarvitse olla uskova täällä keskustellakseen, kaikki ovat tervetulleita. Olen saanut paljon hyviä ajattelemisen aiheita ei-uskoviltakin. Kyse on aina siitä, kuinka keskustellaan.

      "Entä keskustelu? Onko hyvä, että täällä railakkaastikin toisia ajoittain nimitellään ja haukutaan? Toivoisitko asiallisempaa toimintaa?"

      Toivoisin asiallisempaa toimintaa. Railakasta toki voi olla ja räiskyvää, mutta nimittely ja haukkuminen ei minusta kuulu hyvään keskusteluun. Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin. Kehua mielestäni kyllä saa ihan henkilöön menevästikin, sitä ei ole koskaan tässä maailmassa liikaa. Sinä olet minua kohtaan ollut hyvin asiallinen ja olen mielelläni keskustellut kanssasi vaikka en ylläkään tiedossa sinun tasollesi.

      • Sinulla ei ole mitään ongelmia tiedon määrän suhteen.

        Yleisesti ottaen tiedät, että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Pitää olla aikamoinen imbesilli, jos alkaa Sinulle huudella. Pysyt asialinjalla ja jos kaikki toimisivat laillasi, täällä ei ongelmia olisi.


      • "Railakasta toki voi olla ja räiskyvää, mutta nimittely ja haukkuminen ei minusta kuulu hyvään keskusteluun. Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin. "

        Erittäin hyvin avattu.


      • Mummohuori
        mummomuori kirjoitti:

        "Railakasta toki voi olla ja räiskyvää, mutta nimittely ja haukkuminen ei minusta kuulu hyvään keskusteluun. Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin. "

        Erittäin hyvin avattu.

        Lopetatko nyt valehtelusi uskovista?


      • ArtoTTTT
        mummomuori kirjoitti:

        "Railakasta toki voi olla ja räiskyvää, mutta nimittely ja haukkuminen ei minusta kuulu hyvään keskusteluun. Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin. "

        Erittäin hyvin avattu.

        #Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin#

        Aikooko mummo lopettaa Patmoksen ja Aitoavioliittoyhdistyksen haukkumisen? Ja siis Puolimatkan, Rahkosen ja Sussun arvostelun, kun pitää keskittyä aiheeseen eikä henkilöihin tai yhdistyksiin?


      • mummoylittiitsensä
        ArtoTTTT kirjoitti:

        #Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin#

        Aikooko mummo lopettaa Patmoksen ja Aitoavioliittoyhdistyksen haukkumisen? Ja siis Puolimatkan, Rahkosen ja Sussun arvostelun, kun pitää keskittyä aiheeseen eikä henkilöihin tai yhdistyksiin?

        Paljonpa mummomuori lupasi ;););)


      • ArtoTTTT kirjoitti:

        #Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin#

        Aikooko mummo lopettaa Patmoksen ja Aitoavioliittoyhdistyksen haukkumisen? Ja siis Puolimatkan, Rahkosen ja Sussun arvostelun, kun pitää keskittyä aiheeseen eikä henkilöihin tai yhdistyksiin?

        >> Aikooko mummo lopettaa Patmoksen ja Aitoavioliittoyhdistyksen haukkumisen? Ja siis Puolimatkan, Rahkosen ja Sussun arvostelun, kun pitää keskittyä aiheeseen eikä henkilöihin tai yhdistyksiin? <<

        Minusta se ei ole haukkumista, jos pohditaan noiden julkisuudessa mielipiteitään esittävien henkilöiden tavoitteita, ajattelunsa logiikkaa ja mahdollisia motiiveja. Se ei ole haukkumista vaikka ollaankin eri mieltä.

        ps ottakaa mallia itsensä fundamentalistiksi määritelleestä ja syvästi uskovaisesta lääkäristä, joka käytti nimimerkkiä boxi.

        Siinä oli huippuluokan asiantuntija ja kaikin puolin erinomainen, asiallinen, kohtelias ja myönnän, asiassaan täysin suvereeni keskustelija.


      • ArtoTTTT kirjoitti:

        #Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin#

        Aikooko mummo lopettaa Patmoksen ja Aitoavioliittoyhdistyksen haukkumisen? Ja siis Puolimatkan, Rahkosen ja Sussun arvostelun, kun pitää keskittyä aiheeseen eikä henkilöihin tai yhdistyksiin?

        Edelleen keskustelen aiheesta, mutta toki nimiä voi ja saa mainita, en heitä ole koskaan henkilökohtaisella tasolla rääpinyt. Voi verrata vaikka piispoistamme käytyihin keskusteluihin, joissa mennään todella alhaiselle tasolle henkilön rääpimisessä.


      • ArtoTTTT kirjoitti:

        #Keskustelussa pitäisi keskittyä aiheeseen, ei kirjoittajiin#

        Aikooko mummo lopettaa Patmoksen ja Aitoavioliittoyhdistyksen haukkumisen? Ja siis Puolimatkan, Rahkosen ja Sussun arvostelun, kun pitää keskittyä aiheeseen eikä henkilöihin tai yhdistyksiin?

        Patmos on Arto organisaatio. Eikö sellaisia ja niiden toimintaa saa kriittisesti arvioida? Tai vaikkapa Ahvion mielipiteitä?


      • ArtoTTTT
        InhottavaRealisti kirjoitti:

        Patmos on Arto organisaatio. Eikö sellaisia ja niiden toimintaa saa kriittisesti arvioida? Tai vaikkapa Ahvion mielipiteitä?

        Patmos on maailmanlaajuisesti toimiva järjestö, sen sijaan että keskittyisit jonkun Ahvion mielipiteiden rääpimiseen ja järjestön kampittamiseen ateisti maailmankuvalla, voisit katsoa mitä Patmos tekee maailmanlaajuisesti ja miettisit uudestaan kannattaa sen toimintaa sabotoida edes ateistin.

        TOIMINTA ULKOKENTILLÄ
        Kenttiimme voit tutustua myös lähemmin Patmosmaailma -sivulla.
        AFGANISTAN
        Pakolaisapu ja humanitaarinen avustustyö. Evankelioimistyö sekä maassa että diasporassa elävien afgaanien keskuudessa Keski-Aasiassa. Radioevankelioiminen FEBA-radion kautta. Yhteistyöjärjestö: International Crisis Relief
        AFRIKAN ISLAMILAISET MAAT
        Pohjoisessa ja itäisessä Afrikassa (kirjallisuus-, seurakunta-, radio- ja televisiotyö).
        ALBANIA
        Seurakunta- ja evankelioimisprojektit Divjakessa. Humanitaarinen apu. Nuorisoprojektit.
        ARABIEMIRAATIT
        Suomalaisen kristillishumanitaarisen ja evankelioivan muslimimaailmaan suunnatun kokonaisapuohjelmamme konsultin työtehtävät. Rinnalla osallistuminen Emiraattien evankelisen seurakuntaliikkeen toimintoihin.
        ARMENIA
        Kristillishumanitaarinen työ Jerevanissa sijaitsevassa lastenkodissa sekä päiväkeskushanke, jossa vammaisille lapsille annetaan kuntoutusta. Tähän anottu Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja. Paikallinen yhteistyöjärjestö on Patmos-Ararat Foundation.
        BELGIA
        Beth Yeshoua -seurakunnan työn tukeminen. Juutalaisevankeliointi.
        BOSNIA
        Sotaorpojen ja -leskien avustustyö Sarajevossa ja Srebrenicassa. Vammaisten laitoslasten avustaminen. Bosnian Evankelisen Yhteyden raamattukoulutyön tukeminen.
        BRASILIA
        Slummi- ja katulapsityö ja huumenuorten vieroitushoito-ohjelma Fortalezassa.
        EGYPTI
        Kristillishumanitaarinen työ. Kairon jätteidenkerääjäyhdyskunnan sairaala-, koulu-, seurakunta- sekä kummilapsiprojektit yhteistyössä Mokattamin koptiortodoksikirkon kanssa.
        Mediatyön tukeminen. Sudanin pakolaisseurakunnan avustaminen.
        ETIOPIA
        Humanitaarinen apu nälkäalueilla. Seurakunta- ja evankelioimistyö. Kristillisen Lokken lastentarhan ja esikoulun ylläpitäminen ja kummilapsityö. Katulasten auttaminen. Pyhäkoulunopettajien kouluttaminen.
        IRAK
        Seurakuntatyö ja avustusprojektit yhteistyössä Evankelisen Allianssikirkon kanssa.
        ISRAEL
        Juutalaistyö:
        Seurakunta-, kirjallisuus- ja humanitaarinen työ uusien maahanmuuttajien (Venäjän ja IVY-maiden juutalaisten) keskuudessa. Armon ja Totuuden seurakuntatyö. Bead Chaim - elämän puolesta työ nuorten naisten keskuudessa. Suomalaislähetit.Kummiapu kehitysvammaisten lasten Lieman -koulussa Ramlessa.Punaista ristiä vastaavan Magen David Adom -järjestön tukeminen, ambulanssi-, väline- ja työtukiohjelmineen. Klinikkarakennusprojektit. Veripankit. Exodusapu: Maahanmuuttajien kustannusten kattaminen (ajankohtaisia lentoja Etiopiasta, Irakista ja Argentiinasta, Georgiasta) Keren Hayesod -järjestön kautta. Vähäosaisten perheiden ruokinta-apu King of Kings -seurakunnan kautta.
        Arabityö Israelissa ja Länsirannalla:
        Humanitaarinen apu- ja mediaevankelioimistyö (videot, kasetit, TV-työ) Israelin arabien ja Länsirannan palestiinalaisten keskuudessa Jerusalem Evangelistic Outreach -järjestön kautta. Bethlehem Bible College -raamattukoulun työn tukeminen. Kummilapsityö Abu Joosefin sosiaalikeskuksessa Beit Jalassa. Seurakuntatyön tukeminen Gazan evankelisen seurakunnan kautta ja Jerusalem Evangelistic Outreach -järjestön kautta.
        KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA
        Kristillishumanitaarinen työ International Crisis Relief -järjestön kautta. Radiolähetystyö.
        LIBANON
        Kansallisen evankelisen Allianssikirkon seurakunta-, lähetys- ja avustustoimintojen tukeminen. Allianssikirkon CAIT-raamattukoulutyö. Kummilapsityö Home of the Harvest -lastenkodissa Etelä-Libanonissa.
        RANSKA
        Etelä-Ranskan työkeskus Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muslimialueilla tapahtuvan humanitaarisen, evankelioivan ja seurakuntien perustamiseen ja kasvuun tähtäävän toiminnan koordinointi. Kehitystyössä olevien kouluttaminen. Mediatyö.
        MOLDOVA
        Operaatio Joulun Lapsi -projekti, jonka kautta viedään joululahjapaketteja ja humanitaarista apua lasten laitoksiin ja köyhiin kyliin. Kummilapsityö tuberkuloosisairaalassa Kishinevissä.
        ROMANIA
        Oradea: Urvindin kylän kehittämisprojekti, evankelioimis-, seurakunta- ja kirjallisuustyö sekä kummilapsiohjelma yhteistyössä People to People -järjestön kanssa. Katulasten avustaminen. Medgidian alueen köyhien perheiden avustaminen, lasten kouluttaminen. Yhteistyö Open Doors -järjestön kanssa. Timisoara: Mediatyö Alfa - Omega Productions: TV Romaniassa sekä satelliittityö. Bukarest: Podul Prieteniei - seurakunta- ja juutalaisevankelioimistyö. Kirjallisuustyö. Operaatio Joulun Lapsi -projekti: Joululahjapaketteja laitoslapsille ja köyhien perheiden lapsille.
        SUDAN (ETELÄINEN ALUE)
        Humanitaarinen avustustyö ja raamattukoulut, kirjallisuusevankeliointi ja lapsityö. Yhteistyö International Crisis Relief -järjestön kanssa. Etelän pakolaisten avustaminen Darfurin pakolaisleirissä.


      • ArtoTTTT
        ArtoTTTT kirjoitti:

        Patmos on maailmanlaajuisesti toimiva järjestö, sen sijaan että keskittyisit jonkun Ahvion mielipiteiden rääpimiseen ja järjestön kampittamiseen ateisti maailmankuvalla, voisit katsoa mitä Patmos tekee maailmanlaajuisesti ja miettisit uudestaan kannattaa sen toimintaa sabotoida edes ateistin.

        TOIMINTA ULKOKENTILLÄ
        Kenttiimme voit tutustua myös lähemmin Patmosmaailma -sivulla.
        AFGANISTAN
        Pakolaisapu ja humanitaarinen avustustyö. Evankelioimistyö sekä maassa että diasporassa elävien afgaanien keskuudessa Keski-Aasiassa. Radioevankelioiminen FEBA-radion kautta. Yhteistyöjärjestö: International Crisis Relief
        AFRIKAN ISLAMILAISET MAAT
        Pohjoisessa ja itäisessä Afrikassa (kirjallisuus-, seurakunta-, radio- ja televisiotyö).
        ALBANIA
        Seurakunta- ja evankelioimisprojektit Divjakessa. Humanitaarinen apu. Nuorisoprojektit.
        ARABIEMIRAATIT
        Suomalaisen kristillishumanitaarisen ja evankelioivan muslimimaailmaan suunnatun kokonaisapuohjelmamme konsultin työtehtävät. Rinnalla osallistuminen Emiraattien evankelisen seurakuntaliikkeen toimintoihin.
        ARMENIA
        Kristillishumanitaarinen työ Jerevanissa sijaitsevassa lastenkodissa sekä päiväkeskushanke, jossa vammaisille lapsille annetaan kuntoutusta. Tähän anottu Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja. Paikallinen yhteistyöjärjestö on Patmos-Ararat Foundation.
        BELGIA
        Beth Yeshoua -seurakunnan työn tukeminen. Juutalaisevankeliointi.
        BOSNIA
        Sotaorpojen ja -leskien avustustyö Sarajevossa ja Srebrenicassa. Vammaisten laitoslasten avustaminen. Bosnian Evankelisen Yhteyden raamattukoulutyön tukeminen.
        BRASILIA
        Slummi- ja katulapsityö ja huumenuorten vieroitushoito-ohjelma Fortalezassa.
        EGYPTI
        Kristillishumanitaarinen työ. Kairon jätteidenkerääjäyhdyskunnan sairaala-, koulu-, seurakunta- sekä kummilapsiprojektit yhteistyössä Mokattamin koptiortodoksikirkon kanssa.
        Mediatyön tukeminen. Sudanin pakolaisseurakunnan avustaminen.
        ETIOPIA
        Humanitaarinen apu nälkäalueilla. Seurakunta- ja evankelioimistyö. Kristillisen Lokken lastentarhan ja esikoulun ylläpitäminen ja kummilapsityö. Katulasten auttaminen. Pyhäkoulunopettajien kouluttaminen.
        IRAK
        Seurakuntatyö ja avustusprojektit yhteistyössä Evankelisen Allianssikirkon kanssa.
        ISRAEL
        Juutalaistyö:
        Seurakunta-, kirjallisuus- ja humanitaarinen työ uusien maahanmuuttajien (Venäjän ja IVY-maiden juutalaisten) keskuudessa. Armon ja Totuuden seurakuntatyö. Bead Chaim - elämän puolesta työ nuorten naisten keskuudessa. Suomalaislähetit.Kummiapu kehitysvammaisten lasten Lieman -koulussa Ramlessa.Punaista ristiä vastaavan Magen David Adom -järjestön tukeminen, ambulanssi-, väline- ja työtukiohjelmineen. Klinikkarakennusprojektit. Veripankit. Exodusapu: Maahanmuuttajien kustannusten kattaminen (ajankohtaisia lentoja Etiopiasta, Irakista ja Argentiinasta, Georgiasta) Keren Hayesod -järjestön kautta. Vähäosaisten perheiden ruokinta-apu King of Kings -seurakunnan kautta.
        Arabityö Israelissa ja Länsirannalla:
        Humanitaarinen apu- ja mediaevankelioimistyö (videot, kasetit, TV-työ) Israelin arabien ja Länsirannan palestiinalaisten keskuudessa Jerusalem Evangelistic Outreach -järjestön kautta. Bethlehem Bible College -raamattukoulun työn tukeminen. Kummilapsityö Abu Joosefin sosiaalikeskuksessa Beit Jalassa. Seurakuntatyön tukeminen Gazan evankelisen seurakunnan kautta ja Jerusalem Evangelistic Outreach -järjestön kautta.
        KONGON DEMOKRAATTINEN TASAVALTA
        Kristillishumanitaarinen työ International Crisis Relief -järjestön kautta. Radiolähetystyö.
        LIBANON
        Kansallisen evankelisen Allianssikirkon seurakunta-, lähetys- ja avustustoimintojen tukeminen. Allianssikirkon CAIT-raamattukoulutyö. Kummilapsityö Home of the Harvest -lastenkodissa Etelä-Libanonissa.
        RANSKA
        Etelä-Ranskan työkeskus Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muslimialueilla tapahtuvan humanitaarisen, evankelioivan ja seurakuntien perustamiseen ja kasvuun tähtäävän toiminnan koordinointi. Kehitystyössä olevien kouluttaminen. Mediatyö.
        MOLDOVA
        Operaatio Joulun Lapsi -projekti, jonka kautta viedään joululahjapaketteja ja humanitaarista apua lasten laitoksiin ja köyhiin kyliin. Kummilapsityö tuberkuloosisairaalassa Kishinevissä.
        ROMANIA
        Oradea: Urvindin kylän kehittämisprojekti, evankelioimis-, seurakunta- ja kirjallisuustyö sekä kummilapsiohjelma yhteistyössä People to People -järjestön kanssa. Katulasten avustaminen. Medgidian alueen köyhien perheiden avustaminen, lasten kouluttaminen. Yhteistyö Open Doors -järjestön kanssa. Timisoara: Mediatyö Alfa - Omega Productions: TV Romaniassa sekä satelliittityö. Bukarest: Podul Prieteniei - seurakunta- ja juutalaisevankelioimistyö. Kirjallisuustyö. Operaatio Joulun Lapsi -projekti: Joululahjapaketteja laitoslapsille ja köyhien perheiden lapsille.
        SUDAN (ETELÄINEN ALUE)
        Humanitaarinen avustustyö ja raamattukoulut, kirjallisuusevankeliointi ja lapsityö. Yhteistyö International Crisis Relief -järjestön kanssa. Etelän pakolaisten avustaminen Darfurin pakolaisleirissä.

        Ja jatkuu

        UKRAINA
        Karpaattien alueella elävien holocaustista selvinneiden juutalaisvanhusten humanitaarinen avustaminen ja hengellinen työ.

        VALKO-VENÄJÄ
        Juutalais-kristillinen seurakuntatyö ja evankelioimistyö. Humanitaarinen apu.

        VENÄJÄ
        Juutalaisevankelioimistyö ja humanitaarinen apu juutalaisille. Moskovan kristillisjuutalaisen seurakunnan Most Druzhbyn työ. Työ Belgorodissa.

        Mediatyö. Kirjallisuustyö: postitusvarasto Viipurissa, josta käsin laaja postitusohjelma mm. radiokuuntelijoille.

        YHDYSVALLAT
        Juutalaisevankelioimis- ja seurakuntatyö, lasten kerho- ja leiritoiminta venäjänkielisen emigranttiväestön keskuudessa New Yorkissa ja laajemmin USA:n itärannikolla.

        IHMISKAUPAN VASTAINEN TYÖ
        Ihmiskaupan laajenevien ongelma-alueiden kartoittaminen ja ko. työssä toimivien kansainvälisten järjestön kanssa yhteistyössä toimiminen, avun kohteena ihmiskaupan uhrien auttaminen takaisin omalle kotiseudulleen tai tukiohjelmaan mukaan. Esimerkkinä Moldovassa toimiva Casa Speranta (Toivon talo), jossa 10 ihmiskaupan ja prostituution uhriksi joutunutta nuorta naista on saanut turvakodin.

        KANSAINVÄLINEN KATASTROFIAPU
        Eri maissa tapahtuvien luonnonkatastrofien tai sotien uhreille katastrofiavun luonteisen avun pikainen toimittaminen: humanitaarista materiaalista apua, lääkkeitä, terveydenhoitohenkilökunnan lähettämistä, asumusten jälleenrakentamiseen tarvittavan henkilökunnan tai materiaalin lähettämistä. Apu kanavoidaan perille joko Patmos Lähetyssäätiön oman henkilökunnan tai kansainvälisten avustusjärjestöjen kuten International Crisis Relief, International Justice Foundation, Assemblies of God kirkkokunnan Project Rescue, Shelter International, Samaritan's Purse, Gospel of Asia, Oxfam ym. kautta.

        PIONEERILÄHETYSAKTIOT NS. SAAVUTTAMATTOMIEN KANSOJEN ALUEILLA
        Patmos Lähetyssäätiö kuuluu suomalaisena osapuolena kymmenien eri kansallisuustaustoja edustavien lähetysjärjestöjen yhteenliittymään, joka eri evankelioimismenetelmin vie kristillistä sanomaa kansoille, jotka eivät vielä ole sen tavoittamia. Patmos työskentelee mm. näiden alueiden hyväksi:

        BURJATIA
        Kristillishumanitaarinen avustustyö, evankelioimis- ja seurakuntatyö, raamattukäännöstyö (IBT-järjestön kautta), Burjatiankielisen kirjallisuuden painattaminen paikallisesti, radio- ja tv-työ. Huumevieroituskeskus (Kjahtassa).

        KESKI-AASIA
        Humanitaarinen avustusohjelma, evankelioimis-, seurakunta- ja mediatyö. Humanitaarinen ja evankelioimistyö Tadjikistanissa.


      • ArtoTTTT kirjoitti:

        Ja jatkuu

        UKRAINA
        Karpaattien alueella elävien holocaustista selvinneiden juutalaisvanhusten humanitaarinen avustaminen ja hengellinen työ.

        VALKO-VENÄJÄ
        Juutalais-kristillinen seurakuntatyö ja evankelioimistyö. Humanitaarinen apu.

        VENÄJÄ
        Juutalaisevankelioimistyö ja humanitaarinen apu juutalaisille. Moskovan kristillisjuutalaisen seurakunnan Most Druzhbyn työ. Työ Belgorodissa.

        Mediatyö. Kirjallisuustyö: postitusvarasto Viipurissa, josta käsin laaja postitusohjelma mm. radiokuuntelijoille.

        YHDYSVALLAT
        Juutalaisevankelioimis- ja seurakuntatyö, lasten kerho- ja leiritoiminta venäjänkielisen emigranttiväestön keskuudessa New Yorkissa ja laajemmin USA:n itärannikolla.

        IHMISKAUPAN VASTAINEN TYÖ
        Ihmiskaupan laajenevien ongelma-alueiden kartoittaminen ja ko. työssä toimivien kansainvälisten järjestön kanssa yhteistyössä toimiminen, avun kohteena ihmiskaupan uhrien auttaminen takaisin omalle kotiseudulleen tai tukiohjelmaan mukaan. Esimerkkinä Moldovassa toimiva Casa Speranta (Toivon talo), jossa 10 ihmiskaupan ja prostituution uhriksi joutunutta nuorta naista on saanut turvakodin.

        KANSAINVÄLINEN KATASTROFIAPU
        Eri maissa tapahtuvien luonnonkatastrofien tai sotien uhreille katastrofiavun luonteisen avun pikainen toimittaminen: humanitaarista materiaalista apua, lääkkeitä, terveydenhoitohenkilökunnan lähettämistä, asumusten jälleenrakentamiseen tarvittavan henkilökunnan tai materiaalin lähettämistä. Apu kanavoidaan perille joko Patmos Lähetyssäätiön oman henkilökunnan tai kansainvälisten avustusjärjestöjen kuten International Crisis Relief, International Justice Foundation, Assemblies of God kirkkokunnan Project Rescue, Shelter International, Samaritan's Purse, Gospel of Asia, Oxfam ym. kautta.

        PIONEERILÄHETYSAKTIOT NS. SAAVUTTAMATTOMIEN KANSOJEN ALUEILLA
        Patmos Lähetyssäätiö kuuluu suomalaisena osapuolena kymmenien eri kansallisuustaustoja edustavien lähetysjärjestöjen yhteenliittymään, joka eri evankelioimismenetelmin vie kristillistä sanomaa kansoille, jotka eivät vielä ole sen tavoittamia. Patmos työskentelee mm. näiden alueiden hyväksi:

        BURJATIA
        Kristillishumanitaarinen avustustyö, evankelioimis- ja seurakuntatyö, raamattukäännöstyö (IBT-järjestön kautta), Burjatiankielisen kirjallisuuden painattaminen paikallisesti, radio- ja tv-työ. Huumevieroituskeskus (Kjahtassa).

        KESKI-AASIA
        Humanitaarinen avustusohjelma, evankelioimis-, seurakunta- ja mediatyö. Humanitaarinen ja evankelioimistyö Tadjikistanissa.

        Listat saa äkkiä komeilta näyttämään. Hyväntekeväisyyttä tekee moni järjestö. Hyvät teot eivät muuta yksittäisten johtohenkilöiden mielipiteiden typeryyttä.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Listat saa äkkiä komeilta näyttämään. Hyväntekeväisyyttä tekee moni järjestö. Hyvät teot eivät muuta yksittäisten johtohenkilöiden mielipiteiden typeryyttä.

        Ei Patmos noita tee, vaan toimii laajemman amerikkalaisen emojärjestönsä yhtenä kumppanina. Ei parikymmentä henkeä todellakaan kykene tuohon.


      • mummomuori kirjoitti:

        Ei Patmos noita tee, vaan toimii laajemman amerikkalaisen emojärjestönsä yhtenä kumppanina. Ei parikymmentä henkeä todellakaan kykene tuohon.

        No nyt minä ymmärränkin paljon paremmin! Näin sitä "oikeaa tietoa" levitetään!

        KOVASTI "kiiitoksia" Artolle.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        No nyt minä ymmärränkin paljon paremmin! Näin sitä "oikeaa tietoa" levitetään!

        KOVASTI "kiiitoksia" Artolle.

        Kyllähän se tulee ilmi jo kun lukee heidän sivustoltaan:

        ”Työskentelemme yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen sekä kansallisten ja paikallisten kristillisten ryhmien kanssa..”

        ”Apu kanavoidaan perille joko Patmos Lähetyssäätiön oman henkilökunnan tai kansainvälisten avustusjärjestöjen kuten International Crisis Relief, International Justice Foundation, Assemblies of God kirkkokunnan Project Rescue, Shelter International, Samaritan's Purse, Gospel of Asia, Oxfam ym. kautta.”

        Kanavointi on yleensä sitä, että laitetaan pieniä summia noille.

        ”Operaatio Joulun Lapsi” on Samaritan’s Purse –järjestön johtama työ.

        Netpunk on tuonut asian tiimoilta paljon tietoa mm. tämän: ”Järjestön perusti Bob Pierce vuonna 1970. Muutamaa vuotta myöhemmin evankelista Billy Grahamin poika, Franklin Graham, sai ”suojatyöpaikan” järjestöstä. Piercen kuoleman jälkeen Franklinistä tuli järjestön johtaja vuonna 1979. Samalla alkoi Franklinin poliittinen pyrkyryys taustavaikuttajana.”

        Patmoksessa työskentelee vajaa 30 henkeä. Suurin osa aivan jossain muissa tehtävissä kuin kentällä avustustyössä.


      • mummomuori kirjoitti:

        Kyllähän se tulee ilmi jo kun lukee heidän sivustoltaan:

        ”Työskentelemme yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen sekä kansallisten ja paikallisten kristillisten ryhmien kanssa..”

        ”Apu kanavoidaan perille joko Patmos Lähetyssäätiön oman henkilökunnan tai kansainvälisten avustusjärjestöjen kuten International Crisis Relief, International Justice Foundation, Assemblies of God kirkkokunnan Project Rescue, Shelter International, Samaritan's Purse, Gospel of Asia, Oxfam ym. kautta.”

        Kanavointi on yleensä sitä, että laitetaan pieniä summia noille.

        ”Operaatio Joulun Lapsi” on Samaritan’s Purse –järjestön johtama työ.

        Netpunk on tuonut asian tiimoilta paljon tietoa mm. tämän: ”Järjestön perusti Bob Pierce vuonna 1970. Muutamaa vuotta myöhemmin evankelista Billy Grahamin poika, Franklin Graham, sai ”suojatyöpaikan” järjestöstä. Piercen kuoleman jälkeen Franklinistä tuli järjestön johtaja vuonna 1979. Samalla alkoi Franklinin poliittinen pyrkyryys taustavaikuttajana.”

        Patmoksessa työskentelee vajaa 30 henkeä. Suurin osa aivan jossain muissa tehtävissä kuin kentällä avustustyössä.

        Henkilöstö löytyy myös Patmoksen omista sivuilta
        https://www.patmos.fi/yhteystiedot/henkilokunta



      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Ärsyttävää tuo Artonkin tietoinen puutteellisen tiedon jakaminen.

        On tainnut oppia sen noilta "oikeilta medioilta"? Otetaan mukaan vain osa, väitetään joitan sen avulla, vaikka selkeästi lopput osoittoivat muuta, kuin mitä väitetään.


    • törkyturvalle

      Ihan ekas aloittajan kannattais viettää aikaa omien kirjoitustensa tutkimisessa ja palata sitten asiaan jos vielä on pokkaa.

      • Kiitos kauniista sanoistasi ja hyvin perustellusta tekstistäsi. Juuri tätä tänne kaivataan!


      • törkyturvalle
        InhottavaRealisti kirjoitti:

        Kiitos kauniista sanoistasi ja hyvin perustellusta tekstistäsi. Juuri tätä tänne kaivataan!

        Ei kiittämistä kunhan selaat proffilistasi ne omat kirjoituksesi, törkyturpa.


      • törkyturvalle kirjoitti:

        Ei kiittämistä kunhan selaat proffilistasi ne omat kirjoituksesi, törkyturpa.

        Ole hyvä vain! Kyllä tuollaisia älykköjä kaivataan kipeästi täällä!


      • törkyturvalle
        InhottavaRealisti kirjoitti:

        Ole hyvä vain! Kyllä tuollaisia älykköjä kaivataan kipeästi täällä!

        Kaikkai muita kaivataan mutta ei kaltaisiasi törkyturpia.


      • TäysinTympääntynyt
        törkyturvalle kirjoitti:

        Kaikkai muita kaivataan mutta ei kaltaisiasi törkyturpia.

        Kolme tekstä ja tavoite vain aukoa lärviä toiselle! Oletko ihan terve? Juuri sinua täällä ei kaivata. Ja 😁😁😁 päälle


      • paloiko.taas.käämit
        TäysinTympääntynyt kirjoitti:

        Kolme tekstä ja tavoite vain aukoa lärviä toiselle! Oletko ihan terve? Juuri sinua täällä ei kaivata. Ja 😁😁😁 päälle

        Mikset kirjoita omalla nikilläsi IR?


      • SamaJatkaa
        paloiko.taas.käämit kirjoitti:

        Mikset kirjoita omalla nikilläsi IR?

        On sulla traumat uskis. Onko iiär päässy ihon alle? Entä rakkaasi repe? Sage? yev? Eerika? Mummomuori? Kanssasi ei tule toimeen kukaan täällä??!!
        😅😆😇😇🤣🙂🙂😆😇😂😂😁😅😄🙂🤠😇😇🙂🤣😇😇😆🙂🙂🙂😄😊😊☺


    • ytrytryrtyrtyr

      Toivoisin, että mobiililaitteilla kirjoittelevat jaksaisivat paneutua kirjoittamiseen lyhyiden letkautusten sijaan. Se on varmaan kaikkien tiedossa, kuinka uuvuttavaa niillä kapistuksilla kirjoittaminen usein onkaan ja ihan vain jo niiden käyttöliittymästä johtuen niitä käytettäessä on taipumus kirjoittaa mahdollisimman vähän. Tuo mahdollisimman vähän voi silti olla parhaassa tapauksessa hyvin tiivistettyä asiaa, sen sijaan että kirjoitetaan vähän mutta monta kertaa.

    • qåaäzm

      Sellaista asiallista, toisen näkemyksen huomioon ottavaa, kuuntelevaa, ei haukkuvat tai herjaavaa, ei natsitteluita koska tavallinen isänmaastaan huolestunut ei ole natsi, ei haukkumista rasisteiksi perusteettomasti kuten aivan yleisesti tehdään.

      Vaikka kuinka joku vihaisi sitä toista, tai mitä se toinen edustaa, pitäisi keskustella asiallisesti. Itse asian pitäisi olla se josta keskustellaan, ei vastapuolen henkilö.

      En ole itse mikään mallikeskustelija, mutta pyrin parantamaan virheitäni. Tärkeintä on että kohtelee asiallisesti vastapuolta, eikä vihaa ketään. Totuus pitää saada kuitenkin tuoda esille.

      • qåaäzm

        Haukkuvaa siis.


    • Asiallista kirkon ja uskon perusasioihin keskittyvää - sellaista keskustelua kaipaan. Elävään uskoon kaipaa näkemyksiä ja moniin asioihin. Esimerkiksi täällä avasin paastosta keskustelun. Se palveli ainakin minua, sillä sain eri ihmisiltä hyviäkin näkemyksiä eri kanteilta paaston aiheeseen.

      Myös Mummomuorin kivat lyhyet kommentit ovat joskus erityisesti piristäneet ja samoin joittenkin muitten pitemmätkin vastaukset! :) Kunhan se on ollut rakentavaa keskustelua ja jollain tavoin eteenpäin vievää! :)

      • Kiitos sinulle hyvästä paastokeskustelusta. Samantyylisiä kaipaan tänne lisää!


      • mummomuori kirjoitti:

        Kiitos sinulle hyvästä paastokeskustelusta. Samantyylisiä kaipaan tänne lisää!

        Minkälaisia keskusteluja tarkalleen kaipaat?

        Itselläni jotenkin uskovaisten arki voisi olla sellainen. Sosiaalinen uskonnollinen kontakti on sellainen täällä tai jossain kirkossa. Jos täällä ei ole ketään keskustelukumppania niin ei täällä viehätä olla ja kirjoitella. Samoin kirkossa ei viitsi käydä, jos siellä ei ole ketään tuttavaa. Esimerkiksi viikko sitten olin isäni asuinkaupungissa huolissani siitä, että olenko kirkossa yksin, kun olin tavallaan vieraalla paikkakunnalta. Kyllä sitten kirkkokahveilta löytyi nuori nainen, jonka seuraan saan tulla seuraavalla kerralla istumaan. Ei hänelläkään ole siellä oikein kavereita? Joskus vuosia sitten näin hänet kylläkin samassa kirkossa ikäisensä nuoren naisen seurassa.

        Itsekin tänään asuinkaupungissa Joensuussa meinaan tutustua kirkossa ihmisiin, sillä ei siellä oikein kauheasti tuttuja ole eli monesti kirkossa saa olla yksin. Kaipaan aikoja jolloin lukiolainen miespuolinen ystävä oli kirkon penkissä vieressäni. Myös ihanaa oli tässä vuosia sitten, kun yksi teologianopiskelija nainen oli kirkkokaverina Joensuussa. Myös tuli istuttua vielä viime vuoden puolella yhden miesteologianopiskelijan vieressä kirkossa. Jotenkin vierastaa uskonnollista ja kirkkoyksinäisyyttä? Ei ole kiva olla kirkossa yksin. Minusta ihmisten pitäisi paremmin tutustua toisiinsa ja avata suunsa enemmän kirkkokahveilla sekä kirkon penkissä ennen palvelusta? Luterilaisten kirkossa käyminen pitäisi olla sosiaalisempaa - ehkä silloin kirkossa kävisi enemmän väkeä?

        Tykkään muuten siitä isän asuinkaupungin naiskirkkokaverista. Aloin rukoilemaan hänen puolestaan marraskuun lopusta 2017 lähtien. Jotenkin ihastuin häneen tai ehkä tykästyin junamatkalla Joensuuhun. Juttelin hänen kanssaan silloin ja tykkäsin hänestä kovasti.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Minkälaisia keskusteluja tarkalleen kaipaat?

        Itselläni jotenkin uskovaisten arki voisi olla sellainen. Sosiaalinen uskonnollinen kontakti on sellainen täällä tai jossain kirkossa. Jos täällä ei ole ketään keskustelukumppania niin ei täällä viehätä olla ja kirjoitella. Samoin kirkossa ei viitsi käydä, jos siellä ei ole ketään tuttavaa. Esimerkiksi viikko sitten olin isäni asuinkaupungissa huolissani siitä, että olenko kirkossa yksin, kun olin tavallaan vieraalla paikkakunnalta. Kyllä sitten kirkkokahveilta löytyi nuori nainen, jonka seuraan saan tulla seuraavalla kerralla istumaan. Ei hänelläkään ole siellä oikein kavereita? Joskus vuosia sitten näin hänet kylläkin samassa kirkossa ikäisensä nuoren naisen seurassa.

        Itsekin tänään asuinkaupungissa Joensuussa meinaan tutustua kirkossa ihmisiin, sillä ei siellä oikein kauheasti tuttuja ole eli monesti kirkossa saa olla yksin. Kaipaan aikoja jolloin lukiolainen miespuolinen ystävä oli kirkon penkissä vieressäni. Myös ihanaa oli tässä vuosia sitten, kun yksi teologianopiskelija nainen oli kirkkokaverina Joensuussa. Myös tuli istuttua vielä viime vuoden puolella yhden miesteologianopiskelijan vieressä kirkossa. Jotenkin vierastaa uskonnollista ja kirkkoyksinäisyyttä? Ei ole kiva olla kirkossa yksin. Minusta ihmisten pitäisi paremmin tutustua toisiinsa ja avata suunsa enemmän kirkkokahveilla sekä kirkon penkissä ennen palvelusta? Luterilaisten kirkossa käyminen pitäisi olla sosiaalisempaa - ehkä silloin kirkossa kävisi enemmän väkeä?

        Tykkään muuten siitä isän asuinkaupungin naiskirkkokaverista. Aloin rukoilemaan hänen puolestaan marraskuun lopusta 2017 lähtien. Jotenkin ihastuin häneen tai ehkä tykästyin junamatkalla Joensuuhun. Juttelin hänen kanssaan silloin ja tykkäsin hänestä kovasti.

        Pidän monipuolisesta keskustelusta, joten aiheita voi olla useita.

        ”Itselläni jotenkin uskovaisten arki voisi olla sellainen.”

        Tuokin on ihan hyvä, kun ajattelee miten moninaisesti uskovatkin elävät.

        Aikuisena sitä tutustuu paljon hitaammin uusiin ihmisiin. En tiedä mikä siinä on? Mutta sisukkaasti kun vain liikkeellä on, niin kyllä niitä uusia tuttavuuksia vain syntyy.

        ”Luterilaisten kirkossa käyminen pitäisi olla sosiaalisempaa - ehkä silloin kirkossa kävisi enemmän väkeä?”

        Aivan samaa olen ajatellut. Jotain juttua, joka murtaa sen ujostelun ja kaino


      • mummomuori kirjoitti:

        Pidän monipuolisesta keskustelusta, joten aiheita voi olla useita.

        ”Itselläni jotenkin uskovaisten arki voisi olla sellainen.”

        Tuokin on ihan hyvä, kun ajattelee miten moninaisesti uskovatkin elävät.

        Aikuisena sitä tutustuu paljon hitaammin uusiin ihmisiin. En tiedä mikä siinä on? Mutta sisukkaasti kun vain liikkeellä on, niin kyllä niitä uusia tuttavuuksia vain syntyy.

        ”Luterilaisten kirkossa käyminen pitäisi olla sosiaalisempaa - ehkä silloin kirkossa kävisi enemmän väkeä?”

        Aivan samaa olen ajatellut. Jotain juttua, joka murtaa sen ujostelun ja kaino

        Mummomuori: "Aikuisena sitä tutustuu paljon hitaammin uusiin ihmisiin. En tiedä mikä siinä on? Mutta sisukkaasti kun vain liikkeellä on, niin kyllä niitä uusia tuttavuuksia vain syntyy."

        Puhuit aiemmin jotain, että erosit joskus 70-luvulla luterilaisesta kirkosta. Sitten liityit takaisin. Itselläni tässä oli ero vuoden 2015 alkuun asti hetken. Sitten aloin käymään kirkossa ja sain uusia tuttavuuksia kirkon nuorten iltojen kautta. Marraskuussa 2015 ehdotin treffejä yhdelle 19-vuotiaalle seurakuntatalon nuorten illoissa tavatulle. Tämä perui ne, mutta suostumiseen vaikutti ratkaisevasti, että hän oli nähnyt minut nuorten illassa. Sitten helmikuun lopussa 2016 ihastuin seurankuntanuorten illassa yhteen nuoreen naiseen, mutta en kokenut itseäni riittävän vahvaksi uskovaiseksi hänelle. Kuukautta aikaisemmin olin jo ihastunut bussissa venäläiseen teinityttöön, mutta todennut sen, että lukion tokaluokkalainen oli minulle liian nuori. Siinä seurakuntanuoressa oli jotain realistisempaa. Psyykkisesti en ollut vielä "pappavaari" vaan nuorten illoissa liikuva yliopisto-opiskelija.

        Sitten marraskuussa 2017 tykästyin naiseen, jonka tapasin viikko sitten kirkossa. Hän taitaa olla vähän näitä aiempia ihastumisiani vanhempi. Kirkossa hän kirkkokahveilla sanoi, että saan tulla seuraavalla kerralla hänen viereensä istumaan. Tavoittelen kirkkokaveruutta, vaikka täytyy sanoa, että tässä lähivuosien aikana olen ihastellut nuoriin uskovaisiin naisiin. Yhteistä näille naisille on se, että heidän puolestaan olen rukoillut ihan hartaasti. Itse asiassa tuota venäläistä teiniä lukuunottamatta rukoilen heidän puolestaan sekä kaikkien naisten ja miesten. He ovat ainoat nimellä mainitut joitten puolesta rukoilen joka ilta. Lisäksi rukoilen tulevan vaimoni puolesta joka ilta. Tämän kirkkokaverinikin olen tavannut alunperin vuonna 2015 seurakuntalon illassa Joensuussa. Itselläni psyykkeessä on siinä nuoret 90-luvulla syntyneet uskovaiset naiset lähinnä. Heihin olen tutustunut illoissa.

        Ei muuta kuin rohkeasti johonkin sopiviin iltoihin. Nuorten iltoihin, että mummomuorina oikein et voi mennä, mutta on niitä kaikenlaisia. Sieltä voi löytää uusia tuttavuuksia? Itse ilmeisesti olet nimimerkkisi mukaisesti isoäiti? Mutta olet niin kiva persoona, että varmasti löydät uusia tuttavuuksia, jos vain yrität löytää? Vanhempanakin voi ystävystyä, vaikka kenties se on vaikeampaa? :) :)

        Ehkä näissä keskustelussa on minulle tärkeintä, että saa kertoa uskonnollisia ja muita tuntemuksiaan sekä kuulla muitten kommentteja niihin. Mitä mietteitä esimerkiksi tämä kirjoittamani herättää nimimerkki "mummomuori":n näkökulmasta? Se on sitä minulle tärkeintä keskustelua. Esimerkiksi vanhemmalla naisella voi olla annettavaksi nuoremmalle miehelle paljon fiksuja näkökulmia esimerkiksi siihen "miten kirkkokaveria tulee kohdella - kun sellaisen löytää?".


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Mummomuori: "Aikuisena sitä tutustuu paljon hitaammin uusiin ihmisiin. En tiedä mikä siinä on? Mutta sisukkaasti kun vain liikkeellä on, niin kyllä niitä uusia tuttavuuksia vain syntyy."

        Puhuit aiemmin jotain, että erosit joskus 70-luvulla luterilaisesta kirkosta. Sitten liityit takaisin. Itselläni tässä oli ero vuoden 2015 alkuun asti hetken. Sitten aloin käymään kirkossa ja sain uusia tuttavuuksia kirkon nuorten iltojen kautta. Marraskuussa 2015 ehdotin treffejä yhdelle 19-vuotiaalle seurakuntatalon nuorten illoissa tavatulle. Tämä perui ne, mutta suostumiseen vaikutti ratkaisevasti, että hän oli nähnyt minut nuorten illassa. Sitten helmikuun lopussa 2016 ihastuin seurankuntanuorten illassa yhteen nuoreen naiseen, mutta en kokenut itseäni riittävän vahvaksi uskovaiseksi hänelle. Kuukautta aikaisemmin olin jo ihastunut bussissa venäläiseen teinityttöön, mutta todennut sen, että lukion tokaluokkalainen oli minulle liian nuori. Siinä seurakuntanuoressa oli jotain realistisempaa. Psyykkisesti en ollut vielä "pappavaari" vaan nuorten illoissa liikuva yliopisto-opiskelija.

        Sitten marraskuussa 2017 tykästyin naiseen, jonka tapasin viikko sitten kirkossa. Hän taitaa olla vähän näitä aiempia ihastumisiani vanhempi. Kirkossa hän kirkkokahveilla sanoi, että saan tulla seuraavalla kerralla hänen viereensä istumaan. Tavoittelen kirkkokaveruutta, vaikka täytyy sanoa, että tässä lähivuosien aikana olen ihastellut nuoriin uskovaisiin naisiin. Yhteistä näille naisille on se, että heidän puolestaan olen rukoillut ihan hartaasti. Itse asiassa tuota venäläistä teiniä lukuunottamatta rukoilen heidän puolestaan sekä kaikkien naisten ja miesten. He ovat ainoat nimellä mainitut joitten puolesta rukoilen joka ilta. Lisäksi rukoilen tulevan vaimoni puolesta joka ilta. Tämän kirkkokaverinikin olen tavannut alunperin vuonna 2015 seurakuntalon illassa Joensuussa. Itselläni psyykkeessä on siinä nuoret 90-luvulla syntyneet uskovaiset naiset lähinnä. Heihin olen tutustunut illoissa.

        Ei muuta kuin rohkeasti johonkin sopiviin iltoihin. Nuorten iltoihin, että mummomuorina oikein et voi mennä, mutta on niitä kaikenlaisia. Sieltä voi löytää uusia tuttavuuksia? Itse ilmeisesti olet nimimerkkisi mukaisesti isoäiti? Mutta olet niin kiva persoona, että varmasti löydät uusia tuttavuuksia, jos vain yrität löytää? Vanhempanakin voi ystävystyä, vaikka kenties se on vaikeampaa? :) :)

        Ehkä näissä keskustelussa on minulle tärkeintä, että saa kertoa uskonnollisia ja muita tuntemuksiaan sekä kuulla muitten kommentteja niihin. Mitä mietteitä esimerkiksi tämä kirjoittamani herättää nimimerkki "mummomuori":n näkökulmasta? Se on sitä minulle tärkeintä keskustelua. Esimerkiksi vanhemmalla naisella voi olla annettavaksi nuoremmalle miehelle paljon fiksuja näkökulmia esimerkiksi siihen "miten kirkkokaveria tulee kohdella - kun sellaisen löytää?".

        Mielenkiintoista sinänsä, että bongailet naisia kirkosta.... Ehkä jotakin parempiakin paikkoja kuitenkin on olemassa?


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Mielenkiintoista sinänsä, että bongailet naisia kirkosta.... Ehkä jotakin parempiakin paikkoja kuitenkin on olemassa?

        "Mielenkiintoista sinänsä, että bongailet naisia kirkosta.... Ehkä jotakin parempiakin paikkoja kuitenkin on olemassa?"

        No, kirkko parempi paikka taitaa olla seurakuntatalo? Itselläni on vain kahden ei-noin-sukulais-naisen puhelinnumerot. Molemmat olen tavannut seurakuntatalolla.

        En ole naistenmies tai oikeastaan aikaisemmin ennen uskoon tuloa taisin olla, kun lähes joka paikassa minut melkein esiteltiin naistenmieheksi tai playboyksi. Uskoontulon jälkeen en harrasta ollenkaan naisten hurmaamista, ravintoloita ja alkoholinjuomista kuin yhtenä terassioluena joskus vuonna 2016. Minulle se seurakuntatalo on paikka tavata naisia ja ihmisiä yleensä. Mitäs sinä ehdotat sitten, jos ei kirkkoa tai seurakuntataloa?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Mielenkiintoista sinänsä, että bongailet naisia kirkosta.... Ehkä jotakin parempiakin paikkoja kuitenkin on olemassa?"

        No, kirkko parempi paikka taitaa olla seurakuntatalo? Itselläni on vain kahden ei-noin-sukulais-naisen puhelinnumerot. Molemmat olen tavannut seurakuntatalolla.

        En ole naistenmies tai oikeastaan aikaisemmin ennen uskoon tuloa taisin olla, kun lähes joka paikassa minut melkein esiteltiin naistenmieheksi tai playboyksi. Uskoontulon jälkeen en harrasta ollenkaan naisten hurmaamista, ravintoloita ja alkoholinjuomista kuin yhtenä terassioluena joskus vuonna 2016. Minulle se seurakuntatalo on paikka tavata naisia ja ihmisiä yleensä. Mitäs sinä ehdotat sitten, jos ei kirkkoa tai seurakuntataloa?

        En malttanut olla vilkaisematta profiiliasi ja näytät olevan aktiivinen sinkkukeskusteluissakin. Mikäs siinä...

        Noin yleisesti ottaen suosittelisin Sinulle sitä, että etsisit itsellesi seurustelukumppania muualta kuin hengellisistä tilaisuuksista. Myös tekstisi naisten "hurmaamisesta" ja "rakastumisesta" tuntuvat hieman... koomisilta. Valitan. Koko näkemyksesi seurustelusta tuntuu jotenkin monimutkaiselta. Tietenkin on niin, että kun on ollut saman naisen kanssa yhdesä kohta 30 vuotta, aihe on jotenkin irrelevantti.

        Selkeäähän on se, että usko rajoittaa mahdollisuuksiasi löytää kumppania. Olettaisin kuitenkin, että yliopisto on pullollaan nuoria naisia, joten tarjontaa kyllä on. Tietenkin se vähentää mahdollisuuksiasi, mikäli edellytät naisilta tiukkaa uskonnollisuutta.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        En malttanut olla vilkaisematta profiiliasi ja näytät olevan aktiivinen sinkkukeskusteluissakin. Mikäs siinä...

        Noin yleisesti ottaen suosittelisin Sinulle sitä, että etsisit itsellesi seurustelukumppania muualta kuin hengellisistä tilaisuuksista. Myös tekstisi naisten "hurmaamisesta" ja "rakastumisesta" tuntuvat hieman... koomisilta. Valitan. Koko näkemyksesi seurustelusta tuntuu jotenkin monimutkaiselta. Tietenkin on niin, että kun on ollut saman naisen kanssa yhdesä kohta 30 vuotta, aihe on jotenkin irrelevantti.

        Selkeäähän on se, että usko rajoittaa mahdollisuuksiasi löytää kumppania. Olettaisin kuitenkin, että yliopisto on pullollaan nuoria naisia, joten tarjontaa kyllä on. Tietenkin se vähentää mahdollisuuksiasi, mikäli edellytät naisilta tiukkaa uskonnollisuutta.

        "Selkeäähän on se, että usko rajoittaa mahdollisuuksiasi löytää kumppania. Olettaisin kuitenkin, että yliopisto on pullollaan nuoria naisia, joten tarjontaa kyllä on. Tietenkin se vähentää mahdollisuuksiasi, mikäli edellytät naisilta tiukkaa uskonnollisuutta."

        En minä täysin sulje pois ei uskovaa naista, mutta lähinnä minä haen ystävää uskovaisesta naisesta. Ei minulle kelpaa oikein kuvankaunis italialainen vaihto-opiskelija, joka todella kauniisti hymyilee vastaantullessaan. Ensinnäkin hän ei ole mahdollisesti uskovainen ja jos on , niin hän on katolinen. Lisäksi monessa naisessa saattaa olla sama vika kuin tässä italialaisessa - he lähtevät pian pois niin kuin vaihto-opiskelija. Lisäksi tällä italialaisella on miestuttava, joka on yliopiston komeimpia suomalaismiehiä eli en taida pärjätä kilpailussa. Noin ulkonäöltään ehkä parhaimman näkemäni yliopiston vaihto-opiskelijan suhteen en tee mitään muuta liikettä kuin juttelen vain niitä näitä. Hän on liian kaunis minulle ja samankaltaisia "puutteita" saattaa löytyä monessa muussakin naisessa yliopistolla. Katolinen ei luterilaiselle oikein kelpaa edes hetken tyttöystäväksi, vaikka olisi kuinka kaunis kuin tv-tähti Jennifer Aniston Frieds-sarjan alussa. Hän muistuttaa Jenniferiä ja on yhtä kaunis.

        Kyllä niitä naisia yliopistolla tapaa, mutta minulle ehkä sellainen tavan uskovainen suomalainen nainen jostain kirkkokahveilta olisi paras vaihtoehto. Oikeastaan kerran kirkkokahveilla menin juttelemaan nuorelle naispapille. Tämä innostui minusta niin, että seuraavalla kerralla kutsui minut luoksensa kirkon jälkeen. Seksiä meidän välillä ei tietenkään ollut, sillä itselläni oli kanta silloin, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Isäni luuli, että meidän välillä oli jokin romanssi, mutta kyseessä oli vain tuttavuus. Molemmilla ei ollut oikein muuta ikäistään uskovaista vastakkaisen sukupuolen seuraa tarjolla, miksi keskustelimme keskenämme. Kaupunki ei tietysti ollut Stadi. Siellä kuviot ovat vähän eri, mutta sielläkin olen huomannut voivansa olla viikonloppuisin vähän yksin.

        Vai olet ollut yhdessä kolmekymmentä vuotta saman naisen kanssa? Täytyy tunnustaa se, että itse olen ollut yli 20 vuotta ystävä naisen kanssa, joka kerran kutsui minut ensikerran luoksensa seurakuntatalolta. Joten kyllä niitä tuttavuuksia seurakuntalalolta ja myös kirkosta tulee.

        Tärkeintä on uskovaisten yhteys ja se, että Jumalan tahto toteutuu: rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseään sekä Jumalaa yli kaiken?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Selkeäähän on se, että usko rajoittaa mahdollisuuksiasi löytää kumppania. Olettaisin kuitenkin, että yliopisto on pullollaan nuoria naisia, joten tarjontaa kyllä on. Tietenkin se vähentää mahdollisuuksiasi, mikäli edellytät naisilta tiukkaa uskonnollisuutta."

        En minä täysin sulje pois ei uskovaa naista, mutta lähinnä minä haen ystävää uskovaisesta naisesta. Ei minulle kelpaa oikein kuvankaunis italialainen vaihto-opiskelija, joka todella kauniisti hymyilee vastaantullessaan. Ensinnäkin hän ei ole mahdollisesti uskovainen ja jos on , niin hän on katolinen. Lisäksi monessa naisessa saattaa olla sama vika kuin tässä italialaisessa - he lähtevät pian pois niin kuin vaihto-opiskelija. Lisäksi tällä italialaisella on miestuttava, joka on yliopiston komeimpia suomalaismiehiä eli en taida pärjätä kilpailussa. Noin ulkonäöltään ehkä parhaimman näkemäni yliopiston vaihto-opiskelijan suhteen en tee mitään muuta liikettä kuin juttelen vain niitä näitä. Hän on liian kaunis minulle ja samankaltaisia "puutteita" saattaa löytyä monessa muussakin naisessa yliopistolla. Katolinen ei luterilaiselle oikein kelpaa edes hetken tyttöystäväksi, vaikka olisi kuinka kaunis kuin tv-tähti Jennifer Aniston Frieds-sarjan alussa. Hän muistuttaa Jenniferiä ja on yhtä kaunis.

        Kyllä niitä naisia yliopistolla tapaa, mutta minulle ehkä sellainen tavan uskovainen suomalainen nainen jostain kirkkokahveilta olisi paras vaihtoehto. Oikeastaan kerran kirkkokahveilla menin juttelemaan nuorelle naispapille. Tämä innostui minusta niin, että seuraavalla kerralla kutsui minut luoksensa kirkon jälkeen. Seksiä meidän välillä ei tietenkään ollut, sillä itselläni oli kanta silloin, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Isäni luuli, että meidän välillä oli jokin romanssi, mutta kyseessä oli vain tuttavuus. Molemmilla ei ollut oikein muuta ikäistään uskovaista vastakkaisen sukupuolen seuraa tarjolla, miksi keskustelimme keskenämme. Kaupunki ei tietysti ollut Stadi. Siellä kuviot ovat vähän eri, mutta sielläkin olen huomannut voivansa olla viikonloppuisin vähän yksin.

        Vai olet ollut yhdessä kolmekymmentä vuotta saman naisen kanssa? Täytyy tunnustaa se, että itse olen ollut yli 20 vuotta ystävä naisen kanssa, joka kerran kutsui minut ensikerran luoksensa seurakuntatalolta. Joten kyllä niitä tuttavuuksia seurakuntalalolta ja myös kirkosta tulee.

        Tärkeintä on uskovaisten yhteys ja se, että Jumalan tahto toteutuu: rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseään sekä Jumalaa yli kaiken?

        Tuo on tuo Jumalan rakastaminen yli kaiken sellaista retoriikkaa, jota minä en ymmärrä. Minusta elämä on tässä ja nyt, eikä missään epämääräisessä tulevaisuudessa. Nyt tätä elämää on elettävä. Minun nähdäkseni ihminen alkaa olla sekaisin, jos hän asettaa uskon elämässään tärkeämmäksi asiaksi kuin vaikkapa omat läheisensä. Lapsettomana (?) ihmisenä Sinullakin voivat prioriteetit olla mitkä ovat, mutta kyllä uskonkin merkitys ehkä on syytä

        Itse en lähtisi pohtimaan sitä, onko joku vaikkapa katolinen vaiko ei. Käytännössä suurin osa ihmisistä länsimaissa on kuitenkin maallistuneita ja usko ei tiukan paikan tullen ole se asia, joka saa vaikka ihmissuhteesta luopumaan - poislukien tietenkin fundamentalistit.

        Minä ajattelen niin, että ajatus ihmisten sukupuolielämää kyttäävästä Jumalasta on mieletön. Mieluusti uskon nimissä kyllä säädellään ihmisen sukupuolisuutta, mutta jos joku väittää, että vaikkapa Raamatun näkemyksissä eivät korostu aikakausi ja kulttuuri, hän valehtelee. En tietenkään kannusta ihmisiä täydellisen holtittomaan sukupuolielämäänkään jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta kyllä ajatus itsensä "säästämisestä" avioliittoonkin on lähinnä korni.

        Tuttavuuksia syntyy jokaisella, mutta niiden jalostuminen seurusteluksi onkin sitten eri juttu.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Tuo on tuo Jumalan rakastaminen yli kaiken sellaista retoriikkaa, jota minä en ymmärrä. Minusta elämä on tässä ja nyt, eikä missään epämääräisessä tulevaisuudessa. Nyt tätä elämää on elettävä. Minun nähdäkseni ihminen alkaa olla sekaisin, jos hän asettaa uskon elämässään tärkeämmäksi asiaksi kuin vaikkapa omat läheisensä. Lapsettomana (?) ihmisenä Sinullakin voivat prioriteetit olla mitkä ovat, mutta kyllä uskonkin merkitys ehkä on syytä

        Itse en lähtisi pohtimaan sitä, onko joku vaikkapa katolinen vaiko ei. Käytännössä suurin osa ihmisistä länsimaissa on kuitenkin maallistuneita ja usko ei tiukan paikan tullen ole se asia, joka saa vaikka ihmissuhteesta luopumaan - poislukien tietenkin fundamentalistit.

        Minä ajattelen niin, että ajatus ihmisten sukupuolielämää kyttäävästä Jumalasta on mieletön. Mieluusti uskon nimissä kyllä säädellään ihmisen sukupuolisuutta, mutta jos joku väittää, että vaikkapa Raamatun näkemyksissä eivät korostu aikakausi ja kulttuuri, hän valehtelee. En tietenkään kannusta ihmisiä täydellisen holtittomaan sukupuolielämäänkään jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta kyllä ajatus itsensä "säästämisestä" avioliittoonkin on lähinnä korni.

        Tuttavuuksia syntyy jokaisella, mutta niiden jalostuminen seurusteluksi onkin sitten eri juttu.

        InhhottavaRealisti: "Itse en lähtisi pohtimaan sitä, onko joku vaikkapa katolinen vaiko ei. Käytännössä suurin osa ihmisistä länsimaissa on kuitenkin maallistuneita ja usko ei tiukan paikan tullen ole se asia, joka saa vaikka ihmissuhteesta luopumaan - poislukien tietenkin fundamentalistit."

        Kyllä sillä on merkitystä on katolinen vai ei. Elämän ratkaisuissa ja ehkä arvomaailmoissa on eroa. Itse en kuulu maalistuneisiin vaan olen uskovainen eli sinulle ilmeisesti fundamentalisti?

        "Minä ajattelen niin, että ajatus ihmisten sukupuolielämää kyttäävästä Jumalasta on mieletön. Mieluusti uskon nimissä kyllä säädellään ihmisen sukupuolisuutta, mutta jos joku väittää, että vaikkapa Raamatun näkemyksissä eivät korostu aikakausi ja kulttuuri, hän valehtelee. En tietenkään kannusta ihmisiä täydellisen holtittomaan sukupuolielämäänkään jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta kyllä ajatus itsensä "säästämisestä" avioliittoonkin on lähinnä korni."

        En koe Jumalan niin kyttäävän sukupuolielämää vaan katson sen kuuluvan parisuhteeseen ja sille oikea paikka on avioliitto. Varsinkin avioliitto on ehdoton, jos tarkoituksena on tehdä lapsia. Tuo on näkemykseni, mutta joudun hyväksymään sen, että siskoni ei ole naimisissa vaan kihloissa ateistimiehen kanssa. Lisäksi monet sukulaiset tekevät lapsia kihloissa ollessaan ilman avioliittoa. Suvussani näyttää olevan yleinen käytäntö, että naimisiin mennään joskus silloin tulevaisuudessa ehkä, kun ne kaksi tehtyä lasta on riittävän vanhoja. Tämä on totta useamman kaksi lapsisen perheen kohdalla. Suvussani kihloihin meno näyttää olevan raja seksille ja lapsientekemiselle.

        Itsellä seksin raja on se, että olen naimisissa Jumalan edessä. Käytännössä se tarkoittaa kihloihin menemistä ja suunnitelmaa mahdollisesta avioliitossa myös yhteiskunnan silmissä. Olen ehkä korni, mutta mielestäni tälläinen pihtaamisesta on se hyötyä, että kumppani ei pelkkää sitä, että kävisin vieraissa, kun olen tämänkaltainen "uskovainen hetero pihtari".

        Täytyy tunnustaa, että en ratkaisuani pohjaa niinkään Raamattuun kuin siihen, että tulen rikkinäisestä perheestä. Äiti oli suotta ja ei-suotta mustasukkainen isästä hakien avioeroa. Vanhempien avioeroprosessi oli oikeudessa. Se kuivui kokoon, mutta avioero olisi mitä todennäköisemmin toteutunut, jos äiti ei olisi yllättäin kuollut sairaalassa ei-niin-vanhana. Minulle jäi maku siitä, että joku mustasukkaisuus voi pilata avioliiton ja perheen onnen. Päätin sen, että minä olen uskollinen ja minusta ei olla samalla tavalla mustasukkainen kuin isästä. Siitä pitkälti pihtaaminen, joka syntyi 20-luvullani. Pelkkään mahdollisessa omassa avioliitossani sitä, että aviovaimo on mustasukkainen. Mustasukkaisuus ei tule olemaan "todellisiin" syihin pohjautuvaa, mutta taustalla voi esimerkiksi itseni kohdalla se, että taitaa olla fakta "minuun on ihastunut enemmän naisia kuin Ruben Oskar Auervaaraan". Hänet on tuomittu 20 naisesta, mutta todellinen ihastuneiden naisten määrä on enemmän niin kuin minun kohdallani. Olen siis ollut jonkinlainen hurmuri ja voin olla sitä myös vanhempana ehkä vähän nuoruuttani vanhemmille naisille, noin itseni ikäisille? Tämän takia naiseni voi olla mustasukkainen mahdollisuudesta, että tulee joku toinen nainen, joka vie minut häneltä. Jos olen "seksiä ei ennen sormusta sormeen" tyyppi niin hän voi olla varma, että sitä toista naista tuskin tulee tai en ainakaan seksitasolla petä häntä, enkä muutenkaan. Kaikki rakkaudet eivät kestä elämän loppuun asti ja voi löytyä uusi rakkaus - mutta tietoisesti en lähde ketään pettämään tai saattamaan mustasukkaiseksi.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Tuo on tuo Jumalan rakastaminen yli kaiken sellaista retoriikkaa, jota minä en ymmärrä. Minusta elämä on tässä ja nyt, eikä missään epämääräisessä tulevaisuudessa. Nyt tätä elämää on elettävä. Minun nähdäkseni ihminen alkaa olla sekaisin, jos hän asettaa uskon elämässään tärkeämmäksi asiaksi kuin vaikkapa omat läheisensä. Lapsettomana (?) ihmisenä Sinullakin voivat prioriteetit olla mitkä ovat, mutta kyllä uskonkin merkitys ehkä on syytä

        Itse en lähtisi pohtimaan sitä, onko joku vaikkapa katolinen vaiko ei. Käytännössä suurin osa ihmisistä länsimaissa on kuitenkin maallistuneita ja usko ei tiukan paikan tullen ole se asia, joka saa vaikka ihmissuhteesta luopumaan - poislukien tietenkin fundamentalistit.

        Minä ajattelen niin, että ajatus ihmisten sukupuolielämää kyttäävästä Jumalasta on mieletön. Mieluusti uskon nimissä kyllä säädellään ihmisen sukupuolisuutta, mutta jos joku väittää, että vaikkapa Raamatun näkemyksissä eivät korostu aikakausi ja kulttuuri, hän valehtelee. En tietenkään kannusta ihmisiä täydellisen holtittomaan sukupuolielämäänkään jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta kyllä ajatus itsensä "säästämisestä" avioliittoonkin on lähinnä korni.

        Tuttavuuksia syntyy jokaisella, mutta niiden jalostuminen seurusteluksi onkin sitten eri juttu.

        InhottavaRealisti: "Tuo on tuo Jumalan rakastaminen yli kaiken sellaista retoriikkaa, jota minä en ymmärrä. Minusta elämä on tässä ja nyt, eikä missään epämääräisessä tulevaisuudessa. Nyt tätä elämää on elettävä. Minun nähdäkseni ihminen alkaa olla sekaisin, jos hän asettaa uskon elämässään tärkeämmäksi asiaksi kuin vaikkapa omat läheisensä. Lapsettomana (?) ihmisenä Sinullakin voivat prioriteetit olla mitkä ovat, mutta kyllä uskonkin merkitys ehkä on syytä"

        Jumala on rakkaus ja kaiken luonut. Kristinuskon mukaan hän rakasti maailmaa niin paljon, että tavallaan tuli ihmiseksi ja koki rakkaudesta kristinkuoleman. On olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sen Pojan, Jeesuksen, mukaan rakkauden käsky on kaiken ydin.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkauden_kaksoiskäsky

        "Rakkauden kaksoiskäsky on kristillinen termi, jolla tarkoitetaan Jeesuksen Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa esittämää käskyä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseä. Kokonaisuudessaan raamatunkohta kuuluu

        »Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.[1]»

        Jeesuksen ensimmäinen käsky on Viidennestä Mooseksen kirjasta,[2] toinen Kolmannesta Mooseksen kirjasta.[3] Käskyn katsotaan useimmissa kristinuskon muodoissa muodostavan kristillisen etiikan perustan."

        Minulla Raamattu, Jeesus, Usko, Toivo ja Rakkaus ovat elämän ylimpiä juttuja. Itse elämäntarkoituksen takia ne mainitsemat lapset saattaisi olla oleellinen juttu, sillä elämän tarkoitus on luoda uutta elämää, lisääntyä ja viedä elämän tarkoitusta eteenpäin. Sillä uudella elämällä on puolestaan mahdollisuus löytä uusi tarkoituksia omiin elämiin. Minulla elämäntarkoitus on Usko, Toivo ja Rakkaus Jumalaa lähestyen.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        InhottavaRealisti: "Tuo on tuo Jumalan rakastaminen yli kaiken sellaista retoriikkaa, jota minä en ymmärrä. Minusta elämä on tässä ja nyt, eikä missään epämääräisessä tulevaisuudessa. Nyt tätä elämää on elettävä. Minun nähdäkseni ihminen alkaa olla sekaisin, jos hän asettaa uskon elämässään tärkeämmäksi asiaksi kuin vaikkapa omat läheisensä. Lapsettomana (?) ihmisenä Sinullakin voivat prioriteetit olla mitkä ovat, mutta kyllä uskonkin merkitys ehkä on syytä"

        Jumala on rakkaus ja kaiken luonut. Kristinuskon mukaan hän rakasti maailmaa niin paljon, että tavallaan tuli ihmiseksi ja koki rakkaudesta kristinkuoleman. On olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sen Pojan, Jeesuksen, mukaan rakkauden käsky on kaiken ydin.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkauden_kaksoiskäsky

        "Rakkauden kaksoiskäsky on kristillinen termi, jolla tarkoitetaan Jeesuksen Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa esittämää käskyä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseä. Kokonaisuudessaan raamatunkohta kuuluu

        »Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.[1]»

        Jeesuksen ensimmäinen käsky on Viidennestä Mooseksen kirjasta,[2] toinen Kolmannesta Mooseksen kirjasta.[3] Käskyn katsotaan useimmissa kristinuskon muodoissa muodostavan kristillisen etiikan perustan."

        Minulla Raamattu, Jeesus, Usko, Toivo ja Rakkaus ovat elämän ylimpiä juttuja. Itse elämäntarkoituksen takia ne mainitsemat lapset saattaisi olla oleellinen juttu, sillä elämän tarkoitus on luoda uutta elämää, lisääntyä ja viedä elämän tarkoitusta eteenpäin. Sillä uudella elämällä on puolestaan mahdollisuus löytä uusi tarkoituksia omiin elämiin. Minulla elämäntarkoitus on Usko, Toivo ja Rakkaus Jumalaa lähestyen.

        Mikäpä minä olen Sinulle parisuhdeneuvoja antamaan. Sen voin kyllä sanoa, että elämä opettaa. Niin se tulee Sinunkin kohdallasi tekemään. Olen nähnyt esimerkiksi nuorten vakaumuksellisten kristittyjen muuttuvan iän ja kokemuksen lisääntyessä huomattavasti suvaitsevammiksi. Avioliitto on kovaa peliä ja jos se ei satu kestämäänkään, useampienkin asenteet ovat muuttuneet. Se on sitä oppimista se.

        Juttusi tuntuvat kotenkin hieman lapsellisilta. Senkin suhteen elämä kyllä tulee opettamaan. Kun tutkiskelet viisikymppisenä tämänhetkisiä ajatuksia, purskahdat luultavasti nauruun.

        Jos olet yliopistotasoinen nuori mies, uskon Sinun kykenevän ainakin jonkinlaiseen rationaaliseen ajatteluun. Kun oikein tarkasti analysoit uskoasi, siihen liittyviä prosesseja ja vaikkapa Raamatun tarinoita läpi, uskoisin Sinun väkisinkin päätyvän erilaisiin tulkintoihin uskostasi ja sen vaatimuksista kuin nyt. Eri juttu on sitten se, suostutko myöntämään tosiasiat.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Mikäpä minä olen Sinulle parisuhdeneuvoja antamaan. Sen voin kyllä sanoa, että elämä opettaa. Niin se tulee Sinunkin kohdallasi tekemään. Olen nähnyt esimerkiksi nuorten vakaumuksellisten kristittyjen muuttuvan iän ja kokemuksen lisääntyessä huomattavasti suvaitsevammiksi. Avioliitto on kovaa peliä ja jos se ei satu kestämäänkään, useampienkin asenteet ovat muuttuneet. Se on sitä oppimista se.

        Juttusi tuntuvat kotenkin hieman lapsellisilta. Senkin suhteen elämä kyllä tulee opettamaan. Kun tutkiskelet viisikymppisenä tämänhetkisiä ajatuksia, purskahdat luultavasti nauruun.

        Jos olet yliopistotasoinen nuori mies, uskon Sinun kykenevän ainakin jonkinlaiseen rationaaliseen ajatteluun. Kun oikein tarkasti analysoit uskoasi, siihen liittyviä prosesseja ja vaikkapa Raamatun tarinoita läpi, uskoisin Sinun väkisinkin päätyvän erilaisiin tulkintoihin uskostasi ja sen vaatimuksista kuin nyt. Eri juttu on sitten se, suostutko myöntämään tosiasiat.

        InhottavaRealisti: "Mikäpä minä olen Sinulle parisuhdeneuvoja antamaan. Sen voin kyllä sanoa, että elämä opettaa. Niin se tulee Sinunkin kohdallasi tekemään. Olen nähnyt esimerkiksi nuorten vakaumuksellisten kristittyjen muuttuvan iän ja kokemuksen lisääntyessä huomattavasti suvaitsevammiksi. Avioliitto on kovaa peliä ja jos se ei satu kestämäänkään, useampienkin asenteet ovat muuttuneet. Se on sitä oppimista se."

        Sanotaan, että en välttämättä tähtää parisuhteeseen vaan ystävyyssuhteeseen. Juuri tapasin teologian opiskelija naisen, jolla on sama poliittinen puolue KD kuin minulla. Hän ei ole kumminkaan luterilainen. Häneen voisin rakentaa ystävyyssuhteen ja teoriassa monet ystävyyssuhteet naisiin saattavat korvata parisuhteen? Kyllä niitä yliopistolta niitä naisia löytyy. Varsinkin, kun alan seuraavana syksynä teologiaa sivuaineena opiskelemaan.

        "Juttusi tuntuvat kotenkin hieman lapsellisilta. Senkin suhteen elämä kyllä tulee opettamaan. Kun tutkiskelet viisikymppisenä tämänhetkisiä ajatuksia, purskahdat luultavasti nauruun."

        Myönnän sen, että olen vähän keskenkasvuinen. Niinpä ilmeisesti 18-vuotias lukiolainen tuli maaliskuussa 2017 tarjoamaan puhelinnumeroaan. En ollut keskustelujemme perusteella kovin vanha ja kypsänoloinen. Olen nuorekas? Teoriassa saatoin vasta vähän yli 20 vuotiasta henkisesti, vaikka olen paljon vanhempi. En tietystikkään niin vanha kuin sinä.

        "Jos olet yliopistotasoinen nuori mies, uskon Sinun kykenevän ainakin jonkinlaiseen rationaaliseen ajatteluun. Kun oikein tarkasti analysoit uskoasi, siihen liittyviä prosesseja ja vaikkapa Raamatun tarinoita läpi, uskoisin Sinun väkisinkin päätyvän erilaisiin tulkintoihin uskostasi ja sen vaatimuksista kuin nyt. Eri juttu on sitten se, suostutko myöntämään tosiasiat."

        Luen Raamatun läpi mahdollisesti Pääsiäiseen mennessä tänä vuonna kokonaan. Sen jälkeen opiskelen yliopistossa perus- ja aineopinnot teologiasta. Mahdollisesti päädyn aivan samaan rakkauden kaksoiskäskyn tulkintaan. Itselläni se rakkauden kaksoiskäsky on suhteessa esimerkiksi siihen KD:n puoluesisareen, jonka kanssa juttelin tänään Careliassa juuri äsken. Häntä pitää rakastaa. Samoin rakastan sitä mainitsemaani kirkkokaveria. Tietysti on jotain seksuaalista käynyt mielessä molempien suhteen, sillä olen seksuaalinen olento, mutta rakkaus, usko ja toivo minulla ne lähtökohdat ovat elämään sekä siihen mitä yleensä teen. En olisi Kristillisdemokraatien, Suomen Ev.lut. kirkon jäsen ja menossa opiskelemaan teologiaa - ellen uskoisi Jumalaan, Jeesukseen ja Jumalan kirkkoon.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        InhottavaRealisti: "Mikäpä minä olen Sinulle parisuhdeneuvoja antamaan. Sen voin kyllä sanoa, että elämä opettaa. Niin se tulee Sinunkin kohdallasi tekemään. Olen nähnyt esimerkiksi nuorten vakaumuksellisten kristittyjen muuttuvan iän ja kokemuksen lisääntyessä huomattavasti suvaitsevammiksi. Avioliitto on kovaa peliä ja jos se ei satu kestämäänkään, useampienkin asenteet ovat muuttuneet. Se on sitä oppimista se."

        Sanotaan, että en välttämättä tähtää parisuhteeseen vaan ystävyyssuhteeseen. Juuri tapasin teologian opiskelija naisen, jolla on sama poliittinen puolue KD kuin minulla. Hän ei ole kumminkaan luterilainen. Häneen voisin rakentaa ystävyyssuhteen ja teoriassa monet ystävyyssuhteet naisiin saattavat korvata parisuhteen? Kyllä niitä yliopistolta niitä naisia löytyy. Varsinkin, kun alan seuraavana syksynä teologiaa sivuaineena opiskelemaan.

        "Juttusi tuntuvat kotenkin hieman lapsellisilta. Senkin suhteen elämä kyllä tulee opettamaan. Kun tutkiskelet viisikymppisenä tämänhetkisiä ajatuksia, purskahdat luultavasti nauruun."

        Myönnän sen, että olen vähän keskenkasvuinen. Niinpä ilmeisesti 18-vuotias lukiolainen tuli maaliskuussa 2017 tarjoamaan puhelinnumeroaan. En ollut keskustelujemme perusteella kovin vanha ja kypsänoloinen. Olen nuorekas? Teoriassa saatoin vasta vähän yli 20 vuotiasta henkisesti, vaikka olen paljon vanhempi. En tietystikkään niin vanha kuin sinä.

        "Jos olet yliopistotasoinen nuori mies, uskon Sinun kykenevän ainakin jonkinlaiseen rationaaliseen ajatteluun. Kun oikein tarkasti analysoit uskoasi, siihen liittyviä prosesseja ja vaikkapa Raamatun tarinoita läpi, uskoisin Sinun väkisinkin päätyvän erilaisiin tulkintoihin uskostasi ja sen vaatimuksista kuin nyt. Eri juttu on sitten se, suostutko myöntämään tosiasiat."

        Luen Raamatun läpi mahdollisesti Pääsiäiseen mennessä tänä vuonna kokonaan. Sen jälkeen opiskelen yliopistossa perus- ja aineopinnot teologiasta. Mahdollisesti päädyn aivan samaan rakkauden kaksoiskäskyn tulkintaan. Itselläni se rakkauden kaksoiskäsky on suhteessa esimerkiksi siihen KD:n puoluesisareen, jonka kanssa juttelin tänään Careliassa juuri äsken. Häntä pitää rakastaa. Samoin rakastan sitä mainitsemaani kirkkokaveria. Tietysti on jotain seksuaalista käynyt mielessä molempien suhteen, sillä olen seksuaalinen olento, mutta rakkaus, usko ja toivo minulla ne lähtökohdat ovat elämään sekä siihen mitä yleensä teen. En olisi Kristillisdemokraatien, Suomen Ev.lut. kirkon jäsen ja menossa opiskelemaan teologiaa - ellen uskoisi Jumalaan, Jeesukseen ja Jumalan kirkkoon.

        Miten tarkkaan olet tutustunut vaikkapa niihin vaiheisiin, joiden kautta kristinusko kehittyi? Entä Lähi-Idän uskontojen vaikutus toisiinsa? Kreationismi? Luomiskertomus? Onko Raamattu kirjaimellisesti totta? Jos ei, millä perusteella valinnat tehdään sen suhteen, mikä on kirjaimellista ja mikä ei?

        Teologiasta olen muuten kuullut, että se on inhorealistista. Siinä kuuulemma karisevat turhat kuvitelmat äkkiä pois ja jäljelle jää vain se "usko". Itseänikin minua periaatteessa kiinnostaisi perehtyä enemmän siihen, miten tieteellinen uskonnon opiskelu konkreettisesti tapahtuu.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Miten tarkkaan olet tutustunut vaikkapa niihin vaiheisiin, joiden kautta kristinusko kehittyi? Entä Lähi-Idän uskontojen vaikutus toisiinsa? Kreationismi? Luomiskertomus? Onko Raamattu kirjaimellisesti totta? Jos ei, millä perusteella valinnat tehdään sen suhteen, mikä on kirjaimellista ja mikä ei?

        Teologiasta olen muuten kuullut, että se on inhorealistista. Siinä kuuulemma karisevat turhat kuvitelmat äkkiä pois ja jäljelle jää vain se "usko". Itseänikin minua periaatteessa kiinnostaisi perehtyä enemmän siihen, miten tieteellinen uskonnon opiskelu konkreettisesti tapahtuu.

        InhottavaRealisti: "Miten tarkkaan olet tutustunut vaikkapa niihin vaiheisiin, joiden kautta kristinusko kehittyi? Entä Lähi-Idän uskontojen vaikutus toisiinsa? Kreationismi? Luomiskertomus? Onko Raamattu kirjaimellisesti totta? Jos ei, millä perusteella valinnat tehdään sen suhteen, mikä on kirjaimellista ja mikä ei?"

        Sanotaan, että olen muutaman kerran lukenyt teologian pääsykokeisiin. Yhden kerran olin jo Helsingissä pääsykoeaamuna ja yhden kerran jopa Joensuussa pääsykoesalin lähellä vähän ennen pääsykoetta. Edellisellä kerralla jänistin sen takia, että kirjaimellisuuden harha oli karissut Räisänen nimisen teologian kirjan tieteellisyyden edessä. Räisänen ja osin koko teologian pääsykoekirjapaketti vähän romutti nuoruuden uskoa Raamattuun kirjaimellisesti. Sen jälkeen kävin Raamatun läpi ja filosofisten silmen läpi en hyväksynyt siitä muita totuuksia kuin sen, että "huomenna aurinko nousee". Sen katsoin pitävän kyseisestä kirjasta paikkansa. Olin sen jälkeen agnostikko, joka erosi kirkosta. Olin kyllä paremmassa tilassa kuin muutama vuosi aikaisemmin ateistina, joka kielsi Jumalan olemassa olon. Koulussa uskonto oli kymppi eli olen tutustunut kristinuskon kehitysvaiheisiin uskontokirjojen kautta. Tiedän tieteilijöiden arveluita persialaisten uskontejen vaikutuksesta kristinuskoon. Kreationisti olen, mutta evoluutio-kreationisti eli Jumala loi evoluution kautta vähitellen eikä tarkalleen niin kuin symbolisesti Raamatussa esitetään. Luomiskertomus on vertauskuvaa niin kuin Mooseksen ensimmäinen kirja kokonaisuudessaan? Raamattu ei ole kirjaimellisesti totta. Se on ihmisten kirjoittama kirja. Uskoa sitten ihmisillä siinä, että innoittiko Jumala missä määrin kirjoittajia. Viimeiseen en osaa vasta, sillä en ole opiskellut sitä teologiaa vielä.

        "Teologiasta olen muuten kuullut, että se on inhorealistista. Siinä kuuulemma karisevat turhat kuvitelmat äkkiä pois ja jäljelle jää vain se "usko". Itseänikin minua periaatteessa kiinnostaisi perehtyä enemmän siihen, miten tieteellinen uskonnon opiskelu konkreettisesti tapahtuu."

        Epäilen, että noin on osin joissakin yliopistoissa. Ehkä Helsingin yliopistossa näin on ja jotkut uskovaiset kokevat, että Joensuu on vähän kotoisampi pienempänä yksikkönä eikä yhtä tyly uskon kannalta. Joittenkin uskovaisten kannalta pappien koulutus opistojen teologialla kirkon ohjaamana olisi ehkä opin kannalta parempaa kuin tieteelliseen tutkimukseen perustuva koulutus. Teologia on itse tieteenlaji ja sillä on monta haaraa. Tieteen siitä tekee, että se soveltaa samoja välineitä ja tieteenfilosofiaa kuin muukin tiede. Teologiasta en niin kauheasti osaa sanoa, kun en ole vielä opiskellut sitä. Ehkä sinulle olisi parempaa uskontotiede, joka ei lähde tarkastelemaan kristityn perinteen pohjalta vaan yleensä tieteellisesti uskonnon ilmiöitä. Minä olen saanut sinusta sen vaikutelman, että et ole uskovainen ja jonkinlainen vapaa-ajattelija? Olenko oikeassa?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        InhottavaRealisti: "Miten tarkkaan olet tutustunut vaikkapa niihin vaiheisiin, joiden kautta kristinusko kehittyi? Entä Lähi-Idän uskontojen vaikutus toisiinsa? Kreationismi? Luomiskertomus? Onko Raamattu kirjaimellisesti totta? Jos ei, millä perusteella valinnat tehdään sen suhteen, mikä on kirjaimellista ja mikä ei?"

        Sanotaan, että olen muutaman kerran lukenyt teologian pääsykokeisiin. Yhden kerran olin jo Helsingissä pääsykoeaamuna ja yhden kerran jopa Joensuussa pääsykoesalin lähellä vähän ennen pääsykoetta. Edellisellä kerralla jänistin sen takia, että kirjaimellisuuden harha oli karissut Räisänen nimisen teologian kirjan tieteellisyyden edessä. Räisänen ja osin koko teologian pääsykoekirjapaketti vähän romutti nuoruuden uskoa Raamattuun kirjaimellisesti. Sen jälkeen kävin Raamatun läpi ja filosofisten silmen läpi en hyväksynyt siitä muita totuuksia kuin sen, että "huomenna aurinko nousee". Sen katsoin pitävän kyseisestä kirjasta paikkansa. Olin sen jälkeen agnostikko, joka erosi kirkosta. Olin kyllä paremmassa tilassa kuin muutama vuosi aikaisemmin ateistina, joka kielsi Jumalan olemassa olon. Koulussa uskonto oli kymppi eli olen tutustunut kristinuskon kehitysvaiheisiin uskontokirjojen kautta. Tiedän tieteilijöiden arveluita persialaisten uskontejen vaikutuksesta kristinuskoon. Kreationisti olen, mutta evoluutio-kreationisti eli Jumala loi evoluution kautta vähitellen eikä tarkalleen niin kuin symbolisesti Raamatussa esitetään. Luomiskertomus on vertauskuvaa niin kuin Mooseksen ensimmäinen kirja kokonaisuudessaan? Raamattu ei ole kirjaimellisesti totta. Se on ihmisten kirjoittama kirja. Uskoa sitten ihmisillä siinä, että innoittiko Jumala missä määrin kirjoittajia. Viimeiseen en osaa vasta, sillä en ole opiskellut sitä teologiaa vielä.

        "Teologiasta olen muuten kuullut, että se on inhorealistista. Siinä kuuulemma karisevat turhat kuvitelmat äkkiä pois ja jäljelle jää vain se "usko". Itseänikin minua periaatteessa kiinnostaisi perehtyä enemmän siihen, miten tieteellinen uskonnon opiskelu konkreettisesti tapahtuu."

        Epäilen, että noin on osin joissakin yliopistoissa. Ehkä Helsingin yliopistossa näin on ja jotkut uskovaiset kokevat, että Joensuu on vähän kotoisampi pienempänä yksikkönä eikä yhtä tyly uskon kannalta. Joittenkin uskovaisten kannalta pappien koulutus opistojen teologialla kirkon ohjaamana olisi ehkä opin kannalta parempaa kuin tieteelliseen tutkimukseen perustuva koulutus. Teologia on itse tieteenlaji ja sillä on monta haaraa. Tieteen siitä tekee, että se soveltaa samoja välineitä ja tieteenfilosofiaa kuin muukin tiede. Teologiasta en niin kauheasti osaa sanoa, kun en ole vielä opiskellut sitä. Ehkä sinulle olisi parempaa uskontotiede, joka ei lähde tarkastelemaan kristityn perinteen pohjalta vaan yleensä tieteellisesti uskonnon ilmiöitä. Minä olen saanut sinusta sen vaikutelman, että et ole uskovainen ja jonkinlainen vapaa-ajattelija? Olenko oikeassa?

        Minä en täysin tyrmää kristinuskoa, mutta en oikein hyvällä tahdollakaan kykene uskomaan Raamatuntarinoihin sellaisenaan. Ja koska en kykene uskomaan tarinoihin sellaisenaan, en oikein tiedä, mitä jäljelle sitten enää jää. Jokin Jumalan kaltainen olio kai voisi olla olemassa, että en kykene uskmaan, että hän taas olisi kiinnostunut puuttumaan ihmisten elämään niinkuin Raamatussa väitetään. Synti, Armo jne. näyttäytyvät minun silmissäni vain ihmisen kehittäminä välineinä. Jeesus-myytti on minulle mysteeri, joka ei missään tasossa vaikuta edes loogiselta saati sitten uskottavalta. Itse asiassa, kristinusko on lopulta varsinainen sekasotku, aloitetaanpa sitten kolmiyhteisyydestä tai lähtökohdista.

        Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja siinä sivussa myös uskonnoistakin. Minun nähdäkseni uskontojen suhteen peli on selvä: ihminen on ne kehittänyt ja kehittää edelleenkin. Uskonnot ovat aina olleet oiva väline ihmisten kontrolloinnissa ja se onkin ollut se syy, miksi ne ovat niin laajalle levinneet. Vallanhaluisia ihmisiä on aina ollut.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Minä en täysin tyrmää kristinuskoa, mutta en oikein hyvällä tahdollakaan kykene uskomaan Raamatuntarinoihin sellaisenaan. Ja koska en kykene uskomaan tarinoihin sellaisenaan, en oikein tiedä, mitä jäljelle sitten enää jää. Jokin Jumalan kaltainen olio kai voisi olla olemassa, että en kykene uskmaan, että hän taas olisi kiinnostunut puuttumaan ihmisten elämään niinkuin Raamatussa väitetään. Synti, Armo jne. näyttäytyvät minun silmissäni vain ihmisen kehittäminä välineinä. Jeesus-myytti on minulle mysteeri, joka ei missään tasossa vaikuta edes loogiselta saati sitten uskottavalta. Itse asiassa, kristinusko on lopulta varsinainen sekasotku, aloitetaanpa sitten kolmiyhteisyydestä tai lähtökohdista.

        Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja siinä sivussa myös uskonnoistakin. Minun nähdäkseni uskontojen suhteen peli on selvä: ihminen on ne kehittänyt ja kehittää edelleenkin. Uskonnot ovat aina olleet oiva väline ihmisten kontrolloinnissa ja se onkin ollut se syy, miksi ne ovat niin laajalle levinneet. Vallanhaluisia ihmisiä on aina ollut.

        InhottavaRealisti: "Jokin Jumalan kaltainen olio kai voisi olla olemassa, että en kykene uskmaan, että hän taas olisi kiinnostunut puuttumaan ihmisten elämään niinkuin Raamatussa väitetään."

        Kerronpa tarinan omasta elämästäni. Kun olin kolmevuotias niin äitini odotti vauvaa. Minun haaveissani oli pikkuveli leikkitoveriksi. Valitettavasti se poikavauva kuoli pian syntymänsä jälkeen seuraavana päivänä keskosena. Hautajaisissa puhuttiin Jumalasta. Kolmevuotiaan naiviudella käännyin Jumalan puoleen, sillä pidin häntä totena ja olin kuullut jutut hänestä hautajaisissa. Minä kysyin Jumalalta, että "miksi en saanut pikkuveljeä leikkitoveriksi ja mitä on kuolema". Ehkä oli lapsen mielikuvitusta, mutta valtava tajunta selitti mielikuvin kaikki ja lupasi pikkuveljen minulle ikuisesti leikkitoveriksi. Valtava tajunta selitti, että kuolema oli osa elämää. Hän selitti mielikuvin mikä elämä. En ole koskaan pitänyt enempää kestään keskustelukumppanista ja oikeastaan minulla on haaveena olla niin kuin Hän muille ihmisille, totaallisen hyvä rakastettava olento. Ääniä en kuullut ja järki sanoo, että kyseessä oli lapsen mielikuvitus, mutta varma en ole, sillä olento tuntui jotenkin kaikkivoivalta sekä kaikkitietävältä?

        Todennäköisesti tämä kokemus oli lapsen mielikuvitusta, mutta toisaalta Jumala voi puuttua juuri tuolaisten tapausten kohdalla, kun pieni ei ymmärrä mikä on kuolema ja pettynyt pikkuveljensä kuolemaan. Jumala voi katsoa aiheelliseksi tarttua tilanteeseen, sillä lasta eli minua ei kukaan muu olisi voinut auttaa. Minä en mene määrittelemään maailmaa kapein astein ja tajunnalla sellaiseksi, että Jumalaa ei olemassa ja hän ei voi tarttua tilanteisiin vaikuttaen maailmaan. Raamatun Jumala voi siis olla aivan sellainen kuin kyseinen kirja hänet esittää?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        InhottavaRealisti: "Jokin Jumalan kaltainen olio kai voisi olla olemassa, että en kykene uskmaan, että hän taas olisi kiinnostunut puuttumaan ihmisten elämään niinkuin Raamatussa väitetään."

        Kerronpa tarinan omasta elämästäni. Kun olin kolmevuotias niin äitini odotti vauvaa. Minun haaveissani oli pikkuveli leikkitoveriksi. Valitettavasti se poikavauva kuoli pian syntymänsä jälkeen seuraavana päivänä keskosena. Hautajaisissa puhuttiin Jumalasta. Kolmevuotiaan naiviudella käännyin Jumalan puoleen, sillä pidin häntä totena ja olin kuullut jutut hänestä hautajaisissa. Minä kysyin Jumalalta, että "miksi en saanut pikkuveljeä leikkitoveriksi ja mitä on kuolema". Ehkä oli lapsen mielikuvitusta, mutta valtava tajunta selitti mielikuvin kaikki ja lupasi pikkuveljen minulle ikuisesti leikkitoveriksi. Valtava tajunta selitti, että kuolema oli osa elämää. Hän selitti mielikuvin mikä elämä. En ole koskaan pitänyt enempää kestään keskustelukumppanista ja oikeastaan minulla on haaveena olla niin kuin Hän muille ihmisille, totaallisen hyvä rakastettava olento. Ääniä en kuullut ja järki sanoo, että kyseessä oli lapsen mielikuvitus, mutta varma en ole, sillä olento tuntui jotenkin kaikkivoivalta sekä kaikkitietävältä?

        Todennäköisesti tämä kokemus oli lapsen mielikuvitusta, mutta toisaalta Jumala voi puuttua juuri tuolaisten tapausten kohdalla, kun pieni ei ymmärrä mikä on kuolema ja pettynyt pikkuveljensä kuolemaan. Jumala voi katsoa aiheelliseksi tarttua tilanteeseen, sillä lasta eli minua ei kukaan muu olisi voinut auttaa. Minä en mene määrittelemään maailmaa kapein astein ja tajunnalla sellaiseksi, että Jumalaa ei olemassa ja hän ei voi tarttua tilanteisiin vaikuttaen maailmaan. Raamatun Jumala voi siis olla aivan sellainen kuin kyseinen kirja hänet esittää?

        Voi kai mikä vain olla mitä tahansa. Liikuttavaa näissä sinänsä kauniissa tarinoissa on se, että yksittäisen ihmisen pulmiin se "Jumala" siis kantaa ottaa ja lohduttaa, mutta paljon suurempien katastrofien yhteydessä ei. Kaikella kunnioituksella tarinaasi kohtaan, en valitettavasti osaa sitä kovin vakavasti ottaa.

        Yksittäisen ihmisen kokemuksia tietenkään ei pitäisi väheksyä. Sitä jäin pohtimaan, miten olisit tilanteen kokenut, jos olisit syntynytkin vaikkapa hinduperheeseen.

        Kanssasi keskustelu on kuitenkin ollut miellyttävää vaihtelua täällä päälinjana olevan räkkyämisen kanssa. Siitä pisteet sinulle. "Respaa!" kuten Toni Wirtaselta eilen lipsahti hänen halutessaan puhua respectistä Voice of Finlandissa!

        Minä en määrittele maailmaa mitenkään. Kerron lähinnä havainnoistani ja siitä, miten ne tulkitsen. En ole erehtymätön.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Voi kai mikä vain olla mitä tahansa. Liikuttavaa näissä sinänsä kauniissa tarinoissa on se, että yksittäisen ihmisen pulmiin se "Jumala" siis kantaa ottaa ja lohduttaa, mutta paljon suurempien katastrofien yhteydessä ei. Kaikella kunnioituksella tarinaasi kohtaan, en valitettavasti osaa sitä kovin vakavasti ottaa.

        Yksittäisen ihmisen kokemuksia tietenkään ei pitäisi väheksyä. Sitä jäin pohtimaan, miten olisit tilanteen kokenut, jos olisit syntynytkin vaikkapa hinduperheeseen.

        Kanssasi keskustelu on kuitenkin ollut miellyttävää vaihtelua täällä päälinjana olevan räkkyämisen kanssa. Siitä pisteet sinulle. "Respaa!" kuten Toni Wirtaselta eilen lipsahti hänen halutessaan puhua respectistä Voice of Finlandissa!

        Minä en määrittele maailmaa mitenkään. Kerron lähinnä havainnoistani ja siitä, miten ne tulkitsen. En ole erehtymätön.

        InhottavaRealisti: "Minä en määrittele maailmaa mitenkään. Kerron lähinnä havainnoistani ja siitä, miten ne tulkitsen. En ole erehtymätön."

        Mutta ne havainnot voivat olla harhaa. Otetaan toinen tarina ulkonäöstä.

        Itse olin mitättömän näköinen tasan 20-vuotiaana, sillä minulla myöhemmin lääkärin määritelmän mukaan myöhäinen kevät. Yksikään suomalaisnainen ei ehkä ollut minuun ihastunut, sillä biologinen kevääni ei ollut alkanut. Sitten täytin 21 vuotta. Silloin myöhäinen kevääni oli jo kunnolla alkanut 21 ikävuoden alussa ja minulle parissa kuukaudessa tuli lähes 10 kiloa lihasmassa lisää. Ulkonäköni muuttui täysin. Sitten naisia oli kiinnostunut vähän turhan paljon, sillä voitin 21-vuotiaana Justin Bieberin tästä 21-vuotiaana otetun valokuvan alushousuissa. Minulla oli paljon isompi hauis kuin Bieberillä ja hiukset paremmin. Itse asiassa pikkusiskoni tuli ja sotki silloin minun hiukseni, sillä ne olivat hänestä liian hyvin. Myös parturini piti hiuksiani aivan ihanina, sillä ne olivat tuheavat, kukoistavat ja huusivat suureen ääneen totaalista terveyttä. Pikkusiskollani meni toisesta syystä hermot, sillä hänen ystävänsä jauhoi loputtomiin sitä, kuinka hyvännäköinen veli siskollani oli. Olisi laittanut seinälleen alushousukuvana kuin Bieberin, kun näki suihkun jälkeen pyyhe lanteilla.

        Missä on harha? Samoihin aikoihin junassa yhdellä naisella levisivät silmät ensikatseesta, kun näki minut istumassa junan penkissä. Hän saapui samaan vaunuun. Kaverilleen hän sanoi erään kuvan kauniin mallin nimen, sillä luuli minua häneksi. Sitten hän sanoi kaverilleen, että eihän Ihanalla Mallilla ole silmälaseja, kun oli huomannut minulla sellaiset olevan. Hän oli nähnyt jotain kaunista. Sitten nousin juna-asemalla pois. Kuulin asemalaiturilla naisen sanovan ystävättärelleen: "eihän tuo ole minkään näköinen. Mitenkä se junassa niin hyvännäköiseltä näytti." Vastaus oli se, että ulkonäköharha oli peitetty. Minulla oli asemalaiturilla hattu päässä ja "Justin Bieberiä" paremmannäköiset hiukset oli peitetty. Ei ollut niitä parturin rakastamia maailman ihanimpia hiuksia näkymässä ja Bieberiä isompaa hauista. Talvivaatteissa hattupäässä olin tavis, joka ei näyttänyt miltään.

        Samalla tavalla Jumala ei ole aina näkyvissä. Hän on, mutta ei näytä "miltään", mutta luonto maailmassa voi huutaa hänen ihmeellistä olemassa oloaan. Toisaalta epäuskova voi nähdä, että maailma on mielenkiintoinen. Valitettavasti hän ehkä havainnoi Jumalaa olemassa olosta todistavasta dna:sta sen, että kaikki näyttää perimmältään perustua jokseenkin samaan dna:han eli evoluutio on mahdollinen. Minä väitän, että Jumala on hattu päässä juna-asemalla ja sen evoluution luoja! :)


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Voi kai mikä vain olla mitä tahansa. Liikuttavaa näissä sinänsä kauniissa tarinoissa on se, että yksittäisen ihmisen pulmiin se "Jumala" siis kantaa ottaa ja lohduttaa, mutta paljon suurempien katastrofien yhteydessä ei. Kaikella kunnioituksella tarinaasi kohtaan, en valitettavasti osaa sitä kovin vakavasti ottaa.

        Yksittäisen ihmisen kokemuksia tietenkään ei pitäisi väheksyä. Sitä jäin pohtimaan, miten olisit tilanteen kokenut, jos olisit syntynytkin vaikkapa hinduperheeseen.

        Kanssasi keskustelu on kuitenkin ollut miellyttävää vaihtelua täällä päälinjana olevan räkkyämisen kanssa. Siitä pisteet sinulle. "Respaa!" kuten Toni Wirtaselta eilen lipsahti hänen halutessaan puhua respectistä Voice of Finlandissa!

        Minä en määrittele maailmaa mitenkään. Kerron lähinnä havainnoistani ja siitä, miten ne tulkitsen. En ole erehtymätön.

        InhottavaRealisti: "Voi kai mikä vain olla mitä tahansa. Liikuttavaa näissä sinänsä kauniissa tarinoissa on se, että yksittäisen ihmisen pulmiin se "Jumala" siis kantaa ottaa ja lohduttaa, mutta paljon suurempien katastrofien yhteydessä ei. Kaikella kunnioituksella tarinaasi kohtaan, en valitettavasti osaa sitä kovin vakavasti ottaa."

        Raamatun mukaan Jumala vaikuttaa Israelin kansan vaiheisiin, sillä he ovat Herran valittu kansa. Jumala ehkä pelaa noppaa kolmella nopalla: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on Luoja, Poika Vapahtaja ja Pyhä Henki puolustaa antaen lahjoja uskovaisille. Nopassa on kenties seitsemän sivua ja täydellinen heitto on 7 7 7. Se on yhteensä 21. Huonoin mahdollinen heitto on 1 1 1 eli 3. Tämän todella huonon heiton aikaansaaminen todella epätodennäköistä. Jumalan noppapelissä ihmisillä tapahtumat tapahtuvat ehkä sattumanvaraisesti, mutta suurin todennäköisyys keskimmäisilllä kokonaissummilla, ei ääripäillä eli 3 tai 21. Jossain tapauksessa Jumala voi tarttua tapahtumien kulkuun, mutta monesti hän antaa sattuman ja kaaoksen antaa mitä heittonumeroita tahansa? Sellainen huonoheitto kuin 666 on myös mahdollinen ja ei kovin suotava. Myös joku huonossa heitossa moni voi luonnonkatastrofissa kuolla ja joku täysin syytön pikkutyttö voi kuolla auto-onnettomuudessa tai "kaaos" voi tuoda katoliseen seurakuntaan pedofiilipapin. Ehkä kristinusko ja Raamattu selittää pahaa maailmassa osin sillä, että maailmaan Paholainen ja 666 "luku" hivenen harvinaisena tuloksena kylvää pahaa sekä huonoa siementä. Esimerkiksi sinä luterilaisella palstalla voisi olla paholaisen pelttoon kylvämä rikkavilja, InhottavaRealisti, joka esittää, että oikein usko Pyhään Kolminaisuuteen sekä kristinoppiin. Sinä et ole uskovainen luterilainen vaan aivan jotain muuta.

        Valitettavasti joudun jättämään palstailun ja keskittymään muuhun. Nickiäni en poista, mutta keskiviikkona tulen lähinnä vastaamaan "mummomuori":lle, jos hän kirjoittaa. Sinulle en enää kirjoita vaan päätän tämän tälläiseen kaaoksen noppaesittelyyn. Einstein sanoi, että Jumala ei pelaa nopilla, mutta entäs, jos pelaakin??


      • Hiukan surullista oli lukea tätä keskustelua.


      • mummomuori kirjoitti:

        Pidän monipuolisesta keskustelusta, joten aiheita voi olla useita.

        ”Itselläni jotenkin uskovaisten arki voisi olla sellainen.”

        Tuokin on ihan hyvä, kun ajattelee miten moninaisesti uskovatkin elävät.

        Aikuisena sitä tutustuu paljon hitaammin uusiin ihmisiin. En tiedä mikä siinä on? Mutta sisukkaasti kun vain liikkeellä on, niin kyllä niitä uusia tuttavuuksia vain syntyy.

        ”Luterilaisten kirkossa käyminen pitäisi olla sosiaalisempaa - ehkä silloin kirkossa kävisi enemmän väkeä?”

        Aivan samaa olen ajatellut. Jotain juttua, joka murtaa sen ujostelun ja kaino

        mummomuori: "Aivan samaa olen ajatellut. Jotain juttua, joka murtaa sen ujostelun ja kaino"

        Toivottavasti kirkossa ihmiset laajasti ajattelisivat noin. Meinaan kirkon yhteydessä jutella uusien ihmisten kanssa - sitten ei tarvitse olla kirkossa yksin?

        Itse tässä kävin ehkä typerän keskustelusarjan jonkinlaisen ateistin kanssa, joka tässä on aiheessa aloittajana. Kaiken maailman hölmöä tuli kirjoitettu, mutta toisaalta tuli todettua se, että rakkauden kaksoiskäsky on kristinuskon ydin. Itse meinaan nyt toteuttaa sitä rakkauden kaksoiskäskyä ja suunnatan energiani muualle kuin luterilaisen palstan kirjoitteluun.

        Toivotan hyvää jatkoa, sillä lopetan nyt. En tiedä palaanko koskaan, sillä tuntuu siltä, että elämässä paljon muuta tärkeämpää tehtävää kuin täällä kirjoitella. Nyt meni yöunet jonnin joutavasta vastailusta maanantaina yhdelle ateistille tässä yllä. Asiat jäivät pyörimään mieleen vielä yöksi. Yhdestä tämä juuri ennen tätä "hiukan surullista oli lukea tätä keskustelua" - ehkä sen surullisuuden aiheutti se, että keskustelukumppanilla oli ei-kristillinen näkökulma ja minäkään en ollut mikään täydellinen. Jos "mummomuori" olisi ollut keskustelemassa niin taso olisi ollut ilmeisesti parempi ja sitä olisi ehkä muitten ollut ilo lukea! :)

        Aikaisemmat yöt olen nukkunut, mutta nyt valvottaa - miksi suljen kolme todennäköistä syytä pois: aivoja aktivoivan liiallisen kirjoittelun täällä, Coca-Colan myöhään juomisen (kofeiini) ja myöhään televisiosta jalkapallon katsomisen. Maaliskuun lopussa irtisanon jalkapallokanavan, nyt lopetan täällä kirjoittelun ja Coca-Colaa ei normaalisti juoda enää kello 18 jälkeen tai muutakaan kofeiinipitoista.

        Hyvää vuoden jatkoa ja pääsiäistä! :)


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Hiukan surullista oli lukea tätä keskustelua.

        "Eerikatässämoi kommentoi:
        Hiukan surullista oli lukea tätä keskustelua."

        Mikä siinä oli surullista? Tulen vielä katsomaan mahdollisen vastauksesi myöhemmin viikonloppuna. Nyt alan vihdoin nukkumaan.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        mummomuori: "Aivan samaa olen ajatellut. Jotain juttua, joka murtaa sen ujostelun ja kaino"

        Toivottavasti kirkossa ihmiset laajasti ajattelisivat noin. Meinaan kirkon yhteydessä jutella uusien ihmisten kanssa - sitten ei tarvitse olla kirkossa yksin?

        Itse tässä kävin ehkä typerän keskustelusarjan jonkinlaisen ateistin kanssa, joka tässä on aiheessa aloittajana. Kaiken maailman hölmöä tuli kirjoitettu, mutta toisaalta tuli todettua se, että rakkauden kaksoiskäsky on kristinuskon ydin. Itse meinaan nyt toteuttaa sitä rakkauden kaksoiskäskyä ja suunnatan energiani muualle kuin luterilaisen palstan kirjoitteluun.

        Toivotan hyvää jatkoa, sillä lopetan nyt. En tiedä palaanko koskaan, sillä tuntuu siltä, että elämässä paljon muuta tärkeämpää tehtävää kuin täällä kirjoitella. Nyt meni yöunet jonnin joutavasta vastailusta maanantaina yhdelle ateistille tässä yllä. Asiat jäivät pyörimään mieleen vielä yöksi. Yhdestä tämä juuri ennen tätä "hiukan surullista oli lukea tätä keskustelua" - ehkä sen surullisuuden aiheutti se, että keskustelukumppanilla oli ei-kristillinen näkökulma ja minäkään en ollut mikään täydellinen. Jos "mummomuori" olisi ollut keskustelemassa niin taso olisi ollut ilmeisesti parempi ja sitä olisi ehkä muitten ollut ilo lukea! :)

        Aikaisemmat yöt olen nukkunut, mutta nyt valvottaa - miksi suljen kolme todennäköistä syytä pois: aivoja aktivoivan liiallisen kirjoittelun täällä, Coca-Colan myöhään juomisen (kofeiini) ja myöhään televisiosta jalkapallon katsomisen. Maaliskuun lopussa irtisanon jalkapallokanavan, nyt lopetan täällä kirjoittelun ja Coca-Colaa ei normaalisti juoda enää kello 18 jälkeen tai muutakaan kofeiinipitoista.

        Hyvää vuoden jatkoa ja pääsiäistä! :)

        "Toivotan hyvää jatkoa, sillä lopetan nyt."

        Harmi. Toivottavasti joskus edes käyt jotain kirjoittelemassa.

        Mutta oikein hyvää tulevaa aikaa ja siunausta .


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        InhottavaRealisti: "Voi kai mikä vain olla mitä tahansa. Liikuttavaa näissä sinänsä kauniissa tarinoissa on se, että yksittäisen ihmisen pulmiin se "Jumala" siis kantaa ottaa ja lohduttaa, mutta paljon suurempien katastrofien yhteydessä ei. Kaikella kunnioituksella tarinaasi kohtaan, en valitettavasti osaa sitä kovin vakavasti ottaa."

        Raamatun mukaan Jumala vaikuttaa Israelin kansan vaiheisiin, sillä he ovat Herran valittu kansa. Jumala ehkä pelaa noppaa kolmella nopalla: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on Luoja, Poika Vapahtaja ja Pyhä Henki puolustaa antaen lahjoja uskovaisille. Nopassa on kenties seitsemän sivua ja täydellinen heitto on 7 7 7. Se on yhteensä 21. Huonoin mahdollinen heitto on 1 1 1 eli 3. Tämän todella huonon heiton aikaansaaminen todella epätodennäköistä. Jumalan noppapelissä ihmisillä tapahtumat tapahtuvat ehkä sattumanvaraisesti, mutta suurin todennäköisyys keskimmäisilllä kokonaissummilla, ei ääripäillä eli 3 tai 21. Jossain tapauksessa Jumala voi tarttua tapahtumien kulkuun, mutta monesti hän antaa sattuman ja kaaoksen antaa mitä heittonumeroita tahansa? Sellainen huonoheitto kuin 666 on myös mahdollinen ja ei kovin suotava. Myös joku huonossa heitossa moni voi luonnonkatastrofissa kuolla ja joku täysin syytön pikkutyttö voi kuolla auto-onnettomuudessa tai "kaaos" voi tuoda katoliseen seurakuntaan pedofiilipapin. Ehkä kristinusko ja Raamattu selittää pahaa maailmassa osin sillä, että maailmaan Paholainen ja 666 "luku" hivenen harvinaisena tuloksena kylvää pahaa sekä huonoa siementä. Esimerkiksi sinä luterilaisella palstalla voisi olla paholaisen pelttoon kylvämä rikkavilja, InhottavaRealisti, joka esittää, että oikein usko Pyhään Kolminaisuuteen sekä kristinoppiin. Sinä et ole uskovainen luterilainen vaan aivan jotain muuta.

        Valitettavasti joudun jättämään palstailun ja keskittymään muuhun. Nickiäni en poista, mutta keskiviikkona tulen lähinnä vastaamaan "mummomuori":lle, jos hän kirjoittaa. Sinulle en enää kirjoita vaan päätän tämän tälläiseen kaaoksen noppaesittelyyn. Einstein sanoi, että Jumala ei pelaa nopilla, mutta entäs, jos pelaakin??

        Voi olla viisasta, että et kirjoita. Olet nimittäin ilmeisesti muutenkin jo kokenut sen tason ihmeitä, että niitä on vaikeaa tällaisen tavallisen ihmisen ymmärtää: kymmenen kiloa lihasmassaa parissa kuukaudessa ei kertakaikisesti toteudu kenenkään osalta! Täytyy todeta, että se nostatti hymyn huulilleni, kun on tullut salihommia elämästä yli puolet harrastettua.

        Huumoripuolellehan menivät muutamat muutkin osat tekstistäsi. Koeta nyt jatkossa enemmän nukkua öisin.


      • mummomuori kirjoitti:

        "Toivotan hyvää jatkoa, sillä lopetan nyt."

        Harmi. Toivottavasti joskus edes käyt jotain kirjoittelemassa.

        Mutta oikein hyvää tulevaa aikaa ja siunausta .

        Näin äkkiseltään väittäisin kyllä, että turhan vakavasti jokaista tämän kirjoittajan tuotosta ei kannata ottaa. Jos luet tekstit huolella läpi, käsittänet kyllä sen.


      • krislamistille
        mummomuori kirjoitti:

        "Toivotan hyvää jatkoa, sillä lopetan nyt."

        Harmi. Toivottavasti joskus edes käyt jotain kirjoittelemassa.

        Mutta oikein hyvää tulevaa aikaa ja siunausta .

        Allahin siunaustako toivotat?


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Hiukan surullista oli lukea tätä keskustelua.

        Minusta surullista on se, jos et huomaa kirjoittajan välillä höpöttelevän aivan omiaan.


      • mummomuori kirjoitti:

        "Toivotan hyvää jatkoa, sillä lopetan nyt."

        Harmi. Toivottavasti joskus edes käyt jotain kirjoittelemassa.

        Mutta oikein hyvää tulevaa aikaa ja siunausta .

        "Harmi. Toivottavasti joskus edes käyt jotain kirjoittelemassa."

        Kävin nyt ja jatkan sitten joskus kesäkuussa kesällä täällä kirjoittelua. Eli nähdään! Nyt ärsytti nukahtaa vasta noin kello 4 yöllä, kun oli ilmeisesti kirjoittanut liikaa, juonut liikaa cokista ja katsonut liian myöhään futista.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Voi olla viisasta, että et kirjoita. Olet nimittäin ilmeisesti muutenkin jo kokenut sen tason ihmeitä, että niitä on vaikeaa tällaisen tavallisen ihmisen ymmärtää: kymmenen kiloa lihasmassaa parissa kuukaudessa ei kertakaikisesti toteudu kenenkään osalta! Täytyy todeta, että se nostatti hymyn huulilleni, kun on tullut salihommia elämästä yli puolet harrastettua.

        Huumoripuolellehan menivät muutamat muutkin osat tekstistäsi. Koeta nyt jatkossa enemmän nukkua öisin.

        InhottavaRealisti: "kymmenen kiloa lihasmassaa parissa kuukaudessa ei kertakaikisesti toteudu kenenkään osalta!"

        Ehkä se ei ollut ihan kymmentä kiloa, mutta minulla oli myöhäisessä keväässä häikkää testosteronin tuotannossa. Yhdessä vaiheessa sitä tuli liikaa, mihin lääkäri oli syöttää testosteroni alentavaa lääkitystä. Myös lihasten kasvuvaiheessa tuli ilmeisesti kevään alussa voimakas kasvuhormooniannos, joka mahdollisti epänormaalin kasvun. Lääkärin mukaan kärsin sisäisestä häiriöstä myöhäisessä keväässä, jota tuotantoa ei mielellään lääkkeillä alenneta, sillä häiriö voisi silloin mennä vielä pahemmaksi. Normaalisti vuodessa tulee 1,5-2 kiloa lihasmassaa treenattuna normaalille henkilölle, mutta häiriötilassa kuin doupattuna lihaskasvu voi olla aivan eri tasolla. Joten niitä ihmeellisyys voi maailmassa olla monenlaisia. Jumala voi olla maailman biologian takana - ainakin biologinen maailma on niin monimutkainen, että se antaa epäillä Jumalan olemassa olon mahdollisuutta?

        Keskityn nyt tärkeimpiin juttuun, kun täällä kirjoitteluun, sillä hävettää se, että kirjoittelin eilen liikaa sinulle. Keskityn siihen luterilaisuuteen, kirkossa käymiseen ja Raamatun lukuun.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        InhottavaRealisti: "kymmenen kiloa lihasmassaa parissa kuukaudessa ei kertakaikisesti toteudu kenenkään osalta!"

        Ehkä se ei ollut ihan kymmentä kiloa, mutta minulla oli myöhäisessä keväässä häikkää testosteronin tuotannossa. Yhdessä vaiheessa sitä tuli liikaa, mihin lääkäri oli syöttää testosteroni alentavaa lääkitystä. Myös lihasten kasvuvaiheessa tuli ilmeisesti kevään alussa voimakas kasvuhormooniannos, joka mahdollisti epänormaalin kasvun. Lääkärin mukaan kärsin sisäisestä häiriöstä myöhäisessä keväässä, jota tuotantoa ei mielellään lääkkeillä alenneta, sillä häiriö voisi silloin mennä vielä pahemmaksi. Normaalisti vuodessa tulee 1,5-2 kiloa lihasmassaa treenattuna normaalille henkilölle, mutta häiriötilassa kuin doupattuna lihaskasvu voi olla aivan eri tasolla. Joten niitä ihmeellisyys voi maailmassa olla monenlaisia. Jumala voi olla maailman biologian takana - ainakin biologinen maailma on niin monimutkainen, että se antaa epäillä Jumalan olemassa olon mahdollisuutta?

        Keskityn nyt tärkeimpiin juttuun, kun täällä kirjoitteluun, sillä hävettää se, että kirjoittelin eilen liikaa sinulle. Keskityn siihen luterilaisuuteen, kirkossa käymiseen ja Raamatun lukuun.

        Sinulla on varmaankin esittää lääkärin lausunto erikoisesta tilastasi? Hyvin mieluusti voit tänne laittaa tulemaan muutaman sanan siitä lausunnosta. Mitään kopiota ei tarvitse linkittää, ihan muutama sananen vain.


      • Se mikä minusta oli surullista, on se, että toisen ihmisen arvojen ja ajattelun mitätöinti on aina surullista. Tässä toinen kirjoittaja melko selkeästi yritti mitätöidä toisen uskon ja itse asiassa teki tulkintoja kirjoittajan "tuotosta". Hän näytti päätyvän sellaiseen johtopäätökseen, että toista kirjoittajaa ei tarvitse ottaa tosissaan ja häneen voi suhtautua hiukan alentuvasti ja holhoavasti. Jos käyttäisin terminologiaa, jota käytetään siellä missä minä liikun, niin tässä toinen kirjoittaja jäi kohtaamatta. Häntä ei kuunneltu.
        Valitettavasti tämän tapainen vuorovaikutus ei ole harvinaista. Ja siitä jää toiselle aika turhautunut ja tyhjä olo.
        Tiedän, IR, ettet luultavasti ymmärrä mitä sanon. Toivon olevani väärässä.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Se mikä minusta oli surullista, on se, että toisen ihmisen arvojen ja ajattelun mitätöinti on aina surullista. Tässä toinen kirjoittaja melko selkeästi yritti mitätöidä toisen uskon ja itse asiassa teki tulkintoja kirjoittajan "tuotosta". Hän näytti päätyvän sellaiseen johtopäätökseen, että toista kirjoittajaa ei tarvitse ottaa tosissaan ja häneen voi suhtautua hiukan alentuvasti ja holhoavasti. Jos käyttäisin terminologiaa, jota käytetään siellä missä minä liikun, niin tässä toinen kirjoittaja jäi kohtaamatta. Häntä ei kuunneltu.
        Valitettavasti tämän tapainen vuorovaikutus ei ole harvinaista. Ja siitä jää toiselle aika turhautunut ja tyhjä olo.
        Tiedän, IR, ettet luultavasti ymmärrä mitä sanon. Toivon olevani väärässä.

        Minä ymmärrän Eerika TÄYSIN, mitä hän kirjoittaa. Harrastan kuitenkin myös tekstianalyysiä, joka näyttää olevan Sinulle vieras käsite. Tässä tapauksessa jutut alkavat olla sitä tasoa massiivisine lihasmassan kasvuineen ja Justin Biebereineen, että jopa minunkin ajoittain hitaasti toimivat aivoni alkavat toimia. Kokeile nyt ihmeessä ihan ajatuksen kanssa lukea jutut läpi!


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Minä ymmärrän Eerika TÄYSIN, mitä hän kirjoittaa. Harrastan kuitenkin myös tekstianalyysiä, joka näyttää olevan Sinulle vieras käsite. Tässä tapauksessa jutut alkavat olla sitä tasoa massiivisine lihasmassan kasvuineen ja Justin Biebereineen, että jopa minunkin ajoittain hitaasti toimivat aivoni alkavat toimia. Kokeile nyt ihmeessä ihan ajatuksen kanssa lukea jutut läpi!

        Tarkoitin, ettet ymmärrä mitä minä kirjoitin. Kiitos vaan palautteesta, voimme nyt jättää asian käsittelyn, koska me emme kykene tekemään sitä asiallisesti.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Tarkoitin, ettet ymmärrä mitä minä kirjoitin. Kiitos vaan palautteesta, voimme nyt jättää asian käsittelyn, koska me emme kykene tekemään sitä asiallisesti.

        Kirjoituksesi minulle olisi ollut täyttä asiaa, jos keskustelumme kohde olisi pysynyt asialinjalla. Sinä ilmeisesti et kuitenkaan tullut millään tavoin kunnolla lukeneeksi hänen juttujaan tai edes vilkaisseeksi hänen avointa profiiliaan, joka - kas kummaa! - sitten nopeasti katosikin näkyviltä, kun kirjottaja jät "tauolle".

        Toki minua saat aina ojentaa. Tapasi uhriutua Eerika on kuitenkin hivenen ärsyttävä. Verrattuna suureen osaan muusta keskustelusta täällä oli tuo muutaman repliikin mittainen jutustelumme erittäinkin asiallista. Älä siis viitsi dramatisoida turhaan asioita.


      • KekkosenHiukset
        InhottavaRealisti kirjoitti:

        Minä ymmärrän Eerika TÄYSIN, mitä hän kirjoittaa. Harrastan kuitenkin myös tekstianalyysiä, joka näyttää olevan Sinulle vieras käsite. Tässä tapauksessa jutut alkavat olla sitä tasoa massiivisine lihasmassan kasvuineen ja Justin Biebereineen, että jopa minunkin ajoittain hitaasti toimivat aivoni alkavat toimia. Kokeile nyt ihmeessä ihan ajatuksen kanssa lukea jutut läpi!

        Tie alemmuuskompleksista megalomaniaan on loppujen lopuksi aika lyhyt.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Kirjoituksesi minulle olisi ollut täyttä asiaa, jos keskustelumme kohde olisi pysynyt asialinjalla. Sinä ilmeisesti et kuitenkaan tullut millään tavoin kunnolla lukeneeksi hänen juttujaan tai edes vilkaisseeksi hänen avointa profiiliaan, joka - kas kummaa! - sitten nopeasti katosikin näkyviltä, kun kirjottaja jät "tauolle".

        Toki minua saat aina ojentaa. Tapasi uhriutua Eerika on kuitenkin hivenen ärsyttävä. Verrattuna suureen osaan muusta keskustelusta täällä oli tuo muutaman repliikin mittainen jutustelumme erittäinkin asiallista. Älä siis viitsi dramatisoida turhaan asioita.

        Sinun vastauksesi minulle ei ole asiallinen.


      • KekkosenHiukset kirjoitti:

        Tie alemmuuskompleksista megalomaniaan on loppujen lopuksi aika lyhyt.

        Näin on. Yllättävän lyhyt.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Sinulla on varmaankin esittää lääkärin lausunto erikoisesta tilastasi? Hyvin mieluusti voit tänne laittaa tulemaan muutaman sanan siitä lausunnosta. Mitään kopiota ei tarvitse linkittää, ihan muutama sananen vain.

        Ei ole paperia siitä, mutta myöhäisestä keväästäni olen kirjoittanut kirjaan "Eros ja muita..." novelin, jossa siitä kerrotaan seuraavaa. Kirja ei ole vielä julkaistu ja ei sitä ehkä Tammi tai Like hyväksy, mutta hauskaa tekstiä siellä on. :)

        "21 ¾-vuotiaana menin lääkäriin hakemaan potenssialennuspillereitä. Lääkäri sanoi, että semmoisia ei ole olemassa. Hän ilmoitti, että minulla on myöhäinen kevät ja hormonituotantoni ampuu yli hetkellisessä häiriössä. Lääkkeillä äärimmäisyyksiin mennyttä kiimaisuuttani ei voitu lievittää, sillä myöhäisestä murrosiästä johtuva ylituotanto voisi häiriintyä vielä enemmän testosteronitasoa alentavia lääkkeitä syömällä. Kahden viikon päästä katsotaan uudelleen ja silloin ehkä hormonituotantoani harkitaan alennettavaksi lääkkeillä, jos ei muu auta."

        "Rukoilin ennen vaivaa melkein ateistina Jumalaa helpottamaan ongelmaani, joka johtui lääkäri mukaan myöhäisestä keväästä ja siinä tapahtuvasta hormonierityshäiriöstä. Lääkäri puhui minulle ”hormonihanasta”, joka on auennut liiaksi kehityshäiriössä, myöhäisessä keväässä. Täysin lääkäri ei minua neuvoitta jättänyt. Lääkäri sanoi, että ”tyttöystävä, seksi säännöllisesti; se voisi vaivaan auttaa, sillä muuta en tähän hätään keksi”. Valitettavasti tyttöystävää seksikumppanina ei saa apteekista. En lisäksi voinut naisille mennä kertomaan, että minulla olisi lääkärineuvo ”tyttöystävä säännöllisesti”. Eli ilmeisesti kuuluisi apteekkitermein ”tyttöystävä, nautittava säännöllisesti kolme kertaa vuorokaudessa kahdeksan tunnin väliajoin”..."

        Tuo oli yksinkertaistettuna lääkäri diagnoosi. Kyseessä oli ihan oikeasta lääkäristä, joka perusti juttunsa lääketieteeseen. Tulin tuon häiriön takia uskoon ja sain päähäni pian, että minusta tulee isona pappi, mutta ei tullutkaan. Minusta ei tullut luterilaista pappia ja ei tule tulevaisuudessakaan.

        Lopetan nyt kirjoittelun ja täällä käymisen, joten mahdollisia vastauksiani joudut odottamaan kesään asti, sillä kesällä tulen tänne seuraavan kerran.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Ei ole paperia siitä, mutta myöhäisestä keväästäni olen kirjoittanut kirjaan "Eros ja muita..." novelin, jossa siitä kerrotaan seuraavaa. Kirja ei ole vielä julkaistu ja ei sitä ehkä Tammi tai Like hyväksy, mutta hauskaa tekstiä siellä on. :)

        "21 ¾-vuotiaana menin lääkäriin hakemaan potenssialennuspillereitä. Lääkäri sanoi, että semmoisia ei ole olemassa. Hän ilmoitti, että minulla on myöhäinen kevät ja hormonituotantoni ampuu yli hetkellisessä häiriössä. Lääkkeillä äärimmäisyyksiin mennyttä kiimaisuuttani ei voitu lievittää, sillä myöhäisestä murrosiästä johtuva ylituotanto voisi häiriintyä vielä enemmän testosteronitasoa alentavia lääkkeitä syömällä. Kahden viikon päästä katsotaan uudelleen ja silloin ehkä hormonituotantoani harkitaan alennettavaksi lääkkeillä, jos ei muu auta."

        "Rukoilin ennen vaivaa melkein ateistina Jumalaa helpottamaan ongelmaani, joka johtui lääkäri mukaan myöhäisestä keväästä ja siinä tapahtuvasta hormonierityshäiriöstä. Lääkäri puhui minulle ”hormonihanasta”, joka on auennut liiaksi kehityshäiriössä, myöhäisessä keväässä. Täysin lääkäri ei minua neuvoitta jättänyt. Lääkäri sanoi, että ”tyttöystävä, seksi säännöllisesti; se voisi vaivaan auttaa, sillä muuta en tähän hätään keksi”. Valitettavasti tyttöystävää seksikumppanina ei saa apteekista. En lisäksi voinut naisille mennä kertomaan, että minulla olisi lääkärineuvo ”tyttöystävä säännöllisesti”. Eli ilmeisesti kuuluisi apteekkitermein ”tyttöystävä, nautittava säännöllisesti kolme kertaa vuorokaudessa kahdeksan tunnin väliajoin”..."

        Tuo oli yksinkertaistettuna lääkäri diagnoosi. Kyseessä oli ihan oikeasta lääkäristä, joka perusti juttunsa lääketieteeseen. Tulin tuon häiriön takia uskoon ja sain päähäni pian, että minusta tulee isona pappi, mutta ei tullutkaan. Minusta ei tullut luterilaista pappia ja ei tule tulevaisuudessakaan.

        Lopetan nyt kirjoittelun ja täällä käymisen, joten mahdollisia vastauksiani joudut odottamaan kesään asti, sillä kesällä tulen tänne seuraavan kerran.

        Tämä selvä. Koeta nyt saada se tauko alkamaan ja mene etsimään sitä tyttöystävää. Ei sellaista kyllä täältä löydy.

        Huoh...


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Sinun vastauksesi minulle ei ole asiallinen.

        Voi meitä...


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Voi meitä...

        Niinpä. On aina jotenkin surullista ja turhauttavaa, kun etsinnöistä huolimatta ei löydy toimivaa yhteyttä. Tässä tapauksessa se on surullista siksikin, että sinä olet selkeästi pohdiskelija. Yritän tyytyä vain lukemaan ja hyppimään yli niissä kohdin, joissa kohtaan sen meitä eroittavan.


      • Ja se meitä eroittava ei ole usko tai uskon puute.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Se mikä minusta oli surullista, on se, että toisen ihmisen arvojen ja ajattelun mitätöinti on aina surullista. Tässä toinen kirjoittaja melko selkeästi yritti mitätöidä toisen uskon ja itse asiassa teki tulkintoja kirjoittajan "tuotosta". Hän näytti päätyvän sellaiseen johtopäätökseen, että toista kirjoittajaa ei tarvitse ottaa tosissaan ja häneen voi suhtautua hiukan alentuvasti ja holhoavasti. Jos käyttäisin terminologiaa, jota käytetään siellä missä minä liikun, niin tässä toinen kirjoittaja jäi kohtaamatta. Häntä ei kuunneltu.
        Valitettavasti tämän tapainen vuorovaikutus ei ole harvinaista. Ja siitä jää toiselle aika turhautunut ja tyhjä olo.
        Tiedän, IR, ettet luultavasti ymmärrä mitä sanon. Toivon olevani väärässä.

        Eerikatässämoi: "Se mikä minusta oli surullista, on se, että toisen ihmisen arvojen ja ajattelun mitätöinti on aina surullista. Tässä toinen kirjoittaja melko selkeästi yritti mitätöidä toisen uskon ja itse asiassa teki tulkintoja kirjoittajan "tuotosta". "

        Niin hän taitaa osin tehdä, joten olet palauteeltasi oikeassa. Mutta Jeesuksen mukaan pitää rakastaa vainojiaan ja mitätöijiään. Heidän puolestaan tulee rukoilla ja jopa ymmärtää heitä. Jos tällä tavalla asiaa katsotaan niin hän omasta näkökulmastaan oikeassa siinä, että hän on 50 v. ja jotain ja minä olen sen alle. Hän on minua kokeneempi ja ilmeisesti naimisissa saman naisen kanssa lähes kolmekymmentä vuotta tai ainakin ollut yhdessä tuon ajan. Minulle jotkut kantani ja näkemykseni saattavat näyttää vähän lapsellisilta, sillä hän on vanhempia ja kokeempi. Lisäksi hän on oikeassa siinä, että vähän huumorilla tänne tekstiäni työstän eli kaikkea ei tarvitse pilkulleen ottaa juuri niin vaan osa teksteistäni on hivenen vertauskuvauksellisia.

        Lisäksi hän vähän toisinajattelija luterilaisuuteen nähden, mikä ei taida hänessä sisältää juuri minkäänlaista kristillisyyttä. Oikeastaan hän on väärällä palstalla kenties? Ateisti-palstalla hänen kenties pitäisi kirjoitella. Kenties hänessä on myös pahahenki tai sellainen asenne, joka ei ole uskonnollisesti niin hedelmällinen vaan kirjoittaa omasta ei-kristillisestä näkökulmastaan oman "kapean" maailmankuvansa näkökulmasta näkemättä, että jotain erilaista voisi olla jossain kauempana ei hänen kokemuspiirissään?

        Törmätään sitten kesällä täällä, kun tulen seuraavan kerran. Jäi vielä vaivaamaan se, mitä olit kirjoittanut ja oli halu vastata näkemykseesi.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Niinpä. On aina jotenkin surullista ja turhauttavaa, kun etsinnöistä huolimatta ei löydy toimivaa yhteyttä. Tässä tapauksessa se on surullista siksikin, että sinä olet selkeästi pohdiskelija. Yritän tyytyä vain lukemaan ja hyppimään yli niissä kohdin, joissa kohtaan sen meitä eroittavan.

        Minua kuules Eerika ärsyttää se, että koetat kieltää minulta mahdollisuuden suhtautua kriittisesti ihmisten juttuihin. Jos minä suurella syyllä epäilen jonkun juttuja, onko se jätettävä Sinun mielestäsi sanomatta? Jos joku selittelee 3-vuotiaana asioita kokeneensa ja itsekin toteaa epäileväinen olevansa, onko minun väärin epäillä myös?

        Tässäkin meillä oli kaveri, joka varsin omituisia selitteli. Kun katsoin profiilia, siellä näkyi monenmoisia juttuja. Sitten profiili katosi, minkä totesinkin. Kaveri itse väitti menneensä jotenkin "sekaisin" jo muutaman jutun kanssani keskusteltuaan. Sen ja jalkapallon seurauksena kirjoittaja sitten oli hyvinkin voimaton ja väsynyt ja päättikin lähteä tauolle? Käsitätkö yhtään, mistä minua kritisoit?

        Minua ihmetyttää toimintasi. Sinä itsekin olet täällä jonkin aikaa kirjoiteltuasi muuttunut selvästi kitkerämmäksi. Useissakin ketjuissa olet keskittynyt lähinnä kinastelemaan näiden tuttujen ystäviemme kanssa. Tarvitsetko esimerkkiä? En minä ole silti tullut Sinua huomauttelemaan asiattomasta toiminnasta. Kirjoita mitä kirjoitat. Hyvin vähän meille risteäviä tilanteita tulee.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Se mikä minusta oli surullista, on se, että toisen ihmisen arvojen ja ajattelun mitätöinti on aina surullista. Tässä toinen kirjoittaja melko selkeästi yritti mitätöidä toisen uskon ja itse asiassa teki tulkintoja kirjoittajan "tuotosta". "

        Niin hän taitaa osin tehdä, joten olet palauteeltasi oikeassa. Mutta Jeesuksen mukaan pitää rakastaa vainojiaan ja mitätöijiään. Heidän puolestaan tulee rukoilla ja jopa ymmärtää heitä. Jos tällä tavalla asiaa katsotaan niin hän omasta näkökulmastaan oikeassa siinä, että hän on 50 v. ja jotain ja minä olen sen alle. Hän on minua kokeneempi ja ilmeisesti naimisissa saman naisen kanssa lähes kolmekymmentä vuotta tai ainakin ollut yhdessä tuon ajan. Minulle jotkut kantani ja näkemykseni saattavat näyttää vähän lapsellisilta, sillä hän on vanhempia ja kokeempi. Lisäksi hän on oikeassa siinä, että vähän huumorilla tänne tekstiäni työstän eli kaikkea ei tarvitse pilkulleen ottaa juuri niin vaan osa teksteistäni on hivenen vertauskuvauksellisia.

        Lisäksi hän vähän toisinajattelija luterilaisuuteen nähden, mikä ei taida hänessä sisältää juuri minkäänlaista kristillisyyttä. Oikeastaan hän on väärällä palstalla kenties? Ateisti-palstalla hänen kenties pitäisi kirjoitella. Kenties hänessä on myös pahahenki tai sellainen asenne, joka ei ole uskonnollisesti niin hedelmällinen vaan kirjoittaa omasta ei-kristillisestä näkökulmastaan oman "kapean" maailmankuvansa näkökulmasta näkemättä, että jotain erilaista voisi olla jossain kauempana ei hänen kokemuspiirissään?

        Törmätään sitten kesällä täällä, kun tulen seuraavan kerran. Jäi vielä vaivaamaan se, mitä olit kirjoittanut ja oli halu vastata näkemykseesi.

        Teillä ilmeisesti on siellä yliopistolla nykyisin aivan liikaa joutilasta aikaa.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Se mikä minusta oli surullista, on se, että toisen ihmisen arvojen ja ajattelun mitätöinti on aina surullista. Tässä toinen kirjoittaja melko selkeästi yritti mitätöidä toisen uskon ja itse asiassa teki tulkintoja kirjoittajan "tuotosta". "

        Niin hän taitaa osin tehdä, joten olet palauteeltasi oikeassa. Mutta Jeesuksen mukaan pitää rakastaa vainojiaan ja mitätöijiään. Heidän puolestaan tulee rukoilla ja jopa ymmärtää heitä. Jos tällä tavalla asiaa katsotaan niin hän omasta näkökulmastaan oikeassa siinä, että hän on 50 v. ja jotain ja minä olen sen alle. Hän on minua kokeneempi ja ilmeisesti naimisissa saman naisen kanssa lähes kolmekymmentä vuotta tai ainakin ollut yhdessä tuon ajan. Minulle jotkut kantani ja näkemykseni saattavat näyttää vähän lapsellisilta, sillä hän on vanhempia ja kokeempi. Lisäksi hän on oikeassa siinä, että vähän huumorilla tänne tekstiäni työstän eli kaikkea ei tarvitse pilkulleen ottaa juuri niin vaan osa teksteistäni on hivenen vertauskuvauksellisia.

        Lisäksi hän vähän toisinajattelija luterilaisuuteen nähden, mikä ei taida hänessä sisältää juuri minkäänlaista kristillisyyttä. Oikeastaan hän on väärällä palstalla kenties? Ateisti-palstalla hänen kenties pitäisi kirjoitella. Kenties hänessä on myös pahahenki tai sellainen asenne, joka ei ole uskonnollisesti niin hedelmällinen vaan kirjoittaa omasta ei-kristillisestä näkökulmastaan oman "kapean" maailmankuvansa näkökulmasta näkemättä, että jotain erilaista voisi olla jossain kauempana ei hänen kokemuspiirissään?

        Törmätään sitten kesällä täällä, kun tulen seuraavan kerran. Jäi vielä vaivaamaan se, mitä olit kirjoittanut ja oli halu vastata näkemykseesi.

        Kiitos kommentistasi. Jeesushan kehoittaa rakastamaan kaikkia henkilöön katsomatta, siihen on hyvä pyrkiä.
        Törmäillään :)


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Minua kuules Eerika ärsyttää se, että koetat kieltää minulta mahdollisuuden suhtautua kriittisesti ihmisten juttuihin. Jos minä suurella syyllä epäilen jonkun juttuja, onko se jätettävä Sinun mielestäsi sanomatta? Jos joku selittelee 3-vuotiaana asioita kokeneensa ja itsekin toteaa epäileväinen olevansa, onko minun väärin epäillä myös?

        Tässäkin meillä oli kaveri, joka varsin omituisia selitteli. Kun katsoin profiilia, siellä näkyi monenmoisia juttuja. Sitten profiili katosi, minkä totesinkin. Kaveri itse väitti menneensä jotenkin "sekaisin" jo muutaman jutun kanssani keskusteltuaan. Sen ja jalkapallon seurauksena kirjoittaja sitten oli hyvinkin voimaton ja väsynyt ja päättikin lähteä tauolle? Käsitätkö yhtään, mistä minua kritisoit?

        Minua ihmetyttää toimintasi. Sinä itsekin olet täällä jonkin aikaa kirjoiteltuasi muuttunut selvästi kitkerämmäksi. Useissakin ketjuissa olet keskittynyt lähinnä kinastelemaan näiden tuttujen ystäviemme kanssa. Tarvitsetko esimerkkiä? En minä ole silti tullut Sinua huomauttelemaan asiattomasta toiminnasta. Kirjoita mitä kirjoitat. Hyvin vähän meille risteäviä tilanteita tulee.

        Kyllä minä huomaan, että sinua ärsyttää. Joskus ihmiset ärsyttävät, se kai on realismia.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Teillä ilmeisesti on siellä yliopistolla nykyisin aivan liikaa joutilasta aikaa.

        Ei ole liikaa aikaa, mutta eilen käytin väärin aikaani ja se hävetti. Viime vuonna aktivoin liika aivoni myöhään kirjoitelemalla paljon. Nyt koin kirjoitelleeni liikaa päivällä ja liian rajusti pohtineeni uskon asioita. Aivot yli rasittuivat ja nukahdin vähän yli kello 4 yöllä vasta. Nyt on tööt-olo, kun nukkunut vaan neljä tuntia, joka on liian vähän.

        Pitäisi nyt saada aikaan asioita, miksi todella lykkään täällä kirjoittelun kesäkuulle.

        Vielä niistä naisista. Olisi niitä naisvaihtoehtoja, mutta kompetenssi valmistua gradun tekemällä ja parisuhteeseen ei ole nyt oikein hanskassa, kun hylkäsin edellisen aiheen. Lisäksi lykkään valmistumista opiskelemalla runsaat kaksi lukuvuotta vielä teologiaa. Nyt tänä vuonna saan ilmeisesti pääaineesta läpi kaksi puuttuvaa syventävän kurssia. Sitten suoritan kahdesta sivuaineesta molemmista yhden puuttuvan suorituksen eli teoriassa olisin lähellä valmistumista - sellainen mies voisi monia naisia kiinnostaa työelämään menevänä, mutta tällä hetkellä ei ole mitään haluja mennä kenenkään kanssa naimisiin. Jotenkin ei sovi elämään sellainen sinun lähes kolmenkymmenen vuoden yhteiselo naisen kanssa. Ystävyys yhteen on säilynyt yli 20 vuotta, mutta se on ollut ystävyyssuhde. Muitakin naisystäviä ja tuttavia on. Jotenkin sen vaimon saamiseen pitäisi olla se vakituinen työpaikka ja akateeminen loppututkinto. Valittettavasti kaikki jää vielä roikkumaan täällä yliopistolla minulla moneksi vuodeksi: tutkinto odottaa ja se vaimo.

        Valitettavasti on nyt ollut liian paljon joutilasta aikaa, mutta kohta pitää keskittyä niihin syventävien opintojen puuttuviin kahteen tenttiin. Sen takia ei pian ole aikaa. Nyt ottaa aivoon, kun on liian väsynyt.

        Luen ilmeisesti kohta syönnin jälkeen muutaman tunnin Raamattua pakolla ja käyn läpi sitä, mitä luterilaisuus ja seurakunta sisältää. Niistä on jotain hyötyä teologian opintoihin, jotka ovat tiedettä, mutta sellaista tiedettä, jolla pyritään palvelemaan ennen kaikkea luterilaisen kirkon koulutus päämääriä? Teologiaa opetetaan sen takia, että tulee uskonnonopettajia, pappeja ja muita kirkon palvelijoita yliopistotutkinnon kautta?

        Entä tiedä oliko tämä nyt tässä, mutta mahdollisesti. Tämä oli purkautumistie sille, että ottaa neljän tunnin yöunet aivoon. Ehkä täällä aivoja aktivoivan kirjoittamisen sijaan saatan syyttää liiallista Coca-Colan juomista ja sen sisältämää kofeiinia myöhään illalla?


      • homottajille
        InhottavaRealisti kirjoitti:

        Minua kuules Eerika ärsyttää se, että koetat kieltää minulta mahdollisuuden suhtautua kriittisesti ihmisten juttuihin. Jos minä suurella syyllä epäilen jonkun juttuja, onko se jätettävä Sinun mielestäsi sanomatta? Jos joku selittelee 3-vuotiaana asioita kokeneensa ja itsekin toteaa epäileväinen olevansa, onko minun väärin epäillä myös?

        Tässäkin meillä oli kaveri, joka varsin omituisia selitteli. Kun katsoin profiilia, siellä näkyi monenmoisia juttuja. Sitten profiili katosi, minkä totesinkin. Kaveri itse väitti menneensä jotenkin "sekaisin" jo muutaman jutun kanssani keskusteltuaan. Sen ja jalkapallon seurauksena kirjoittaja sitten oli hyvinkin voimaton ja väsynyt ja päättikin lähteä tauolle? Käsitätkö yhtään, mistä minua kritisoit?

        Minua ihmetyttää toimintasi. Sinä itsekin olet täällä jonkin aikaa kirjoiteltuasi muuttunut selvästi kitkerämmäksi. Useissakin ketjuissa olet keskittynyt lähinnä kinastelemaan näiden tuttujen ystäviemme kanssa. Tarvitsetko esimerkkiä? En minä ole silti tullut Sinua huomauttelemaan asiattomasta toiminnasta. Kirjoita mitä kirjoitat. Hyvin vähän meille risteäviä tilanteita tulee.

        " Hyvin vähän meille risteäviä tilanteita tulee. "
        Homottajille yleensä ei keskenään tulekaan.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Jeesushan kehoittaa rakastamaan kaikkia henkilöön katsomatta, siihen on hyvä pyrkiä.
        Törmäillään :)

        Mielenkiintoista on se, että rakkaus on agapeta, kuten seuraavassa lainauksessa ensimmäisestä korintolaiskirjeestä. Täytyy tunnustaa se, että kärsivällisyydessä ja lempeydessäni olisi vähän parannettavaa. Saatan kadehtia. Täällä olen kerskunut, että minulla oli isompi hauis ja paremmat hiukset 21-vuotiaana kuin Justin Bieberillä tämän 21 v. alushousukuvassa. Sitä nyt ei taidettu uskoa, mutta pöyhkeilin sillä. Sanoit, että hän käyttäytyi vähän sopimattomasti, mutta kenties minun silmissäni oli hirsi, etsin omaa etuani, saatoin jossain olla jopa katkera, olen muistellut kärsimääni pahaa, olen iloinen vääryydestä Ruotsi hävitessä puolivälierissä Saksalle jääkiekossa. Kaikkea rakkauteni ei kestä, kaikessa rakkauteni ei usko, kaikessa en toivo, vaikka nimimerkkini alkaa toivolla. En itse rakkaudessa kykene kärsimään oikein kunnolla toisten puolesta. Jumalan rakkaus ei katoa, mutta minun ihastumiseni naisiin kylläkin.

        "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa” (1. Kor. 13:4-8).


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Mielenkiintoista on se, että rakkaus on agapeta, kuten seuraavassa lainauksessa ensimmäisestä korintolaiskirjeestä. Täytyy tunnustaa se, että kärsivällisyydessä ja lempeydessäni olisi vähän parannettavaa. Saatan kadehtia. Täällä olen kerskunut, että minulla oli isompi hauis ja paremmat hiukset 21-vuotiaana kuin Justin Bieberillä tämän 21 v. alushousukuvassa. Sitä nyt ei taidettu uskoa, mutta pöyhkeilin sillä. Sanoit, että hän käyttäytyi vähän sopimattomasti, mutta kenties minun silmissäni oli hirsi, etsin omaa etuani, saatoin jossain olla jopa katkera, olen muistellut kärsimääni pahaa, olen iloinen vääryydestä Ruotsi hävitessä puolivälierissä Saksalle jääkiekossa. Kaikkea rakkauteni ei kestä, kaikessa rakkauteni ei usko, kaikessa en toivo, vaikka nimimerkkini alkaa toivolla. En itse rakkaudessa kykene kärsimään oikein kunnolla toisten puolesta. Jumalan rakkaus ei katoa, mutta minun ihastumiseni naisiin kylläkin.

        "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa” (1. Kor. 13:4-8).

        Kyllä siinä rakastamisessa on varmasti meillä jokaisella haastetta. Kaikkihan alkaa siitä, että uskaltaa myöntää, ettei aina ole kovinkaan "jalo", vaan sortuu noihin asioihin, joita mainitsit.
        On myös niin, että kyllä siellä omassa silmässä saattaa se hirsikin olla, kun kaivelee roskaa toisen silmästä. Sekin on hyvä tunnustaa.
        Jos me itsessämme olisimme täydellisiä, emme me Jeesusta mihinkään tarvitsisi. Eikö koko ihmisen tien yksi ulottuvuus ole kasvu ja kasvua ei voi tapahtua, ellei ensin muokkaa maata ja kylvä siementä. Maan muokkauksena voisi olla juuri sen oman sisimmän tarkastelu ja rikkaruohojen kitkentä ja niiden kohtien etsimistä, joissa maaperää tulee parantaa ja senkin saa tehdä Ylipuutarhurin kanssa, joka on Jumala.
        Hyvässä maassa ja hyvässä hoidossa siemen itää ja lähtee kasvuun ja jossakin vaiheessa sitten näemme kasvun tuloksen ja mikä siemenestä on tullut.
        Rakkaus ei katoa, kuten sanoitkin, mutta se ihastuminen katoaa, ellei se saa kasvaa rakkaudeksi. Ihastuminen taitaa olla ihastumista omaan haaveeseen siitä toisesta ja se ei aina kestä arkitodellisuutta.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Kyllä siinä rakastamisessa on varmasti meillä jokaisella haastetta. Kaikkihan alkaa siitä, että uskaltaa myöntää, ettei aina ole kovinkaan "jalo", vaan sortuu noihin asioihin, joita mainitsit.
        On myös niin, että kyllä siellä omassa silmässä saattaa se hirsikin olla, kun kaivelee roskaa toisen silmästä. Sekin on hyvä tunnustaa.
        Jos me itsessämme olisimme täydellisiä, emme me Jeesusta mihinkään tarvitsisi. Eikö koko ihmisen tien yksi ulottuvuus ole kasvu ja kasvua ei voi tapahtua, ellei ensin muokkaa maata ja kylvä siementä. Maan muokkauksena voisi olla juuri sen oman sisimmän tarkastelu ja rikkaruohojen kitkentä ja niiden kohtien etsimistä, joissa maaperää tulee parantaa ja senkin saa tehdä Ylipuutarhurin kanssa, joka on Jumala.
        Hyvässä maassa ja hyvässä hoidossa siemen itää ja lähtee kasvuun ja jossakin vaiheessa sitten näemme kasvun tuloksen ja mikä siemenestä on tullut.
        Rakkaus ei katoa, kuten sanoitkin, mutta se ihastuminen katoaa, ellei se saa kasvaa rakkaudeksi. Ihastuminen taitaa olla ihastumista omaan haaveeseen siitä toisesta ja se ei aina kestä arkitodellisuutta.

        Eerikkatässämoi: "Rakkaus ei katoa, kuten sanoitkin, mutta se ihastuminen katoaa, ellei se saa kasvaa rakkaudeksi. Ihastuminen taitaa olla ihastumista omaan haaveeseen siitä toisesta ja se ei aina kestä arkitodellisuutta."

        Muuten tuosta itselläni on mielenkiintoinen kokeilu. Rukoilen viiden naisen puolesta joka ilta sekä vielä kaikkien maailman naisten ja miesten puolesta. Ensimmäiseksi rukoilen tulevan vaimoni puolesta. Rukous on sitä, että itse kasvaisin mahdollisimman hyväksi kumppaniksi hänelle. Eilen kuvittelin, että löydän hänet seitsemänkymmentävuotiaana eli vuosikymmenien päästä. En siis rakasta häntä nuoruuden intohimolla vaan jollain kumppanuudella ja ystävyydellä. Yritän kuvittelmissani ja rukouksissani etsimään rakkautta, joka kestää elämän loppuun asti. Toiseksi rukoilen naisen puolesta, jonka kosintaan olisin vastannut myöntävästi karkauspäivänä 29.2.2016. Tunsin jotenkin rakastavani häntä. Hänen puolestaan rukoilen elämäni loppuun asti, vaikka oikeastaan hän oli vain ihastus kenties, mutta jotakin taidan rakastaa Taivaaseen asti hänessä. Kolmanneksi rukoilen Kuningattaren puolesta, joka vuoden 2015 lopussa oli haaveni seurakuntakaverista ja ystävästä. Jostain syystä hänen puolestaan haluan myös rukoilla elämäni loppuun. Neljäksi rukoilin Neiti KD:n puolesta, joka on samassa Kristillisdemokraatisessa puolueessa. Hänen kanssaan juttelin eilen ja häntäkin haluan muistaa elämäni loppuun asti sekä rakastaa puoluesisarena/kristittynä. Viides on kirkkokaveri, jonka viereen saan istua ensisunnuntaina kirkossa. Toivon hänen suhteen hyvää kirkkosuhdetta ja kivoja elokuvailtoja luonani. Haluan hänestä kaverin, mutta haluan rakastaa häntä niin kuin Jumala haluaa.

        Eli muistin myös sinua tässä eilen, sillä rukoilin myös kaikkien maailman naisien ja miesten puolesta.

        Minulle tämä on sitä lähimmäisen rakastamista! :)


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikkatässämoi: "Rakkaus ei katoa, kuten sanoitkin, mutta se ihastuminen katoaa, ellei se saa kasvaa rakkaudeksi. Ihastuminen taitaa olla ihastumista omaan haaveeseen siitä toisesta ja se ei aina kestä arkitodellisuutta."

        Muuten tuosta itselläni on mielenkiintoinen kokeilu. Rukoilen viiden naisen puolesta joka ilta sekä vielä kaikkien maailman naisten ja miesten puolesta. Ensimmäiseksi rukoilen tulevan vaimoni puolesta. Rukous on sitä, että itse kasvaisin mahdollisimman hyväksi kumppaniksi hänelle. Eilen kuvittelin, että löydän hänet seitsemänkymmentävuotiaana eli vuosikymmenien päästä. En siis rakasta häntä nuoruuden intohimolla vaan jollain kumppanuudella ja ystävyydellä. Yritän kuvittelmissani ja rukouksissani etsimään rakkautta, joka kestää elämän loppuun asti. Toiseksi rukoilen naisen puolesta, jonka kosintaan olisin vastannut myöntävästi karkauspäivänä 29.2.2016. Tunsin jotenkin rakastavani häntä. Hänen puolestaan rukoilen elämäni loppuun asti, vaikka oikeastaan hän oli vain ihastus kenties, mutta jotakin taidan rakastaa Taivaaseen asti hänessä. Kolmanneksi rukoilen Kuningattaren puolesta, joka vuoden 2015 lopussa oli haaveni seurakuntakaverista ja ystävästä. Jostain syystä hänen puolestaan haluan myös rukoilla elämäni loppuun. Neljäksi rukoilin Neiti KD:n puolesta, joka on samassa Kristillisdemokraatisessa puolueessa. Hänen kanssaan juttelin eilen ja häntäkin haluan muistaa elämäni loppuun asti sekä rakastaa puoluesisarena/kristittynä. Viides on kirkkokaveri, jonka viereen saan istua ensisunnuntaina kirkossa. Toivon hänen suhteen hyvää kirkkosuhdetta ja kivoja elokuvailtoja luonani. Haluan hänestä kaverin, mutta haluan rakastaa häntä niin kuin Jumala haluaa.

        Eli muistin myös sinua tässä eilen, sillä rukoilin myös kaikkien maailman naisien ja miesten puolesta.

        Minulle tämä on sitä lähimmäisen rakastamista! :)

        Jos sinulle on tärkeää rukoilla noiden mainitsemisesi ihmisten puolesta, silloin on hyvä tehdä niin. Ja muistaa olla armollinen itselle, jos ei aina jaksa kaikkia muistaa. Kiitos rukouksestasi kaikkien naisten puolesta.

        ". Rukous on sitä, että itse kasvaisin mahdollisimman hyväksi kumppaniksi hänelle. Eilen kuvittelin, että löydän hänet seitsemänkymmentävuotiaana eli vuosikymmenien päästä. En siis rakasta häntä nuoruuden intohimolla vaan jollain kumppanuudella ja ystävyydellä."

        On hyvä rukoilla sitä, että kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa , sitä kautta kasvaa myös ihmisenä. Hyvä kumppanuus kasvaa myös suhteessa siihen toiseen. Hänelläkin on sanansa sanottavana siinä kasvuprosessissa. Yhdessähän sitä sitten jatketaan sitä yhteistä elämää ja yhteen kasvamista.

        Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus.

        Olen samaa mieltä siitä, että lähimmäisen rakastamista on hänen puolestaan rukoileminen.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Jos sinulle on tärkeää rukoilla noiden mainitsemisesi ihmisten puolesta, silloin on hyvä tehdä niin. Ja muistaa olla armollinen itselle, jos ei aina jaksa kaikkia muistaa. Kiitos rukouksestasi kaikkien naisten puolesta.

        ". Rukous on sitä, että itse kasvaisin mahdollisimman hyväksi kumppaniksi hänelle. Eilen kuvittelin, että löydän hänet seitsemänkymmentävuotiaana eli vuosikymmenien päästä. En siis rakasta häntä nuoruuden intohimolla vaan jollain kumppanuudella ja ystävyydellä."

        On hyvä rukoilla sitä, että kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa , sitä kautta kasvaa myös ihmisenä. Hyvä kumppanuus kasvaa myös suhteessa siihen toiseen. Hänelläkin on sanansa sanottavana siinä kasvuprosessissa. Yhdessähän sitä sitten jatketaan sitä yhteistä elämää ja yhteen kasvamista.

        Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus.

        Olen samaa mieltä siitä, että lähimmäisen rakastamista on hänen puolestaan rukoileminen.

        Eerikatässämoi: "Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus.Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus."

        Kirkkokaveri. Yksi nainen käytti minusta sellaista nimeä vuonna 2014. Kerran hän ei muistanut nimeäni ja esitteli minut tutulleen kirkkokaverina. Oikeastaan minä vähän ihastuin häneen ja olisin ehkä rakastunut häneen, jos hän ei olisi ollut varattu. Ainakin minulla oli jonkin miehinen pystyssä kymmeniä minuutteja bussimatkalla, kun hän tuli mieleen. Olin rakastumassa häneen ilmeisesti, mutta sitten sain tietää hänellä olevan kihlattu, joka ei-uskovaisena ei ollut hänen seurassaan kirkossa. Koska olin ihastunut häneen monella tasolla niin minun piti halata kerran häntä kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen ja sanoa rakkaaksi kirkkokaveriksi. Sen jälkeen en saanut istua häntä lähellä kirkossa omasta mielestäni, sillä selvästi himoitsin monella tasolla toisen tyttöystävää. Mutta oli kivaa aikaa olla hänen kirkkokaverinsa tietämättä mitään hänen poikakaveristaan hetken. Oikeastaan olimme vain kirkkokavereita, vaikka minulla koko tunteitten paletti astui alustavasti esiin. Onneksi en rakastunut onnettomasti varattuun naiseen, kirkkokaveriin.

        Nyt on tarkoitus istua hänen vieressään. Tämän isänkaupungin nuoren naisen, kirkkokaverin. En kerro hänelle, että minulla oli viime kerran kirkossa mielessä se, että pussaan häntä jonain päivänä. Rakennan ystävyyssuhteen ja sitten, jos jotain tulee niin tunnustan, että hän yliopiston salasanassani nimenä, sillä hän on elämäni ykkösnainen tällä hetkellä. Kerron kyllä sen, että aloin rukoilemaan hänen puolestaan marraskuun lopussa. Pidin hänestä paljon silloin junamatkan jälkeen. Silloin juttelimme samassa junanvaunussa matkalla Joensuuhun. Yritän hakea sitä, mitä Jumala haluaa minun olevan hänelle kirkkokaverina. Voimme jutella penkissä hetken ennen palvelusta, jumalanpalveluksen jälkeen ja joskus kirkkokahveilla. Minulla on kyllä epäpuhtaita ajatuksia hänen rintoihinsa tutustumiseen ja ilmeisesti tälläiset ajatukset eivät pääse koskaan toteutumaan, mutta kuten edellisen kirkkokaverin kohdalla olen kumminkin seksuaalinen olento. Pidän hänestä ja haaveilen ystävyyssuhteesta sekä kirkkokaveruudesta.

        Naisena sinua saattaa kummastuttaa se, miten mies näkee naisen objektina, mutta näin vain minulla sattuu olemaan. En kumminkaan kuolaa tietystikkään näitten kirkkokavereitten perään vaan näen heidät rakastettavina ihmisinä, naisina.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus.Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus."

        Kirkkokaveri. Yksi nainen käytti minusta sellaista nimeä vuonna 2014. Kerran hän ei muistanut nimeäni ja esitteli minut tutulleen kirkkokaverina. Oikeastaan minä vähän ihastuin häneen ja olisin ehkä rakastunut häneen, jos hän ei olisi ollut varattu. Ainakin minulla oli jonkin miehinen pystyssä kymmeniä minuutteja bussimatkalla, kun hän tuli mieleen. Olin rakastumassa häneen ilmeisesti, mutta sitten sain tietää hänellä olevan kihlattu, joka ei-uskovaisena ei ollut hänen seurassaan kirkossa. Koska olin ihastunut häneen monella tasolla niin minun piti halata kerran häntä kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen ja sanoa rakkaaksi kirkkokaveriksi. Sen jälkeen en saanut istua häntä lähellä kirkossa omasta mielestäni, sillä selvästi himoitsin monella tasolla toisen tyttöystävää. Mutta oli kivaa aikaa olla hänen kirkkokaverinsa tietämättä mitään hänen poikakaveristaan hetken. Oikeastaan olimme vain kirkkokavereita, vaikka minulla koko tunteitten paletti astui alustavasti esiin. Onneksi en rakastunut onnettomasti varattuun naiseen, kirkkokaveriin.

        Nyt on tarkoitus istua hänen vieressään. Tämän isänkaupungin nuoren naisen, kirkkokaverin. En kerro hänelle, että minulla oli viime kerran kirkossa mielessä se, että pussaan häntä jonain päivänä. Rakennan ystävyyssuhteen ja sitten, jos jotain tulee niin tunnustan, että hän yliopiston salasanassani nimenä, sillä hän on elämäni ykkösnainen tällä hetkellä. Kerron kyllä sen, että aloin rukoilemaan hänen puolestaan marraskuun lopussa. Pidin hänestä paljon silloin junamatkan jälkeen. Silloin juttelimme samassa junanvaunussa matkalla Joensuuhun. Yritän hakea sitä, mitä Jumala haluaa minun olevan hänelle kirkkokaverina. Voimme jutella penkissä hetken ennen palvelusta, jumalanpalveluksen jälkeen ja joskus kirkkokahveilla. Minulla on kyllä epäpuhtaita ajatuksia hänen rintoihinsa tutustumiseen ja ilmeisesti tälläiset ajatukset eivät pääse koskaan toteutumaan, mutta kuten edellisen kirkkokaverin kohdalla olen kumminkin seksuaalinen olento. Pidän hänestä ja haaveilen ystävyyssuhteesta sekä kirkkokaveruudesta.

        Naisena sinua saattaa kummastuttaa se, miten mies näkee naisen objektina, mutta näin vain minulla sattuu olemaan. En kumminkaan kuolaa tietystikkään näitten kirkkokavereitten perään vaan näen heidät rakastettavina ihmisinä, naisina.

        Kuten sanoit, olemme seksuaalisia olentoja, eikä niitäkään tunteita ja tuntemuksia voi kääntää pois päältä. Ei ole olemassa sellaista nappulaa, jolla voi rajoittaa ajatuksensa vain "puhtauteen". Tietysti on hyvä tunnustaa se ja toisaalta miettiä sitä, lähteekö ruokkimaan niitä ajatuksia ja tunteita.
        Ei minua kummastuta se, että mies miettii naisen rintoja, eiköhän se ole aika luonnollista. Sehän on hieno asia, että valvot ajatuksiasi ja teet valintoja, kun huomaat, että kiinnostuksesi lähtee väärään suuntaan.
        Seksuaalinen mielenkiinto ja rakkaus ovat hiukan eri asioita. Kiinnostus toiseen tulee milloin minkäkin asian kautta ja voi se tietenkin herätä myös seksuaalisuuden kautta. On hyvä kuitenkin erottaa ne toisistaan.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus.Minua muuten viehättää tuo ilmauksesi kirkkokaveri. Jumalanpalveluksessahan ei ole mahdollisuutta kovin paljoa keskustella keskenään, mutta tuo kirkkokaveruus ja vieressä istuminen on viehättävä ajatus."

        Kirkkokaveri. Yksi nainen käytti minusta sellaista nimeä vuonna 2014. Kerran hän ei muistanut nimeäni ja esitteli minut tutulleen kirkkokaverina. Oikeastaan minä vähän ihastuin häneen ja olisin ehkä rakastunut häneen, jos hän ei olisi ollut varattu. Ainakin minulla oli jonkin miehinen pystyssä kymmeniä minuutteja bussimatkalla, kun hän tuli mieleen. Olin rakastumassa häneen ilmeisesti, mutta sitten sain tietää hänellä olevan kihlattu, joka ei-uskovaisena ei ollut hänen seurassaan kirkossa. Koska olin ihastunut häneen monella tasolla niin minun piti halata kerran häntä kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen ja sanoa rakkaaksi kirkkokaveriksi. Sen jälkeen en saanut istua häntä lähellä kirkossa omasta mielestäni, sillä selvästi himoitsin monella tasolla toisen tyttöystävää. Mutta oli kivaa aikaa olla hänen kirkkokaverinsa tietämättä mitään hänen poikakaveristaan hetken. Oikeastaan olimme vain kirkkokavereita, vaikka minulla koko tunteitten paletti astui alustavasti esiin. Onneksi en rakastunut onnettomasti varattuun naiseen, kirkkokaveriin.

        Nyt on tarkoitus istua hänen vieressään. Tämän isänkaupungin nuoren naisen, kirkkokaverin. En kerro hänelle, että minulla oli viime kerran kirkossa mielessä se, että pussaan häntä jonain päivänä. Rakennan ystävyyssuhteen ja sitten, jos jotain tulee niin tunnustan, että hän yliopiston salasanassani nimenä, sillä hän on elämäni ykkösnainen tällä hetkellä. Kerron kyllä sen, että aloin rukoilemaan hänen puolestaan marraskuun lopussa. Pidin hänestä paljon silloin junamatkan jälkeen. Silloin juttelimme samassa junanvaunussa matkalla Joensuuhun. Yritän hakea sitä, mitä Jumala haluaa minun olevan hänelle kirkkokaverina. Voimme jutella penkissä hetken ennen palvelusta, jumalanpalveluksen jälkeen ja joskus kirkkokahveilla. Minulla on kyllä epäpuhtaita ajatuksia hänen rintoihinsa tutustumiseen ja ilmeisesti tälläiset ajatukset eivät pääse koskaan toteutumaan, mutta kuten edellisen kirkkokaverin kohdalla olen kumminkin seksuaalinen olento. Pidän hänestä ja haaveilen ystävyyssuhteesta sekä kirkkokaveruudesta.

        Naisena sinua saattaa kummastuttaa se, miten mies näkee naisen objektina, mutta näin vain minulla sattuu olemaan. En kumminkaan kuolaa tietystikkään näitten kirkkokavereitten perään vaan näen heidät rakastettavina ihmisinä, naisina.

        Mielenkiintoista. Tästä palstastahan on tullut jo lähes eroottisten tekstien käsittelypaikka. Minua se toki ei haittaa, mutta ihme on se, että kukaan palstan puhdasoppisimmista profeetoista ei ole jo hyökännyt tänne julistamaan tuomioita...

        Sinulla on sen verran tukevan oloinen verbaliikka, että ihmettelen ilmiselvää naisen puutettasi. Ehkä Sinun pitäisi hyväksyä se, että on järkevämpiäkin paikkoja kuin olla täällä lätisemässä joutavia - jos kerran naisihmistä elämääsi tarvitset ja kymmenien minuuttien mittaiset erektiot elämääsi vaikuttavat bussissa. Eerika ainakin näyttää olevan kuin sulaa vahaa käsissäsi.

        Joskus tämä palsta on niiiiiin koominen...


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Kuten sanoit, olemme seksuaalisia olentoja, eikä niitäkään tunteita ja tuntemuksia voi kääntää pois päältä. Ei ole olemassa sellaista nappulaa, jolla voi rajoittaa ajatuksensa vain "puhtauteen". Tietysti on hyvä tunnustaa se ja toisaalta miettiä sitä, lähteekö ruokkimaan niitä ajatuksia ja tunteita.
        Ei minua kummastuta se, että mies miettii naisen rintoja, eiköhän se ole aika luonnollista. Sehän on hieno asia, että valvot ajatuksiasi ja teet valintoja, kun huomaat, että kiinnostuksesi lähtee väärään suuntaan.
        Seksuaalinen mielenkiinto ja rakkaus ovat hiukan eri asioita. Kiinnostus toiseen tulee milloin minkäkin asian kautta ja voi se tietenkin herätä myös seksuaalisuuden kautta. On hyvä kuitenkin erottaa ne toisistaan.

        Eerikatässämoi: "Seksuaalinen mielenkiinto ja rakkaus ovat hiukan eri asioita."

        Tiedän. Olen kirjoittanut kirjan "Eros ja muita...". Tarjoan sitä kustantajalle nyt huhtikuussa kuun puolenvälin jälkeen. Kirjan on novellikokoelma kreikan rakkauden sanoista. Yksi sana on "eros", mutta kreikkalaisten opettamana "agape" tai verbi "agapeo" liittyy kiinteästi eros rakkauteen. Agapeen kreikkalaiset mieltävät aviorakkaudeksi, perherakkaudeksi ja miehen sekä naisen väliseksi rakkaudeksi, johon kiinteästi liittyy eros. Erotikos desmos on kreikaksi rakkaussuhde, mutta avioliitossa se ymmärretään agape kyseisellä lisällä. Teologit eivät hyväksy ilmeisesti tätä tulkintaa, mutta nyky kreikankielessä rakkauden sanat ovat toisiinsa kytköksissä. Tämän takia en ryhdy omalta osaltani vieroksumaan seksuaalisuutta erikseen mistään muusta rakkaudesta. Eroksesta on kylläkin mytologiassa hänen veljensä Anteros, joka uhrautuvaa vastarakkautta, joten ei se niin yksinkertaista ole. Kannattaa lukea kirja, jos tällä vuosikymmenellä tai seuraavalla julkaistaan. Silloin kun se julkaistaan niin lopetan täällä kirjoitelun, sillä ei ole oikein sovellista kirjailijalle kirjoitella "luterilaisuus" palstalla?

        Siitä seksuaalisuudesta ei sen enempää, sillä se ei kuulu tänne. Nämä jutut pian poistettaisiin, jos alettaisiin käsittelemään aihetta "seksi" osion ulkopuolella? Siellä saa olla k18 kamaa. Täällä keskustellaan luterilaisesta kirkkokaverista.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Seksuaalinen mielenkiinto ja rakkaus ovat hiukan eri asioita."

        Tiedän. Olen kirjoittanut kirjan "Eros ja muita...". Tarjoan sitä kustantajalle nyt huhtikuussa kuun puolenvälin jälkeen. Kirjan on novellikokoelma kreikan rakkauden sanoista. Yksi sana on "eros", mutta kreikkalaisten opettamana "agape" tai verbi "agapeo" liittyy kiinteästi eros rakkauteen. Agapeen kreikkalaiset mieltävät aviorakkaudeksi, perherakkaudeksi ja miehen sekä naisen väliseksi rakkaudeksi, johon kiinteästi liittyy eros. Erotikos desmos on kreikaksi rakkaussuhde, mutta avioliitossa se ymmärretään agape kyseisellä lisällä. Teologit eivät hyväksy ilmeisesti tätä tulkintaa, mutta nyky kreikankielessä rakkauden sanat ovat toisiinsa kytköksissä. Tämän takia en ryhdy omalta osaltani vieroksumaan seksuaalisuutta erikseen mistään muusta rakkaudesta. Eroksesta on kylläkin mytologiassa hänen veljensä Anteros, joka uhrautuvaa vastarakkautta, joten ei se niin yksinkertaista ole. Kannattaa lukea kirja, jos tällä vuosikymmenellä tai seuraavalla julkaistaan. Silloin kun se julkaistaan niin lopetan täällä kirjoitelun, sillä ei ole oikein sovellista kirjailijalle kirjoitella "luterilaisuus" palstalla?

        Siitä seksuaalisuudesta ei sen enempää, sillä se ei kuulu tänne. Nämä jutut pian poistettaisiin, jos alettaisiin käsittelemään aihetta "seksi" osion ulkopuolella? Siellä saa olla k18 kamaa. Täällä keskustellaan luterilaisesta kirkkokaverista.

        Rakkaus on laaja asia ja siihen kuuluu erilaisia vivahteita. Erilaista rakkautta eri ihmisiä kohtaan ja kaiken sen lisäksi rakkaus Jumalaan ja ensimmäisenä, josta kaikki muu nousee, on Jumalan rakkaus meitä kohtaan.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Mielenkiintoista. Tästä palstastahan on tullut jo lähes eroottisten tekstien käsittelypaikka. Minua se toki ei haittaa, mutta ihme on se, että kukaan palstan puhdasoppisimmista profeetoista ei ole jo hyökännyt tänne julistamaan tuomioita...

        Sinulla on sen verran tukevan oloinen verbaliikka, että ihmettelen ilmiselvää naisen puutettasi. Ehkä Sinun pitäisi hyväksyä se, että on järkevämpiäkin paikkoja kuin olla täällä lätisemässä joutavia - jos kerran naisihmistä elämääsi tarvitset ja kymmenien minuuttien mittaiset erektiot elämääsi vaikuttavat bussissa. Eerika ainakin näyttää olevan kuin sulaa vahaa käsissäsi.

        Joskus tämä palsta on niiiiiin koominen...

        Siitä seksuaalisuudesta ei voi tänne kirjoittaa, sillä sitä rajoitetaan. Sille on oma osio, joka kielletty alle 18-vuotiailta. Sen verran voin sanoa, että minulla raja on tosissaan uskonnollisesten näkemyksieni pohjalta kihloihin meno. Viimeksi meinasin mennä venäläisen teinin kanssa kihloihin. Hän lähestyi minua maaliskuussa 2017 tarjoten abiturienttina puhelinnumeroaan. En ottanut vastaan vaan annoin pallon hänelle ja sähköpostiosoitteeni. Hän sai mahdollisuuden yhteyden otollaan päättä aloittaa suhteen ennen kirjoituksiaan vai sen jälkeen tai ei ollenkaan. Itse olisin kuukausia seurustellut hänen kanssaan ja nauttinut yhteisolosta. Sitten jos olisi syntynyt todellista rakkautta niin olisin kosinut häntä ja pyytänyt muuttamaan luokseni. Olisin mennyt Jumalan edessä naimisiin ja asunut hänen kanssaan. Tietysti meillä olisi ollut läheisyyttä, hellyyttä ja seksuaalisuutta. Tietysti olisin ollut hänen kansansa silleesti, mutta vasta kihloihinmenon ja jonkinlaisen naimisiin menon Jumalan edessä jälkeen. Ilmeisesti tämä kihlaus olisi sitten pian purkautunut, mutta olisimme saaneet sitä ennen tuijotella toisiamme tosissaan silmiin niin kuin teimme bussissa 2016 marraskuussa. Sillon hän ihastui.

        Tämmöistä kihloihinmenoa minä haen. Mieluiten valitsen hänet luterilaiselta seurakuntatalolta tietenkin. Mahdollisesti se venäläinen teini olisi ollut ortodoksi tai uskonnoton? Tietysti fiksu abi päätti sen, että ylioppilaskirjoitukset ovat pääasia. Lisäksi en osoittanut oikein innostusta, kun hänen tarjoamansa sähköpostiosoite ja puhelinnumero eivät kelvanneet?


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Rakkaus on laaja asia ja siihen kuuluu erilaisia vivahteita. Erilaista rakkautta eri ihmisiä kohtaan ja kaiken sen lisäksi rakkaus Jumalaan ja ensimmäisenä, josta kaikki muu nousee, on Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

        Tuo sanomasi on agapeta, phileota... Kirjani suunnilleen päättyy siihen, että Jumala on rakkaus. Lähtökohta ei kristillinen, mutta minä laitoin sinne mukaan kristillistä tavaraa, sillä yksi suuri kohderyhmä on kreikkaa ja teologiaa lukeneet papit sekä muut. Pitää nähdä vain minkälaisessa muodossa kustantaja sen hyväksyy?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Siitä seksuaalisuudesta ei voi tänne kirjoittaa, sillä sitä rajoitetaan. Sille on oma osio, joka kielletty alle 18-vuotiailta. Sen verran voin sanoa, että minulla raja on tosissaan uskonnollisesten näkemyksieni pohjalta kihloihin meno. Viimeksi meinasin mennä venäläisen teinin kanssa kihloihin. Hän lähestyi minua maaliskuussa 2017 tarjoten abiturienttina puhelinnumeroaan. En ottanut vastaan vaan annoin pallon hänelle ja sähköpostiosoitteeni. Hän sai mahdollisuuden yhteyden otollaan päättä aloittaa suhteen ennen kirjoituksiaan vai sen jälkeen tai ei ollenkaan. Itse olisin kuukausia seurustellut hänen kanssaan ja nauttinut yhteisolosta. Sitten jos olisi syntynyt todellista rakkautta niin olisin kosinut häntä ja pyytänyt muuttamaan luokseni. Olisin mennyt Jumalan edessä naimisiin ja asunut hänen kanssaan. Tietysti meillä olisi ollut läheisyyttä, hellyyttä ja seksuaalisuutta. Tietysti olisin ollut hänen kansansa silleesti, mutta vasta kihloihinmenon ja jonkinlaisen naimisiin menon Jumalan edessä jälkeen. Ilmeisesti tämä kihlaus olisi sitten pian purkautunut, mutta olisimme saaneet sitä ennen tuijotella toisiamme tosissaan silmiin niin kuin teimme bussissa 2016 marraskuussa. Sillon hän ihastui.

        Tämmöistä kihloihinmenoa minä haen. Mieluiten valitsen hänet luterilaiselta seurakuntatalolta tietenkin. Mahdollisesti se venäläinen teini olisi ollut ortodoksi tai uskonnoton? Tietysti fiksu abi päätti sen, että ylioppilaskirjoitukset ovat pääasia. Lisäksi en osoittanut oikein innostusta, kun hänen tarjoamansa sähköpostiosoite ja puhelinnumero eivät kelvanneet?

        Puhuin juuri erään ihmisen kanssa tuosta kihlauksesta ja avioliitosta ja siitä, onko avioliitto myös se, kun kaksi ihmistä Jumalan edessä solmii liiton ilman pappeja tai virkailijoita. Samoin siitä, missä kohtaa seksi voi tulla kuvioihn mukaan.
        Saanko kysyä, miksi kihlaus olisi purkautunut?
        Seurusteleminen on mielenkiintoinen juttu myös. Tänä päivänä on aika tavallista aloittaa seurustelu seksillä ja se muu tulee sen jälkeen, jos tulee. Itse ajattelisin asiaa toisin päin, kuten sinäkin tuossa kerroit.

        Toivotaan, että saat kirjasi julkaistuksi. Se voi joskus olla työn takana.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Puhuin juuri erään ihmisen kanssa tuosta kihlauksesta ja avioliitosta ja siitä, onko avioliitto myös se, kun kaksi ihmistä Jumalan edessä solmii liiton ilman pappeja tai virkailijoita. Samoin siitä, missä kohtaa seksi voi tulla kuvioihn mukaan.
        Saanko kysyä, miksi kihlaus olisi purkautunut?
        Seurusteleminen on mielenkiintoinen juttu myös. Tänä päivänä on aika tavallista aloittaa seurustelu seksillä ja se muu tulee sen jälkeen, jos tulee. Itse ajattelisin asiaa toisin päin, kuten sinäkin tuossa kerroit.

        Toivotaan, että saat kirjasi julkaistuksi. Se voi joskus olla työn takana.

        "Saanko kysyä, miksi kihlaus olisi purkautunut?"

        Sanotaan, että ihastuin jo häneen tammikuussa 2016. Viikon pää oli pyörällä ja kuvittelin elämäni hänen kanssaan. Visiossani olimme jopa kaksi vuotta naimisissa, mutta sitten haaveeni särkyivät siihen, että en ollut riittävän intohimoinen häntä monta vuotta vanhempana miehenä. Hän oli silloin lukion tokaluokkalainen ja minulle riittävän nuori tai minä hänelle liian nuori. Arvioin toisenkin kerran, että seksuaalisuus ja yhteiselo olisi ihan oikeasti hetken toiminut, mutta sitten olisimme huomanneet olevamme liian kaukana. Hän on syntynyt vuonna 1998 ja meillä on yli 20 vuoden ikäero. Siihen eroon se kihlaus olisi kaatunut. Olisin ollut ilmeisesti ihan ihana poikaystävä, mutta se arki vähän vanhempana hänelle ei olisi toiminut ilmeisesti samassa asunnossa. Lisäksi meillä oli pieni kielivaikeus. Yhteinen kielemme oli pääasiassa englanti, sillä hän ei osannut suomea niin hyvin kuin englantia.

        "Seurusteleminen on mielenkiintoinen juttu myös. Tänä päivänä on aika tavallista aloittaa seurustelu seksillä ja se muu tulee sen jälkeen, jos tulee. Itse ajattelisin asiaa toisin päin, kuten sinäkin tuossa kerroit."

        Minusta olisimme saaneet kokea kaksi ihanaa alkutreffiä, käsikädessä kävelyä, suudelmia ja monta muuta ihanaa asiaa. Minusta ne on parempi kokea ennen yhdyntää ja varsinaista seksiä. On parempi luoda toiseen todellinen tunneside, seurustella ja tutustua toiseen. Lisäksi olen pihtari siitäkin syystä, että minuun on ihastunut joskus aikaisemmin naisia paljonkin. Tosi söpö kaunis venäläisnainen olisi vähän ajateltuaan ymmärtänyt, että jokin muu nainen voisi olla kiinnostunut minusta, kun hän oli. Hän ei ole ensimmäinen minuun ihastunut venäläisnainen edes. En halua mustasukkaisuutta vaan varmuuden hänelle siitä, että olen pidättäytyvä ja varmasti uskollinen sekä hänen. Tietysti ne ihastuneet naiset ovat pääasiassa menneisyyttä, mutta edelleen minulla olisi mahdollista olla naistenmiesten, jos haluaisin.

        Ideani oli todella rakastaa ja kokea kesällä 2017 tosi rakkaus sekä läheisyys hirvittävästi kiirehtimättä. Tietysti monesta nuori mies haluaa seksiä heti kuin saa, sillä nuorella miehellä voi olla valtavat halut ja moni nuori nainen suostuvainen. Itselleni ihannepari rakastui rippikoululeirillä isoisina. Sen jälkeen heillä oli seksiä, sitten he menivät kihloihin, muuttivat yhteen avoliittoon, menivät naimisiin, tekivät neljä lasta ja ilmeisesti ovat toisilleen ainoat seksikumppanit koko elämänsä. Minusta he rakastivat toisiaan ja kokivat kauniisti nuoruuden rakkauden yhteiseloineen. Minusta se meni Jumalan tahdon mukaan ja oikeastaan minäkin olisin halunut olla joku rakastunut isonen, joka olisi kokenut riparin jälkeen kauniin teinirakkauden mennen saman kumppanin kanssa naimisiin ja yhteen. Ei se kaikki ole niin yksinkertaista ja lakihenkistä pilkunviilausta tuo rakkaus?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Saanko kysyä, miksi kihlaus olisi purkautunut?"

        Sanotaan, että ihastuin jo häneen tammikuussa 2016. Viikon pää oli pyörällä ja kuvittelin elämäni hänen kanssaan. Visiossani olimme jopa kaksi vuotta naimisissa, mutta sitten haaveeni särkyivät siihen, että en ollut riittävän intohimoinen häntä monta vuotta vanhempana miehenä. Hän oli silloin lukion tokaluokkalainen ja minulle riittävän nuori tai minä hänelle liian nuori. Arvioin toisenkin kerran, että seksuaalisuus ja yhteiselo olisi ihan oikeasti hetken toiminut, mutta sitten olisimme huomanneet olevamme liian kaukana. Hän on syntynyt vuonna 1998 ja meillä on yli 20 vuoden ikäero. Siihen eroon se kihlaus olisi kaatunut. Olisin ollut ilmeisesti ihan ihana poikaystävä, mutta se arki vähän vanhempana hänelle ei olisi toiminut ilmeisesti samassa asunnossa. Lisäksi meillä oli pieni kielivaikeus. Yhteinen kielemme oli pääasiassa englanti, sillä hän ei osannut suomea niin hyvin kuin englantia.

        "Seurusteleminen on mielenkiintoinen juttu myös. Tänä päivänä on aika tavallista aloittaa seurustelu seksillä ja se muu tulee sen jälkeen, jos tulee. Itse ajattelisin asiaa toisin päin, kuten sinäkin tuossa kerroit."

        Minusta olisimme saaneet kokea kaksi ihanaa alkutreffiä, käsikädessä kävelyä, suudelmia ja monta muuta ihanaa asiaa. Minusta ne on parempi kokea ennen yhdyntää ja varsinaista seksiä. On parempi luoda toiseen todellinen tunneside, seurustella ja tutustua toiseen. Lisäksi olen pihtari siitäkin syystä, että minuun on ihastunut joskus aikaisemmin naisia paljonkin. Tosi söpö kaunis venäläisnainen olisi vähän ajateltuaan ymmärtänyt, että jokin muu nainen voisi olla kiinnostunut minusta, kun hän oli. Hän ei ole ensimmäinen minuun ihastunut venäläisnainen edes. En halua mustasukkaisuutta vaan varmuuden hänelle siitä, että olen pidättäytyvä ja varmasti uskollinen sekä hänen. Tietysti ne ihastuneet naiset ovat pääasiassa menneisyyttä, mutta edelleen minulla olisi mahdollista olla naistenmiesten, jos haluaisin.

        Ideani oli todella rakastaa ja kokea kesällä 2017 tosi rakkaus sekä läheisyys hirvittävästi kiirehtimättä. Tietysti monesta nuori mies haluaa seksiä heti kuin saa, sillä nuorella miehellä voi olla valtavat halut ja moni nuori nainen suostuvainen. Itselleni ihannepari rakastui rippikoululeirillä isoisina. Sen jälkeen heillä oli seksiä, sitten he menivät kihloihin, muuttivat yhteen avoliittoon, menivät naimisiin, tekivät neljä lasta ja ilmeisesti ovat toisilleen ainoat seksikumppanit koko elämänsä. Minusta he rakastivat toisiaan ja kokivat kauniisti nuoruuden rakkauden yhteiseloineen. Minusta se meni Jumalan tahdon mukaan ja oikeastaan minäkin olisin halunut olla joku rakastunut isonen, joka olisi kokenut riparin jälkeen kauniin teinirakkauden mennen saman kumppanin kanssa naimisiin ja yhteen. Ei se kaikki ole niin yksinkertaista ja lakihenkistä pilkunviilausta tuo rakkaus?

        Eipä ne parisuhdeasiat aina helppoja ole. Tulee rakenneltua ihastumisen huumassa pilvilinnoja ja kiirehdittyä asioiden edelle. Pilvilinnat särkyvät ja realismi astuu kuvaan ja siinä kohtaa se rakkaus punnitaan. Ihastumisen muuttuminen rakkaudeksi ja rakastamiseksi on prosessi sekin, eikä se minun mielestäni tapahdu hetkessä. Ihastuminen voi olla hyvinkin silmäräpäyksessä kohdalla :)
        Voihan sitä tehdä suunnitelmia senkin suhteen, että milloin hankkii sen parisuhteen, mutta ei se taida aina niin mennä. Kun siinä on kuitenkin aina se toinenkin, joka pitää ottaa huomioon tai ylipäätään löytää ensin.
        Ei varmaankaan ole huono asia miettiä sitäkin, ajatteleeko pariutuvansa koko loppuiäksi vai tekeekö viiden vuoden suunnitelmia, kuten jotkut tekevät.
        Uskon näkökulmasta ajattelen, että se suhde solmitaan loppuiäksi ja sitoutuminen siihen on iso asia. Siksi ei pidä hätäillä seurustelunkaan kanssa, ettei sitten tee ratkaisuja, joita sitten katuu.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Eipä ne parisuhdeasiat aina helppoja ole. Tulee rakenneltua ihastumisen huumassa pilvilinnoja ja kiirehdittyä asioiden edelle. Pilvilinnat särkyvät ja realismi astuu kuvaan ja siinä kohtaa se rakkaus punnitaan. Ihastumisen muuttuminen rakkaudeksi ja rakastamiseksi on prosessi sekin, eikä se minun mielestäni tapahdu hetkessä. Ihastuminen voi olla hyvinkin silmäräpäyksessä kohdalla :)
        Voihan sitä tehdä suunnitelmia senkin suhteen, että milloin hankkii sen parisuhteen, mutta ei se taida aina niin mennä. Kun siinä on kuitenkin aina se toinenkin, joka pitää ottaa huomioon tai ylipäätään löytää ensin.
        Ei varmaankaan ole huono asia miettiä sitäkin, ajatteleeko pariutuvansa koko loppuiäksi vai tekeekö viiden vuoden suunnitelmia, kuten jotkut tekevät.
        Uskon näkökulmasta ajattelen, että se suhde solmitaan loppuiäksi ja sitoutuminen siihen on iso asia. Siksi ei pidä hätäillä seurustelunkaan kanssa, ettei sitten tee ratkaisuja, joita sitten katuu.

        Kirjoitit kivaa tekstiä, mutta nyt tuntuu, että tämä eilisen tapaan alkaa liikaa aktivoida aivojani, joten lopetan kirjoittelun tähän. Valitettavasti palaan sitten vasta kesällä tänne takaisin. Pitäisi keskittyä tentteihin ja nukkua yöllä enemmän kuin 4 tuntia niin kuin viime yönä.

        Sinä taidat olla pitemmällä kuin minä tässä aiheessa. Itse kirjoitin kirjaa, mutta yhden novelin päähenkilöksi valitsin lukiolaisteinin Los Angelesista. En katsonut voivani kirjoittavani tunteista kovin kypsäksi, miksi valitsin lukiolaispojan novellin henkilöksi. Seuraavassa pala novelistani:

        "Luke ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista ilmettä kuin meksikolaisella lukiolaisella oli. Smithin pojalta meni pää aivan pyörältä ja hän joutui toteamaan sen, että kaunottaren ihanuus ei ollutkaan valloittavissa hiuksissa, sillä ne hiukset olivat kokonaisuudessaan kivan hatun alla. Saman päivänä antoi Luke tälle hänelle nimen ”The Most Beautiful Thing”, sillä koskaan hän ei ollut nähnyt mitään yhtä kaunista kuin onnellisesti vieressään hymyilevä nuori nainen. Vasta seuraavana kesänä Luke näki jotain yhtä ihanaa pikkusiskonsa Katyn juostessa kädet levällään isoveljensä luokse. Katyn, yksivuotiaan, silmät olivat loistaneet rakkaudesta ja pitämisestä veljeään kohtaan. Jotain samanlaista oli ollut ”Kaikkein Kauneimman Asian” katseessa, kun hän oli läheltä hymyillyt bussin penkissä. Luken vieressä oli ollut linja-autossa nuori kaunis nainen, joka hymyssä tuntui rakastavan koko maailmaa tai ainakin sitä mikä siinä maailmassa oli hyvää. Mitään yhtä suloista ei Luke ollut nähnyt elämässään.

        Viikon tunnista tuntiin ”Kaikkein Kauneimman” kasvot pyörivät Luke mielessä. Luke kuvitteli sitä, että hän ehdottaisi nyt niitä treffejä. Lisäksi hän haaveili siitä, että ne treffit onnistuisivat. Hän meni huoneeseensa sängylle huoneeseensa makaamaan ja siellä hänen mielikuvituksena laukkasi kuin kirmaava poni preerialla..."

        Nyt loppu, sillä meinaan nukkua ensiyönä. Valitettavasti en kirjoittele enää. Tuo meksikolainen kaunotar on syntynyt sen venäläisen lukiolaisen pohjalta. Itse on ollut koskaan nähnyt yhtä söpöä nuorta naista kuin hän ja muutenkin pidin. Meidän ihastumisessa toisiimme ei ollut mitään järkeä ehkä, mutta sellainen tapahtui:

        "”Kaikkein kauneimman” hymyjen jälkeen Donaldkin tuntui valloittavalta, sillä maailma Luke ympärillä näytti ihanalta ja erityisesti tämän meksikolaisen kaunottaren silmät. Monta kertaa hän bussissa vastakkaiselta penkiltä katsoi näihin silmiin, joissa pupillit loistivat jalokivinä kuin tyynen kuulaan veden pinnassa. Molemmat hymyilivät onnellisina."

        Anteeksi en enää jaksanut keskittyä vaan yritän saattaa aivojani nukkumistilaan.

        Sitten kesällä valitettavasti seuraavan kerran. Valitettavasti tälläinen ratkaisu.

        Hyvää lopputalvea ja kevättä! Kesällä tavataan! :)


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Kirjoitit kivaa tekstiä, mutta nyt tuntuu, että tämä eilisen tapaan alkaa liikaa aktivoida aivojani, joten lopetan kirjoittelun tähän. Valitettavasti palaan sitten vasta kesällä tänne takaisin. Pitäisi keskittyä tentteihin ja nukkua yöllä enemmän kuin 4 tuntia niin kuin viime yönä.

        Sinä taidat olla pitemmällä kuin minä tässä aiheessa. Itse kirjoitin kirjaa, mutta yhden novelin päähenkilöksi valitsin lukiolaisteinin Los Angelesista. En katsonut voivani kirjoittavani tunteista kovin kypsäksi, miksi valitsin lukiolaispojan novellin henkilöksi. Seuraavassa pala novelistani:

        "Luke ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista ilmettä kuin meksikolaisella lukiolaisella oli. Smithin pojalta meni pää aivan pyörältä ja hän joutui toteamaan sen, että kaunottaren ihanuus ei ollutkaan valloittavissa hiuksissa, sillä ne hiukset olivat kokonaisuudessaan kivan hatun alla. Saman päivänä antoi Luke tälle hänelle nimen ”The Most Beautiful Thing”, sillä koskaan hän ei ollut nähnyt mitään yhtä kaunista kuin onnellisesti vieressään hymyilevä nuori nainen. Vasta seuraavana kesänä Luke näki jotain yhtä ihanaa pikkusiskonsa Katyn juostessa kädet levällään isoveljensä luokse. Katyn, yksivuotiaan, silmät olivat loistaneet rakkaudesta ja pitämisestä veljeään kohtaan. Jotain samanlaista oli ollut ”Kaikkein Kauneimman Asian” katseessa, kun hän oli läheltä hymyillyt bussin penkissä. Luken vieressä oli ollut linja-autossa nuori kaunis nainen, joka hymyssä tuntui rakastavan koko maailmaa tai ainakin sitä mikä siinä maailmassa oli hyvää. Mitään yhtä suloista ei Luke ollut nähnyt elämässään.

        Viikon tunnista tuntiin ”Kaikkein Kauneimman” kasvot pyörivät Luke mielessä. Luke kuvitteli sitä, että hän ehdottaisi nyt niitä treffejä. Lisäksi hän haaveili siitä, että ne treffit onnistuisivat. Hän meni huoneeseensa sängylle huoneeseensa makaamaan ja siellä hänen mielikuvituksena laukkasi kuin kirmaava poni preerialla..."

        Nyt loppu, sillä meinaan nukkua ensiyönä. Valitettavasti en kirjoittele enää. Tuo meksikolainen kaunotar on syntynyt sen venäläisen lukiolaisen pohjalta. Itse on ollut koskaan nähnyt yhtä söpöä nuorta naista kuin hän ja muutenkin pidin. Meidän ihastumisessa toisiimme ei ollut mitään järkeä ehkä, mutta sellainen tapahtui:

        "”Kaikkein kauneimman” hymyjen jälkeen Donaldkin tuntui valloittavalta, sillä maailma Luke ympärillä näytti ihanalta ja erityisesti tämän meksikolaisen kaunottaren silmät. Monta kertaa hän bussissa vastakkaiselta penkiltä katsoi näihin silmiin, joissa pupillit loistivat jalokivinä kuin tyynen kuulaan veden pinnassa. Molemmat hymyilivät onnellisina."

        Anteeksi en enää jaksanut keskittyä vaan yritän saattaa aivojani nukkumistilaan.

        Sitten kesällä valitettavasti seuraavan kerran. Valitettavasti tälläinen ratkaisu.

        Hyvää lopputalvea ja kevättä! Kesällä tavataan! :)

        Hyvää kevättä myös sinulle ja hyvää yötä. :)


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Hyvää kevättä myös sinulle ja hyvää yötä. :)

        Ihanaa! Nukahdin kello 22.30 ja heräsin vähän ennen kello 7:ää. Jos näin nukun kaikki yöt hyvin niin ei kait palstalla tarvitse olla poissa täysin. Eilen vain väsyneenä tuli päädyttyä ratkaisuun, että hetkeksi lopettaa ja palaa sitten kesällä. Vastaan nyt, kun aamulla saa virkeänä aktivoida aivojaan toisin kuin monesti illalla.

        "Eipä ne parisuhdeasiat aina helppoja ole. Tulee rakenneltua ihastumisen huumassa pilvilinnoja ja kiirehdittyä asioiden edelle. Pilvilinnat särkyvät ja realismi astuu kuvaan ja siinä kohtaa se rakkaus punnitaan. Ihastumisen muuttuminen rakkaudeksi ja rakastamiseksi on prosessi sekin, eikä se minun mielestäni tapahdu hetkessä. Ihastuminen voi olla hyvinkin silmäräpäyksessä kohdalla :)"

        Itseeni ihastui joskus paljon naisia. He rakentelivat pilvilinnoja minusta tuntematta todellista henkilöä. Ehkä naisten kohdalla on juuri tälläinen pilvilinnojen rakentaminen yleistä. Esimerkiksi kerran ravintolassa keksin vietellä espanjalaiselle ystävälleni naisen. Menin pieleen, sillä nainen ihastui minuun tai oikeastaan rakastui ravintolaillan aikana muutamassa minuutissa? En koskaan ole nähnyt yhtä valokuvaa lukuunottamatta rakastuneemman näköistä naista kuin hän kadulla ravintolasta lähdön jälkeen. Hän oli AMK-opiskelija, joka sen jälkeen kiersi ravintoloissa etsimässä minua ilmoittaen olevansa rakastunut minun näköiseen mieheen. Kuulin siitä, että tuntumerkit vastasivat minua ja olin varma, että hänestä ja minusta oli kyse. En mennyt särkemään ravintolaan hänen pilvilinnojaan, vaikka olisi voinut tehdä toisinkin. Oli vaikea kohdata sellainen nainen, joka ilmeitten ja puheitten perusteella oli todella rakastunut - mutta minä en ollut hänestä kiinnostunut, sillä olin itse ihastunut varattuun naiseen. Tunteillani toiseen naiseen olisin särkenyt hänen pilvilinnansa onnesta. Ehkä oli parempi, että hän koki rakastumisen huuman ja ei koskaan todella tavannut sitä pilvilinnojensa kohdetta?

        "Voihan sitä tehdä suunnitelmia senkin suhteen, että milloin hankkii sen parisuhteen, mutta ei se taida aina niin mennä. Kun siinä on kuitenkin aina se toinenkin, joka pitää ottaa huomioon tai ylipäätään löytää ensin. Ei varmaankaan ole huono asia miettiä sitäkin, ajatteleeko pariutuvansa koko loppuiäksi vai tekeekö viiden vuoden suunnitelmia, kuten jotkut tekevät."

        No, minäkin olen tehnyt suunnitelman sen kirkkokaverin suhteen. Viime kerralla ilmoitin, että ainakin kaksi vuotta käyn siellä kirkossa isän asuinkaupungissa kaksi kertaa kuussa. Näemme silloin. Meillä on se hyvä puoli, että tarjolla ei ole oikein muita, sillä muu väki on melko paljon mummoja ja pappoja. Hänelle ei ole kauheasti ikäistä seuraa, joten se mahdollisesti edesauttaa ystävyyden syntyä. Jossain Stadissa ei takerruttaisi toisiimme, sillä valinnan varaa on. On mahdollista valita kirkonsa lukemattomista vaihtoehdoista. Pienellä paikkakunnalla niitä luterilaisia kirkko ei kovin monta ole, joten käytännössä se tarkoittaa sen paikkakunnan pääkirkkoon menemistä ja sieltä sen kirkkokaverin löytämistä. Puhun tässä kirkkokaverista, sillä nämä tekstimme on "luterilainen" palstansivuilla ja meidän keskustelun saattaisi katsoa joku kuuluvan jonnekin muualle mieluummin esimerkiksi "suhteet" tai "sinkut" palstalle. Olen kirjoitellut myös siellä.

        "Uskon näkökulmasta ajattelen, että se suhde solmitaan loppuiäksi ja sitoutuminen siihen on iso asia. Siksi ei pidä hätäillä seurustelunkaan kanssa, ettei sitten tee ratkaisuja, joita sitten katuu."

        Itse kerran löysin naisystävän luterilaiselta seurakuntatalolta. Hän pyysi minut sieltä luoksensa seurakuntatalolta. Hän oli 39-vuotias silloin ja minua lähes 17 vuotta vanhempi. Olemme edelleen ystäviä. Seksuaalisuus ei ole näyttäytynyt sitten alun jälkeen suhteessamme. Alussa jopa ehdottelin hänelle seksiä, mutta hän kieltäytyi ikäeromme takia. Rakastin jotenkin häntä ja unissani meillä oli rakkaussuhde ihan seksuaalisesti. Oikeastaan tämä vuosia jatkunut suhde muistuttaa jotenkin parisuhdetta, miksi en naisten suhteen aivan pentu ole, vaikka tämä tässä aloittaja arvosteleekin minua oman lähes 30 vuotta kestävän parisuhteensa perusteella lapsekkaaksi. Oikeastaan vuosia tämä nainen oli kuin tyttöystävä, miksi en häntä nuorempaa tyttöystävää hetken kaivannutkaan. Tämä "seurustelu" jatkuu loppuiäksi tai siihen asti, kun hän ilmeisesti vanhempana kuolee. Mielessäni on mennä joskus hänen hautajaisiinsa, jos se on mahdollista, mutta ennen sitä nautin Macronimaisesti ystävyydestä itseäni vanhempaan naiseen.

        Hyvää kevättä, törmätään, sillä pyöränkin lopettamispäätökseni, sillä nähtävästi saan nukutua ihan hyvin, kunhan maltan olla kirjoittamatta liikaa. Lisäksi pitää valmistua yöpuulle iltaisin siinä kello 21 maissa, jos meinaa nukahtaa kello 22:n jälkeen. En siis jääkään tauolle ja palautan profiilinivalikon.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Eipä ne parisuhdeasiat aina helppoja ole. Tulee rakenneltua ihastumisen huumassa pilvilinnoja ja kiirehdittyä asioiden edelle. Pilvilinnat särkyvät ja realismi astuu kuvaan ja siinä kohtaa se rakkaus punnitaan. Ihastumisen muuttuminen rakkaudeksi ja rakastamiseksi on prosessi sekin, eikä se minun mielestäni tapahdu hetkessä. Ihastuminen voi olla hyvinkin silmäräpäyksessä kohdalla :)
        Voihan sitä tehdä suunnitelmia senkin suhteen, että milloin hankkii sen parisuhteen, mutta ei se taida aina niin mennä. Kun siinä on kuitenkin aina se toinenkin, joka pitää ottaa huomioon tai ylipäätään löytää ensin.
        Ei varmaankaan ole huono asia miettiä sitäkin, ajatteleeko pariutuvansa koko loppuiäksi vai tekeekö viiden vuoden suunnitelmia, kuten jotkut tekevät.
        Uskon näkökulmasta ajattelen, että se suhde solmitaan loppuiäksi ja sitoutuminen siihen on iso asia. Siksi ei pidä hätäillä seurustelunkaan kanssa, ettei sitten tee ratkaisuja, joita sitten katuu.

        Tuohon eiliseen en voinut vastata oikeastaan, sillä se ei kuulu tänne, mutta tuolla sille on oikea paikka. Kirjoita juttusi tuonne? :) Se on suhteet ylätasolla, jossa ei juuri kirjoittajia ole, sillä monet kirjoittavat jossain alatasolla niin kuin me täällä uskontojen alla "luterilaisuudessa".

        Täällä mielestäni ne tunne jutut pitäisi sitoa jotenkin luterilaisuuteen ja uskontoon, vaikka ei se tietysti niin tarkkaa ole. Tuonne saa tulla keskustelemaan, sillä tuo "eerikatässämoi" naisen jutuille parempi paikka kuin "luterilaisuus". Siellä ei taas uskonnosta ei valtavan voimakkaasti voi puhua ja julistaa, sillä on paikka "suhteille".

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/15200558/mietteitanne-suhteista---mita-on-naisen-ja-miehen

        "Mietteitänne suhteista - mitä on naisen ja miehen

        Faith.Hope.Love

        28.2.2018 10:08
        välillä? Tässä "luterilainen" uskontojen&uskomusten alla yksi "eerikatässämoi" puhui parisuhteesta ja suhteista yleensä. Pidin paljon hänen parisuhdejutuistaan, mutta siellä sille keskustelulle ei ollut oikea paikka, miksi päätin aukaista tässä sellaiselle kanavan. Tiedän, että suurin osa on täällä suhteissa kirjoittamassa alatasolla "sinkut" ja "ikävä" - mutta jotka tänne ylätasolle eksytte niin kirjoittakaa ihmeessä kaikille! :)"


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Ihanaa! Nukahdin kello 22.30 ja heräsin vähän ennen kello 7:ää. Jos näin nukun kaikki yöt hyvin niin ei kait palstalla tarvitse olla poissa täysin. Eilen vain väsyneenä tuli päädyttyä ratkaisuun, että hetkeksi lopettaa ja palaa sitten kesällä. Vastaan nyt, kun aamulla saa virkeänä aktivoida aivojaan toisin kuin monesti illalla.

        "Eipä ne parisuhdeasiat aina helppoja ole. Tulee rakenneltua ihastumisen huumassa pilvilinnoja ja kiirehdittyä asioiden edelle. Pilvilinnat särkyvät ja realismi astuu kuvaan ja siinä kohtaa se rakkaus punnitaan. Ihastumisen muuttuminen rakkaudeksi ja rakastamiseksi on prosessi sekin, eikä se minun mielestäni tapahdu hetkessä. Ihastuminen voi olla hyvinkin silmäräpäyksessä kohdalla :)"

        Itseeni ihastui joskus paljon naisia. He rakentelivat pilvilinnoja minusta tuntematta todellista henkilöä. Ehkä naisten kohdalla on juuri tälläinen pilvilinnojen rakentaminen yleistä. Esimerkiksi kerran ravintolassa keksin vietellä espanjalaiselle ystävälleni naisen. Menin pieleen, sillä nainen ihastui minuun tai oikeastaan rakastui ravintolaillan aikana muutamassa minuutissa? En koskaan ole nähnyt yhtä valokuvaa lukuunottamatta rakastuneemman näköistä naista kuin hän kadulla ravintolasta lähdön jälkeen. Hän oli AMK-opiskelija, joka sen jälkeen kiersi ravintoloissa etsimässä minua ilmoittaen olevansa rakastunut minun näköiseen mieheen. Kuulin siitä, että tuntumerkit vastasivat minua ja olin varma, että hänestä ja minusta oli kyse. En mennyt särkemään ravintolaan hänen pilvilinnojaan, vaikka olisi voinut tehdä toisinkin. Oli vaikea kohdata sellainen nainen, joka ilmeitten ja puheitten perusteella oli todella rakastunut - mutta minä en ollut hänestä kiinnostunut, sillä olin itse ihastunut varattuun naiseen. Tunteillani toiseen naiseen olisin särkenyt hänen pilvilinnansa onnesta. Ehkä oli parempi, että hän koki rakastumisen huuman ja ei koskaan todella tavannut sitä pilvilinnojensa kohdetta?

        "Voihan sitä tehdä suunnitelmia senkin suhteen, että milloin hankkii sen parisuhteen, mutta ei se taida aina niin mennä. Kun siinä on kuitenkin aina se toinenkin, joka pitää ottaa huomioon tai ylipäätään löytää ensin. Ei varmaankaan ole huono asia miettiä sitäkin, ajatteleeko pariutuvansa koko loppuiäksi vai tekeekö viiden vuoden suunnitelmia, kuten jotkut tekevät."

        No, minäkin olen tehnyt suunnitelman sen kirkkokaverin suhteen. Viime kerralla ilmoitin, että ainakin kaksi vuotta käyn siellä kirkossa isän asuinkaupungissa kaksi kertaa kuussa. Näemme silloin. Meillä on se hyvä puoli, että tarjolla ei ole oikein muita, sillä muu väki on melko paljon mummoja ja pappoja. Hänelle ei ole kauheasti ikäistä seuraa, joten se mahdollisesti edesauttaa ystävyyden syntyä. Jossain Stadissa ei takerruttaisi toisiimme, sillä valinnan varaa on. On mahdollista valita kirkonsa lukemattomista vaihtoehdoista. Pienellä paikkakunnalla niitä luterilaisia kirkko ei kovin monta ole, joten käytännössä se tarkoittaa sen paikkakunnan pääkirkkoon menemistä ja sieltä sen kirkkokaverin löytämistä. Puhun tässä kirkkokaverista, sillä nämä tekstimme on "luterilainen" palstansivuilla ja meidän keskustelun saattaisi katsoa joku kuuluvan jonnekin muualle mieluummin esimerkiksi "suhteet" tai "sinkut" palstalle. Olen kirjoitellut myös siellä.

        "Uskon näkökulmasta ajattelen, että se suhde solmitaan loppuiäksi ja sitoutuminen siihen on iso asia. Siksi ei pidä hätäillä seurustelunkaan kanssa, ettei sitten tee ratkaisuja, joita sitten katuu."

        Itse kerran löysin naisystävän luterilaiselta seurakuntatalolta. Hän pyysi minut sieltä luoksensa seurakuntatalolta. Hän oli 39-vuotias silloin ja minua lähes 17 vuotta vanhempi. Olemme edelleen ystäviä. Seksuaalisuus ei ole näyttäytynyt sitten alun jälkeen suhteessamme. Alussa jopa ehdottelin hänelle seksiä, mutta hän kieltäytyi ikäeromme takia. Rakastin jotenkin häntä ja unissani meillä oli rakkaussuhde ihan seksuaalisesti. Oikeastaan tämä vuosia jatkunut suhde muistuttaa jotenkin parisuhdetta, miksi en naisten suhteen aivan pentu ole, vaikka tämä tässä aloittaja arvosteleekin minua oman lähes 30 vuotta kestävän parisuhteensa perusteella lapsekkaaksi. Oikeastaan vuosia tämä nainen oli kuin tyttöystävä, miksi en häntä nuorempaa tyttöystävää hetken kaivannutkaan. Tämä "seurustelu" jatkuu loppuiäksi tai siihen asti, kun hän ilmeisesti vanhempana kuolee. Mielessäni on mennä joskus hänen hautajaisiinsa, jos se on mahdollista, mutta ennen sitä nautin Macronimaisesti ystävyydestä itseäni vanhempaan naiseen.

        Hyvää kevättä, törmätään, sillä pyöränkin lopettamispäätökseni, sillä nähtävästi saan nukutua ihan hyvin, kunhan maltan olla kirjoittamatta liikaa. Lisäksi pitää valmistua yöpuulle iltaisin siinä kello 21 maissa, jos meinaa nukahtaa kello 22:n jälkeen. En siis jääkään tauolle ja palautan profiilinivalikon.

        Minulla on muuten vähän samanlainen ongelma, että on vaikea saada unta , jos vaikka on ollut joku kokous tai koulutus illalla myöhään. Tai jos olen unohtunut maalaamaan tuntikausiksi. On vaikea saada aivot asettumaan lepoon ja uni on kyllä niin tärkeä ja vielä hyvä ja levollinen uni.

        En ole koskaan jutellut niesten kanssa tuosta pilvilinnojen rakentelusta.Voisin kyllä kuvitella, että myös miehet rakentavat haavekuvan naisesta ja se ei sitten aina vastaa todellisuutta, vai mitä luulet?
        Se taitaa olla meille ihmisille tyypillistä se haavekuvan rakentelu. Ja kun me vielä yleensä yritämme "koskiskella", kun olemme kiinnostuneita, niin se arkinen kuva voi olla kovinkin erilainen.
        Kerroit tuosta naisesta, joka rakastui sinuun ja etsi sitten sinun näköistäsi miestä. Se on aika surullista ,kun tunteet eivät kohtaa, mutta eivät ne aina kohtaa. Ja kun etsii samannäköistä kuin se, johon on ihastunut, mutta ei ole saavuttanut, silloin taitaa etsiä sitä haavekuvaa ja kuvitella, että kaksi saman näköistä miestä ovat myös muulla tavoin samanlaisia. Meillähän on joskus sellaisia odotuksia ja ajatuksia, jotka eivät ole ihan realistisia.
        Varsinkin jos kovasti kaipaa rakkautta ja kumppania, saattaa käydä niin, että ripustautuu johonkin, eikä osaa päästää irti. Vaikka se olisi haavekuvakin.

        Joskus ihmissuhteessa voi käydä niin, että rakastuu, mutta se toinen ei rakastu, vaan haluaa olla ystävä. Silloin joutuu käymään itsessään niitä tunteita läpi ja miettimään , mikä tässä ihmissuhteessa on se tärkein asia. Ja haluaako säilyttää sen, vaikka on varmasti vaikea luopua niistä odotuksista, joita toiseen asettaa, kun rakastuu tai kun haluaa häntä seksuaalisesti, eikä toinen vastaa niihin haluihin.

        Sinulla on ollut monenlaisia kokemuksia matkasi varrella. Olet ihastunut, sinuun on ihastuttu. Olet pohtinut rakkautta ihan kirjaksi asti.
        Rakkaus kai se on se voima, joka meitä liikutaa ja ihmissuhteet ne, joissa me tunnemme elävämme. Tommy Taberman on kirjoittanut runon asiasta.
        Pieni laulu ihmisestä

        Ihminen tarvitsee ihmistä
        ollakseen ihminen ihmiselle,
        ollakseen itse ihminen.
        Lämpimin peitto on toisen iho,
        toisen ilo on parasta ruokaa.
        Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
        olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
        Ihminen tarvitsee ihmistä.
        Ihminen ilman ihmistä
        on vähemmän ihminen ihmisille,
        vähemmän kuin ihminen voi olla.
        Ihminen tarvitsee ihmistä.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Minulla on muuten vähän samanlainen ongelma, että on vaikea saada unta , jos vaikka on ollut joku kokous tai koulutus illalla myöhään. Tai jos olen unohtunut maalaamaan tuntikausiksi. On vaikea saada aivot asettumaan lepoon ja uni on kyllä niin tärkeä ja vielä hyvä ja levollinen uni.

        En ole koskaan jutellut niesten kanssa tuosta pilvilinnojen rakentelusta.Voisin kyllä kuvitella, että myös miehet rakentavat haavekuvan naisesta ja se ei sitten aina vastaa todellisuutta, vai mitä luulet?
        Se taitaa olla meille ihmisille tyypillistä se haavekuvan rakentelu. Ja kun me vielä yleensä yritämme "koskiskella", kun olemme kiinnostuneita, niin se arkinen kuva voi olla kovinkin erilainen.
        Kerroit tuosta naisesta, joka rakastui sinuun ja etsi sitten sinun näköistäsi miestä. Se on aika surullista ,kun tunteet eivät kohtaa, mutta eivät ne aina kohtaa. Ja kun etsii samannäköistä kuin se, johon on ihastunut, mutta ei ole saavuttanut, silloin taitaa etsiä sitä haavekuvaa ja kuvitella, että kaksi saman näköistä miestä ovat myös muulla tavoin samanlaisia. Meillähän on joskus sellaisia odotuksia ja ajatuksia, jotka eivät ole ihan realistisia.
        Varsinkin jos kovasti kaipaa rakkautta ja kumppania, saattaa käydä niin, että ripustautuu johonkin, eikä osaa päästää irti. Vaikka se olisi haavekuvakin.

        Joskus ihmissuhteessa voi käydä niin, että rakastuu, mutta se toinen ei rakastu, vaan haluaa olla ystävä. Silloin joutuu käymään itsessään niitä tunteita läpi ja miettimään , mikä tässä ihmissuhteessa on se tärkein asia. Ja haluaako säilyttää sen, vaikka on varmasti vaikea luopua niistä odotuksista, joita toiseen asettaa, kun rakastuu tai kun haluaa häntä seksuaalisesti, eikä toinen vastaa niihin haluihin.

        Sinulla on ollut monenlaisia kokemuksia matkasi varrella. Olet ihastunut, sinuun on ihastuttu. Olet pohtinut rakkautta ihan kirjaksi asti.
        Rakkaus kai se on se voima, joka meitä liikutaa ja ihmissuhteet ne, joissa me tunnemme elävämme. Tommy Taberman on kirjoittanut runon asiasta.
        Pieni laulu ihmisestä

        Ihminen tarvitsee ihmistä
        ollakseen ihminen ihmiselle,
        ollakseen itse ihminen.
        Lämpimin peitto on toisen iho,
        toisen ilo on parasta ruokaa.
        Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
        olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
        Ihminen tarvitsee ihmistä.
        Ihminen ilman ihmistä
        on vähemmän ihminen ihmisille,
        vähemmän kuin ihminen voi olla.
        Ihminen tarvitsee ihmistä.

        "Joskus ihmissuhteessa voi käydä niin, että rakastuu, mutta se toinen ei rakastu, vaan haluaa olla ystävä. Silloin joutuu käymään itsessään niitä tunteita läpi ja miettimään , mikä tässä ihmissuhteessa on se tärkein asia. Ja haluaako säilyttää sen, vaikka on varmasti vaikea luopua niistä odotuksista, joita toiseen asettaa, kun rakastuu tai kun haluaa häntä seksuaalisesti, eikä toinen vastaa niihin haluihin."

        No, oikeastaan kait minä saatan osittain ainakin ajoittain pelätä sitä toisen kohtaamista. Luterilaisittain ripittäydyin tässä naispapille siitä, että minuun on ihastunut joskus liikaa naisia. Pelkään, että jos minusta tulisi pappi niin niitä rakastumisia saattaisi seurakunnassani tulla liikaa. Yksikin olisi pahasta, jos hän pappiin rakastuisi? En ole mikään suuri hurmuri, sillä ei minuun esimerkiksi ensikatseesta ole ihastunut edes kymmentä naista, mutta jostain monesta kuulemisesta kenties kymmeniä. Jotenkin en ole aina ole valmis kohtamaan naisten tunteita, joten en esimerkiksi koskaan mene ravintolaan, sillä tavalla, että olisin varsinaisesti siellä naisen seurassa. En halua luoda raflassa illassa edes mahdollisuutta naiselle rakastua minuun, en siis halua päästää naista lähelle. Olen saanut tarpeeksi siitä, että naisia rakastuu minua rafloissa ja en ole heistä kiinnostunut.

        Tälle keskustelulle parempi paikka on "suhteet", jossa saamme vapaasti keskutella aiheesta. Täällä minusta aiheeseen pitäisi liittyä uskonto ja luterilaisuus. On sanan vapaus, mutta suhteista ja tunteista olisi hyvä keskustella jossakin siihen paremmin soveltuvalla alustalla.

        Kiitos runosta! Joskus 2000-luvulla Tommy Taberman innostui televisiossa hänelle kirjoittamastani runosta yön talkshowssa: "On Tommi runopommi. Katso yöhön mustaa ja runoja rustaa!" Jostain sellaisesta hän innostui, kun häneltä tavaltaan pyydettiin runoa! En muista mitä hän runoili ja otti tuotannosta, mutta mielissään oli noista säkenistä! Rakastat siis runoutta?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Joskus ihmissuhteessa voi käydä niin, että rakastuu, mutta se toinen ei rakastu, vaan haluaa olla ystävä. Silloin joutuu käymään itsessään niitä tunteita läpi ja miettimään , mikä tässä ihmissuhteessa on se tärkein asia. Ja haluaako säilyttää sen, vaikka on varmasti vaikea luopua niistä odotuksista, joita toiseen asettaa, kun rakastuu tai kun haluaa häntä seksuaalisesti, eikä toinen vastaa niihin haluihin."

        No, oikeastaan kait minä saatan osittain ainakin ajoittain pelätä sitä toisen kohtaamista. Luterilaisittain ripittäydyin tässä naispapille siitä, että minuun on ihastunut joskus liikaa naisia. Pelkään, että jos minusta tulisi pappi niin niitä rakastumisia saattaisi seurakunnassani tulla liikaa. Yksikin olisi pahasta, jos hän pappiin rakastuisi? En ole mikään suuri hurmuri, sillä ei minuun esimerkiksi ensikatseesta ole ihastunut edes kymmentä naista, mutta jostain monesta kuulemisesta kenties kymmeniä. Jotenkin en ole aina ole valmis kohtamaan naisten tunteita, joten en esimerkiksi koskaan mene ravintolaan, sillä tavalla, että olisin varsinaisesti siellä naisen seurassa. En halua luoda raflassa illassa edes mahdollisuutta naiselle rakastua minuun, en siis halua päästää naista lähelle. Olen saanut tarpeeksi siitä, että naisia rakastuu minua rafloissa ja en ole heistä kiinnostunut.

        Tälle keskustelulle parempi paikka on "suhteet", jossa saamme vapaasti keskutella aiheesta. Täällä minusta aiheeseen pitäisi liittyä uskonto ja luterilaisuus. On sanan vapaus, mutta suhteista ja tunteista olisi hyvä keskustella jossakin siihen paremmin soveltuvalla alustalla.

        Kiitos runosta! Joskus 2000-luvulla Tommy Taberman innostui televisiossa hänelle kirjoittamastani runosta yön talkshowssa: "On Tommi runopommi. Katso yöhön mustaa ja runoja rustaa!" Jostain sellaisesta hän innostui, kun häneltä tavaltaan pyydettiin runoa! En muista mitä hän runoili ja otti tuotannosta, mutta mielissään oli noista säkenistä! Rakastat siis runoutta?

        Se on tietysti näkökulmakysymys, millaisia asioita liitää luterilaisuuteen.
        Pidän kyllä paljon runoista. Esim.Eino Leino uppoaa minun sielunmaisemaani syvälle. Moni muukin puhuttelee ja riippuuhan se myös elämän tilanteesta millainen runo tai teksti puhuttelee.


      • En uskalla kommentoida runoa, kun en osaa englantia oikeastaan juuri lainkaan.

        Runous on vaikea laji, koska siinä pitää tiivistää sanottavansa niin harvoihin sanoihin. Sinulla taitaa se lahja olla.
        Kun kirjoitat, että olet itse tehnyt sävelen, tulee mieleen kysymys, soitatko jotain soitinta?


      • Ohoh.....kommenttisi onkin poistettu. Onpa robotti nyt herkkänahkainen. Mikähän siinä aiheutti poiston?


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Ohoh.....kommenttisi onkin poistettu. Onpa robotti nyt herkkänahkainen. Mikähän siinä aiheutti poiston?

        Ilmeisesti mainitsin kirkkoherran nimen. Luterilaisuus oli ihan OK, mutta sävellystä tekevän luterilaisen kirkkoherran persoona ei, vaikka nimeä ei mainittu, mutta mainittiin hänen tärkein sävellyksensä nimi. Soitin vähän sitraa. Olin tässä syömässä opistolla, joten pidin vähän taukoa.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Ilmeisesti mainitsin kirkkoherran nimen. Luterilaisuus oli ihan OK, mutta sävellystä tekevän luterilaisen kirkkoherran persoona ei, vaikka nimeä ei mainittu, mutta mainittiin hänen tärkein sävellyksensä nimi. Soitin vähän sitraa. Olin tässä syömässä opistolla, joten pidin vähän taukoa.

        Etkö soita enää? Millainen soitin sitra on ja onko sitä vaikea oppia soittamaan?


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Etkö soita enää? Millainen soitin sitra on ja onko sitä vaikea oppia soittamaan?

        En soita enää, sillä sen viritti päin mäntyä kanteleasiantuntija. En ymmärtänyt sitä, että kanteleen viritys ja sitran viritys on eri asia. Sen takia vähän epävireisen sitran yritin virityttää kanteleensoiton ammattilaisella. Lopputulos oli se, että sitä ei voinut enää soitta kuin sitraa. Ei ole vaikea soittaa, sillä minulla oli nuotiukset kielten alla. Oli jo sellaisia nuotituksia, joissa oli koko laulun. Se oli kuin Quitar Herota olisi soittanut. Kunhan vaan näppäili vaikka "Konevitsan kirkon kelloja". Ehkä ei helpoimmasta päästä soittimia todellisella taitotasolla, kielten alle laitettavine nuotteineen helppoa. Piti melkein vain laittaa oikealle kielelle ja vain vähän osata soittaa pienellä rytmitajulla.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        En soita enää, sillä sen viritti päin mäntyä kanteleasiantuntija. En ymmärtänyt sitä, että kanteleen viritys ja sitran viritys on eri asia. Sen takia vähän epävireisen sitran yritin virityttää kanteleensoiton ammattilaisella. Lopputulos oli se, että sitä ei voinut enää soitta kuin sitraa. Ei ole vaikea soittaa, sillä minulla oli nuotiukset kielten alla. Oli jo sellaisia nuotituksia, joissa oli koko laulun. Se oli kuin Quitar Herota olisi soittanut. Kunhan vaan näppäili vaikka "Konevitsan kirkon kelloja". Ehkä ei helpoimmasta päästä soittimia todellisella taitotasolla, kielten alle laitettavine nuotteineen helppoa. Piti melkein vain laittaa oikealle kielelle ja vain vähän osata soittaa pienellä rytmitajulla.

        Konevitsan kirkon kellot on hieno kappale.
        Varmastikin auttaa , jos kielien alle voi laittaa ne nuotit. Harmi, että viritys on pielessä , silloin ei soittamisesta kyllä tule mitään.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Konevitsan kirkon kellot on hieno kappale.
        Varmastikin auttaa , jos kielien alle voi laittaa ne nuotit. Harmi, että viritys on pielessä , silloin ei soittamisesta kyllä tule mitään.

        Ehkä tuolla toisella palstalla myös viritys on väärä - he eivät ajattele kristitysti. Teoriassa voisin vastata täällä aikaisemmin kirjoittamiisi suhdekysymyksiin uskonnollisesti. Samalla itse kasvaisin uskossa ja ajatuksissa. Tärkeintä on tavoittaa se Jumalan tahto. Nyt harmitti, kun suhteet alla laitoin tarinaa antiikin pakanajumala Eroksesta ja hänen puolisostaan.

        Valitettavasti joudun lopettamaan noin kello 21 kirjoittelun täällä, jotta varmistan sen, että täällä kirjoittelu ja sen synnyttämä ajattelu&pohdinta ei häiritse yöunia. Ne yöunet on tärkeimmät.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Ehkä tuolla toisella palstalla myös viritys on väärä - he eivät ajattele kristitysti. Teoriassa voisin vastata täällä aikaisemmin kirjoittamiisi suhdekysymyksiin uskonnollisesti. Samalla itse kasvaisin uskossa ja ajatuksissa. Tärkeintä on tavoittaa se Jumalan tahto. Nyt harmitti, kun suhteet alla laitoin tarinaa antiikin pakanajumala Eroksesta ja hänen puolisostaan.

        Valitettavasti joudun lopettamaan noin kello 21 kirjoittelun täällä, jotta varmistan sen, että täällä kirjoittelu ja sen synnyttämä ajattelu&pohdinta ei häiritse yöunia. Ne yöunet on tärkeimmät.

        Yöunet ovat tärkeät, olet ihan oikeassa . Hyvää yötä :)


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Yöunet ovat tärkeät, olet ihan oikeassa . Hyvää yötä :)

        Kiitos, hyvää yötä myös sinnekin. Päätin lopettaa kello 21.30.

        Huomenna aamulla on sauna. Minulla on oma sauna asunnossani. Saunan jälkeen on hetki aikaa kirjoitella. Ja ehkä siinä kello 15-17 aikaan. Muuten on vähän kiireitä. Kiitos kirjoittelusta. Yritä vääntää se parisuhdejuttu tai suhteetjuttu niin yritän vastata. Sinulla oli jotain selvästi mielessä, mutta en vastannut siihen "luterilaisuus" alla. Siihen näkemykseesi en ole vielä päässyt vastaamaan??


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Kiitos, hyvää yötä myös sinnekin. Päätin lopettaa kello 21.30.

        Huomenna aamulla on sauna. Minulla on oma sauna asunnossani. Saunan jälkeen on hetki aikaa kirjoitella. Ja ehkä siinä kello 15-17 aikaan. Muuten on vähän kiireitä. Kiitos kirjoittelusta. Yritä vääntää se parisuhdejuttu tai suhteetjuttu niin yritän vastata. Sinulla oli jotain selvästi mielessä, mutta en vastannut siihen "luterilaisuus" alla. Siihen näkemykseesi en ole vielä päässyt vastaamaan??

        Aamusauna kuulostaa hyvältä.
        Nyt en ihan tarkkaan tiedä mistä asiasta ajattelet, että minulla olisi jotain mielessä?


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Aamusauna kuulostaa hyvältä.
        Nyt en ihan tarkkaan tiedä mistä asiasta ajattelet, että minulla olisi jotain mielessä?

        Eeikatässämoi: "Nyt en ihan tarkkaan tiedä mistä asiasta ajattelet, että minulla olisi jotain mielessä?"

        En saanut itse unta, sillä minulla itselläni on nyt ajatus mielessä. Minusta tuntuu, että sinulta löytyy jokin samanlainen - haluat kirjoittaa jostain, joka sydämelläsi uskoon ja tunteisiin liittyy.

        Esimerkiksi minusta tuntuu siltä, että riippuu paljon näkökulmasta, joka asiaan otetaan. Itselleni joskus nuorempana shokki, kun yksi johtaja esitteli minut naisystävälleen "varsinaisena naistenmiehenä". Mielessä välähti paljon naisia ja en pystynyt hallitsemaan kokonaisuutta, koska niitä naisia oli niin paljon, epämääräinen määrä. Tuo miehen kommentti ei perustunut huhupuheisiin valitettavasti faktoihin, miksi minä en tykännyt ollenkaan. En halunnut olla mikään naistenmies, sillä olin kyllästynyt vuoden sisällä onnettomasti vähän katsoviin naisiin. Joillakin oli kyyneleitä silmässä. He eivät olleet onnellisia, kun eivät tavoittaneet tunteittensa kohdetta. Minä en ollut sydämetön, mutta en voinnut oikein tehdä mitään niin suurelle naismäärälle, tai ainakin niin silloin selittelin.

        Tuo shokkikokemuksen takia minusta ei tullut naistenmiestä, koska en sellaiseksi halunnut. Samana vuonna tulin uskoon. Nyt uskossa ollessa aloin muistelemaan silloin ihastuneita teiniä ja löysin uuden positiivisemman näkökulman. Oikeastaan heillä ihania, kivoja ilmeitä. Ei he olleet oikeastaan ihastuneen onnettomasti vaan jotenkin onnellisesti tai positiivisesti tai ainakin neutraalisti. Ei rakkaus ole vain sydänsuruja vaan myös jännittäviä hetkiä. Nyt tänään oli kiva muistaa tuolloin ihastunut belgialainen, virolainen ja monta suomalaista teinityttöä. Monelle en oikeastaan puhunut mitään, joten heidän ihastumiset pohjautuivat pitkälti ulkonäköön ja vaikutelmiin. Tarkalleen vain yksi ensisilmäyksestä ihastunut teini itki kerran vastaantullessaan, mutta toisaalta ei hän ilmeisesti vaihtaisi pois niitä kuukausia, jolloin hän oli onnellinen kenties ensi-ihastuksessaan. Minulla ei ollut häneen mitään suhdetta, mutta hän vain ihastui ensikatseesta ja lopulta koki rakastuneensa, mutta kohdetta tavoittamattomasti.

        Lisäksi tuolta ajalta jäi mieleen kolme peräkkäistä päivää. Ensimmäisenä niistä lähemmäs kymmenen naista hymyili minulle. Sitten seuraavana päivänä aloin laskemaan 5-6 hymyilevän naisen jälkeen mielessäni, kuinka paljon naisia oli. Runsaassa puolessa tunnissa minulle hymyiltiin naisten toimesta 32 kertaa. Yli puolen kymmentä kertaa hymyiltiin myös seuraavana päivänä. Jostain syystä oli kiva nähdä iloisesti hymyileviä naisia kolmena päivänä peräkkäin runsain mitoin. Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi välittää noita hymyilyn tunnelmia ja saada ihmiset hymyilemään, vaikka tekstein. Haave on saada aikaan hymyjä kristittynä kirjailijana ja kenties täällä. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita en ota esille ellei tunnu siltä, että Jumala haluaa minun tekevän niin. Luon positiivisuutta ympärille ja ammennan hyvää ja hyvyyttä hyvyyden varastostani sekä Raamatusta?

        Tuolta kertomaltani ajalta on tuo nickin naurava kuva, joka muuten vastaa tarkkaan piirettynä todellisuutta, mutta nenän suhteen olen epäonnistunut piirtäessäni. Myös silmät on huitaistu. Ehkä yritän nauraa asioille enemmän ja kirjoittaa positiivisemmin myös täällä?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eeikatässämoi: "Nyt en ihan tarkkaan tiedä mistä asiasta ajattelet, että minulla olisi jotain mielessä?"

        En saanut itse unta, sillä minulla itselläni on nyt ajatus mielessä. Minusta tuntuu, että sinulta löytyy jokin samanlainen - haluat kirjoittaa jostain, joka sydämelläsi uskoon ja tunteisiin liittyy.

        Esimerkiksi minusta tuntuu siltä, että riippuu paljon näkökulmasta, joka asiaan otetaan. Itselleni joskus nuorempana shokki, kun yksi johtaja esitteli minut naisystävälleen "varsinaisena naistenmiehenä". Mielessä välähti paljon naisia ja en pystynyt hallitsemaan kokonaisuutta, koska niitä naisia oli niin paljon, epämääräinen määrä. Tuo miehen kommentti ei perustunut huhupuheisiin valitettavasti faktoihin, miksi minä en tykännyt ollenkaan. En halunnut olla mikään naistenmies, sillä olin kyllästynyt vuoden sisällä onnettomasti vähän katsoviin naisiin. Joillakin oli kyyneleitä silmässä. He eivät olleet onnellisia, kun eivät tavoittaneet tunteittensa kohdetta. Minä en ollut sydämetön, mutta en voinnut oikein tehdä mitään niin suurelle naismäärälle, tai ainakin niin silloin selittelin.

        Tuo shokkikokemuksen takia minusta ei tullut naistenmiestä, koska en sellaiseksi halunnut. Samana vuonna tulin uskoon. Nyt uskossa ollessa aloin muistelemaan silloin ihastuneita teiniä ja löysin uuden positiivisemman näkökulman. Oikeastaan heillä ihania, kivoja ilmeitä. Ei he olleet oikeastaan ihastuneen onnettomasti vaan jotenkin onnellisesti tai positiivisesti tai ainakin neutraalisti. Ei rakkaus ole vain sydänsuruja vaan myös jännittäviä hetkiä. Nyt tänään oli kiva muistaa tuolloin ihastunut belgialainen, virolainen ja monta suomalaista teinityttöä. Monelle en oikeastaan puhunut mitään, joten heidän ihastumiset pohjautuivat pitkälti ulkonäköön ja vaikutelmiin. Tarkalleen vain yksi ensisilmäyksestä ihastunut teini itki kerran vastaantullessaan, mutta toisaalta ei hän ilmeisesti vaihtaisi pois niitä kuukausia, jolloin hän oli onnellinen kenties ensi-ihastuksessaan. Minulla ei ollut häneen mitään suhdetta, mutta hän vain ihastui ensikatseesta ja lopulta koki rakastuneensa, mutta kohdetta tavoittamattomasti.

        Lisäksi tuolta ajalta jäi mieleen kolme peräkkäistä päivää. Ensimmäisenä niistä lähemmäs kymmenen naista hymyili minulle. Sitten seuraavana päivänä aloin laskemaan 5-6 hymyilevän naisen jälkeen mielessäni, kuinka paljon naisia oli. Runsaassa puolessa tunnissa minulle hymyiltiin naisten toimesta 32 kertaa. Yli puolen kymmentä kertaa hymyiltiin myös seuraavana päivänä. Jostain syystä oli kiva nähdä iloisesti hymyileviä naisia kolmena päivänä peräkkäin runsain mitoin. Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi välittää noita hymyilyn tunnelmia ja saada ihmiset hymyilemään, vaikka tekstein. Haave on saada aikaan hymyjä kristittynä kirjailijana ja kenties täällä. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita en ota esille ellei tunnu siltä, että Jumala haluaa minun tekevän niin. Luon positiivisuutta ympärille ja ammennan hyvää ja hyvyyttä hyvyyden varastostani sekä Raamatusta?

        Tuolta kertomaltani ajalta on tuo nickin naurava kuva, joka muuten vastaa tarkkaan piirettynä todellisuutta, mutta nenän suhteen olen epäonnistunut piirtäessäni. Myös silmät on huitaistu. Ehkä yritän nauraa asioille enemmän ja kirjoittaa positiivisemmin myös täällä?

        Aika monestihan sanaa naistenmies käytetään negatiivisessa merkityksessä ja silloin ei tietysti ole mukavaa tulla leimatuksi naistenmieheksi. En tiedä, missä mielessä tuo ihminen sitä sanaa käytti, joten siihen en osaa ottaa kantaa.

        Teini-ikäisenä siihen ihastumiseen ei tarvittu paljoa. Itsekin muistan ihastuneeni milloin kehenkin. Ne ihastumiset tulivat ja menivät, nuoruus on sellaista aikaa.

        On aina mukava saada hymy vastaan tulevalta ihmiseltä. Se lämmittää mieltä ja saa hyvälle tuulelle ja kuten kirjoititkin, on kiva nähdä iloisesti hymyileviä ihmisiä. Ja jos voi jatkaa itse kohdallaan sen saman asian välittämistä toisille, voivat hekin kokea iloa hymystä. Sanotaanhan sitä , että hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä.
        Myös parisuhteessa hymyllä voi kertoa paljon sille kumppanille.

        Olet itse piirtänyt tuon kuvan? Hieno kuva se on, mikäli jotain voi noin pienestä kuvasta päätellä.

        Toivottavasti saat unen päästä kiinni...illan päätteeksi on aina niin mukava köllähtää omaa sänkyyn :)


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Aika monestihan sanaa naistenmies käytetään negatiivisessa merkityksessä ja silloin ei tietysti ole mukavaa tulla leimatuksi naistenmieheksi. En tiedä, missä mielessä tuo ihminen sitä sanaa käytti, joten siihen en osaa ottaa kantaa.

        Teini-ikäisenä siihen ihastumiseen ei tarvittu paljoa. Itsekin muistan ihastuneeni milloin kehenkin. Ne ihastumiset tulivat ja menivät, nuoruus on sellaista aikaa.

        On aina mukava saada hymy vastaan tulevalta ihmiseltä. Se lämmittää mieltä ja saa hyvälle tuulelle ja kuten kirjoititkin, on kiva nähdä iloisesti hymyileviä ihmisiä. Ja jos voi jatkaa itse kohdallaan sen saman asian välittämistä toisille, voivat hekin kokea iloa hymystä. Sanotaanhan sitä , että hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä.
        Myös parisuhteessa hymyllä voi kertoa paljon sille kumppanille.

        Olet itse piirtänyt tuon kuvan? Hieno kuva se on, mikäli jotain voi noin pienestä kuvasta päätellä.

        Toivottavasti saat unen päästä kiinni...illan päätteeksi on aina niin mukava köllähtää omaa sänkyyn :)

        "Olet itse piirtänyt tuon kuvan? Hieno kuva se on, mikäli jotain voi noin pienestä kuvasta päätellä."

        Tuolla profiilissa voi nähdä sen suurempana. Valitettavasti siinä ei ole koko pää. Olen piirtänyt sen itse ikkunasta 20-vuotiaana. Muutamia kuukausi myöhemmin niitä naisia hymyili. Minusta hieno puolen tunnin kokemus oli se, että 32 naista hymyili. Syy hymyyn oli ilmeisesti se, että hehkuin silloin nuoruutta ja terveyttä. Olin elämäni kukoistuksessa nuorena. Myös muutama mieskin hymyili. Joku heistä oli homo, mutta yhdestä miehestä sain sellaisen kuvan, että hän hymyili vain nähdessään nickin kuvani henkilön sellaisena päivänä joka hänelle oli hyvä. Hän oli hyvällä tuulella ilmeisesti?

        "Aika monestihan sanaa naistenmies käytetään negatiivisessa merkityksessä ja silloin ei tietysti ole mukavaa tulla leimatuksi naistenmieheksi."

        No oikeastaan hän käytti sitä kait hurmuri merkityksessä. Ihastuneet naiset ja juoruilijat olivat sen maineen luoneet ei mitkään naisten kaadot, sillä niitä ei silloin ollut yhtään. Maine perustui esimerkiksi siihen, että suosittu nainen yliopistolla valitti sitä, että oli minuun rakastunut. Hän oli saanut minulta pakit eikä toista kertaa uskaltanut lähestyä. Sitten kun näitä "rakastuneita" naisia oli yleisesti tiedossa kaksinumeroinen määrä niin ympäristö alkoi pitämään naistenmiehenä. Muistan yhden miesten keskustelun minusta: "Kuulema naistenmies." "Niin olisin minäkin, jos olisin tuon näköinen". Se ulkonäkö vaikutti paljon, mutta ratkaisevaa ihastumiseen oli se, että olin ystävällinen yleensä ihmisille ja annoin naisille arvon. Mitään pukkia ei siis ollut, mutta minä en tykännyt siitä miehen lausunnosta "varsinainen naistenmies", sillä se toi sellaisen sekamelskan hivenen onnettomasti ihastuneita naisia mieleen. Ei ollut kiva muistaa täydellisenä sekamelskana sellaisen määrän naisia, että heitä ei luvullisesti hallinnut.

        Sitten astui mukaan uskonnollisuus ja Raamattu. Luterilaiseksi papiksi aioin ja Raamattu määritteli papin "yhden naisen mieheksi". Minulla oli vähän ongelma se, että taisin olla Auervaaraa suurempi hurmuri eli siis "varsinainen naistenmies", mutta sellaisen ei ollut hyvä ryhtyä papiksi. Pelkäsin, että naisilta menee seurakunnassa elämä täysin sekaisin osalta, jos minä tulen sinne papiksi. Pelkäsin seurakunnassa rakastuvia naisia. Tarkoituksellisesti alensin ulkonäköä. En laita koskaan enää niin hyvin hiuksiani, että teini pikkusisko ahdistui silloin vähän nickin kuvan piirtämisen jälkeen ja sotki ne ilmoittaen, että ne olivat liian hyvin. Toinen ulkonäön alennus on se, että en treenaa hyvää vartaloa, sillä ihastumisiin yksi syy oli se, että olin vähän kukoistava seksipommi. Kolmas on se, että en koskaan mene ravintolaan viettelemään naisia ja yleensä en pyri tarkoituksellisesti hurmaamaa. Ihanat hiukset pois, jopa kaljuksi päänsä ajamalla pääsee naisista eroon. Jos ei omaa treenattua vartaloa, niin ei ole mikään seksipommi. Lisäksi yrittämällä olematta hurmaamatta naisia ja pysymällä pois yöelämästä - ei tarvitse antaa ravintoloissa pakkeja naisille. Täysin naisten ihastelu ei hävinnyt, mutta edelleen olen vähän vaarallinen esimerkiksi bussiseurana. Tietysti ei ole kovin kauheaa, jos siellä bussissa ihastuu joku lukiolaisteinityttö niin kuin kävi marraskuussa 2016. Kuten sanoit ei ne teinien ihastelut niin vaarallisia ole, mutta aikuisten naisten tunteet voivat olla vähän konstikkaampia.

        Enemmän lisää paremmalla ajalla saunan jälkeen ja luterilaisuudesta! :)


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Olet itse piirtänyt tuon kuvan? Hieno kuva se on, mikäli jotain voi noin pienestä kuvasta päätellä."

        Tuolla profiilissa voi nähdä sen suurempana. Valitettavasti siinä ei ole koko pää. Olen piirtänyt sen itse ikkunasta 20-vuotiaana. Muutamia kuukausi myöhemmin niitä naisia hymyili. Minusta hieno puolen tunnin kokemus oli se, että 32 naista hymyili. Syy hymyyn oli ilmeisesti se, että hehkuin silloin nuoruutta ja terveyttä. Olin elämäni kukoistuksessa nuorena. Myös muutama mieskin hymyili. Joku heistä oli homo, mutta yhdestä miehestä sain sellaisen kuvan, että hän hymyili vain nähdessään nickin kuvani henkilön sellaisena päivänä joka hänelle oli hyvä. Hän oli hyvällä tuulella ilmeisesti?

        "Aika monestihan sanaa naistenmies käytetään negatiivisessa merkityksessä ja silloin ei tietysti ole mukavaa tulla leimatuksi naistenmieheksi."

        No oikeastaan hän käytti sitä kait hurmuri merkityksessä. Ihastuneet naiset ja juoruilijat olivat sen maineen luoneet ei mitkään naisten kaadot, sillä niitä ei silloin ollut yhtään. Maine perustui esimerkiksi siihen, että suosittu nainen yliopistolla valitti sitä, että oli minuun rakastunut. Hän oli saanut minulta pakit eikä toista kertaa uskaltanut lähestyä. Sitten kun näitä "rakastuneita" naisia oli yleisesti tiedossa kaksinumeroinen määrä niin ympäristö alkoi pitämään naistenmiehenä. Muistan yhden miesten keskustelun minusta: "Kuulema naistenmies." "Niin olisin minäkin, jos olisin tuon näköinen". Se ulkonäkö vaikutti paljon, mutta ratkaisevaa ihastumiseen oli se, että olin ystävällinen yleensä ihmisille ja annoin naisille arvon. Mitään pukkia ei siis ollut, mutta minä en tykännyt siitä miehen lausunnosta "varsinainen naistenmies", sillä se toi sellaisen sekamelskan hivenen onnettomasti ihastuneita naisia mieleen. Ei ollut kiva muistaa täydellisenä sekamelskana sellaisen määrän naisia, että heitä ei luvullisesti hallinnut.

        Sitten astui mukaan uskonnollisuus ja Raamattu. Luterilaiseksi papiksi aioin ja Raamattu määritteli papin "yhden naisen mieheksi". Minulla oli vähän ongelma se, että taisin olla Auervaaraa suurempi hurmuri eli siis "varsinainen naistenmies", mutta sellaisen ei ollut hyvä ryhtyä papiksi. Pelkäsin, että naisilta menee seurakunnassa elämä täysin sekaisin osalta, jos minä tulen sinne papiksi. Pelkäsin seurakunnassa rakastuvia naisia. Tarkoituksellisesti alensin ulkonäköä. En laita koskaan enää niin hyvin hiuksiani, että teini pikkusisko ahdistui silloin vähän nickin kuvan piirtämisen jälkeen ja sotki ne ilmoittaen, että ne olivat liian hyvin. Toinen ulkonäön alennus on se, että en treenaa hyvää vartaloa, sillä ihastumisiin yksi syy oli se, että olin vähän kukoistava seksipommi. Kolmas on se, että en koskaan mene ravintolaan viettelemään naisia ja yleensä en pyri tarkoituksellisesti hurmaamaa. Ihanat hiukset pois, jopa kaljuksi päänsä ajamalla pääsee naisista eroon. Jos ei omaa treenattua vartaloa, niin ei ole mikään seksipommi. Lisäksi yrittämällä olematta hurmaamatta naisia ja pysymällä pois yöelämästä - ei tarvitse antaa ravintoloissa pakkeja naisille. Täysin naisten ihastelu ei hävinnyt, mutta edelleen olen vähän vaarallinen esimerkiksi bussiseurana. Tietysti ei ole kovin kauheaa, jos siellä bussissa ihastuu joku lukiolaisteinityttö niin kuin kävi marraskuussa 2016. Kuten sanoit ei ne teinien ihastelut niin vaarallisia ole, mutta aikuisten naisten tunteet voivat olla vähän konstikkaampia.

        Enemmän lisää paremmalla ajalla saunan jälkeen ja luterilaisuudesta! :)

        Nostan kommentistasi kohdan:
        "Se ulkonäkö vaikutti paljon, mutta ratkaisevaa ihastumiseen oli se, että olin ystävällinen yleensä ihmisille ja annoin naisille arvon."

        On totta, että ulkonäkö vaikuttaa ,kun toisiamme katselemme. Kuten sanoit, ratkaisevaa oli se, että olit ystävällinen ja annoit arvon naisille. Väittäisin, että se näkyy myös ulkoisessa habituksessa, lämpönä silmissä ja se ihan varmasti vaikuttaa siihen, millaisen vaikutelman toisiin luot.
        Kirjoitat paljon noista naisista, joiden ihastumisista ja rakastumisista olet huolissasi. Se on hieno piirre ihmisessä, että pyrkii ottamaan huomioon toisten tunteet. Hyvä kuitenkin on muistaa myös se, ettei ole vastuussa niistä tunteista. Sinun ei tarvitse kantaa niitä naisten tunteita, vaan se on heidän tehtävänsä. Me ihastumme ja rakastummekin, emme aina saa vastakaikua ja niiden pettymuksen tunteiden kanssa on opittava elämään. Sinäkään et voi sulkeutua pois elämästä, ettet herättäisi tunteita ja turhia toiveita.
        Sen oman ulkonäön ...nitenkäs sinä sanoitkaan....alentaminen on myös sellainen asia, että sen tekeminen siksi, että toiset eivät ihastu on minusta hiukan ongelmallista. Kun Jumala on sinut tuollaiseksi luonut, on sinulla lupa olla sellainen kuin sinusta oikealta tuntuu.
        Kun olemme Jumalan lapsia, Hänen kuvaksen luotuja, on meillä lupa iloita siitä. On lupa iloita kaikista niistä lähjoista, joita on saanut. On lupa anoa viisautta elämään ja ihmissuhteisiin ja on lupa luottaa siihen, että loppupeleissä kaikki on Jumalan käsissä.
        Vastuu itsestä ja toisista ei tarkoita mielestäni sitä, että pitää alkaa leikkaamaan itsestään osia pois, noin kuvainnollisesta. Toisten kuormien kantaminen, vastuun ottaminen yhteisestä hyvästä tarkoittaa mielestäni sitä, että antaa lahjansa käyttöön, palvelee Herraansa toisissa ihmisissä ja antaa myös sen vastapelurin kantaa omaa vastuutaan. Toisen puolesta ei voi elää, eikä hänen puolestaan voi poistaa tai estää turhautumista ja pettymyksiä. Jumala on tarkoittanut meidät ...siis mikäli oikein ymmärrän Raamatun sanaa...elämään suhteessa toisiimme ja eikös jossakin Raamatussa sanota, että kivi kiveä hioo ja ihminen toistansa hioo, jos nyt muistan oikein. Minusta se tarkoittaa juuri sitä, että suhteessa toisiin ihmisiin opimme itsestämme ja tunteistamme. Tyhjiössä ei voi oppia, koska peili puuttuu.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Nostan kommentistasi kohdan:
        "Se ulkonäkö vaikutti paljon, mutta ratkaisevaa ihastumiseen oli se, että olin ystävällinen yleensä ihmisille ja annoin naisille arvon."

        On totta, että ulkonäkö vaikuttaa ,kun toisiamme katselemme. Kuten sanoit, ratkaisevaa oli se, että olit ystävällinen ja annoit arvon naisille. Väittäisin, että se näkyy myös ulkoisessa habituksessa, lämpönä silmissä ja se ihan varmasti vaikuttaa siihen, millaisen vaikutelman toisiin luot.
        Kirjoitat paljon noista naisista, joiden ihastumisista ja rakastumisista olet huolissasi. Se on hieno piirre ihmisessä, että pyrkii ottamaan huomioon toisten tunteet. Hyvä kuitenkin on muistaa myös se, ettei ole vastuussa niistä tunteista. Sinun ei tarvitse kantaa niitä naisten tunteita, vaan se on heidän tehtävänsä. Me ihastumme ja rakastummekin, emme aina saa vastakaikua ja niiden pettymuksen tunteiden kanssa on opittava elämään. Sinäkään et voi sulkeutua pois elämästä, ettet herättäisi tunteita ja turhia toiveita.
        Sen oman ulkonäön ...nitenkäs sinä sanoitkaan....alentaminen on myös sellainen asia, että sen tekeminen siksi, että toiset eivät ihastu on minusta hiukan ongelmallista. Kun Jumala on sinut tuollaiseksi luonut, on sinulla lupa olla sellainen kuin sinusta oikealta tuntuu.
        Kun olemme Jumalan lapsia, Hänen kuvaksen luotuja, on meillä lupa iloita siitä. On lupa iloita kaikista niistä lähjoista, joita on saanut. On lupa anoa viisautta elämään ja ihmissuhteisiin ja on lupa luottaa siihen, että loppupeleissä kaikki on Jumalan käsissä.
        Vastuu itsestä ja toisista ei tarkoita mielestäni sitä, että pitää alkaa leikkaamaan itsestään osia pois, noin kuvainnollisesta. Toisten kuormien kantaminen, vastuun ottaminen yhteisestä hyvästä tarkoittaa mielestäni sitä, että antaa lahjansa käyttöön, palvelee Herraansa toisissa ihmisissä ja antaa myös sen vastapelurin kantaa omaa vastuutaan. Toisen puolesta ei voi elää, eikä hänen puolestaan voi poistaa tai estää turhautumista ja pettymyksiä. Jumala on tarkoittanut meidät ...siis mikäli oikein ymmärrän Raamatun sanaa...elämään suhteessa toisiimme ja eikös jossakin Raamatussa sanota, että kivi kiveä hioo ja ihminen toistansa hioo, jos nyt muistan oikein. Minusta se tarkoittaa juuri sitä, että suhteessa toisiin ihmisiin opimme itsestämme ja tunteistamme. Tyhjiössä ei voi oppia, koska peili puuttuu.

        Eerikatässämoi: "Sen oman ulkonäön ...nitenkäs sinä sanoitkaan....alentaminen on myös sellainen asia, että sen tekeminen siksi, että toiset eivät ihastu on minusta hiukan ongelmallista. Kun Jumala on sinut tuollaiseksi luonut, on sinulla lupa olla sellainen kuin sinusta oikealta tuntuu. Kun olemme Jumalan lapsia, Hänen kuvaksen luotuja, on meillä lupa iloita siitä. On lupa iloita kaikista niistä lähjoista, joita on saanut. On lupa anoa viisautta elämään ja ihmissuhteisiin ja on lupa luottaa siihen, että loppupeleissä kaikki on Jumalan käsissä.
        Vastuu itsestä ja toisista ei tarkoita mielestäni sitä, että pitää alkaa leikkaamaan itsestään osia pois, noin kuvainnollisesta. Toisten kuormien kantaminen, vastuun ottaminen yhteisestä hyvästä tarkoittaa mielestäni sitä, että antaa lahjansa käyttöön, palvelee Herraansa toisissa ihmisissä ja antaa myös sen vastapelurin kantaa omaa vastuutaan. Toisen puolesta ei voi elää, eikä hänen puolestaan voi poistaa tai estää turhautumista ja pettymyksiä. Jumala on tarkoittanut meidät ...siis mikäli oikein ymmärrän Raamatun sanaa...elämään suhteessa toisiimme ja eikös jossakin Raamatussa sanota, että kivi kiveä hioo ja ihminen toistansa hioo, jos nyt muistan oikein. Minusta se tarkoittaa juuri sitä, että suhteessa toisiin ihmisiin opimme itsestämme ja tunteistamme. Tyhjiössä ei voi oppia, koska peili puuttuu."

        Kyllä siinä oli alentamisen syytä. Puhuin hymyilevistä naisista puhutaanpa miesten puheista ulkonäöstäni silloin kuin puolessa tunnissa "32" naista hymyili. Kyllä seuraavaa on syytä alentaa ellei aio malliksi: Naapuri katsoi minua ja James Deania vuoron television ääressä puolenkymmentä kertaa epäuskoisena. Seuraavana päivänä hänen ystävänsä sanoi soluasunossamme: "Paremmannäköinenhän tuo sinun naapurisi on kuin James Dean." Siihen naapurini vastasi: "Sitä minäkin aloin eilen katsomaan." Sen jälkeen menin pikaisesti vessaan ja tuijotin peiliä, jossa ei kyllä ollut James Deania paremman näköinen mies, mutta nämä kaksi olivat olleet sitä mieltä. Sitten kävelen menin yliopistolle. Jokseenkin kaikki hedelmällisyysiässä oleva nuoret naiset, jotka katsoivat minua, hymyilivät. Laskin heidät ja heitä oli kaikken kaikkiaan 32, kun lopetin laskemisen yliopistolla. Siellä yliopistolla kaksi miestä puhui minusta. Toinen sanoi: "tuolla miehellä on helvetisti naisia", johon toinen vastasi "eipä noista aina tiedä".

        Ei kiinnosta pätkäkään olla James Deania paremmannäköinen tai sellainen, jolle puolentunnin aikana jokseenkin kaikki vastaantulevat hedelmällisyysikäiset nuoret naiset hymyilevät. Sellaiseen mieheen onnettomasti ihastuvat naiset jopa ensisilmäyksestä. He eivät voi, sille mitään ja ei ole kokonaisuutena mitään positiivista. Täytyy sanoa, että oli kaiken maailman mielenkiintoisia kokemuksia, mutta ei kiinnostanut olla enää hyvännäköinen, kun naisia tuli kadulla ilmeisesti viisi itkien viikon sisällä vastaan. Olin kohtalokaspoika, mutta ei kiinnosta olla enää samankaltainen. En enää treenaa Justin Bieberiä paremmannäköiseksi, jossa oli ilmeisesti kolme tekijää: paremmat hiukset kuin Bieberillä, isompi hauis ja ehkä parempi perse. Nyt Bieberillä on paremmin hiukset, suhteessa kokoon isompi hauis (ympärysmitaltaan ehkä pienempi, mutta olen paljon isompi häntä) ja ihanampi peffa. Lisäksi hän on nuorempi, hänellä on enemmän rahaa, hän on nuorista naisista aivan ihana laulaja ja tähti. Kiistän olleeni James Deania paremmannäköinen, mutta väitän, että 21-vuotias Justin Bieber ei pystynyt kilpailemaan alushousukuvallaan ehkä minun alushousukuvani kanssa muussa kuin sixpackissa ja glamourissa.

        Minusta parempi karsia ulkonäkö paljon Justin Bieberiä alemmaksi, sillä pikkusiskolta meni hetken söpön veljen pikkuveljenä hermot. Hän tuli ja sotki hiukseni, sillä ne olivat liian hyvin. Hänen veljensä oli hetken vähän niin kuin Bieber kauan sitten, miksi siskoni teiniystävä olisi laittanut minut seinälleen alushousukuvana mentiin tasossa Bieberistä ohi? James Deanin kuviin ei päästy, mutta naapurini sanoi tyttöystävälleen: "treenaminen tuottaa tulosta, viittä vaille Adonis". Ei kiinnosta siis olla Adonis tai edes viittä vaille - sellaisella miehellä on helvetisti naisia, ei kiinnosta.

        Kristillinen rakkaus on sitä, että kauniille italiattarelle mennään puhumaan sellaisesta, josta hänelle on vaihto-opiskelijana hyötyä. Sitten se kaunotar hymyilee sinulle säteilevästi, mutta ei ole millään tavalla ihastunut ulkonäköön vaan piti juttelusta, josta hänelle oli hyötyä ja arvoa. Rakastetaan häntä ihmisenä.

        Myös tuollainen Adonis saattaa olla monelle naiselle vähän liian kaunis, jos hänestä on kiinnostunut Miss Yliopisto. Vähemmällä ulkonäöllä luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa saavutan kirkkokaveruuden. Rakennan sen suhteen muun kuin ulkonäön kautta.

        Olet oikeassa siinä, että Jumala haluaa meidän olevan niin kuin me olemme. Ilmeisesti on Jumalan tahto, että pian mahdollisena kirjailijana vähän parannan ulkonäköäni sen takia, että naisten lehdissä ja mediassa näyttäisin vähän ihmisemmältä! :)


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Sen oman ulkonäön ...nitenkäs sinä sanoitkaan....alentaminen on myös sellainen asia, että sen tekeminen siksi, että toiset eivät ihastu on minusta hiukan ongelmallista. Kun Jumala on sinut tuollaiseksi luonut, on sinulla lupa olla sellainen kuin sinusta oikealta tuntuu. Kun olemme Jumalan lapsia, Hänen kuvaksen luotuja, on meillä lupa iloita siitä. On lupa iloita kaikista niistä lähjoista, joita on saanut. On lupa anoa viisautta elämään ja ihmissuhteisiin ja on lupa luottaa siihen, että loppupeleissä kaikki on Jumalan käsissä.
        Vastuu itsestä ja toisista ei tarkoita mielestäni sitä, että pitää alkaa leikkaamaan itsestään osia pois, noin kuvainnollisesta. Toisten kuormien kantaminen, vastuun ottaminen yhteisestä hyvästä tarkoittaa mielestäni sitä, että antaa lahjansa käyttöön, palvelee Herraansa toisissa ihmisissä ja antaa myös sen vastapelurin kantaa omaa vastuutaan. Toisen puolesta ei voi elää, eikä hänen puolestaan voi poistaa tai estää turhautumista ja pettymyksiä. Jumala on tarkoittanut meidät ...siis mikäli oikein ymmärrän Raamatun sanaa...elämään suhteessa toisiimme ja eikös jossakin Raamatussa sanota, että kivi kiveä hioo ja ihminen toistansa hioo, jos nyt muistan oikein. Minusta se tarkoittaa juuri sitä, että suhteessa toisiin ihmisiin opimme itsestämme ja tunteistamme. Tyhjiössä ei voi oppia, koska peili puuttuu."

        Kyllä siinä oli alentamisen syytä. Puhuin hymyilevistä naisista puhutaanpa miesten puheista ulkonäöstäni silloin kuin puolessa tunnissa "32" naista hymyili. Kyllä seuraavaa on syytä alentaa ellei aio malliksi: Naapuri katsoi minua ja James Deania vuoron television ääressä puolenkymmentä kertaa epäuskoisena. Seuraavana päivänä hänen ystävänsä sanoi soluasunossamme: "Paremmannäköinenhän tuo sinun naapurisi on kuin James Dean." Siihen naapurini vastasi: "Sitä minäkin aloin eilen katsomaan." Sen jälkeen menin pikaisesti vessaan ja tuijotin peiliä, jossa ei kyllä ollut James Deania paremman näköinen mies, mutta nämä kaksi olivat olleet sitä mieltä. Sitten kävelen menin yliopistolle. Jokseenkin kaikki hedelmällisyysiässä oleva nuoret naiset, jotka katsoivat minua, hymyilivät. Laskin heidät ja heitä oli kaikken kaikkiaan 32, kun lopetin laskemisen yliopistolla. Siellä yliopistolla kaksi miestä puhui minusta. Toinen sanoi: "tuolla miehellä on helvetisti naisia", johon toinen vastasi "eipä noista aina tiedä".

        Ei kiinnosta pätkäkään olla James Deania paremmannäköinen tai sellainen, jolle puolentunnin aikana jokseenkin kaikki vastaantulevat hedelmällisyysikäiset nuoret naiset hymyilevät. Sellaiseen mieheen onnettomasti ihastuvat naiset jopa ensisilmäyksestä. He eivät voi, sille mitään ja ei ole kokonaisuutena mitään positiivista. Täytyy sanoa, että oli kaiken maailman mielenkiintoisia kokemuksia, mutta ei kiinnostanut olla enää hyvännäköinen, kun naisia tuli kadulla ilmeisesti viisi itkien viikon sisällä vastaan. Olin kohtalokaspoika, mutta ei kiinnosta olla enää samankaltainen. En enää treenaa Justin Bieberiä paremmannäköiseksi, jossa oli ilmeisesti kolme tekijää: paremmat hiukset kuin Bieberillä, isompi hauis ja ehkä parempi perse. Nyt Bieberillä on paremmin hiukset, suhteessa kokoon isompi hauis (ympärysmitaltaan ehkä pienempi, mutta olen paljon isompi häntä) ja ihanampi peffa. Lisäksi hän on nuorempi, hänellä on enemmän rahaa, hän on nuorista naisista aivan ihana laulaja ja tähti. Kiistän olleeni James Deania paremmannäköinen, mutta väitän, että 21-vuotias Justin Bieber ei pystynyt kilpailemaan alushousukuvallaan ehkä minun alushousukuvani kanssa muussa kuin sixpackissa ja glamourissa.

        Minusta parempi karsia ulkonäkö paljon Justin Bieberiä alemmaksi, sillä pikkusiskolta meni hetken söpön veljen pikkuveljenä hermot. Hän tuli ja sotki hiukseni, sillä ne olivat liian hyvin. Hänen veljensä oli hetken vähän niin kuin Bieber kauan sitten, miksi siskoni teiniystävä olisi laittanut minut seinälleen alushousukuvana mentiin tasossa Bieberistä ohi? James Deanin kuviin ei päästy, mutta naapurini sanoi tyttöystävälleen: "treenaminen tuottaa tulosta, viittä vaille Adonis". Ei kiinnosta siis olla Adonis tai edes viittä vaille - sellaisella miehellä on helvetisti naisia, ei kiinnosta.

        Kristillinen rakkaus on sitä, että kauniille italiattarelle mennään puhumaan sellaisesta, josta hänelle on vaihto-opiskelijana hyötyä. Sitten se kaunotar hymyilee sinulle säteilevästi, mutta ei ole millään tavalla ihastunut ulkonäköön vaan piti juttelusta, josta hänelle oli hyötyä ja arvoa. Rakastetaan häntä ihmisenä.

        Myös tuollainen Adonis saattaa olla monelle naiselle vähän liian kaunis, jos hänestä on kiinnostunut Miss Yliopisto. Vähemmällä ulkonäöllä luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa saavutan kirkkokaveruuden. Rakennan sen suhteen muun kuin ulkonäön kautta.

        Olet oikeassa siinä, että Jumala haluaa meidän olevan niin kuin me olemme. Ilmeisesti on Jumalan tahto, että pian mahdollisena kirjailijana vähän parannan ulkonäköäni sen takia, että naisten lehdissä ja mediassa näyttäisin vähän ihmisemmältä! :)

        Olet Sinä aika epeli noine juttuinesi... Eerikasta olet saanut oivan keskustelukumppanin. Koska olen tehnyt tämän avauksen, kaikki neronleimauksesi näkyvät minullekin ja en ole aivan varma siitä, mitä minun pitäisi sanoa. Parempi etten sano mitään...


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Olet Sinä aika epeli noine juttuinesi... Eerikasta olet saanut oivan keskustelukumppanin. Koska olen tehnyt tämän avauksen, kaikki neronleimauksesi näkyvät minullekin ja en ole aivan varma siitä, mitä minun pitäisi sanoa. Parempi etten sano mitään...

        Pahoittelen, jos keskustelumme häiritsee sinua ja saa sinut miettimään, että pitäisi tehdä jotain.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Eerikatässämoi: "Sen oman ulkonäön ...nitenkäs sinä sanoitkaan....alentaminen on myös sellainen asia, että sen tekeminen siksi, että toiset eivät ihastu on minusta hiukan ongelmallista. Kun Jumala on sinut tuollaiseksi luonut, on sinulla lupa olla sellainen kuin sinusta oikealta tuntuu. Kun olemme Jumalan lapsia, Hänen kuvaksen luotuja, on meillä lupa iloita siitä. On lupa iloita kaikista niistä lähjoista, joita on saanut. On lupa anoa viisautta elämään ja ihmissuhteisiin ja on lupa luottaa siihen, että loppupeleissä kaikki on Jumalan käsissä.
        Vastuu itsestä ja toisista ei tarkoita mielestäni sitä, että pitää alkaa leikkaamaan itsestään osia pois, noin kuvainnollisesta. Toisten kuormien kantaminen, vastuun ottaminen yhteisestä hyvästä tarkoittaa mielestäni sitä, että antaa lahjansa käyttöön, palvelee Herraansa toisissa ihmisissä ja antaa myös sen vastapelurin kantaa omaa vastuutaan. Toisen puolesta ei voi elää, eikä hänen puolestaan voi poistaa tai estää turhautumista ja pettymyksiä. Jumala on tarkoittanut meidät ...siis mikäli oikein ymmärrän Raamatun sanaa...elämään suhteessa toisiimme ja eikös jossakin Raamatussa sanota, että kivi kiveä hioo ja ihminen toistansa hioo, jos nyt muistan oikein. Minusta se tarkoittaa juuri sitä, että suhteessa toisiin ihmisiin opimme itsestämme ja tunteistamme. Tyhjiössä ei voi oppia, koska peili puuttuu."

        Kyllä siinä oli alentamisen syytä. Puhuin hymyilevistä naisista puhutaanpa miesten puheista ulkonäöstäni silloin kuin puolessa tunnissa "32" naista hymyili. Kyllä seuraavaa on syytä alentaa ellei aio malliksi: Naapuri katsoi minua ja James Deania vuoron television ääressä puolenkymmentä kertaa epäuskoisena. Seuraavana päivänä hänen ystävänsä sanoi soluasunossamme: "Paremmannäköinenhän tuo sinun naapurisi on kuin James Dean." Siihen naapurini vastasi: "Sitä minäkin aloin eilen katsomaan." Sen jälkeen menin pikaisesti vessaan ja tuijotin peiliä, jossa ei kyllä ollut James Deania paremman näköinen mies, mutta nämä kaksi olivat olleet sitä mieltä. Sitten kävelen menin yliopistolle. Jokseenkin kaikki hedelmällisyysiässä oleva nuoret naiset, jotka katsoivat minua, hymyilivät. Laskin heidät ja heitä oli kaikken kaikkiaan 32, kun lopetin laskemisen yliopistolla. Siellä yliopistolla kaksi miestä puhui minusta. Toinen sanoi: "tuolla miehellä on helvetisti naisia", johon toinen vastasi "eipä noista aina tiedä".

        Ei kiinnosta pätkäkään olla James Deania paremmannäköinen tai sellainen, jolle puolentunnin aikana jokseenkin kaikki vastaantulevat hedelmällisyysikäiset nuoret naiset hymyilevät. Sellaiseen mieheen onnettomasti ihastuvat naiset jopa ensisilmäyksestä. He eivät voi, sille mitään ja ei ole kokonaisuutena mitään positiivista. Täytyy sanoa, että oli kaiken maailman mielenkiintoisia kokemuksia, mutta ei kiinnostanut olla enää hyvännäköinen, kun naisia tuli kadulla ilmeisesti viisi itkien viikon sisällä vastaan. Olin kohtalokaspoika, mutta ei kiinnosta olla enää samankaltainen. En enää treenaa Justin Bieberiä paremmannäköiseksi, jossa oli ilmeisesti kolme tekijää: paremmat hiukset kuin Bieberillä, isompi hauis ja ehkä parempi perse. Nyt Bieberillä on paremmin hiukset, suhteessa kokoon isompi hauis (ympärysmitaltaan ehkä pienempi, mutta olen paljon isompi häntä) ja ihanampi peffa. Lisäksi hän on nuorempi, hänellä on enemmän rahaa, hän on nuorista naisista aivan ihana laulaja ja tähti. Kiistän olleeni James Deania paremmannäköinen, mutta väitän, että 21-vuotias Justin Bieber ei pystynyt kilpailemaan alushousukuvallaan ehkä minun alushousukuvani kanssa muussa kuin sixpackissa ja glamourissa.

        Minusta parempi karsia ulkonäkö paljon Justin Bieberiä alemmaksi, sillä pikkusiskolta meni hetken söpön veljen pikkuveljenä hermot. Hän tuli ja sotki hiukseni, sillä ne olivat liian hyvin. Hänen veljensä oli hetken vähän niin kuin Bieber kauan sitten, miksi siskoni teiniystävä olisi laittanut minut seinälleen alushousukuvana mentiin tasossa Bieberistä ohi? James Deanin kuviin ei päästy, mutta naapurini sanoi tyttöystävälleen: "treenaminen tuottaa tulosta, viittä vaille Adonis". Ei kiinnosta siis olla Adonis tai edes viittä vaille - sellaisella miehellä on helvetisti naisia, ei kiinnosta.

        Kristillinen rakkaus on sitä, että kauniille italiattarelle mennään puhumaan sellaisesta, josta hänelle on vaihto-opiskelijana hyötyä. Sitten se kaunotar hymyilee sinulle säteilevästi, mutta ei ole millään tavalla ihastunut ulkonäköön vaan piti juttelusta, josta hänelle oli hyötyä ja arvoa. Rakastetaan häntä ihmisenä.

        Myös tuollainen Adonis saattaa olla monelle naiselle vähän liian kaunis, jos hänestä on kiinnostunut Miss Yliopisto. Vähemmällä ulkonäöllä luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa saavutan kirkkokaveruuden. Rakennan sen suhteen muun kuin ulkonäön kautta.

        Olet oikeassa siinä, että Jumala haluaa meidän olevan niin kuin me olemme. Ilmeisesti on Jumalan tahto, että pian mahdollisena kirjailijana vähän parannan ulkonäköäni sen takia, että naisten lehdissä ja mediassa näyttäisin vähän ihmisemmältä! :)

        Anteeksi, mutta meidän pitää lopettaa tämä keskustelu ainakin tässä aloituksessa. Kiitos mielenkiintoisesta ajatusten vaihtamisesta. Ehkä palaamme asiaan jossakin toisessa paikassa. Aurinkoista päivää sinulle. Täällä meillä ainakin aurinko saa hangen kimaltelemaan kauniisti.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Olet Sinä aika epeli noine juttuinesi... Eerikasta olet saanut oivan keskustelukumppanin. Koska olen tehnyt tämän avauksen, kaikki neronleimauksesi näkyvät minullekin ja en ole aivan varma siitä, mitä minun pitäisi sanoa. Parempi etten sano mitään...

        Ihan tosi juttuja. Tietysti Justin Bieber on huvittava vitsi tai heitto, jolla yritetään sanoa jotakin.

        Ei sitä ulkonäköä tarvita vaan keskustelemalla ne suhteet toimii. Esimerkiksi juuri keskustelin italialaisen mukavannäköisen naisen kanssa. Keskustelumme sisältö oli, että kyselimme toistemme vointia. Totesimme olevamme molemmat vähän väsyneitä. Sanoin hänelle myös sen, että hän muistuttaa Jennifer Anistonia. Minusta hän muistutta Friends-sarjan näyttelijää nuorena. Italialainen sanoi pitävänsä Jenniferistä ja kysyi "kuka minulle tuon oli kertonut, että muistutan häntä". Sanoin sen olevan minua oma mielipiteeni. Tavallaan pidettiin kanavaa auki tuleville keskusteluille ja molemmat halusimme olla pidetty persoona toisen silmissä.

        Näköään et saa enää lisää tätä keskustelua, sillä "Eerikatässämoi" päätti lopettaa keskustelumme tässä aloituksessa, joten minäkin lopetan täällä.

        Hyvää jatkoa Sinulle!


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Pahoittelen, jos keskustelumme häiritsee sinua ja saa sinut miettimään, että pitäisi tehdä jotain.

        Älä Eerika TAAS viitsi ylidramatisoida.

        Minusta FHL:n - lyhenne sallittakoon - jutut ovat hupaisia ja ne eivät minua häiritse. Kaikkea mahtuu maailmaan. Sinulla on näköjään nyt vähän kireämpi vaihe päällä...


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Ihan tosi juttuja. Tietysti Justin Bieber on huvittava vitsi tai heitto, jolla yritetään sanoa jotakin.

        Ei sitä ulkonäköä tarvita vaan keskustelemalla ne suhteet toimii. Esimerkiksi juuri keskustelin italialaisen mukavannäköisen naisen kanssa. Keskustelumme sisältö oli, että kyselimme toistemme vointia. Totesimme olevamme molemmat vähän väsyneitä. Sanoin hänelle myös sen, että hän muistuttaa Jennifer Anistonia. Minusta hän muistutta Friends-sarjan näyttelijää nuorena. Italialainen sanoi pitävänsä Jenniferistä ja kysyi "kuka minulle tuon oli kertonut, että muistutan häntä". Sanoin sen olevan minua oma mielipiteeni. Tavallaan pidettiin kanavaa auki tuleville keskusteluille ja molemmat halusimme olla pidetty persoona toisen silmissä.

        Näköään et saa enää lisää tätä keskustelua, sillä "Eerikatässämoi" päätti lopettaa keskustelumme tässä aloituksessa, joten minäkin lopetan täällä.

        Hyvää jatkoa Sinulle!

        Suosittelen Sinulle edelleenkin tuohon naisasiaan ratkaisuksi jotakin muuta kuin tätä palstaa.


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Älä Eerika TAAS viitsi ylidramatisoida.

        Minusta FHL:n - lyhenne sallittakoon - jutut ovat hupaisia ja ne eivät minua häiritse. Kaikkea mahtuu maailmaan. Sinulla on näköjään nyt vähän kireämpi vaihe päällä...

        IR sinä olet tosi ärsyttävä. Sanotko vaimollesikin kun hän on "hankala" että hän ylidramatisoi ja että hänellä on vähän kireämpi vaihe päällä?
        Minulle on käynyt jo hyvin selväksi sinun tapasi mitätöidä toinen noilla heitoillasi. Yritän sietää sitä ja ymmärtää sitä, vaikka sellainen tapa ihmisellä onkin todella ärsyttävä. Mutta maailmassa on ihmisiä, jotka ärsyttävät ja sille minä en voi mitään.
        Minusta on hyvin valitettavaa, että sorrut tuollaiseen riman alitukseen, koska tiedän sinun kykenevän parempaankin.
        Ai niin...en uhriudu eikä minulla ole vähän tai paljon kireämpi vaihe päällä.
        Jso sinusta joskus tuntuu, että jollakin on vähän kireämpi vaihe päällä, oletko koskaan tullut pistäneeksi merkille, missä vaiheessa se kireämpi aihe ilmaantuu?


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Suosittelen Sinulle edelleenkin tuohon naisasiaan ratkaisuksi jotakin muuta kuin tätä palstaa.

        Oikeastaan kirjoittelen täällä osittain mahdollisen tulevan julkisuuden takia tulevana kirjailijana. Näistä naisasioista tarjoan sisältöä naisten lehtiin. Siellä esitän tosissaan tuon James Dean jutun, sillä se on tosi. Ainakin yksi mies vahvistaa sen todeksi. Hän vertasi tosissaan epäuskoisasti minua puolenkymmentä kertaa television Jimmyyn. Elokuva ei kyllä ollut "Jättiläinen", jos Jimmy oli komeimmillaan vaan "Nuori kapinallinen". Sitten, kun joku vahvistaa tarinan todeksi, niin varmaan joku naisten lehti tekee jutun keski-ikäisen miehen kirjasta ja samalla haastattelee tätä kahdesta miehestä "Jimmyä" paremmannäköistä. Nytkin olen Jimmyä paremman näköinen, jos hänen luihinsa verrataan. Entisenä toimittajana tiedän, että tuosta saa jutun, joka kelpaa kansalle. Ainoastaan se kirjan pitäisi olla hyvä, jossa tuo esiintyy tai johon lehden tarinani liittyy.

        Täällä yritän käytä läpi tunteitani ja uskonnollista ajattelua. Sen takia kirjoittelu jonkun ihanan "Eerikatässämoi":n kanssa palvelee paljolti sitä, että löytää elämäänsä naisen. Totta puhuen minulla on niitä naisystäviä useita, joita en tässä täysin esittele. Ei ole mitään haaremia, mutta ystävyyssuhteita useisiin naisiin.

        Itse olen luterilaisella palstalla sen takia, että olen luterilainen ja uskonnollinen kotini on luterilaisessa kirkossa. Ensisunnuntaina menen luterilaiseen kirkkoon ja tapaan siellä naisen, josta käytän nimeä Kirkkokaveri. Ainakin sen kaltaisen suhteen voin luoda. En missään nimessä lähde etsimään naista ravintolasta, sillä olen joskus polttanut sormeni siellä. Mainitsemasi yliopisto käy mahtolliseksi paikaksi, mutta valitettavasti minulla ei ole ammattia ja tutkinto - miksi suurin rinnoin hyvänä miehenä esiintyminen ei ole mahdollista. Valmiilla maisterilla, jolla on ulkonäköä ja työpaikka olisi valtava kysyntä. Voisin olla sellainen, mutta en pyri lähi vuosina sellaiseksi. Myös naisten suhteen on ongelma, että Pietarin Parhaan Pepun kiinnostuksen myötä tulin siihen tulokseen, että en halua lapsiperhettä perustaa. Tämä rajoittaa suhdetta monen nuoren ja vanhemmankin naisen suhteen. Naisen pimppapolitiikkaan saattaa ratkaisevasti kuulua lapset pian tai jossain lähitulevaisuudessa.

        Hyvästit tässä aloituksessa!


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        IR sinä olet tosi ärsyttävä. Sanotko vaimollesikin kun hän on "hankala" että hän ylidramatisoi ja että hänellä on vähän kireämpi vaihe päällä?
        Minulle on käynyt jo hyvin selväksi sinun tapasi mitätöidä toinen noilla heitoillasi. Yritän sietää sitä ja ymmärtää sitä, vaikka sellainen tapa ihmisellä onkin todella ärsyttävä. Mutta maailmassa on ihmisiä, jotka ärsyttävät ja sille minä en voi mitään.
        Minusta on hyvin valitettavaa, että sorrut tuollaiseen riman alitukseen, koska tiedän sinun kykenevän parempaankin.
        Ai niin...en uhriudu eikä minulla ole vähän tai paljon kireämpi vaihe päällä.
        Jso sinusta joskus tuntuu, että jollakin on vähän kireämpi vaihe päällä, oletko koskaan tullut pistäneeksi merkille, missä vaiheessa se kireämpi aihe ilmaantuu?

        Eerika. Tämä maailma on yksi ja reaalimaailma toinen. Älä viitsi sortua siihen tyypilliseen juttuun, että alat esittää väittämiä minun elämästäni näiden keskustelujen perusteella. Minäkin arvioin vain Sinun toimintasi täällä, en muuta.

        Vaimon kanssa on tullut oltua yhdessä pian 30 vuotta. Jos toinen alkaa kiukutella ja hermoilla, sen kyllä voi meidän perheessämme sanoa ja on tullut molemmin puolin sanottuakin. "Mitätöinti" taas on suhteellista. Jos joku väittää jotain ja sitä ei saa epäillä, sekin taitaa olla mitätöintiä? Onko asia niin uskon suhteen?

        Jos keskustelet täällä varsin kevyeen sävyyn sellaisen tyypin kanssa, jonka juttujen sisältö on lähinnä tajunnanvirtaa, sitäkö ei saisi edes parilla lauseella kommentoida? Oletko noin herkkähipiäinen joka asian suhteen? Etpä kai. Se kireä vaihe Sinulla tulee aina silloin, kun Sinulta kyselee vaikeita tai ei suostukaan vain taputtamaan jutuillesi. Ilmeisesti tarinasi pitäisi vain uskoa aina, sellaisenaan?


      • InhottavaRealisti kirjoitti:

        Eerika. Tämä maailma on yksi ja reaalimaailma toinen. Älä viitsi sortua siihen tyypilliseen juttuun, että alat esittää väittämiä minun elämästäni näiden keskustelujen perusteella. Minäkin arvioin vain Sinun toimintasi täällä, en muuta.

        Vaimon kanssa on tullut oltua yhdessä pian 30 vuotta. Jos toinen alkaa kiukutella ja hermoilla, sen kyllä voi meidän perheessämme sanoa ja on tullut molemmin puolin sanottuakin. "Mitätöinti" taas on suhteellista. Jos joku väittää jotain ja sitä ei saa epäillä, sekin taitaa olla mitätöintiä? Onko asia niin uskon suhteen?

        Jos keskustelet täällä varsin kevyeen sävyyn sellaisen tyypin kanssa, jonka juttujen sisältö on lähinnä tajunnanvirtaa, sitäkö ei saisi edes parilla lauseella kommentoida? Oletko noin herkkähipiäinen joka asian suhteen? Etpä kai. Se kireä vaihe Sinulla tulee aina silloin, kun Sinulta kyselee vaikeita tai ei suostukaan vain taputtamaan jutuillesi. Ilmeisesti tarinasi pitäisi vain uskoa aina, sellaisenaan?

        Nyt vetelet taas sellaisia johtopäätöksiä, että oksat pois. Ei kai tarvitse sanoa, että metsään meni jälleen.
        Mistä ihmeestä sinä kuvittelet tietäväsi minun pääni sisällön, se MINUA kummastuttaa!
        Jos joskus lakkaat tietämästä minun asioistani paremmin kuin minä, voimme jatkaa keskustelua, vaikka sinulla onkin nyt päällä tuo hiukan tietävämpi vaihe...joka näyttäisi tulevan aina , kun sinua alkaa ahdistaa.


      • Eerikatässämoi kirjoitti:

        Nyt vetelet taas sellaisia johtopäätöksiä, että oksat pois. Ei kai tarvitse sanoa, että metsään meni jälleen.
        Mistä ihmeestä sinä kuvittelet tietäväsi minun pääni sisällön, se MINUA kummastuttaa!
        Jos joskus lakkaat tietämästä minun asioistani paremmin kuin minä, voimme jatkaa keskustelua, vaikka sinulla onkin nyt päällä tuo hiukan tietävämpi vaihe...joka näyttäisi tulevan aina , kun sinua alkaa ahdistaa.

        Joo ehkä on parempi keskustela jossain muualla uusin aihein ja aluein? Täällä tuo Iso Veli seuraa. Toisaalta täällä sai kirjoittaa melko vapaasti! Nähdään muualla! :D


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Joo ehkä on parempi keskustela jossain muualla uusin aihein ja aluein? Täällä tuo Iso Veli seuraa. Toisaalta täällä sai kirjoittaa melko vapaasti! Nähdään muualla! :D

        Juu nähdään :D


    • toiveidentynnyri

      Minä kaipaan lisää usko.vaisen tyyppisiä älykäitä ja nasevia kirjoittajia.

      • ItseVanhaKehno

        Kaipaat siis itseäsi???
        Säälittävyyden huippu!!!!! 🙄🙄🙄


      • uskis.fani
        ItseVanhaKehno kirjoitti:

        Kaipaat siis itseäsi???
        Säälittävyyden huippu!!!!! 🙄🙄🙄

        Monellako nikillä olet tässä ketjussa?


      • FaktatEsiin
        uskis.fani kirjoitti:

        Monellako nikillä olet tässä ketjussa?

        Miten sinä, uskis? 🤣🤣🤣


      • uskis.fani
        FaktatEsiin kirjoitti:

        Miten sinä, uskis? 🤣🤣🤣

        Ja nyt alkoi jankutuksesi kun päästiin asiaan, eikös niin?


      • ItseVanhaKehno
        uskis.fani kirjoitti:

        Monellako nikillä olet tässä ketjussa?

        Yli kymmenellä!


      • viimeinen.tuomio.2

        Nimenomaan "älykäitä" kaivataan. Ei sellaisia, joiden "älykyys" on ainoastaan siinä puhelimessa.


    • usko.vainenEiRek

      Kaipaaaaaaan enemän puhetta minusta itsestni

    • Kiitokset asiallisille kommentoijille ja muut voivat keskittyä lähinnä katsomaan peiliin.

      • törkyturvalle

        Joko sinä olet katsonut peiliin?


    • Tämän keskustelualustan tarjoaja määrittelee aiheet ja tavat kirjoittamiseen. Me kirjoittajat sitten teemme sen kaiken muun.
      Aina voi haluta sitä tai tätä, mutta kun haluajia on useita, on pakko sietää sitä, ettet kaikki mene kuten itse tahtoo. Se mihin voi vaikuttaa ,on se oma tapa kirjoittaa. Millaisen linjan itse valitsee, se näkyy siinä oman kommentin kohdalla.

      • jaarittelija

        Ihmisillä "outo" tapa ei aina kuunnella/lueta mitä kirjoitetaan Useimmille myös liian suuri merkitys sillä kuka kirjoittaa Joku pitää "totuutena" kun joku vanha ukko Sauli Niinistö jotain sanoo Äijä saattaa sanoa et sotapakolaisia pitää auttaa? Mullekkin selvää et sotaapakenevia liito-oravii pitää auttaa (kanta siksi harvalukuinen et saattavat muutoin kuolla sukupuuttoon?
        sotaapakenevii moskittoja ei mun mielestä tarvi auttaa niitä muutenkin liikaa... ) Saksa auttoi maassaan sotaaikana asuvii juutalaisii? Nyt ne voi vastavorosesti olettaa et me autamme niitä jos tarvetta.....
        pelkkä jaarittelukin kivaa vai...


      • jaarittelija kirjoitti:

        Ihmisillä "outo" tapa ei aina kuunnella/lueta mitä kirjoitetaan Useimmille myös liian suuri merkitys sillä kuka kirjoittaa Joku pitää "totuutena" kun joku vanha ukko Sauli Niinistö jotain sanoo Äijä saattaa sanoa et sotapakolaisia pitää auttaa? Mullekkin selvää et sotaapakenevia liito-oravii pitää auttaa (kanta siksi harvalukuinen et saattavat muutoin kuolla sukupuuttoon?
        sotaapakenevii moskittoja ei mun mielestä tarvi auttaa niitä muutenkin liikaa... ) Saksa auttoi maassaan sotaaikana asuvii juutalaisii? Nyt ne voi vastavorosesti olettaa et me autamme niitä jos tarvetta.....
        pelkkä jaarittelukin kivaa vai...

        Varmasti jaarittelukin on kivaa...


      • "Se mihin voi vaikuttaa ,on se oma tapa kirjoittaa. Millaisen linjan itse valitsee, se näkyy siinä oman kommentin kohdalla. "

        Juuri näin.


    • Sellainen keskustelu olisi toivottavaa, jossa jokainen keskustelija käyttäisi jokaisen viestinsä kirjoittamiseen vähintään 42 minuuttia. Näin keskustelu saattaisi saada jopa substanssia.

      Viestin kirjoittamisen aikana voi kuunnella tämän: https://www.youtube.com/watch?v=GRxofEmo3HA

      • Upea kappale, vaikka en loppuun asti vielä kuunnellutkaan.


      • :D Ehkä tuollainen kirjoittaminen sopii johonkin erityispalstalle paremmin?


      • rappiovallanutsomen

        Nykyään suositaan lyhyitä toisia haukkuvia viestejä ainoastaan ja nuorten psyyke sitten sen mukaista.


      • rappiovallanutsomen kirjoitti:

        Nykyään suositaan lyhyitä toisia haukkuvia viestejä ainoastaan ja nuorten psyyke sitten sen mukaista.

        Siksikö sinäkään et sitten kirjoita kunnon lauseita?


    • Ei se ole oleellista mitä keskustellaan, vaan se, kenen kanssa keskustellaan. Koska se määrää tyylin ja lopputuloksen.

    • Varmaan ainakin laajempaa aihepiiriä kuin seksuaalivähemmistöjen tekemiset tai tekemättä jättämiset, ne kun ei vaan hirveän likeltä kulje sitä omaa elämää.

      Totta kait jos keskustellaan tulee eriäviä mielipiteitä, muuhan olisikin jo sairasta. No toki myönnän, että välillä aika ilkeästi itsekkin tulee sitten vastattua tai no sarkastisesti, ei tosin sitä mitenkään pyhäksi tee. Suoranainen nimittely on sitten taas juttu johon toivon, etten sorru kuten vaikkapa systemaattinen kiusaaminen. Se on kyllä halpamaista ja eikä sitä voi perustella mitenkään.

      Aihepiirinä vois olla ihan mikä tahansa muttei homous tai lesbous, ei millään pahalla mutta niistä täällä lienee "keskusteltu" jo perinpohjaisesti ja eikä asia sillä muutu mihinkään suuntaan. Luulisinkin, että uskovaisiksi itseään nimittävillä on enemmän tekemistä ihan arkielämän ongelmien kanssa kuin homouden tai lesbouden kanssa.

      • "...niistä täällä lienee "keskusteltu" jo perinpohjaisesti ja eikä asia sillä muutu mihinkään suuntaan. "

        Pari vuotta pidin pintani, enkä noihin keskusteluihin osallistunut. Vaan kun niitä oli niin runsaasti, aloin kommentoimaan. Nykyään ne ovat sitä samaa jaarittelua ja entisen toistoa, ettei enää jaksa kaikkea edes lukea.

        Todellisessa maailmassa, samoin uskonnossa yms. on niin runsaasti eri aiheita, että alkaa epäilyttämään joidenkin uskovien niin uskonnon kuin Raamatunkin tuntemus.


      • mummomuori kirjoitti:

        "...niistä täällä lienee "keskusteltu" jo perinpohjaisesti ja eikä asia sillä muutu mihinkään suuntaan. "

        Pari vuotta pidin pintani, enkä noihin keskusteluihin osallistunut. Vaan kun niitä oli niin runsaasti, aloin kommentoimaan. Nykyään ne ovat sitä samaa jaarittelua ja entisen toistoa, ettei enää jaksa kaikkea edes lukea.

        Todellisessa maailmassa, samoin uskonnossa yms. on niin runsaasti eri aiheita, että alkaa epäilyttämään joidenkin uskovien niin uskonnon kuin Raamatunkin tuntemus.

        Myös monien uskovien rehellisyys "keskusteluissa" on epäilyttävää. Mieleen tulee usein, että "uskova" miettii vain sitä onko vastaus Jumalan "mieleinen" taivaspisteiden keruun kannalta vai rehellinen.


      • mummomuori kirjoitti:

        "...niistä täällä lienee "keskusteltu" jo perinpohjaisesti ja eikä asia sillä muutu mihinkään suuntaan. "

        Pari vuotta pidin pintani, enkä noihin keskusteluihin osallistunut. Vaan kun niitä oli niin runsaasti, aloin kommentoimaan. Nykyään ne ovat sitä samaa jaarittelua ja entisen toistoa, ettei enää jaksa kaikkea edes lukea.

        Todellisessa maailmassa, samoin uskonnossa yms. on niin runsaasti eri aiheita, että alkaa epäilyttämään joidenkin uskovien niin uskonnon kuin Raamatunkin tuntemus.

        Minua epäilyttää noiden tiettyjen "uskovien" suhteen moni muukin asia. En usko heidän kaikkien olevan uskovia. Tavoiite ei myöskään ole keskustelu. Tyypillistä toimintaa on monilta se, että tänne heitetään provosoiva juttu ja sitten ei enää muuta sanottavaa olekaan. Näin toimivat sekä Arto, Mikko että Pertsa. usko.vainen on tietenkin oma lukunsa.


      • sage8 kirjoitti:

        Myös monien uskovien rehellisyys "keskusteluissa" on epäilyttävää. Mieleen tulee usein, että "uskova" miettii vain sitä onko vastaus Jumalan "mieleinen" taivaspisteiden keruun kannalta vai rehellinen.

        "...uskova" miettii vain sitä onko vastaus Jumalan "mieleinen" taivaspisteiden keruun kannalta vai rehellinen. "

        Pikemminkin onko se sen yhteisön mielestä tuollainen? Olen huomannut että joissakin taidetaan ihan opettaa sitä, miten pitää mihinkin vastata. Koska se ei ole omakohtaista ajattelua, siitäpä onkin vaikeaa sen enempää keskustella.

        Kenenkään uskoa en arvoi.


      • mummomuori kirjoitti:

        "...uskova" miettii vain sitä onko vastaus Jumalan "mieleinen" taivaspisteiden keruun kannalta vai rehellinen. "

        Pikemminkin onko se sen yhteisön mielestä tuollainen? Olen huomannut että joissakin taidetaan ihan opettaa sitä, miten pitää mihinkin vastata. Koska se ei ole omakohtaista ajattelua, siitäpä onkin vaikeaa sen enempää keskustella.

        Kenenkään uskoa en arvoi.

        Liikkeitä on moneen lähtöön.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotipizza Hyllykallio

      Meniköhän jotain pieleen? Arveletteko, että lisää arvostusta teitä kohtaan?Arveletteko, että ei vaikuta myyntiä vähentäv
      Seinäjoki
      187
      4533
    2. Se ääni ja

      Olemus vaan, kyl teis jotain samaa on ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy vaikka paljon on höpöäkin mukana 😍😂🤭 vaik
      Ikävä
      36
      3653
    3. Mopomiitissä vakava loukkaantuminen

      IMATRAN mopomiitistä lauantai-iltana sairaalaan joutuneet kuljettajat ovat loukkaantuneet vakavasti, Kaakkois-Suomen pol
      Imatra
      241
      3341
    4. Mitä nainen ajattelet?

      Miten viettäisimme iltaa juuri nyt jos olisimme yhdessä?
      Ikävä
      152
      1320
    5. Minulla on poikaystävä!!!

      Uskokaa nyt jo! En halua vanhaa kääkkää!!!
      Ikävä
      168
      1289
    6. J-miehelle

      Miksi kaikki päättyi näin? Vain sinut olisin halunnut, on ikävä sua. Älä ajaudu väärille teille, olet mulle Rakas.
      Ikävä
      65
      1262
    7. Viikonlopun päätteeksi löytäisin

      paikkani sinun kainalossasi. Telkkarissa joku leffa, sarja, ehkä ihan mielenkiintoinenkin tai sitten ei enää jaksaisi ke
      Ikävä
      10
      1021
    8. Rupesin oikeasti odottamaan

      Että toteutuuko se meidän pusu ensiviikolla. Olisin niin onnellinen se merkitsisi paljon.
      Ikävä
      55
      960
    9. Ihmettelen sinua... En koskaan päässyt

      Selvyyteen että minkälainen olet pohjimmiltasi, mitä haluat minusta. Nyt näyttää että olet myös tosi hyvä valehtelija. E
      Ikävä
      62
      917
    10. Niinhän se on nainen että me

      Kaikki vanhetaan ja muututaan toisenlaisiksi, lainatakseni vapaasti yhden vanhan kappaleen sanoitusta
      Ikävä
      52
      911
    Aihe