Moi! olen 24vuotias nainen ja asun avoliitossa. Olemme pitkää yrittäneet lasta ja nyt EHKÄ tärppäs. Pelkään kuitenkin, että harrastukset jää synnytyksen jälkeen? Jääkö?
Pitäs joka toinen päivä käydä ratsastamassa kun se vaavi ois syntynyt...
Mutta kuitenkin. Kuukautisten piti alkaa 25-viiminen päivä helmikuuta, mutta ei alkanu. Vähän sen jälkeen alko alamaha vihlaisut ja nyt on pari päivää tuntunu että täytyy käydä pissalla koko ajan:(
Pelottaa vaan kaikki kun olen lääkäri pelkoinen...
Koska pahoinvointi alkaa?
Mun äiti tappaa mut jos oon raskaana, mutta vaavista en luovu:)
Pitäs joka toinen päivä käydä ratsastamassa kun se vaavi ois syntynyt...
Mutta kuitenkin. Kuukautisten piti alkaa 25-viiminen päivä helmikuuta, mutta ei alkanu. Vähän sen jälkeen alko alamaha vihlaisut ja nyt on pari päivää tuntunu että täytyy käydä pissalla koko ajan:(
Pelottaa vaan kaikki kun olen lääkäri pelkoinen...
Koska pahoinvointi alkaa?
Mun äiti tappaa mut jos oon raskaana, mutta vaavista en luovu:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
...lupaavalta mitä oireisiin tulee...
Pahoinvointi on hyvin yksilöllistä, itselläni alkoi toisella raskauskuulla ja kesti tuonne neljännelle.
Harrastukset on ainakin itseltäni jääneet vähiin, mutta on kyllä ihan hyvä, jos on jokin harrastus sen arjen ohessa.
Iselläni oli myös noita alavatsakipuja noin 2-4 viikoilla, etenkin öisin heräsin aika mojovaankin kolotukseen.
Toivottavasti tärppäsi :)
Hei!
Toivon todella, että haluttu vauvanne on nytten saanut alkunsa! Onnea etukäteen=)
Itselläni alavatsa- ja selkäkivut alkoivat joskus viikolla 3-5 ja samalla tuli toki rintojen arkuus kuvaan. Olin jo aivan varma raskaudestani, kun lääkäri ilmoitti siitä mulle viikolla 6. Se on kaiketi jonkunlainen "äidin vaisto"=)
Olen nyt neljännellä kuulla ja pahoinvointia ei oikeastaan ole viläkään kuulunut..mitä nyt muutamana aamuna on ollut aika etova olo..vähän kuin kankkunen=) mutta vessanpönttöön ei ole ollenkaan tarttenut alkaa nojailemaan! Toivottavasti ei jatkossakaan tarvitse. Eli siis kaikki nämä oireet ovat todella yksilökohtaisia..joku saattaa oksentaa kuudennelle kuulle asti jatkuvalla syötöllä ja toisilla sitten käy niinkuin mulla..
Mutta onnea tulevalle perheellesi!
Miten muuten ikäisesi nainen on huolissaan äitinsä reaktiosta..? Asutte miehesi kanssa yhdessä ja kaikki tuntuu olevan ulkoisen näkökulmasta hienosti! Eli miksi sanoit "äiti tappaa mut jos oon raskaana"?
olet paksuna..
Missä mennään jos tuon ikäisenä itsenäisesti parisuhteessa väität "mun äiti tapaa mut jos oon raskaana" Olen pahoillani mutta tuo pistää miettimään onko kaikki kotona.
Harrastusten jatkaminen tai poisjättäminen on aivan oma päätöksesi.
Mikäli raskaus kulkee ilman isompia ongelmia, voit harrastaa aivan hyvin. Kun vauva on syntynyt, mikään ei estä harrastamasta.
Miehesi varmaan hoitaa esikoistanne sen aikaa.
Ja jos ei hoida niin vaunuissa mukaan vaan, ekan vuoden harrastat vain muillakin ehdoilla kuin omillasi. Vauvoissa on se kiva piirre että ne antavat vanhemmilleen aikaa ottamalla tirsoja.. :)
Tsemppiä ja aurinkoista kevättä teille kaikille kolmelle,
ei hätää, kukaan ei sinua omista päätöksistäsi tapa,
nokka pystyyn ja menoks, olet Aikuinen nainen!
Terkuin äiti x 4
äiti ei mua tapakkaan:) Kerroin sille varovasti pari viikkoa sitten, että menkkoja ei ole vielä kuulunu. Sitten äiti kysy taas ja sanoin että ei oo ja sitten taas...sitten se sano, että jos oot raskaana, niin sit ei saa syödä lääkkeitä (olen kova syömään lääkkeitä joka kipuun), eikä olla missään mistä tulee säteilyä ym..että kai sä nyt terveen lapsen haluat saada:) Mä oikeen ihmettelin..Nyt en ole syönyt kuukauteen lääkkeitä mihinkään, enkä mitään muutakaan tehnyt. vähän äiti nyrpistää nenäänsä, mutta..nyt on oinakin huolet ohi ja uskallan tulla kotona käymään vaikka maha pömpöttäskin:) Isä ei kyllä tiedä vielä ja oli lähettämäs mua Tanskaan kolmeks kukaudeks siskoni luokse, ja täytyhän siihen sitten joku tekosyy keksiä:) Vieläkin itkettää, kun joudun jättämään ratsastuksen ja kaikki, mutta kai siitä selviää...
mieti nyt sitä että kumpi on tärkeämpi lapsi vai harrastus. ei siitä harrastuksesta tarvi luopua mutta ehkä hiukan vähentää. tai sitten jos miehes on lapsen kaa niin miks välttämättä vähentääkkää. mut ei sitä jaksamista välttämättä alussa löydy niihin heppoihin..
MUTTA että äitis tappaa?kenen elämää oikein elät?? ja sä olet jo aikuinen!!!