Virikkeitä ja vihjeitä.
Virallinen sivusto jossa on paljon linkkejä ja ohjeita virikkeellisen toiminnan ylläpitämiseksi.
Monessa laitoksessa vanhkset vain istuvat huoneissaan, tai pitkän pöydän vieressä tuijottaen rypistyneitä kämmenselkiänsä . Niin muuten kotonakin.
Eikä kaikilla vanhuksilla ole tietotekniikka hallussa, joten voisimmehan mennä yksin asuvan naapurin luokse ja tehdä jotain virkistävää yhdessä.
Ei se paljon vaadi, vain vähän aikaa.
https://www.vahvike.fi/fi
Virallinen sivusto jossa on paljon linkkejä ja ohjeita virikkeellisen toiminnan ylläpitämiseksi.
Monessa laitoksessa vanhkset vain istuvat huoneissaan, tai pitkän pöydän vieressä tuijottaen rypistyneitä kämmenselkiänsä . Niin muuten kotonakin.
Eikä kaikilla vanhuksilla ole tietotekniikka hallussa, joten voisimmehan mennä yksin asuvan naapurin luokse ja tehdä jotain virkistävää yhdessä.
Ei se paljon vaadi, vain vähän aikaa.
https://www.vahvike.fi/fi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ansaitsis kaksi peukkua!
Tekstiä ja kuvia vilkaisin ja kirjanmerkkeihin lisäsin linkin.
Virike totta tosiaan, Kiitos!
Aika kattava, löysin Helsingin kuva-arkistosta kotitalon kuvan Pursimiehenkadulta. Ylimmän 5 kerroksen koti-ikkunatkin näkyvät.
Kiitos linkistä!
Jooo muttaku alotuksen tekijä ei ole ajatellu mistä johtuu yksin eläminen,
jotkut vaan enää ei halua muita ihmisiä ympärileen,
enää ei haluta juorukerhoihin,
usein esteenä on ujous,
ei ole siivottu, hävettää ketään päästää kotiin, tämäkin on suuri syy,,,,
ei tiedä mitä kehtaisi tarjota naapurille,
ku kaapissa ei ole mitään
kahviki tuntuu tyhmältä,
jos ystävyys olisi vain kaveruutta , oikeaa ystävyyttä,
eikä se riipuisi mitenkään tarjoilusta, niin hyä olisi,
ennen vahaankaan ei tarjottu mitään,
käytiin vain juttelemassa, eikä tarvinnu sopia aikaa etukäteen,
viihdyttiin aikansa, joskus pitempäänki,
se oli oikeeta ystävyyttä ja kaveruutta,
kaikki nyt on teenäistä, pinnallista, pitää näyttää kuinka hyvää tarjoilee,
kakkua tai pullaa, siistiä pitää olla,
kylässä käydessä kahvitus on kiusallista,
ei välittäisi ollenkaan jos kahvia ei tajottaisi kylässä ollenkaan,
niin no vesilaisin voisi tarjota jos kauan istutaan kaverinkanssa jutuusilla,
se olisi aivan riittävä juttu,
kaikki muu on kiusallista, turhaa, teenäistä, näyttämistä
kuinka sivistyneitä ollaan, siihen tympääntyy,
siksi haluua olla yksin,
jostain syystä nyky ihmiset mieluummin erakoituu,
olisko syynä juuri nuo edellä olevat asiat
vai onko muilla muita mielipiteitä asiasta,
Asiaa-arveltu.
Kun katsot tuonne linkin tarjontaan, huomaat, että ei se virikkeiden käyttäminen omissakaan päivissä ole pahaksi. Minä löysin paljon kivaa!
Avaat sieltä kuvia , tai haet mielenkiintoista muusta sisällöstä ja jopa hetki vierähtää muussakin kuin miettimisessä mitä sitä kahvileipää jos vieraita tulee.
Ei ole pakko avata oviansa jos ei ole siivonnut, ei ole pakko mennä kerhoon jos seura ei kiinnosta. Moni haluaa mennä, moni menee naapuriin vaikka pullapussi kädessä ja silloin ei katsella onko imuria kuljetettu kaapista ulos, vai viikkojako jo maannut pölypussi täynnä keskellä lattiaa, kun ei jaksa siivota.
Ei hyvä ihminen, meille ainakin saa tulla kuka tahansa, vaikka aina ei ole tiskit koneessa, tai ktiskattuina kaapissa, eikä se ylimääräinen takkikaan ole naulakossa, vaan roikkuu sohvan selustalla, ei viearas tulee ajallaan ja talo elää tavallaan.
Pitääkö olla olebvinaan enemmän kuin on? Ei tottavie tarvitse, mutta jokaisella on omat tapansa elää, ja siihen ei silloin käy muu tapa.
Minulle virikkeet ovat tervetulleita, vielä etsin netistä kivoja virkkausohjeita, uusi pusero on kesäksi saatava.
Mukavia päiviä kuitenkin sinullekin, toivottavasta aurinko tuo uusia tuulia päivääsi.
No sinä olet tommonen kiva tyyppi, ilmeisesti paljon parempi kuin minä joka suhteessa,
minä taas olen vieraskoree, helposti vaivautunut tyyppi, siis ujoki,
uskon sinulla on elämä paljon helpompaa kuin minulla,
vieraskoreus on kiusallinen piirre ihmisessä
varsikki ihmiselle itselleen, kuten minulle,
on sanonta " vanha koira ei uusia temppuja opi "
pitäneekö paikkansa mun kohdalla,
ainaki se vaatii paljon myöntää omat heikouteni, laiskuuteni, itsekyyteni,
toisaaltaan jos olisin terve,
enkä väsyisi niin helposti siivotessa ja yleensäkki touhutessa,
jaksaisin vieraitaki paljon paremmin, voisin jopa tykätä,
mutta ku on vain varjo entisestä ihmisestä,
joskus olen lohkassu sanonan: pitää olla terve jaksaakseen seurustella ja hankkia uuden suhteen, edeleenki olen samaa mieltä,
jos tämä sairaus ei parane se on kuolemaksi,
moni ikäiseni on jo kuollu, joten kai tämä kipuilu on kuolemaksi,
Älähän luovuta sinäkään.
Ei tämä maailma aina kaikkein kauneimpia kukkia avaa katseltavaksi, eikä kauneimpia lauluja kuultavaksi. Periksi ei silti ole syytä antaa.
Mikäli elämä on kipujen ja vaivojen kanssa tuntunut vaikealta, ei siinä auta kuin katsoa huomiseen.
Ehkä pitää yrittää ajatella muuta kuin niitä kivulaita hetkiä.
Siskoni valittaa aina mitä ihmeellisimmistä kivuista ja oireista, hänellä ei koskaan löydy kivaa kerrottavaa. Syy on siinä, että on liikaa neljän seinän sisällä ja keskittyy katsomaan ja kuuntelemaan vai omia vihlomisia ja niistähän syntyy omaan mieleen kauhea tauti.
Virikkeitä ja kanssakäymisiä muiden ihmisten kanssa.
Olin äsken kaupassa, siellä ihan vieras mies nyökkäili moikkauksia, en tuntenut, mutta muutaman sanan vaihdoimme ja hän sanoi ilahtuneensa kun joku vastaa ja puhuu. Oli kuulemma viikon ollut kipeenä, eikä kukaan käynyt.
Sellaista seon elämä kun on yksin eikä itse jaksa lähteä liikkeelle.
Nyt aurinko lämmittää ja pian se kesä ja kärpäset ovat seurana meillä kaikilla.
Ota kuppi kahvia ja kuvittele, että istumme siinä saman pöydän vierellä.
Ajatuksin seuranasi.
Kiva,,,,, sen teeki,
kuhan saan kivut paremmin hallintaan,
uskon, aurinko paistaa vielä risukasaanki,
odotan kesää ja aurinkoisia päiviä,
ehkä jaksan köpittää vieläki rannallekki,
se jää nähtäväksi,
Kiitos vaan linkistä YhdessäjaYksin. Kirjanmerkkeihin minäkin tuon pistin.