Katsokaa kuinka kauniita runoja runo...
Tässä,
sanoja sanojen perään,
aivan kuin muillakin,
Ruonoja??
Ei,
nämä eivät ole runoja.
Tässä,
on vain sanoja peräkkäin,
mutta niin kaikilla,
nykyajan "runoilijoilla"
Kissa,
juoksee,
olen eläin,
mutta lasi on rikki,
purkki maitoa,
kannu on kasteluun tarkoitus,
juusto ja muut tarvikkeet,
sokeria sioille.
lumihanki katselee,
minua,
kuin olisin rasia suklaata,
ja seinä
ovi
kaikki, maito, makkara...
Eikö ollutkin kauniita???
Mitä ihme runoja tuollaiset ovat???
Jokainen tehköön tavallaan,mutta
miten tuo on runoutta????
Kyllä vi....taa!!!!!!!!!
Tässä,
sanoja sanojen perään,
aivan kuin muillakin,
Ruonoja??
Ei,
nämä eivät ole runoja.
Tässä,
on vain sanoja peräkkäin,
mutta niin kaikilla,
nykyajan "runoilijoilla"
Kissa,
juoksee,
olen eläin,
mutta lasi on rikki,
purkki maitoa,
kannu on kasteluun tarkoitus,
juusto ja muut tarvikkeet,
sokeria sioille.
lumihanki katselee,
minua,
kuin olisin rasia suklaata,
ja seinä
ovi
kaikki, maito, makkara...
Eikö ollutkin kauniita???
Mitä ihme runoja tuollaiset ovat???
Jokainen tehköön tavallaan,mutta
miten tuo on runoutta????
Kyllä vi....taa!!!!!!!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
aiheutinko tuon purkauksen.
Et aiheuttanut, älä sellaista luule
yleisesti ottaen vaan, kaikki tämänpäivän "runous"!!!!
kun tuo otsikko.
Toisaalta kai se kumminkin hyvä jos paperille laittaa mitä mielii kunhan vain paperille.
Tai koneenruudulle usein vielä isän tai äidin.
Mahtuuhan tuonne jonnekkin. =)
Minähän tuon purkauksen
olen aiheuttanut.
Tietysti.
Niin kuin kaiken muunkin... x)
Aioin olla sanomatta mitään, mutta...
Olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella on oikeus
olla omanlaisensa ja kirjoittaa just sitä mitä itse haluaa. Tämähän ei ole ammattirunoilijoitten foorumi..(yhden oikean sellaisen varmaankin bongannut täältä)
Minua pistää aina sapettamaan tuo asenne. Jos j*******a haluaa kirjoittaa nötkötistä, niin siitä vaan..keltä se on pois? :DDD
Maailmassa on monta makkaraa ja helmiä sioille. Hmmm. *huokaus*
En minä niitä aiheita tarkoittanut, aiheet ovat varmasti hyviä mutta, enkä myöskään että tämä olisi ammattilaisten palsta, vaan sitä että eikö tämä foorumi ollut RUNOILLE ja ihmettelen kun maailma on kääntänyt tuon runouden tuollaiseksi että on vain sanoja ja joitain pieniä asioita peräkkäin kuten:
Kastelen mäntyä,
kaappi,
pullottaa vanhoja leluja,
elän eilistä,
rakastan,
mutta eilinen....
sienikeittoa,
syönyt olen,
jo läkähdyksiin
Jos joku kirjoittaa että:
Auto, Kone
Laiva
Minun elämä.
Niin nykyrunontuntijat (nimen omaan NYKY) hyppii seinille kun oli aivan mahtava runo, voi sitä sielua ja sanojen sympatiaa!!!
Tuota asiaa en ymmärrä, että miten runous on voinut muuttua täydeksi Paskaksi!!!!!
Ehkäpä sen takia älähdin, koska minulla on tuo mainitsemasi tapa kirjoittaa *nauraa*. En ole runoutta "opiskellut", joten ei tietoa mikä on oikean runon mitta ja tilavuus, sanojen määrä ja arvaamaton käänteisyys :D
Runon muodot moninaiset
monilla niin erilaiset
joskus aivan samanlaiset
täydelliset, vaillinaiset
"Auto, Kone
Laiva
Minun elämä."
Tuo runosi on hyvä, kertoo yhden ihmisen elämästä muutamalla sanalla lähes kaiken. Älä ole niin ankara.
Hyvä runo syntyy usein vailla minkäänlaista itsekontrollia. Kun kirjoittaa mieleen tulevia sanoja sitä mukaa ylös, ilman sensuuria, aletaan olla luovuuden äärellä. Ne sanat mitä tulee ovat todellista sielun kieltä, ei laskelmoivan mielen tuotetta. Runon ainoa määritelmä ei ole runomitta tai riimien stemmaus.
"Kastelen mäntyä,
kaappi,
pullottaa vanhoja leluja,
elän eilistä,
rakastan,
mutta eilinen....
sienikeittoa,
syönyt olen,
jo läkähdyksiin"
Tuo edellä oleva runosi kertoo todella paljon. Ehkä se paljastaa menneisyytesi asioita sinulle itsellesi. Todennäköisesti luulet vain kirjoittaneesi satunnaisia sanoja, mutta sielusi on tyrkännyt juuri nuo sanat näkyviin. Niillä on merkitys, joka sanalla. Avaa tuon merkitys itsellesi. Siinä on sanoma. Ystäväni.
Juu nuo ovat aivan äärettömän sielullisia katsos tätä:
Korvaani,
painaa meisseli,
olen sepeteus,
vai sittenkin,
vasara.
Sepä tässä juuri oli aiheena ettämiksi runous on päästetty tuollaiseksi, se on kamalaa, siinä ei ole mitään järkeäja siitä ei todellakaan huomaa että kuka on hyvä ja kuka ei, jos minä kirjoitian sanoja vain peräkkäin mitä mieleen tulee....
Saari, moottori
Ruori,
maitokahvi
aamuvuoro.
Ai, perkele kun sielullista ja upeaa....
en edelleenkään hauku kenenkään aikaannsaannoksia, vaan lähinnä sitä että miten tuollaista voidaan ja kehdataan sanoa, RUNOKSI!!!!!!
"siinä ei ole mitään järkeäja siitä ei todellakaan huomaa että kuka on hyvä ja kuka ei"
Täällä on ihmisiä,
joilla on ajatuksia.
Miksi niitä pitäisi
arvostella.
Toisten sislntä?
Runo on vain väline
ei itse tarkoitus.
Joillekin. Ehkä.
kun avaa silmänsä.
Minä kirjoitan näin.
Riimeissä on paljon voimaa.
Mutta älä meitä muita soimaa
jos pidämme muustakin.
Runo voi olla
ajatus,
kuva.
Tai kokonainen Kalevala
joka huumaa lukijansa.
Tämä forumin kansa
on moninainen.
Ihmisiä jokainen,
vainen.
Niin kuin sinäkin.
Jokainen valitsee tiensä itse.
Arvostella voi, muttei tietää.
Miksi
Miten
on paras.
Mitn niin runo on vain väline???
Runous on taidetta ja kaikki muu paitsi taide on turhaa...
Tuo Kalevala juttu, minkä laitoit, hmm.... mikä se mahtoi olla???
*hehheh*
En minä ketään halua kieltää kirjoittamasta, mutta eikö tuon RUNO-sarakkeen alla pitäisi olla runoja, uskon että lorunne/ajatuksenne ovat hyviä mutta eivät runoja.....
Rauhaa kaikille!!!!
Minulle taide eri muodoissaan on itseilmaisun väline. Taide ilman tarkoitusta ei ole mitään. Teknistä kikkailua vain, mielestäni. Taide on silloin hyvää kun se herättää tunteita, ajatuksia, toisissakin.
Tuo Kalevala -juttu. Se oli ihan sitä, että kalevalassa on runomitalla kirjoitettu jotain, mikä tunnetaan vielä satoja, tuhansia vuosia meidän aikamme jälkeenkin. Se on mielestäni suomalaisen kulttuuriperinnön kaunein olemus. Ei tarvitse yrittää yltää siihen ollakseen runoilija. Taidetta voi tehdä puhelun aikana ruutupaperille mustekynällä, siitä voi tulla kaunista, ajatuksia herättävää jälkeä, vaikkei sen tekemiseen panosta. Se vain tulee, siinä puhelimessa jutustelun ohessa, jotain ihmisestä itsestään. Huolettomuudessaan taidetta.
Ajatellaan eri tavalla, mutta ajatellaan vaan. Ei se ole meiltä kummaltakaan pois.
Onko juuri muuta aluetta, jolla on ammattimaisia arvostelijoita. - Toinen asia on heidän arvostelukykynsä. Jos vaikkapa ajatellaan kirjallisuutta, monet kirjailijat ovat arvostelijat teilanneet. Mutta lopulta, kun suuri yleisö vain pitää, arvostelijatkin taipuvat. Kuten Päätalon tapauksessa.
Tätä tosin ei ole vielä tapahtunut lyriikan kohdalla; "arvostelijat" nostavat korkealle usein vastaavat sepustukset, kuten tässä edellä esitettiin. Kakofoniset luomukset, jolla ei ole sen paremmin esteettistä kuin mitään muutakaan annettavaa. Toivottavasti asiassa tapahtuu käänne selväjärkiseen suuntaan.
Runokirjojen myynti nykyisin, painos korkeintaan 500 kpl., voisi olla yksi järkiinnyttävä tekijä kustantamoille. Yleisö ei viitsi ostaa roskaa, vaikka arvostelijat kuinka kehuisivat.
Sitä en tiedä pitääkö taidetta arvostella. Tosiasia on jokatapauksessa se, että jokainen taiteen kokija arvostelee kohtaamaansa taiteen. Pitääkö siitä vai ei. Tämän päivän ihmiset ovat kuitenkin vielä valitettavan paljon perässähiihtäjiä ja nuoleskelijoita, että "pitävät" ja "arvostavat" ns arvostettua taidetta uskaltamatta olla omaa mieltään. Riippumatta siitä, mitä taide esittää ja miten se esitetään.
Kansan taide on yleensä omana aikanaan ollut aina kriitikoiden ja "oikeiden taiteentuntijoiden" epäsuosiossa. Junnu, Juice, Spede, Leino, esimerkiksi. Kyllä, kaikki suuria taiteilijoita. Rillumareistä puhumattakaan. Tahtoo vain käydä niin, että ne tunnustetaan taiteeksi vasta kun ne saavuttavat jonkinlaisen instituution aseman. Nykyisin sinfoniaorkesterit soittavat Juicen tuotantoa. Harva toinen kirjailija saa samanlaista kunnianosoitusta.
Pointtini on se, että kaikilla on mahdollisuus ja lupa tehdä taidetta. Minulle se on parhaimmillaan sitä, että pystyn taiteen avulla tuomaan jotain olennaista itsestäni näkyväksi. Onpa sitten kyse kirjoittamisesta tai kuvataiteesta. Kikkailua voi harrastaa myös molemmissa. Yllättävää on kuitenkin huomata se, että monet tuotokset, joita itse ei oikein osaa arvostaa, ovat jollekin toiselle erittäin vaikuttavia. Siinä on taiteen viehätys. Jokainen näkemys taiteesta, myös kakofonisista luomuksista, on oikein. Kokijalle itselleen. Mutta jos siitä yritetään tehdä yleistä makua, silloin mennään pahasti hakoteille. Ei ole yleisesti olemassa hyvää taidetta tai huonoa taidetta, on vain taidetta. Tekninen taitavuus ei ole taiteen hyvyyden mittari, se on työkalu.