Heippa!
Mä olen aivan yhtäkkiä alkanut puhumaan unissani joka yö, äitini oli luonani yötä ja kertoi. Latasin sovelluksen joka nauhoittaa yölliset äänet ja sillä olen saalistanut mutinaa, mölinää, suomea ja englantia, käsien taputusta, naurua, laulua... Tällaisia ääninäytetteitä on tullut nauhoitettua noin 300-1450kpl/per yö ja nauhotteiden kesto 3 sekuntia- 1,30 minuuttia per nauhoite.
Yleensä menee yöt sillä kaavalla että alkuyön mutisen, huokailen ja ääntelen ilman sanoja, sitten aamuyöllä noin 03.00 eteenpäin alan puhumaan erimittaisia juttuja tosiaan niin että pisin pätkä jonka sovellus on napannut on tuo 90 sekuntia.
Usein sitten herään siihen kun puhun ja nousen samalla sängystä mennäkseen tekemään jotain mutta havahduin nopeasti siihen että asia olikin unta.
Olen 42-vuotias nainen enkä ole kuulemma lapsena puhunut unissani. Mitähän tästä pitäisi ajatella, stressiä ei elämässäni juuri ole; olen eläkkeellä ja asun yksin kissani kanssa. Lääkityksenä mm. Melatoniini jo on. Jostain luin että jos unissapuhuminen alkaa yli 25-vuotiaana, olisi hyvä käydä lääkärissä. Kuinkahan helposti unitutkimukseen saa lähetteen?
Mä olen aivan yhtäkkiä alkanut puhumaan unissani joka yö, äitini oli luonani yötä ja kertoi. Latasin sovelluksen joka nauhoittaa yölliset äänet ja sillä olen saalistanut mutinaa, mölinää, suomea ja englantia, käsien taputusta, naurua, laulua... Tällaisia ääninäytetteitä on tullut nauhoitettua noin 300-1450kpl/per yö ja nauhotteiden kesto 3 sekuntia- 1,30 minuuttia per nauhoite.
Yleensä menee yöt sillä kaavalla että alkuyön mutisen, huokailen ja ääntelen ilman sanoja, sitten aamuyöllä noin 03.00 eteenpäin alan puhumaan erimittaisia juttuja tosiaan niin että pisin pätkä jonka sovellus on napannut on tuo 90 sekuntia.
Usein sitten herään siihen kun puhun ja nousen samalla sängystä mennäkseen tekemään jotain mutta havahduin nopeasti siihen että asia olikin unta.
Olen 42-vuotias nainen enkä ole kuulemma lapsena puhunut unissani. Mitähän tästä pitäisi ajatella, stressiä ei elämässäni juuri ole; olen eläkkeellä ja asun yksin kissani kanssa. Lääkityksenä mm. Melatoniini jo on. Jostain luin että jos unissapuhuminen alkaa yli 25-vuotiaana, olisi hyvä käydä lääkärissä. Kuinkahan helposti unitutkimukseen saa lähetteen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei! Kannattaa ainakin ottaa puheeksi lääkärin kanssa, hänhän sitten voi arvioida, onko lähetteelle tarvetta. Sinänsä kai on epävarmaa, milloin unissapuhumisesi tarkalleen on alkanut, jos olet asunut kissasi kanssa kahden. Nyt asialle vain tuli todistaja.
Yleensä unissapuhuminen ja muut parasomniat aikuisällä liittyvät käsittääkseni stressiin. Jotkut lääkkeet voivat myös sitä aiheuttaa. Tutkimuksessa luulen, että olennaista on poissulkea mahdolliset neurologiset sairaudet.
Itse olen ainakin aiemmin puhunut unissani. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä, kissani ei ole kertonut... Minäkin siis asun kisun kanssa kahdestaan. Meillä on suvussa erilaisia unihäiriöitä, siskoni puhuu myös unissaan ja me molemmat olemma myös kävelleet unissamme nuorena.
Kiitos vastauksestasi!
Tosiaan enhän sitä tiedä milloin tarkalleen puhuminen on alkanut mutta veikkaan ettei sitä kovin kauaa ole kestänyt, kyllä siitä joku yöpyjä varmaankin olisi maininnut. :)
Lääkityskään ei ole aikoihin muuttunut että en oikein senkään piikkiin osaa tätä pistää. En käytä alkoholia ja kahvia juon max. 2 kuppia päiväsaikaan.
Nukun myös ihan liikaa; 12-16 h yössä ja silti meinaan iltapäivisin nukahtaa sohvalle.
Masennusta kyllä on ja huomenna on sen takia hoitoneuvottelu, otan tämän siellä puheeksi niin katsotaan mitä sanoo.
42v voi olla eläkkeellä... onko sairauseläke... voiko sairaus tai lääkkeet aiheuttaa unissapuhumista...
Sairauseläkkeellä olen. Sairaudet ovat jo kestäneet kauan eikä uusia onneksi ole ilmaantunut ja lääkityskin pysynyt samana pitkään että en oikein osaa niiden piikkiin tätä pistää. Ehkä huomenna olen jo viisaampi, toivotaan niin. :)
Ap tässä, kävin hoitoneuvottelussa mutta ei siellä osannut lääkäri sanoa asiaan mitään kun ei ollut omaa alaa.
Varasin nyt ajan omalle tklääkärille maaliskuun lopulle, jospa sieltä saisi apua. Sairaanhoitaja puhelimessa kyllä kummasteli tilannetta että omituiselta kuulostaa. :D
että syynä olisi "eläkkeellä olo" ja "lääkkeet"..
Kun eihän tuossa ole mitään muuta mihin voisi edes kiinnittää huomiota.
Eläkkeellä olo tuossa iässä on varmasti raskasta ja turhauttavaa..
Joillakin lääkkeillä on myös vaikutuksia, joista lääketehtaat eivät sano mitään tai sanovat asiaa voimakkaasti vähätellen.
Lääketeollisuudelle tärkeintä on myydä mahdollisimman paljon lääkkeitä, ei suinkaan
asiakkaiden paras terveydentila.
Tuo on kiistatonta faktaa.
Paras lekuri ja lääke on oma kroppa, ei siitä mihinkään pääse.
Nukkuminenkin on hereillä oloajan peili....
Hyvä hereillä olo = hyvä nukkuminen...
Heippa!
Kävin tk lääkärillä ja hän määräsi Ataraxit kokeiltavaksi jos ne auttaisivat saamaan enemmän syvää unta. Atarax on väsyttää allergialääke. Käyn ensi viikolla hakemassa niin nähdään onko niillä tehoa tähän vaivaan.
Hän ehdotti myös ensin Ketipinoria mutten sitä halunnut, siitä mulla tulee levottomat jalat.
Jäädään siis seuraamaan mitä tapahtuu.
Kuulostaa vähän siltä, että nyt hoidetaan taas oiretta perehtymättä siihen, mikä sen aiheuttaa. Oletko itse kokenut olevasi tavallista väsyneempi unissapuhumisen alettua? Jos näin on, niin ehkä tuo voi auttaakin. Mutta ainakin mysteeriksi tuntuu jäävän edelleen se, miksi unissapuhuminen alkoi.
Atarax väsyttää joitakin, mutta ei kaikkia. Itse olen (lääkärin määräyksestä) ottanut niitä joskus kahdeksan kerralla ilman (toivottua) väsyttävää vaikutusta. Jos ne auttavat, ovat ne huomattavasti parempi vaihtoehto kuin vaikkapa mainitsemasi ketiapiini. Jos et vielä käytä mitään unilääkkeitä niin suosittelen, että yrität jatkossakin niitä välttää, koska ne aiheuttavat riippuvuutta, heikentävät unen laatua ja pitkäaikaisessa käytössä voivat altistaa dementialle. Mikäli nukahdat melatoniinin avulla, eikä unissapuhuminen vaikuta vireyteesi, en sijassasi itse ottaisi mitään lääkettä. Lisäksi ei ole sanottua, että uudet väsyttävät lääkkeet vaikuttaisivat unissapuhumiseen ainakaan hillitsevästi. Monet lääkkeet voivat sitä vastoin sitä aiheuttaa. Itse olen puhunut unissani silloin, kun olen käyttänyt unilääkkeitä ja myös ilman niitä.
Unissapuhuminen ei itsessään ole haitallista. Oleellista olisi kai selvittää, mistä se johtuu. Ja luonnollisesti jos se aiheuttaa yöheräilyjä ja kokee aamulla olevansa tavallista väsyneempi, unen laatua tulee yrittää parantaa, kuten tapauksessasi yritetään tehdä. Vähän kuulostaa siltä, ettei lääkärisi kauheasti pohtinut vaihtoehtoja ja mahdollisia syitä, mutta positiivista kuitenkin on, että hän ilmeisesti uskoo sen olevan stressiperäistä, eikä oire jostakin vakavammasta.
Muistathan myös ottaa melatoniinin ajoissa, jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Olen kuullut sen aiheuttavan joillekin sekavia unia, ehkä sekin voi olla unissapuhumisesi taustalla. Itse olen puhunut unissani ainakin silloin tällöin parikymmentä vuotta, siskoni saman verran. Käytän itsekin melatoniinia, mutta se ei asiaan itselläni vaikuta.
Ap tässä hei!
Aloitan tänä iltana nuo Ataraxit, tuttu lääke mulle, on kans joskus kokeiltu unettomuuteen jollain 6-8 tabletilla per yö mutten kokenut niistä olevan apua. Koitetaan nyt uudestaan josko ne puris tähän ongelmaan.
Kyllä mua selkeesti väsyttää toi mokoma jutustelu, meinaan iltapäivisin nukahtaa väkisin sohvalle vaikka olisin vetänyt 12-16 h unet edellisenä yönä.
Melatoniinin otan kuuden maissa samalla kun muutkin iltalääkkeet, melko pian kyllä sen jälkeen jo hyppään peiton alle. Heräilen öisin aika tiuhaan pissalle ja tupakallakin tulee rampattua pitkin yötä. Saan kyllä unen päästä kiinni nopeasti vaikka toisin voisi luulla, ainakin mitä olen tuosta unisovelluksesta tulkinnut.
Mielenkiinnolla nyt odottelen ensi yötä; väheneekö jutteli vai ei. Olis hyvä jos tää auttais, tässä olis tiedossa risteily tässä kuussa äidin kanssa ja ikävä se olis toista valvottaa koko yö. :/
Palaan taas asiaan kun asiaa kertyy, kivaa kevättä! :)
No minäkin kuulema juttelin aikoinani unissani. Paljastui että olin kokenut sielullisen järkytyksen lapsivuoteessa. Sen seurauksena aloin luultavasti kaljuuntua jo noin 25v. Oireet olivat poissa noin 20 vuotta. Nyt vaimoni sanoo että olen alkanut unissani LAULAMAAN! Tai ei se laulua ole, vain jotain yninää. Asia on alkanut häiritä avoionneamme. Mitähän minun pitäisi tehdä? Eroa en halua, sillä rakastamme toisiamme.
Ap jälleen.
Ei noista Ataraxeista ole mitään apua, puhuminen jatkuu ennallaan ja olen yhtä väsynyt edelleen. Taidan siis varata nyt tulevalla viikolla taas lääkärille aikaa, jospa sen saisi jo tälle kuulle.
Palaan asiaan taas kun olen viisaampi. :)
elleivät synteettiset "unilääkkeet" ole jo tuhonneet elimistön unimekanismia;
- 4-5mg melatoniinia, pitkävaikutteista
- 1-2mg melatoniinia, nopeavaikutteista
- tryptofaania 250-500mg
ja just ennen nukkumaanmenoa jotain nopeaa hiilihhydraattia,
esim. 0,5-1 banaani
-- jos pelkää heräävänsä aamuyöstä, niin lisäksi pitkävaikutteinen särkylääke esim. Pronaxen 250mg. (tuota saa halvalla reseptillä, muuten kallista...)
Ja makuuhuone absoluuttisen pimeä (pimennysverhoilla) ja korvatuplat, jos tilassa ääntä..
Makuuhuone saa olla viileämpi kuin normaali huone...
tjsp....
Tulehduskipulääkettä ei todellakaan kannata ottaa, jos herääminen ei johdu kivusta. Tulehduskipulääkkeen säännöllisestä käytöstä pitää keskustella lääkärin kanssa. Naprokseenilla ei ole väsyttävää vaikutusta.
Toivotaan Joutsen_75 sinulle levollisempia unia!
On melkoinen satsi rohtoja! Eikö noista mene maha ruikulle? Särkylääkkeet tuhoaa maksaa.
Mikä sovellus sellainen on?
Itsellä tuota unissapuhumista ja kävelyä on ollut koko elämän ajan, olen suunnilleen saman ikäinen kuin sinä...