Loppuunpalanut/itsaria vakavasti miettinyt

Mieheni rikkoi selkänsä kun aloin odottaa toista lastamme. Meillä oli kaksi lasta pienellä ikäerolla, tilanne oli raskas, molemmat lapset tarvitsivat paljon nostamista ja kantamista. Itse en ymmärtänyt kuinka pahoja mieheni kivut olivat ( kai sulla kipulääkitys? Se vähä kakspiippunen juttu ku..) hän halus olla pitkälti ilman kipulääkkeitä. Nyt on näin että sulla on lapsi. Itsemurha ei ole hyväksyttävä juttu. Mutta sitte vielä ku on lapsi niin aina pitäs miettii sen lapsen parasta ja lapsen parhaaksi ei ole koskaa kenenkää itsemurha. Sä koet - mikäli oikein ymmärsin riviesi välistä - että nyt meet jyrkkää alamäkee ja vauhdilla. Se pelottaa. Ainaki mua pelotti: kukkaro, parisuhde, perhe-elämä kärsivät ku mies rikko selkänsä. Aattelin eikö tästä tuu loppua koskaan. Eikä se ollu edes mun selkä vaa miehen selkä, hänelle varmasti raskaampaa. Jossai vaiheessa tajusin että köyhänä olo ei ole niin kurjaa ja pelottavaa kuin köyhtyminen, siis tavallaa sellanen hassu ajatus että ku siitä uudesta tilanteesta tuleeki normaalitila että ok, mun elämä nyt on tällästä eikä sitä mistä haaveilin... Niin sitte kai hylkää vanhat haaveet ja kasvattaa uudet tilalle...Sulla taitaa olla se tilanne että vanhat haaveet on romuna? Ja missää ei näy uutta haavetta ja vaikee uskoo että sellasta koskaa tuliskaan? Mutta tulee kyllä. Sitte ku tulee niin on hyvä katsoo taaksepäin, ajatella että kaikesta kannatti kyllä selvitä. Voihan se olla pitkä tie. Mun miehen selkä voi jo paremmin. Nyt on kulunut 14 vuotta siitä ku selkä hajos, sillo ei noussu edes kolmee kiloo, ei noussu meidän vastasyntynyt, nyt kyl nostelee tovin tuota samaista "vauvaa" että parannus on aikamoinen: "vauvalleki" tullu hieman painoo vuosien varrella. Mutta kauan aattelin että tää ei lopu koskaa, olisinko uskonu että tääki päivä tulee... Siis ikinä ei tuu se mistä aikoinaa haaveilin, ei mulle eikä mun miehelle. En vielä tiedä kannattaako siitä olla pettynyt? Saako siitä olla pettynyt? Mutta siitä kaikesta uudesta hyvästä yllättävästä mitä on tullu eteen olen kiitollinen, koska elämä on antanu paljon kaunista juuri niinä vaikeina hetkinä, vuosina.

Hyva aloittaja. Sinulla on lapsi, on se erittain hyva syy jatkaa ja muutenkin ei asiat tuohon jaa. Rohkeasti nyt apua hakemaan. Jospa sittenkin lahdet selkaleikkaukseen. Juttelu ja taakan jakaminen kirjoittamallakin jo auttaa.

Hei Väsähtänyt.

Itsemurha-ajatukset ovat aina merkki siitä, että jokin elämässä tuntuu ylivoimaiselta ja toivottomalta. Keinot asioiden selvittämiseen tuntuvat loppuneen ja mielessä on ajatuksia siitä, että elämässä ei ole enää toivoa. Nämä ajatukset on syytä ottaa merkkinä siitä, että ulkopuolista apua on syytä hakea omaan jaksamiseen ja sitä avunhakua ei ole syytä viivyttää, tuntuipa miltä tahansa ja uskoipa avun saamiseen tai ei. Pääset tänään jo terveyskeskukseen lääkärille, joka kartoittaa mielesi vointia ja auttamismahdollisuuksia. Se on ensimmäinen askel. Sitten voitte yhdessä pohtia, mitkä olisivat seuraavat askelet esim asunto-olosuhteiden selvittämisekssi. Riippumattaa siitä, koetko niin, sinulla on oikeus saada apua elinvoimasi löytymiseksi ja elämäsi laadun kohentamiseksi.

Merja, diakoni

Pyttymies räjähtää,
Älkää tehkö itsaria se on rikos ihmisyyttä vastaan. Ole sen verran ihminen että kiroile ja elä elämää nauttien. Matut hoitaa kuitenkin suomalaisten poistamisen.

Alenna työntekijöiden palkkoja.

Hyvä mies, itsari ei ole ratkaisu. Jokaisen elämässä on haasteita ja vaikeita hetkiä. Anna elämällesi aikaa ja lakkaa säälimästä itseäsi. Ryhdistäydy ja toimi. Raha ei ole itseisarvo, toki se helpottaa, mutta ei tuo onnea. Pitkä yrittäjyys on tuonut sinulle paljon osaamista ja jos et voi toimia enää yrittäjänä uudelleen kouluttautuminen on mahdollista. Ikä ei ole este. Tutki paikkakuntasi aikuiskoulutustarjontaa, jotain löytyy varmasti jostain.

Elämää ei voi ajatella vain itsensä näkökulmasta, etenkään jos on lapsia. Isän itsari on trauma lapsen elämässä ja voi vaikeuttaa hänen tulevaisuutta. Työni puolesta olen senkin nähnyt. Ethän halua lastasi itkemää haudallesi.

Pohdi miten voisit itse hoitaa mieltäsi ja mielenterveyttäsi. Itsellä musiikin kuunteleminen, etenkin klassinen tuo rauhaa ja lohtua. Myös lukeminen on hyvä keino. Omat murheet kaikkoaa ja tulee uusia ideoita omaankin elämään. Olen itse sen kokenut, että putken päässä on valoa ja valo kirkastuu kun aika on kypsä. Elämä on lahja, joka katkeaa kyllä aikanaan. Siitä meidän ei tarvitse kantaa huolta.

Ihminen itse voi vaikuttaa jo omalla asenteellaan, millaiselta elämä tuntuu. Ole itse itsesi paras asiantuntija ja ystävä. Rakasta itseäsi ja arvosta sitä mitä olet jo saanut aikaiseksi. Jos joku arvostelee sinua tai elämääsi, jätä se omaan arvoosi. Aina on toivoa, kun jaksaa uskoa. Tutki myös, kuka on oikea ystävä ja tukesi, ne muut menkööt menojaan. Elämäsi on elämisen arvoista.