Genoan skuuttien kiinnitys

Mikä on suosikkitapanne kiinnittää genoan skuutit purjeeseen? Sakkeli, paalusolmu, köysisakkeli?

Kokemusta on lähes jokaisesta vaihtoehdosta, mutta selkeää suosikkia ei ole löytynyt. Metallisakkeli sallii nopeat purjeenvaihdot, mutta hakkaa. Tylaska olisi hieno, mutta järjettömän kallis. Paalusolmu toimii, mutta jää joskus vantteihin kiinni. Köysisakkeli on hyvä, mutta hidas purjeenvaihdossa.
Ilmianna
Jaa

20 Vastausta


Meillä käytetään paalusolmua. Ei hakkaa jälkiä kanteen tai muuannekkaan ja on henkilöturvallisuusnäkökulmasta miellyttävämpi pehmeytensä ansiosta. Saattaa toki joissain tilanteissa hieman ahdistaa vanttikontaktissa mutta kun hetken malttaa odottaa niin homma järjestyy itsekseen tuossa tuokiossa.
Ilmianna
Jaa
Omat skuutit joka purjeessa. Yksi köysi, joka taitetaan keskeltä. Taitettu kohta skuuttikulman renkaan läpi silmukaksi, ja köyden päät silmukasta läpi.
Pienkokoinen, pitää hyvin, ja on täkän saakka myös auennut tarvittaessa :)
Ilmianna
Jaa
Onko muuten yhtään hyvää syytä käyttää kahta köyttä yhden sijaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Ainakaan itse en näe yhtään hyvää syytä, miksi jokaisessa keulapurjeessa olisi oma skuuttinsa. Jos et pidä jokaisen keulapurjeen erillistä pitkää skuuttia mitenkään hankalana ratkaisuna, on se ainakin kallis ratkaisu.
Kahta skuuttia käyttäessä on mahdollisuus skuutin vaihtoon avomerellä. Jos skuutti alkaa hankautua rikki, sen voi halssin muuttamisen jälkeen vaihtaa. Sen voi vaihtaa toisinpäin niin, että hankautunut pää tulee vinssin puoleiseen päähän. Jos hankauma on lähellä skuuttikulmaa (esim. spiirapuomin aiheuttamana), skuutti on helppo lyhentää. Skuutit kiinnitän paalusolmulla perinteiseen tapaan.
Te, jotka käytätte yhtä pitkää skuuttia ja sidotte sen keskeltä purjeeseen, mitä teette kulumalle? Ostatte uuden pitkän skuutin, kun pääsette seuraavaan satamaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Lähinnä mielessä oli se, että kahdella köydellä tarvitaan myös kaksi paalusolmua ja sitä kautta isompi mahdollisuus jäädä jumittamaan halssia vaihtaessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kaksierillistä kirjoitti:
Ainakaan itse en näe yhtään hyvää syytä, miksi jokaisessa keulapurjeessa olisi oma skuuttinsa. Jos et pidä jokaisen keulapurjeen erillistä pitkää skuuttia mitenkään hankalana ratkaisuna, on se ainakin kallis ratkaisu.
Kahta skuuttia käyttäessä on mahdollisuus skuutin vaihtoon avomerellä. Jos skuutti alkaa hankautua rikki, sen voi halssin muuttamisen jälkeen vaihtaa. Sen voi vaihtaa toisinpäin niin, että hankautunut pää tulee vinssin puoleiseen päähän. Jos hankauma on lähellä skuuttikulmaa (esim. spiirapuomin aiheuttamana), skuutti on helppo lyhentää. Skuutit kiinnitän paalusolmulla perinteiseen tapaan.
Te, jotka käytätte yhtä pitkää skuuttia ja sidotte sen keskeltä purjeeseen, mitä teette kulumalle? Ostatte uuden pitkän skuutin, kun pääsette seuraavaan satamaan?
No siitä kuluneesta pitkästä voi sitten tehdä kaksi ja kääntää ne samalla tavalla kuin sinä. Ei kait ole mitään syytä jumittaa yhdessä tavassa?

Tosin itselläni nykyään on kaksi erillistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
bollox kirjoitti:
Lähinnä mielessä oli se, että kahdella köydellä tarvitaan myös kaksi paalusolmua ja sitä kautta isompi mahdollisuus jäädä jumittamaan halssia vaihtaessa.
Aivan samalla tavalla tarttuu, oli yksi tai kaksi solmua. Takertumisista pääsee hyvin eroon laittamalla vantteihin suojaputket. Ne ovat joka tapauksessa suositeltavia vanttiruuvien päällä.

Muinoin 70-luvulla oli ostettaessa mun 20-jalkaisessa etupurjeissa omat skuutit. Oli siinä hiukan työtä saada jumittuneet solmut auki purjeiden kulmista. Purjeenvaihdosta tuli kuitenkin paljon helpompaa, kun ei tarvinnut aina uusia skuuteja pujottaa. Ikinä ei ole tullut jälkeenpäin missään veneessä mieleenkään sitoa skuuteja pysyvästi purjeisiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sellainen nappilukituksella ja leikarilla varustettu haka. Varmistettu nippusiteellä, ettei aukea vahingossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Luovuin tuollaisesta, kun kovalla tuulella hirvitti mennä keulaan, jos siellä se haka heilui purjeen mukana. Se voi heilua sellaista vauhtia, että henki lähtee kun se napsahtaa ohimoon. Solmu on pehmeämpi ja kevyempi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Bossu kirjoitti:
Luovuin tuollaisesta, kun kovalla tuulella hirvitti mennä keulaan, jos siellä se haka heilui purjeen mukana. Se voi heilua sellaista vauhtia, että henki lähtee kun se napsahtaa ohimoon. Solmu on pehmeämpi ja kevyempi.
Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.

Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.

Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Riskit olet arvioinut totaalisen väärin. Tai voihan tietysti olla, että fyysiset edellytyksesi toimia kannella ovat hyvin rajoitetut, mutta sen suhteen et voi puhua normaalikuntoisten ihmisten puolesta.

Nippusiteellä varmistettu haka aukeaa vain työkalulla. Jos niin pysyvän kiinnityksen haluat, miksi et pleissaa skuutia kiinni? Ja jos et osaa kuvitella tilannetta, jossa joudut lepattavan purjeen kulmaa ottamaan haltuun, on mielikuvituksesi yhtä rajoittunut kuin liikkumiskykysi. Ja kaksi hakaa purjeenkulmassa on kaksi kertaa tappavampi yhdistelmä kuin yksi. Solmukin lyö todella kipeästi, mutta ei tapa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.

Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Ennen oli yhdessä haassa pitkä skuuttinaru. Haka silloin tällöin irtosi kovassa tuulessa, jolloin piti saada keulapurje keskelle ja käydä kiinnittämässä haka. Kovassa tuulessa 25-jalkaisessakin veneessä siinä oli niin paljon voimaa, että olisi voinut sattua pahasti. En ymmärrä, miksi siellä pitäisi olla haka. Paalusolmun saa tehtyä kahteen naruun suunnilleen yhtä nopeasti kuin laittaa sen haan paikalleen ja paalusolmu ei irtoa ikinä eikä tarvitse mitään varmistuksia. Asiat pitäisi pitää yksinkertaisina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.

Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Sinusta on sitten kai ok, jos joku käy vasaran kanssa riehumassa maston luona? Minä ainakin pelkäisin sitä jokaisessa vendassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Pleissatulla silmukalla ovat kiinni purjeeseen ommellussa nauhalenkissä. Metalleja ei liitoksessa ole missään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Mistä ihmeestä tämä joidenkin pelko metallia kohtaan kumpuaa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nimim. Terästä.peliin tietäisi vastauksen kysymykseensä, jos olisi joskus joutunut tilanteeseen, jossa keulapurjeen skuutti irtoaa tai juoksee ulos kansiplokista kovassa tuulessa. Hakkaavan ja paukkuvan purjeen pyydystäminen vaarallista, vaikka kasvojen korkeudella ei olisikaan metallihakaa. Vaarassa ovat silmät ja hampaat. Ilman metalliakin voipi mennä kynnet. Purjetta ei välttämättä saa alas kannelle eikä myötäiseenkään aina pääse kääntymään. Nim. Kokemusta on
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pari kesää mennyt pleissatuilla silmukoilla + köysisakkelilla. Luistaa paremmin babystaagin yli. Varmaan osatakilaisessa veneessä ei olisi niin väliä, mutta toppirikisessä paalusolmut jumittavat yleensä vastakäännöksissä etualavantteihin tai babystaagiin. Ilmiö korostuu kevyemmässä kelissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Varustin ylävantit metrin pitkällä muoviputkella. Ei takertele paalusolmut. Huono konsti on odottaa, kunnes purjeen kulma tulee itse ohi vantin. Vinssillä joutuu vetämään pitkään ja hartaasti. Puhumattakaan, jos helmalla on taipumus jäädä mantoogivaijerin taakse pitoon ja joutuu juoksemaan tai konttaamaan kannelle
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
minä ne kiinnitän ne ne skuutit vielä...
Ilmianna
Jaa
Paalusolmulla kaksi skuuttia. En halua metallia naamalle, jos genoa menee rintsikalle, niikuin joskus on käynyt ihan riittävän haastavassa kelissä broachissa. Kevyessä kelissä silloin tällöin takertuu solmu babystaagiin, mutta silloinhan ei ole isompaa riskiä kannella käynnissä. Kovemmalla tuulella tuota ongelmaa ei ole, vaan skuutit tuleva helposti ohi babyn. Köysisakkeli ja pleissatut skuutinpäät voisi olla kokeilemisen arvoinen keksintö!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Genoan skuuttien kiinnitys

Mikä on suosikkitapanne kiinnittää genoan skuutit purjeeseen? Sakkeli, paalusolmu, köysisakkeli?

Kokemusta on lähes jokaisesta vaihtoehdosta, mutta selkeää suosikkia ei ole löytynyt. Metallisakkeli sallii nopeat purjeenvaihdot, mutta hakkaa. Tylaska olisi hieno, mutta järjettömän kallis. Paalusolmu toimii, mutta jää joskus vantteihin kiinni. Köysisakkeli on hyvä, mutta hidas purjeenvaihdossa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta