Jouduin vaihtamaan kahdelle kaverille hieman iäkkäämpiin koneisiin tehokkaammat käytetyt prosessorit. Toinen vaihdettava oli intel Core2 Quad 9650 (3,0 GHz) ja toinen oli AMD Phenom II x4 974 (3,6HGz). Kummassakin tapauksessa kysymys oli vakiojäähyistä. Riittävän tehokkaita, mutta pitivät kamalaa ääntä. Tyypit eivät äänestä välittäneet.
Voi kuinka helppo homma oli intel: Jäähdytin vain irrotettiin ruuvaamalla neljä kehyksessä olevaa ruuvia pois, jotka siis puristavat jäähdyttimen kannan tiukasti prosessoria vasten. Sitten vaan vanha prosessori irti, jäähyn pohjan putsaus, tahnattu uusi tilalle ja jäähdyttimen ongelmaton ruuvaaminen takaisin paikoilleen ja se oli siinä. Tässä hommassa ei emolevyä tarvinnut irrottaa, vaan homma hoitui vain irrottamalla kotelon sivupelti.
Entäs AMD? Kuten tiedätte, AMD harrastaa tuota omituista "lattarautaviritystä", jossa ruuvien sijaan jäähdytintä prosessoria vasten puristaa se pirullinen taivutettava rauta, joka sitten loksahtaa ulokkeisiin kiinni. En ole ammattilainen, mutta homma ahtaassa kotelossa jo näytti niin vaikealta, että oli pakko irrottaa emolevy pöydälle ja siinä se kyllä onnistui. Työtä se kuitenkin teetti, kun emolevyn irrottamisessa pitää käytännössä purkaa ja koota koko kone.
Lisäksi AMD:n lattarautavirityksessä on toinen huono puoli: Kun tappelee sen raudan kanssa, niin jäähdytin saattaa sitä kiinnitettäessä liikkua ja silloin tahnat liikkuvat myös ja tanhaus ei ole enää optimaalinen. Jäähdytin tulee saada paikoilleen kerralla siten, että se ei liiku kiinnityksen aikana milliäkään. Intelin järkevällä ruuvaussysteemillä homma onnistuu helposti, mutta AMD:n omituisella lattarautavirityksellä se on äärimmäisen vaikeaa.
Kolmas huono puoli on lattaraudan metallin nopea väsyminen jatkuvien suurien lämpötilaerojen takia. Kun noita vanhoja koneita olen jonkin verran kasaillut, niin on tullut eteen näitä AMD lattarautatapauksia siten, että jäähdytin todella liikkuu sitä kevyesti väännettäessä, eli lattaraudan puristusvoima on hävinnyt em. fysiikan peruslakien syystä kuin pieru saharaan. Sitten ei todellakaan pidä ihmetellä sitä, miksi prossun lämmöt paukkuu kevyessäkin käytössä 80 C ja pahimmillaan ylikin.
Sinänsä itse molemmat prosessorit edustavat teknologian ehdotonta kärkeä ja prosessorikilpailuun tuli noin vuosi sitten uutta potkua, kun AMD toi nuo Ryzenit markkinoille, jotka osoittautuivat laskuhirviöiksi.
Voi kuinka helppo homma oli intel: Jäähdytin vain irrotettiin ruuvaamalla neljä kehyksessä olevaa ruuvia pois, jotka siis puristavat jäähdyttimen kannan tiukasti prosessoria vasten. Sitten vaan vanha prosessori irti, jäähyn pohjan putsaus, tahnattu uusi tilalle ja jäähdyttimen ongelmaton ruuvaaminen takaisin paikoilleen ja se oli siinä. Tässä hommassa ei emolevyä tarvinnut irrottaa, vaan homma hoitui vain irrottamalla kotelon sivupelti.
Entäs AMD? Kuten tiedätte, AMD harrastaa tuota omituista "lattarautaviritystä", jossa ruuvien sijaan jäähdytintä prosessoria vasten puristaa se pirullinen taivutettava rauta, joka sitten loksahtaa ulokkeisiin kiinni. En ole ammattilainen, mutta homma ahtaassa kotelossa jo näytti niin vaikealta, että oli pakko irrottaa emolevy pöydälle ja siinä se kyllä onnistui. Työtä se kuitenkin teetti, kun emolevyn irrottamisessa pitää käytännössä purkaa ja koota koko kone.
Lisäksi AMD:n lattarautavirityksessä on toinen huono puoli: Kun tappelee sen raudan kanssa, niin jäähdytin saattaa sitä kiinnitettäessä liikkua ja silloin tahnat liikkuvat myös ja tanhaus ei ole enää optimaalinen. Jäähdytin tulee saada paikoilleen kerralla siten, että se ei liiku kiinnityksen aikana milliäkään. Intelin järkevällä ruuvaussysteemillä homma onnistuu helposti, mutta AMD:n omituisella lattarautavirityksellä se on äärimmäisen vaikeaa.
Kolmas huono puoli on lattaraudan metallin nopea väsyminen jatkuvien suurien lämpötilaerojen takia. Kun noita vanhoja koneita olen jonkin verran kasaillut, niin on tullut eteen näitä AMD lattarautatapauksia siten, että jäähdytin todella liikkuu sitä kevyesti väännettäessä, eli lattaraudan puristusvoima on hävinnyt em. fysiikan peruslakien syystä kuin pieru saharaan. Sitten ei todellakaan pidä ihmetellä sitä, miksi prossun lämmöt paukkuu kevyessäkin käytössä 80 C ja pahimmillaan ylikin.
Sinänsä itse molemmat prosessorit edustavat teknologian ehdotonta kärkeä ja prosessorikilpailuun tuli noin vuosi sitten uutta potkua, kun AMD toi nuo Ryzenit markkinoille, jotka osoittautuivat laskuhirviöiksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se aika hankala. Jouduin kans pari vuotta sitten vaihtamaan kaverin vanhasta amd:stä prossun, mutta ei mun nyt emoa sentään tarvinnut irrottaa. Muistaakseni intelilläkin oli aikoinaan aika vastaava kiinnitys.
Tuo intelin vakikiinnitys taas on niin helvetin heppoinen ettei tottakaan. Ei hyvä sekään.
Mulla se on kaikkein helpoin kiinnitys. Toimii molemmissa leireissä:
https://www.ekwb.com/wp-content/uploads/images/Mounting HF 1_600(1).jpg
Neljä mutteria vaan käsin kiinni niin avot. amd:lle on tosin eri levy tuossa, mutta samalla tavalla toimii.
Minulla taas tuli Intelin jäähdyttimen kanssa ongelmia, kun emolevy oli ilmeisesti ohuempi tai reiät suurempia kuin pitäisi. Intelin vakiojäähdyttimen kyllä sai kiinni emolevyyn, mutta se jäi niin löysäksi että ihme kun pysyy paikoillaan. Sen saa ihan käsin vetämällä, ilman voimankäyttöä vedettyä irti. Muissa koneissa en Intelin tai AMD:n jäähdyttimen kanssa vastaavaan ole törmännyt. Itse käytän ja suosittelen aina after-market jäähdyttimiä, koska ne ovat tehokkaampia, hiljaisempia ja laakerit kestää sen kuin muukin kone.
Jep. Ja emon taakse sinne kuuluva tukirauta (jollei siellä vielä ole), että jäähyn saa kunnolla kiristettyä paikoilleen vääntämättä emoa. Hyvät jäähdytinrivastot painavat. Painolla saa jäähdytystehoa hiljaisilla puhaltimen kierrosluvuilla, joka taas tarkoittaa hiljaisuutta hyvän jäähdytystehon lisäksi.
Omassa emossani oli jo rauta kun ei mikään halpisemo ole, mutta vaihdoin sen paljon tukevampaan vaikkei jäähyni mitään painakaan (vesiblokki, mut en kyllä sellaista normikäyttäjälle lähde suosittelemaan).
Vesijäähdytyksestä kysymys, oletko vaihtanut nesteitä? Kuinka usein? Onko likaantunut? Kuinka paljon vaati enemmän huomiota ilmajäähyyn verraten? Jotkut sanoo että tulee jotain kasvillisuutta sinne, tuleeko?
Itellä ilmajäähdyn voi jättää 5 vuotta ilman huomioo (riippuu kuinka pölyinen ympäristö).
Tiedän että on hiljaisempi ja lämmönsiirto on parempi, ei puhuta näistä.
Silloin vaihdan, kun jotain osaa pitää koneessa päivittää. Tuossahan on se hankaluus, että vedet pitää tyhjentää yleensä kun jotain osaa vaihtelee (näytönohjaimen päivitys esimerkiksi). Silloin uudet puhtaat vedet tilalle. Eipä tuolla ihmeempiä kasva. Akkuvedellä vaan kuljen. Täyspuhdistusta en oo tehny vuosikausiin, mutta nyt kun on kone pumpun vaihdon takia telakalla, katsoin prossublokkia ja ihan puhtaalta näyttää (varmaan viisi vuotta ollut kierrossa enkä ole vielä sitä puhdistanut).
Ei tuossa muuten sen tiheämpää huomiota välttämättä tarvitse kuin ilmajäähyssäkään. Joutuuhan siinäkin pölyjä putsailemaan.
Tietysti ei tässä kyllä hinta/laatu -suhde ole mitenkään järkevä ja aina tekee jotain uutta mieli ostaa (ja kaikki maksaa liikaa). Siks en suosittele, ellei ole kiinnostunut räpeltämään. Varsinainen hyöty ei ole isokaan eikä varmasti siihen käytetyn rahan arvoinen. Samalla rahalla olisi saanut parempaa rautaakin (heh, emo ja prossu täytti tammikuussa 7v). Oikeasti en ihmeempää konetta edes tarvitsisi.
Harrastukset nyt maksaa, eikä tämä nyt siinä kalleimmasta päästä ole.
Juu, eihän noita prossujen mukana tulevia jäähyjä kestä ihminen kuunnella. Vaikka sen asentaisikin oikein, niin meteli on sitä luokkaa, että hulluksi siinä tulee. Itselläni on muistaakseni Noctua NH-14 (reippaasti yli kilon mötikkä), jossa on kaksi 14 cm hyrrää isojen kuparisiilien väleissä (ei mahdu fyysisesti liian kapeaan tornikoteloon). Fractal kotelossa edessä ja takana samanlaiset hyrrät. Asennus ilmeisesti onnistui niin hyvin, että idlenä käy 15-20 asteisena. Tämän takia pystyin manuaalisesti uefi-biosista tökkäämään kaikkien hyrrien nopeudeksi normikäytössä 400 round per minute, jolloin koneesta kuuluu vain pieni vaimea puhina. Todella hiljainen. Jos pelaa tai tekee jotakin muuta todella rasittavaa niin biosista tökkää kaikki hyrrät "medium"- tasolle, jolloin ne puhisevat 1200 -1300 rpm. Turbotilakin hyrrille olisi biosin valikossa käytettävissä, mutta tuolla "medium"- tasolla lämmöt pysyvät äärimmäisessä rasituksessakin ihan siedettävällä tasolla ja ääni on vielä siedettävä. Kokeilin hyrrille tuota turbotilaa ja sitten jo kuului ärsytyskynnyksen ylittävä puhina.
Tähänkin liittyy se perusfysiikka, että ilmanvastus on suoraan verrannollinen nopeuden neliöön ja ääni korreloi kutakuinkin samassa suhteessa tuohon kaavaan. Eli jos hyrrän nopeus on 500 rpm ja se nostetaan 1000 rpm, niin ääni ei ole "kaksi kertaa kovempi" vaan "neljä kertaa kovempi".
Tämä hiljaisuuden tavoittelemisen kulttuuri ei ole aina ollut voimassa. Jos muistatte, niin 2000-luvun molemmin puolin tehokulttuuri oli kaikki kaikessa ja prossujen ja näyttiksien valmistajat eikä myöskään niiden loppukäyttäjät juuri välittäneet metelistä juuri mitään, kun "tehoja oli saatava hinnalla millä hyvänsä". Muistan tuolta ajoilta, kun mulla oli joku tappiin asti kellotettu Pena4 ja telläsin siihen sellaisen jäähyn (hyrrä olikohan 60 vai 80 mm), joka huusi maksimillaan 5000 rpm pintaan ja näytönohjaimena oli sen hetken nopein nVidia Geforce 6600 GT, jonka pieni tuuletin inisi vielä päälle sellaisella voimalla, että en käsitä, miten en tullut silloin hulluksi. Voi noita nostalgisia aikoja...