.. Kun isässä ei ole mitään vikaa? Seurustelusuhde päättyi samoihin aikoihin, kun lapsi sai alkunsa, yhteyksiä ei ole juuri pidetty, kunnes ilmeni että lapsi on syntynyt. Äiti ilmoitti vaativansa yksinhuoltajuuden. Miksi? Isä ei juo viinaa, käytä huumeita eikä ole väkivaltainen. Äidin pitäisi myös tietää, ettei isä ole riidanhaluinen, eikä kiusallaan asetu poikkiteloin esimerkiksi juuri passiasioissa ja sen sellaisissa. Onko kyse nyt pelkästään päähänpinttymästä ja halusta säilyttää valta tässä kolmiossa? Osaisitteko omilta kokemuspohjiltanne kertoa, mistä tällainen halu syntyisi niin voimakkaana, että sitä oikein pitää vaatimalla vaatia?
Miksi äiti tahtoo yksinhuoltajuuden?
Sapurainen
351866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei äidin tarvitse vaatimalla vaatia yksinhuoltajuutta. Avioliiton ulkopuolella syntyneen laspen ainoa huoltaja on automaattisesti äiti, ellei nimenomaan tosin sovita. Yhteishuolto on siis poikkeuksellinen ratkaisu, ei yksinhuolto.
Minä en halua yhteishuoltajuutta miehen kanssa, jos emme elä perheenä. Siinä ihan hyvä ja riittävä syy. Perheeni asioista ei ulkopuolisten tarvitse tulla päättämään.
Mutta ton "ulkopuolisen" rahat kyllä kelpaa? ..Outoa.
Tiedän kyllä, että avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen huoltaja on aina vain äiti. Mutta isä ja äiti voivat sopia toisinkin. Useimmiten vaihtoehtona onkin yhteishuoltajuus.
Eli siis heti kun kyllästyt mieheen ja toisen miehen matkaan lähdet, haluat yksinhuoltajuuden, jottei kukaan "ulkopuoinen" sekaannu perheen asioihin? Älä viitsi!
Minkä ihmeen toisen miehen? Mistä oikein puhut? Nythän oli kyse äidistä ja lapsesta. Kyllä mies, joka on tullut isäksi yhden illan tuttavuuden ja kumin puhkeamisen perusteella, todella on ulkopuolinen. Perheeseen kuuluu äiti ja lapsi, ei muita.
Ihmetyttää vaan, että sen "ulkopuolisen" rahat kyllä kelpaa tähän "ydinperheeseen".
Rahahan se tämän aloituksen "juttu" onkin, kuten jo aiemmin epäilin ;)
Ihan aidosti minä en ymmärrä, miksi velvollisuudet tulevat siittäjälle (sitähän hän on) mutta oikeuksia ei. Mikä meininki se sellainen on? Kukaa ei vastannut, joten täytyi kysyä uudestaan.
Isällä on aivan samat oikeudet
yksinhuollossa kuin yhteishuollossakin olevaan lapseen
Mitä kohtaa lauseessa et ymmärrä?
Toki ymmärrän koko lauseen. ;)
Miksi sitten äiti tahtoo sen yksinhuoltajuuden niin kipeästi, jos kerran isän asema ei siinä muutu?
Siis rahastahan tässä ei ole kyse, koska elatusmaksu menee etävanhemmalta lähivanhemmalle jokatapauksessa, oli huoltajuus miten vain.
Miten isä kuvittelee olevansa lapsensa tulevaisuudessa vähemmän mukana, jos äidillä on yksinhuoltajuus?
Isä tässä vähän niinkuin kerää informaatiota huoltajuusasioista vasta, ja on siis lähtenyt liikkeelle ihan tyhjän päältä. Äidillä sen sijaan on tietämys näistä huoltokuvioista, koska hällä on aiempiakin lapsia yksinhuollossa. Todella monenlaisia kertomuksia ja ajatuksia onkin mukaan jo tarttunut, ja osa niistä on (Yleensä naisten, äitien) mielipide, joka on ollut, ettei pitäisi suostua yksinhuoltajuuteen. Siis korostan, ettei asiassa ole päätöstä vielä tehty, koska faktoja ei tunneta, mutta tää on tähän asiaan tutustumista. Mua ihan todella kiinnosti, miksi se voisi olla äidille kynnyskysymys.
Ai rahat? Eli se minimielatusmaksu, jonka saisin joka tapauksessa ( sossulta suoraan ) vaikka lapsella ei virallista isää olisikaan? Juu, niillä rahoilla todella rikastuu...
Jos elatsmaksut ovat isälle noin katkera pala, niin parempi kun isyyttä ei edes tunnusteta, niin eipä tarvitse rutista 117 euron kk-maksusta - joka ei kata edes päivähoitomaksua, mutta hällä väliä. Minähän luopuisin siitäkin kahvirahastaä, jos saisin vastalahjaksi RAUHALLISEN, HÄIRIÖTTÖMÄN äitiyden.
Se kahviraha on muuten lapselle eikä minulle.
Ei kyse oo maksamisesta ja rahasta. Elatusmaksut maksetaa kyllä. Niistä ei oo valitettu. Kyselen vaan oikeuksia, käytäntöjä ja kokemuksia. Jäikö se jotenkin epäselväksi? :)
Jostain hatusta vedit väitteen, että isän rahat minulle kyllä kelpaavat. Tuntematta tilannettani yhtään muka tiesit että haalin hirveitä rahasummia ihmiseltä jota en hyväksy perheeseeni. Siis esitit tuulesta temmatun syytöksen ahneudesta. Syytöksille kuuluu olla jokin perustelu, ei ketä tahansa noin vain summamutikassa syytetä ahneeksi, kieroksi, rumaksi varkaaksi tai miksikään muuksikaan.
Tottakai mies siinä tapauksessa on perheen ulkopuolinen, jos isyyttä ei ole tunnustettu, eikä hänellä ole siis huoltajuutta, tapaamisoikeutta, eikä maksa elatusmaksuja.
Mutta minun tapauksessani kyse oli siitä, (Johon sanoit, että mies on ulkopuolinen) että isyys on tunnustettu, ja tapaamisoikeudet ja huoltajuudet on neuvottelematta. Eli ei isä minun tapauksessani ole "ulkopuolinen". Minä puhuin omasta jutustani, josta kyllä kai ilmeni alkuperäisestä kirjoituksesta, että näin on?
Koska he eivät todennäköisesti koskaan tule asumaan yhdessä, käytännön asioiden hoitaminen on helpompaa kun äidillä on yksinhuoltajuus.
Asetelma tuli selvästi esiin, kun kerroit: "Mutta ton ulkopuolisen" rahat kyllä kelpaa? ..Outoa."
Eli taustalla puhuukin raha? ja kiusaaminen?
Äidin motiivesta en osaa kyllä sanoa, rehellisesti, mitään. Oudoksun vain.
Käytännön arki kyllä sujuu yhteishuoltajuudessakin, isompia asioita ei vastaan tule joka päivä.
Enpä tiiä.
Käytännön arki sujuu helpommin, ilman yhteishuoltajutta.
Osaat varmasti eritellä paremmin, miksi isä haluaa yhteishuoltajuuden nykyisen yksinhuoltajuuden tilalle.
Miten vanha lapsi on?
Niin isyystutkimukset ovat kesken, siksi äidillä on yksinhuoltajuus tällä hetkellä. Lapsi on ihan vastasyntynyt.
Zombbari kirjoitti mukavasti ja asiallisesti, kiitos siitä.
kysyy J.Song.
Vastasyntynyt??
ja sinä oudoksut äidin haluja yksinhuoltajuuteen?
Vastaa ja kiittele Zompparia, älä minua.
Ihmettelet täällä vastasyntyneen asiaa, naisena?
Onpa outoa.
Harvinaisen fiksu äiti kun osaa haistaa jo tulevat ongelmat.
Kummalle yksinhuoltajuus on ongelma, mahdolliselle isälle vai sinulle?
Kunhan spekuloin. Ei tässä vielä ongelmia olekaan.
En vain ymmärrä, miksei isä voisi olla lapsensa huoltaja, jos siihen on kykenevä ja halukas.
Yhteishuolto edellyttää yhteistyötä, ja jos vanhemmat eivät halua syystä tai toisesta olla toistensa kanssa tekemisissä, yhteishuolto eikäytännössä toimi eikä onnistu. Niin yksinkertaista se on. Kuka tahtoo tehdä yhteistyötä niin tärkeässä asiassa kuin oman lapsen kasvatuksessa sellaisen ihmisen kanssa, johon ei luota ja jota inhoaa?????
"Kuka tahtoo tehdä yhteistyötä niin tärkeässä asiassa kuin oman lapsen kasvatuksessa sellaisen ihmisen kanssa, johon ei luota ja jota inhoaa?????"
Onhan se noin. Mutta kun lapsi on myös isän "oma", ei vain äidin. Heidän on joka tapauksessa pakko tulla toimeen ja tehdä yhteistyötä, eikö? Eihän yksinhuoltajuus tarkoita, että lähivanhemman ei tarvitsisi tavata etävanhempaa, eikä keskustella hänen kanssaan, jo ihan siis käytännön asioista, tapaamisista lähtien. Onhan se toki helpompaa lähivanhemmalle, jos ei tarvitse LAIN MUKAAN tapella asioista, ymmärrän sen.
Halu saada yksinhuoltajuus on yleensä merkki siitä että lähivanhempi haluaa omia lapsen itselleen eikä ymmärrä että lapsi on yhteinen. Lässytellään jostain että kyllä "isä saa tavata" mutta lapsi on minun ja MINÄ päätän lapsen asioista... Ja sitten ihmetellään kun isä ei olekaan kiinnostunut hänen lapsesta.
"yksinhuoltaja". Lapsen isä tunnusti isyyden, mutta ei ole lapsen huoltaja. Meillä ei ole mitään ongelmia, tyttö on isällään kun niin haluaa.. Mistä kaikki vaahtoaa???
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000006762139
Minulle tulee mieleen vain, että äiti haluaa
mm paperiasioiden sujuvan helpommin, kun ei tarvi joka paperiin hakea isän nimeä.
Toisaalta herää sellainen ajatus,
että äiti ei oikein edes tiedä, mitä yksinhuoltajuus on,
luuleeko ettei yksinhuoltajana,
isällä olisi sijaa lapsen elämässä?
siis oikeuksia?
Koska isällä on yhtälailla tapaamisoikeus ym
vaikka lapsi olisi yhteis- tai yksinhuoltajuudessa.
Tuota minä ehkä eniten epäilen.
Eli äiti kuvittelee sillä 'potkivansa' isän
pois kokonaan. Kun eivät kerran ole juur yhteydessä olleet, meinaa, että sillä siisti...
ja toisaalta, jos äiti on koko raskauden ollut yksin, hän saattaa pitää lasta 'omanaan', ei miehen lapsena, koska mies ei ole ollut odotuksessa mukana ym.
Mutta isällähän on oikeudet (tai lapsella on oikeudet) tavata ym.
Mutta myös velvollisuudet (elatusmaksu).
Ehkä asiasta kannattaa jutella lastenvalvojan luona kun isyys selviää jne...
Kyllä jutellaan, joo lastenvalvojalla. Eiköhän tähän asiaan kuitenkin jokin sopu saada, veikkaisin.
Niin ja äiti on ollut odotuksensa yksin, koska salasi raskautensa isältä. Että turha sinänsä siitä asiasta on hänen olla katkera.
Luulisin että lastenvalvoja ehdottaa yhteishuoltajuutta,kun kerrot oman kantasi ja halusi olla mukana lapsen elämässä.Tiedän kokemuksesta ja tuttujen erilaisista tapauksista,tuntuis jotenkin oudolta jos lastenvalvoja yksinhuoltajuuden kannalla olis teidän tapauksessa,ei ole syy yksinhuoltajuudelle se,ettet ole raskausaikana ollut kuvioissa.Itselläni on yhteisjuoltajuus lapsista ja voin sanoa,että hyvin vähän oon mitään papereita joutunu isältä pyytään allekirjotettavaks,eli pieni on tuokin vaiva.Onnea vauvelin syntymästä ja isäksi tulosta sulle,olet varmasti vastuusi kantava iskä!
Kiitos sinulle mukavasta kirjoituksesta. :)
Asioissa on monta puolta, olen huomannut, kun olen tätä asiaa vähän tutkiskellut, ja ihmisten mielipiteitä kuunnellut. Ei näissä asioissa lie ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, ei ainakaan sellaista, joka aina toimisi. Mutta täytyy vaan porskuttaa.
Kaikki riippuu siitä miten toimitaan ja ajatellaanko lapsen parasta vai jotain muuta.Itse olen pyrkinyt olemaan hyvissä väleissä lasten isän kanssa ja esim.joustamaan monessakin asiassa yms.koska olen ajatellut lapsille olevan kamalaa jos vanhemmat eivät kykene olemaan aikuisia ja puhumaan asioista tappelematta.Paljon on munkin lähipiirissä isiä ja äitejä jotka kiusaavat jostain kumman syystä exiänsä lasten kustannuksella,jokainen vois katsoa itse sinne peiliin ja miettiä onko sellainen käytös fiksua aikuiselta ...Mut niitä katkeria(jostain ihmeen syystä)exiä tuntuu olevan enemmän kuin sovussa toimivia.Mukavaa ystävänpäivää mukaville isille ja äideille!
Olen pienen lapsen yh - olin jo raskausaikana. Minulle ja lapsen isälle tämä järjestely on ainoa oikea vaihtoehto, lapsen mielipide otetaan huomioon sitten, kun hän sen esittää.
Lähtökohtana tulisi olla, että kaikilla lapsilla tulee olla oikeus molempiin vanhempiin. Jos vanhempi on kykenemätön toimimaan vanhampana, silloin toimitaan tilanteen mukaan. Isällä on oikeus lapseen - äiti voi haluta yksinhuoltajuutta, mutta ei voi vaatia sitä yksiselitteisesti. Minä esim. jouduin allekirjoittamaan lastenvalvojan luona paperin, jossa annoin valvojalle LUVAN OLLA SELVITTÄMÄTTÄ LAPSENI ISÄÄ. Pääsääntöisesti lastenvalvojan tulee siis tehdä isyysselvitys. Silti, jos lapseni isä haluaa oikeutensa ja velvollisuutensa isänä, hän saa ne, viimekädessä vaikka oikeusteitse. Siihen emme tule onneksi koskaan päätymään.
Ulkopuolelle jäänyt isä voi aina taistella oikeuksistaan. Kunhan vaan ei menisi kovaksi tappeluksi.
jospa äiti vain yksinkertaisesti haluaa säilyttää itsemääräämis oikeuden asioihinsa-mahdollisimman varmalla tavalla..tai jotain.ehkäpä hän on ajatellut asioita pitkälle eteen päin että jos esim.tulee uusi mies kuvioihin niin silloin entinen voi ehkä mahd. alkaa "säätämään asioita" siinä jollain tapaa äidin mielestä liikaa..tai jotain...ei osaa sanoa ,syitä voi olla monia...ehkä äiti haluaa pitää exänsä vain mahd. kaukana elämästään,kun eivät enää ole yhdessä-ehkeivät tule toimeen keskenään?...voihan tämä nainen just ajatella että kun ollaan uksin niin ollaan sitten kunnolla yksin,papereidenkin mukaan.luottamus pula voinee olla syy? ja toisaalta,eihän siinä käytännön asioiden välttämättä tarvitse muuttua kuitenkaan-oli sitten papereissa yh tai mikä vaan-yhtä lailla isä voi monissa tapauksissa kuitenkin tavata lastaan..isä hän on kuitenkin lapselleen-samat oikeudet ja velvollisuudet,suunnilleen,kai..?
Kiitos vastauksestasi. :) Veikkaan myöskin luottamuspulaa. Mutta onneksi luottamuksen voi kerätä hiljalleen puolelleen, jos sen ansaitsee, ehkä tässäkin tapauksessa. Aika näyttää, näillä eväillä eteenpäin. :)
Äidit nyt vaan ovat niin hankalia; käyttävät valtaansa kun huomaavat että lapsia voi käyttää pelinappuloina. Periaatteessa olen miesten puolella, jos mies vaan on kunnollinen.