Hei. Tässä on mun tarinani lopusta pätkä. Tiedän että tästä puuttuu vielä puheviivat jne, mutta mitä mieltä olette tarinasta, ei siitä onko siinä pilkut ja viivat kohdallaan jne. Olen 12 vuotias.. :) Kiitos arvostelustanne!
Kaksi viikkoa myöhemmin, mä kävelin auringonpaisteessa sairaalalle, Sakua tapaamaan.
Moi! Mä huikkasin, Sakun huoneeseen päästyäni.
Saku ei huomannut mua, koska se kuunteli musiikkia korvalappustereoilla, katseli ikkunasta pihalle.
Mä päätin säikäyttää sen. Mä hiivin sen taakse, ja muiskautin suukon sen kaljuun päähän. Se kääntyi säikähdyksissään.
Ai moi.. Saku hymähti, ja otti korvanapit korviltaan, ja istui sängylleen.
Mitäs kuuluu? Mä kysyin.
Mitäs tässä. Aika tylsää.. Saku mutisi.
Niin täällä varmaan on. Kuunteletko sä sitä Himin uutta levyä? mä kysyin.
Juu. Se on tosi hyvä!! Saku hihkaisi.
Mä hymyilin.
Äiti oli viime yön täällä, nyt sillä on sit niskat kipeet.. Saku tuhahti.
Mä pyörittelin päätäni.
Tota, katsotaanko jokin leffa? Mä ehdotin.
Joo, mä käyn pyytää videot tänne. Saku sanoi.
Oota, mä haen. Mä sanoin, ja lähdin tavoittamaan hoitajaa.
Saadaanko me katsoa jotakin leffaa? Mä kysyin hoitajalta.
Joo, minne huoneeseen? Hoitaja kysyi.
53. Mä sanoin.
Ok. Mä vien ne sinne, mene valitsemaan hyllystä joku leffa. Hoitaja sanoi, ja mä nyökkäsin. Mä valitsin Karvis-elokuvan, kun en mä halunnut mitään My little ponyakaan katsoa.
Mä menin leffan kanssa Sakun huoneeseen, ja tökkäsin videon koneeseen. Mä istuin Sakun kanssa sängylle, ja otin sitä kädestä kiinni.
Saku nauroi aina makeasti, kun tuli joku vähänkin hauska juttu.
Kun me oltiin katsottu leffa, kello oli jo neljä joten mä lähdin kotiin.
Heippa! Mä suukotin Sakua. Se suukotti mua, ja mä lähdin.
Mä kävelin kotiin, ja kotona aloin aikani kuluksi pelata pleikkaria Laurin kanssa.
Kello 9 illalla, mä söin iltapalaa keittiössä. Paahtoleipää ja kaakaota.
Syötyäni, mä kävin suihkussa, pesin siellä hiukseni. Sitten mä pesin vielä hampaani. Sen jälkeen, mä menin omaan huoneeseeni ja puin sinipunaraidallisen topin ja siniset, silkkiset yöpöksyt.
Sitten mä sujahdin peiton alle, ja mietin vähän asioita. Mä naureskelin yksinäni elokuvalle jonka olin Sakun kanssa katsonut.
Mä nukahdin ajatuksiini, onnellisena. Mutten tiennyt että jo huomenna, se onni riistetään minulta!
Mä heräsin aamulla kello kuusi siihen kun mun puhelimeni soi.
Haloo? Mä vastasin unisena, ja väsyneenä.
Meillä on huonoja uutisia. Mä kuulin puhelimesta Sakun lääkärin äänen. Mun väsymys muuttui peloksi.
Mi.. Mitä nyt? Mä änkytin.
Saku nukkui pois, viime yönä. Olen pahoillani. Lääkäri sanoi. Mä en tajunnut mitä hän oli sanonut.
Mut.. Mut.. Ei! Mä kiljaisin.
Olen pahoillani! Lääkäri vielä sanoi, ja mä suljin puhelimen. Mä purskahdin itkuun.
Eii.. Mä en meinannut saada henkeä. Sitten Äiti ja Isä ryntäsivät huoneeseeni.
Mitä nyt? Isä kysyi.
Saku.. Saku.. Saku.. Mä toistin, enkä saanut henkeä itkultani.
Rauhoitu! Äiti istui mun viereeni, ja silitti mun selkääni.
Saku, se nukkui pois viime yönä.. Mä purskahdin taas itkuun. Äiti otti mut tiukkaan syleilyyn.
Mä oon tosi pahoillani. Äiti hyssytteli.
Lauri tuli unisena kyselemään mikä nyt on vialla. Isä veti hänet pois, ja selitti tilanteen.
Shh.. Äiti hyssytteli, ja silitti mua.
Eiiih! Mä kiljuin, ja äiti rauhoitti mut makaamaan sängylleni. Se peitteli mut, mun naama oli ihan punainen itkemisestä, ja äidin pusero läpimärkä.
Mä ulvoin ja paruin vielä jonkin aikaa, kunnes nukahdin. Mutta heräsin yhdeksän aikaan, kun äiti puhui puhelimessa, varmaan Sakun äidin kanssa.
Joo. Ai kolmen viikon päästä? Joo. Hyvä on. Me ollaan todella pahoillaan kaikki. Äiti puheli puhelimeen. Äiti oli hetken hiljaa.
No, arvaa. Kun hänelle soitettiin hän parkui parkumistaan. Mun piti rauhoittaa se nukkumaan. Nukkuu vieläkin. Äiti kertoi.
Joo, jos me voidaan mitenkään auttaa sua järjestelyissä, sano! Juu, heihei! Äiti sanoi puhelimeen, ja laittoi sitten luurin paikalleen.
Mä kävelin äidin ohi vessaan.
Emmi, miten sä voit? Äiti kysyi, kun olin laittanut oven lukkoon.
Mitä luulet? Mä kysyin ärtyneenä. Äiti ei sanonut enää mitään. Mä pesin kasvoni, ja menin sitten takaisin sänkyyni.
Äiti tarjosi mulle moneen kertaan juotavaa ja syötävää, mutta mulle ei maistunut. Mä halusin vaan olla yksin.
Elokuun 23.
Me ajettiin hiljaisuudessa, kukkakaupan pihaan. Milla oli meidän mukanamme. Äiti kävi ostamassa sieltä kukkalaitteen, Sakun haudalle.
Noniin. Äiti sanoi, istuuduttuaan takaisin autoon.
Mä katsoin ikkunasta ulos. Lauri taisi vilkuilla mua aina välillä, mutta mä en välittänyt.
Me ajettiin kirkon pihaan. Pihassa oli vajaat 20 autoa.
Isä parkkeerasi punaisen Hondan viereen, ja me lähdettiin kävelemään kirkkoon. Mä astuin ovesta sisään, ja me mentiin istumaan eturiviin, Sannan viereen.
Mulla oli nenäliina varalta hameen taskussa, vaikka mä olin päättänyt etten itkisi, nimittäin Saku ei olisi halunnut mun itkevän.
Hetken kuluttua, urut alkoivat soida, ja jotkut vanhat mummelit takanamme alkoivat heti nyyhkyttää.
Kun oli Sannan vuoro viedä kukat, mä puristin Sannan kättä, vähän kuin voimaa antaakseni.
Sanna vilautti minulle pienen hymyn, ja meni sitten oman äitinsä ja isänsä kanssa arkun luo. He lausuivat runon, ja laskivat kukat haudalle. Sannan äiti itki vuolaasti.
Sitten tuli meidän vuoro. Me mentiin koko porukka yhdessä sinne, ja äiti lausui runoa, muttei pystynyt lausua loppuun, kun purskahti itkuun. Isä lausui loput. Mä ja Milla laitettiin punaiset ruusut haudalle, äiti laski seppeleen.
Me mentiin paikallemme.
Kun kaikki olivat vieneet kukkansa, ja me oltiin laulettu, oli aika viedä arkku hautaan.
Me kuljettiin kantajien perässä..
Oli aurinkoinen sää. Tästä Saku olisi pitänyt. Saku tykkäsi aurinkoisesta säästä, muttei liian kuumasta. Mulle tuli väkisinkin mieleen, kaikki viime kesät, mitä kaikkea meille olikaan tapahtunut. Mun kasvoille kipusi pienen pieni hymy.
Kantajat laskivat arkun hautaan. Sitten pappi siunasi Sakun, ja kaikki lähtivät pois. Mä jäin vielä haudalle.
Emmi, mennään. Äiti sanoi.
Mä tuun ihan just! Mä sanoin, ja he lähtivät pois. Mä istuin hiljaa paikallani, tuijottaen taivaaseen, Saku katseli mua sieltä. Mun poskelleni vierähti pieni kyynel. Mä heitin vielä valkoisen päivänkakkaran hautaan, ja nousin sitten ylös.
Näkemiin rakas.. Mä kuiskasin hiljaa.
Mä olin nyt Rakkauteni haudalla..
Kaksi viikkoa myöhemmin, mä kävelin auringonpaisteessa sairaalalle, Sakua tapaamaan.
Moi! Mä huikkasin, Sakun huoneeseen päästyäni.
Saku ei huomannut mua, koska se kuunteli musiikkia korvalappustereoilla, katseli ikkunasta pihalle.
Mä päätin säikäyttää sen. Mä hiivin sen taakse, ja muiskautin suukon sen kaljuun päähän. Se kääntyi säikähdyksissään.
Ai moi.. Saku hymähti, ja otti korvanapit korviltaan, ja istui sängylleen.
Mitäs kuuluu? Mä kysyin.
Mitäs tässä. Aika tylsää.. Saku mutisi.
Niin täällä varmaan on. Kuunteletko sä sitä Himin uutta levyä? mä kysyin.
Juu. Se on tosi hyvä!! Saku hihkaisi.
Mä hymyilin.
Äiti oli viime yön täällä, nyt sillä on sit niskat kipeet.. Saku tuhahti.
Mä pyörittelin päätäni.
Tota, katsotaanko jokin leffa? Mä ehdotin.
Joo, mä käyn pyytää videot tänne. Saku sanoi.
Oota, mä haen. Mä sanoin, ja lähdin tavoittamaan hoitajaa.
Saadaanko me katsoa jotakin leffaa? Mä kysyin hoitajalta.
Joo, minne huoneeseen? Hoitaja kysyi.
53. Mä sanoin.
Ok. Mä vien ne sinne, mene valitsemaan hyllystä joku leffa. Hoitaja sanoi, ja mä nyökkäsin. Mä valitsin Karvis-elokuvan, kun en mä halunnut mitään My little ponyakaan katsoa.
Mä menin leffan kanssa Sakun huoneeseen, ja tökkäsin videon koneeseen. Mä istuin Sakun kanssa sängylle, ja otin sitä kädestä kiinni.
Saku nauroi aina makeasti, kun tuli joku vähänkin hauska juttu.
Kun me oltiin katsottu leffa, kello oli jo neljä joten mä lähdin kotiin.
Heippa! Mä suukotin Sakua. Se suukotti mua, ja mä lähdin.
Mä kävelin kotiin, ja kotona aloin aikani kuluksi pelata pleikkaria Laurin kanssa.
Kello 9 illalla, mä söin iltapalaa keittiössä. Paahtoleipää ja kaakaota.
Syötyäni, mä kävin suihkussa, pesin siellä hiukseni. Sitten mä pesin vielä hampaani. Sen jälkeen, mä menin omaan huoneeseeni ja puin sinipunaraidallisen topin ja siniset, silkkiset yöpöksyt.
Sitten mä sujahdin peiton alle, ja mietin vähän asioita. Mä naureskelin yksinäni elokuvalle jonka olin Sakun kanssa katsonut.
Mä nukahdin ajatuksiini, onnellisena. Mutten tiennyt että jo huomenna, se onni riistetään minulta!
Mä heräsin aamulla kello kuusi siihen kun mun puhelimeni soi.
Haloo? Mä vastasin unisena, ja väsyneenä.
Meillä on huonoja uutisia. Mä kuulin puhelimesta Sakun lääkärin äänen. Mun väsymys muuttui peloksi.
Mi.. Mitä nyt? Mä änkytin.
Saku nukkui pois, viime yönä. Olen pahoillani. Lääkäri sanoi. Mä en tajunnut mitä hän oli sanonut.
Mut.. Mut.. Ei! Mä kiljaisin.
Olen pahoillani! Lääkäri vielä sanoi, ja mä suljin puhelimen. Mä purskahdin itkuun.
Eii.. Mä en meinannut saada henkeä. Sitten Äiti ja Isä ryntäsivät huoneeseeni.
Mitä nyt? Isä kysyi.
Saku.. Saku.. Saku.. Mä toistin, enkä saanut henkeä itkultani.
Rauhoitu! Äiti istui mun viereeni, ja silitti mun selkääni.
Saku, se nukkui pois viime yönä.. Mä purskahdin taas itkuun. Äiti otti mut tiukkaan syleilyyn.
Mä oon tosi pahoillani. Äiti hyssytteli.
Lauri tuli unisena kyselemään mikä nyt on vialla. Isä veti hänet pois, ja selitti tilanteen.
Shh.. Äiti hyssytteli, ja silitti mua.
Eiiih! Mä kiljuin, ja äiti rauhoitti mut makaamaan sängylleni. Se peitteli mut, mun naama oli ihan punainen itkemisestä, ja äidin pusero läpimärkä.
Mä ulvoin ja paruin vielä jonkin aikaa, kunnes nukahdin. Mutta heräsin yhdeksän aikaan, kun äiti puhui puhelimessa, varmaan Sakun äidin kanssa.
Joo. Ai kolmen viikon päästä? Joo. Hyvä on. Me ollaan todella pahoillaan kaikki. Äiti puheli puhelimeen. Äiti oli hetken hiljaa.
No, arvaa. Kun hänelle soitettiin hän parkui parkumistaan. Mun piti rauhoittaa se nukkumaan. Nukkuu vieläkin. Äiti kertoi.
Joo, jos me voidaan mitenkään auttaa sua järjestelyissä, sano! Juu, heihei! Äiti sanoi puhelimeen, ja laittoi sitten luurin paikalleen.
Mä kävelin äidin ohi vessaan.
Emmi, miten sä voit? Äiti kysyi, kun olin laittanut oven lukkoon.
Mitä luulet? Mä kysyin ärtyneenä. Äiti ei sanonut enää mitään. Mä pesin kasvoni, ja menin sitten takaisin sänkyyni.
Äiti tarjosi mulle moneen kertaan juotavaa ja syötävää, mutta mulle ei maistunut. Mä halusin vaan olla yksin.
Elokuun 23.
Me ajettiin hiljaisuudessa, kukkakaupan pihaan. Milla oli meidän mukanamme. Äiti kävi ostamassa sieltä kukkalaitteen, Sakun haudalle.
Noniin. Äiti sanoi, istuuduttuaan takaisin autoon.
Mä katsoin ikkunasta ulos. Lauri taisi vilkuilla mua aina välillä, mutta mä en välittänyt.
Me ajettiin kirkon pihaan. Pihassa oli vajaat 20 autoa.
Isä parkkeerasi punaisen Hondan viereen, ja me lähdettiin kävelemään kirkkoon. Mä astuin ovesta sisään, ja me mentiin istumaan eturiviin, Sannan viereen.
Mulla oli nenäliina varalta hameen taskussa, vaikka mä olin päättänyt etten itkisi, nimittäin Saku ei olisi halunnut mun itkevän.
Hetken kuluttua, urut alkoivat soida, ja jotkut vanhat mummelit takanamme alkoivat heti nyyhkyttää.
Kun oli Sannan vuoro viedä kukat, mä puristin Sannan kättä, vähän kuin voimaa antaakseni.
Sanna vilautti minulle pienen hymyn, ja meni sitten oman äitinsä ja isänsä kanssa arkun luo. He lausuivat runon, ja laskivat kukat haudalle. Sannan äiti itki vuolaasti.
Sitten tuli meidän vuoro. Me mentiin koko porukka yhdessä sinne, ja äiti lausui runoa, muttei pystynyt lausua loppuun, kun purskahti itkuun. Isä lausui loput. Mä ja Milla laitettiin punaiset ruusut haudalle, äiti laski seppeleen.
Me mentiin paikallemme.
Kun kaikki olivat vieneet kukkansa, ja me oltiin laulettu, oli aika viedä arkku hautaan.
Me kuljettiin kantajien perässä..
Oli aurinkoinen sää. Tästä Saku olisi pitänyt. Saku tykkäsi aurinkoisesta säästä, muttei liian kuumasta. Mulle tuli väkisinkin mieleen, kaikki viime kesät, mitä kaikkea meille olikaan tapahtunut. Mun kasvoille kipusi pienen pieni hymy.
Kantajat laskivat arkun hautaan. Sitten pappi siunasi Sakun, ja kaikki lähtivät pois. Mä jäin vielä haudalle.
Emmi, mennään. Äiti sanoi.
Mä tuun ihan just! Mä sanoin, ja he lähtivät pois. Mä istuin hiljaa paikallani, tuijottaen taivaaseen, Saku katseli mua sieltä. Mun poskelleni vierähti pieni kyynel. Mä heitin vielä valkoisen päivänkakkaran hautaan, ja nousin sitten ylös.
Näkemiin rakas.. Mä kuiskasin hiljaa.
Mä olin nyt Rakkauteni haudalla..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Risuja:
Aivan liikaa "mä" -sanoja. Niin paljon, että se häiritsi lukemista. Suurimmassa osassa tekstiä voi tekijän jättää kokonaan pois. Esimerkiksi "mä huikkasin" --> "huikkasin" tai "mä kysyin" --> "kysyin". Lisäksi melkein kaikki muu paitsi "mä" -sanat oli kirjakieltä. Mielestäni ei hyvä yhdistelmä. Valitse joko-tai tai sitten keskusteluun puhekieli, muuhun kirjakieli.
Ruusuja:
Ajatus ei ole huono ja lyhyt, tiivis kerronta (vähillä sanoilla ilmaistu paljon) toimii.
12-vuotiaan kirjoittamaksi.
Mitähän tuohon sanoisi, rakkaus ja sen poistuminen elämästä koskee aina.
Hankalaa mennä 12-vuotiaaseen itseensä, mitä silloin luin ja koin? Tämän aiheen käsiteltyäsi voisit kirjoittaa ystävyydestä. Muistaakseni tuossa iässä kaikki oli suhteellisen mustavalkoista ja ystävien kanssa riideltiin ja sovittiin tasaisin väliajoin.
Voisit kirjoittaa ystävysten riidan niin, että katsot molempien silmin tilannetta. Näet erimielisyyden mutta ymmärrät, ettei yhtä oikeaa vastausta ole.
Kyse voisi olla vaikka samaan poikaan ihastumisesta. Miten tilanne ratkeaisi ja ystävyys jatkuisi. Vai voisiko se jatkua.
Tai tuonhan voisi sisällyttää tähänkin tarinaan.
Tämä tyttö on ihastunut Sakuun ja hänen paras ystävänsä olisi myös ihastunut poikaan. Tyttö saa tietoonsa sen vasta pojan kuoltua.
Voisivatko ystävät tukea surussa toisiaan vai syntyisikö tuosta ihastumisesta epäluottamuksen juopa heidän välilleen.
Vittu mikä pissis tarina! ja ootkos koskaan kuullu välimerkeistä? siis mitä ne olikaa jotai puhe juttuja...
ei näin:
Noniin. äiti sanoi.
Näin:
Noniin, äiti sanoi.
Tai:
"Noniin" äiti sanoi.
Tai:
- Noniin, äiti sanoi