Loppuunpalanut/itsaria vakavasti miettinyt

Väsähtänyt

Hei. Olen n. 40v. mies. Olen ollut yrittäjänä kohta 17v. Kaksi vuotta sitten kuitenkin selkäni meni niin huonoon kuntoon että jalat lähti alta jo neljä kertaa. Jouduin lopettamaan nykyisen työni ja etsimään kevyempää. Leikkausta en uskalla antaa tehdä koska onnistuminen n. 50/50. Minulla on 9 vuotias poika. Pojan äiti asuu eri paikkakunnalla mutta poikani on vähintään puolet minulla. N. 6 vuotta sitte tapasin nykyisen aivan ihanan tyttöystäväni. Tilanne kuitenkin kärjistyi viime vuoden loppupuolella. Minulla tulotaso lähes nollassa ja elimme käytännössä puolisoni rahoilla. Hän teki paljon töitä ja paloi loppuun. Oli pahalla tuulella toisinaan töistä tullessa eikä juurikaan jaksanut kuunnella minun kipukertomuksia tai murheita. Tämän seurauksena purin pahaa oloa lähes tuntemattomalle nais henkilölle salaa häneltä. Se kuitenkin tuli julki vaikka siinä ei todellakaan ollut mitään ihastumista tai siihen liittyvää. Pelkästään keskustelua. Sen myötä hän syytti minua pettämisestä ja erottiin. Nyt minulla ei ole mitään. Työt vähäisiä ja aluksi asuin asuntovaunussa. Haluaisin hänet takaisin mutta ei hän rakasta minua enää. Olen petturi! Olen miettinyt itsaria vaikka kuinka se on itsekästä.. mutta en enää jaksa tätä pahaa oloa enää kauaa. Konkurssi uhkaa yritystäni ja olen todella yksinäinen. Itken päivin, valvon öitä ja kivut ovat pahentuneet. Iloisuuteni on kadonnut ja minusta on tullut haudan vakava...

13 kommenttia

Vastaukset

  • Mieheni rikkoi selkänsä kun aloin odottaa toista lastamme. Meillä oli kaksi lasta pienellä ikäerolla, tilanne oli raskas, molemmat lapset tarvitsivat paljon nostamista ja kantamista. Itse en ymmärtänyt kuinka pahoja mieheni kivut olivat ( kai sulla kipulääkitys? Se vähä kakspiippunen juttu ku..) hän halus olla pitkälti ilman kipulääkkeitä. Nyt on näin että sulla on lapsi. Itsemurha ei ole hyväksyttävä juttu. Mutta sitte vielä ku on lapsi niin aina pitäs miettii sen lapsen parasta ja lapsen parhaaksi ei ole koskaa kenenkää itsemurha. Sä koet - mikäli oikein ymmärsin riviesi välistä - että nyt meet jyrkkää alamäkee ja vauhdilla. Se pelottaa. Ainaki mua pelotti: kukkaro, parisuhde, perhe-elämä kärsivät ku mies rikko selkänsä. Aattelin eikö tästä tuu loppua koskaan. Eikä se ollu edes mun selkä vaa miehen selkä, hänelle varmasti raskaampaa. Jossai vaiheessa tajusin että köyhänä olo ei ole niin kurjaa ja pelottavaa kuin köyhtyminen, siis tavallaa sellanen hassu ajatus että ku siitä uudesta tilanteesta tuleeki normaalitila että ok, mun elämä nyt on tällästä eikä sitä mistä haaveilin... Niin sitte kai hylkää vanhat haaveet ja kasvattaa uudet tilalle...Sulla taitaa olla se tilanne että vanhat haaveet on romuna? Ja missää ei näy uutta haavetta ja vaikee uskoo että sellasta koskaa tuliskaan? Mutta tulee kyllä. Sitte ku tulee niin on hyvä katsoo taaksepäin, ajatella että kaikesta kannatti kyllä selvitä. Voihan se olla pitkä tie. Mun miehen selkä voi jo paremmin. Nyt on kulunut 14 vuotta siitä ku selkä hajos, sillo ei noussu edes kolmee kiloo, ei noussu meidän vastasyntynyt, nyt kyl nostelee tovin tuota samaista "vauvaa" että parannus on aikamoinen: "vauvalleki" tullu hieman painoo vuosien varrella. Mutta kauan aattelin että tää ei lopu koskaa, olisinko uskonu että tääki päivä tulee... Siis ikinä ei tuu se mistä aikoinaa haaveilin, ei mulle eikä mun miehelle. En vielä tiedä kannattaako siitä olla pettynyt? Saako siitä olla pettynyt? Mutta siitä kaikesta uudesta hyvästä yllättävästä mitä on tullu eteen olen kiitollinen, koska elämä on antanu paljon kaunista juuri niinä vaikeina hetkinä, vuosina.

  • Hyva aloittaja. Sinulla on lapsi, on se erittain hyva syy jatkaa ja muutenkin ei asiat tuohon jaa. Rohkeasti nyt apua hakemaan. Jospa sittenkin lahdet selkaleikkaukseen. Juttelu ja taakan jakaminen kirjoittamallakin jo auttaa.

  • Hei Väsähtänyt.

    Itsemurha-ajatukset ovat aina merkki siitä, että jokin elämässä tuntuu ylivoimaiselta ja toivottomalta. Keinot asioiden selvittämiseen tuntuvat loppuneen ja mielessä on ajatuksia siitä, että elämässä ei ole enää toivoa. Nämä ajatukset on syytä ottaa merkkinä siitä, että ulkopuolista apua on syytä hakea omaan jaksamiseen ja sitä avunhakua ei ole syytä viivyttää, tuntuipa miltä tahansa ja uskoipa avun saamiseen tai ei. Pääset tänään jo terveyskeskukseen lääkärille, joka kartoittaa mielesi vointia ja auttamismahdollisuuksia. Se on ensimmäinen askel. Sitten voitte yhdessä pohtia, mitkä olisivat seuraavat askelet esim asunto-olosuhteiden selvittämisekssi. Riippumattaa siitä, koetko niin, sinulla on oikeus saada apua elinvoimasi löytymiseksi ja elämäsi laadun kohentamiseksi.

    Merja, diakoni

    • saako seurakunnasta apua?


    • väsy kirjoitti:

      saako seurakunnasta apua?

      Hei.

      En tiedä millaisen avun tarpeessa olet, mutta periaatteessa sanon, että kyllä, seurakunnasta saa apua. Keskusteluapua ja taloudellistakin, jos tilanne on diakonin vastaanotolla sellainen, että sitä voi antaa. Keskustelemaan voit mennä jonkun papin tai diakonin luokse. Etsi yhteystiedot lähimmästä seurakunnasta ja pyydä keskusteluaika ja mene käymään. Asiasi varmaankin lähtee jollain lailla etenemään.

      Voimia sinulle,
      Pirkko-pappi


    • väsy kirjoitti:

      saako seurakunnasta apua?

      Seurakunnasta ei saa apua.


    • pappi kirjoitti:

      Seurakunnasta ei saa apua.

      Seurakunnasta saa apua. Laajasalo sai taloudellista apua kukkiin, sampanjaan, hotelleihin j.n.e.


    • Kkaksskyttkkakks kirjoitti:

      Seurakunnasta saa apua. Laajasalo sai taloudellista apua kukkiin, sampanjaan, hotelleihin j.n.e.

      Hei.

      Älä vääristele asioita. Ei piispa Laajasalo hakenut seurakunnasta taloudellista apua ja hänen laskujen epäselvyydet, joihin viittaat, on perinpohjin selvitetty. Asiassa ei ole enää mitään sellaista, että se antaisi aihetta tällaiseen kommenttiin.

      Hyvää kesää sinulle,
      Pirkko-pappi


    • Hei, voimani ovat päivä päivältä heikommat. Työ on pakkopullaa. Mikään ei enää kiinnosta. Haluaisin myydä koko omaisuuteni ja kadota. En nuku öisin kunnolla... minua pelottaa ihan oikeesti että en kohta enää jaksa.. en halua kertoa tätä kavereille..enkä sukulaisille..oisko aika tullut jättää hyvästit, t.Väsähtänyt


    • kuunteleva_kirkko kirjoitti:

      Hei.

      Älä vääristele asioita. Ei piispa Laajasalo hakenut seurakunnasta taloudellista apua ja hänen laskujen epäselvyydet, joihin viittaat, on perinpohjin selvitetty. Asiassa ei ole enää mitään sellaista, että se antaisi aihetta tällaiseen kommenttiin.

      Hyvää kesää sinulle,
      Pirkko-pappi

      Ei Laajasalon oma apua ole perinpohjaisesti selvitetty. Mistä sellaisen keksit?


  • Pyttymies räjähtää,
    Älkää tehkö itsaria se on rikos ihmisyyttä vastaan. Ole sen verran ihminen että kiroile ja elä elämää nauttien. Matut hoitaa kuitenkin suomalaisten poistamisen.

  • Alenna työntekijöiden palkkoja.

  • Hyvä mies, itsari ei ole ratkaisu. Jokaisen elämässä on haasteita ja vaikeita hetkiä. Anna elämällesi aikaa ja lakkaa säälimästä itseäsi. Ryhdistäydy ja toimi. Raha ei ole itseisarvo, toki se helpottaa, mutta ei tuo onnea. Pitkä yrittäjyys on tuonut sinulle paljon osaamista ja jos et voi toimia enää yrittäjänä uudelleen kouluttautuminen on mahdollista. Ikä ei ole este. Tutki paikkakuntasi aikuiskoulutustarjontaa, jotain löytyy varmasti jostain.

    Elämää ei voi ajatella vain itsensä näkökulmasta, etenkään jos on lapsia. Isän itsari on trauma lapsen elämässä ja voi vaikeuttaa hänen tulevaisuutta. Työni puolesta olen senkin nähnyt. Ethän halua lastasi itkemää haudallesi.

    Pohdi miten voisit itse hoitaa mieltäsi ja mielenterveyttäsi. Itsellä musiikin kuunteleminen, etenkin klassinen tuo rauhaa ja lohtua. Myös lukeminen on hyvä keino. Omat murheet kaikkoaa ja tulee uusia ideoita omaankin elämään. Olen itse sen kokenut, että putken päässä on valoa ja valo kirkastuu kun aika on kypsä. Elämä on lahja, joka katkeaa kyllä aikanaan. Siitä meidän ei tarvitse kantaa huolta.

    Ihminen itse voi vaikuttaa jo omalla asenteellaan, millaiselta elämä tuntuu. Ole itse itsesi paras asiantuntija ja ystävä. Rakasta itseäsi ja arvosta sitä mitä olet jo saanut aikaiseksi. Jos joku arvostelee sinua tai elämääsi, jätä se omaan arvoosi. Aina on toivoa, kun jaksaa uskoa. Tutki myös, kuka on oikea ystävä ja tukesi, ne muut menkööt menojaan. Elämäsi on elämisen arvoista.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.