Genoan skuuttien kiinnitys
Mikä on suosikkitapanne kiinnittää genoan skuutit purjeeseen? Sakkeli, paalusolmu, köysisakkeli?
Kokemusta on lähes jokaisesta vaihtoehdosta, mutta selkeää suosikkia ei ole löytynyt. Metallisakkeli sallii nopeat purjeenvaihdot, mutta hakkaa. Tylaska olisi hieno, mutta järjettömän kallis. Paalusolmu toimii, mutta jää joskus vantteihin kiinni. Köysisakkeli on hyvä, mutta hidas purjeenvaihdossa.
Kokemusta on lähes jokaisesta vaihtoehdosta, mutta selkeää suosikkia ei ole löytynyt. Metallisakkeli sallii nopeat purjeenvaihdot, mutta hakkaa. Tylaska olisi hieno, mutta järjettömän kallis. Paalusolmu toimii, mutta jää joskus vantteihin kiinni. Köysisakkeli on hyvä, mutta hidas purjeenvaihdossa.
Luetuimpia
-
Kompassin kompensointi
Rautaveneen kompassin virheistä oli juuri viestiketju, missä tavoiteltiin alle 15-20 asteen eksymään pyrkimistä ja eksymätaulukon laatimista. Kompassin kopmpensointi jäi laihaksi, "säädetään magneeteilla". Rautaveneestä ei ole kokemusta mutta muovi - ja puuveneen kompassit ovat olleet yo tavoitetta parempiarempia jo alkajaisiksi onneksi. Ennen gps-aikaa ja plottereita kompensoin ja tein eksymätaulukkoja vuosittain. Saariston linjoja ajaesssa tatrkkailin kuinka eksymä stemmaa. Tuntui silloin elintärkeätä pimeäpurjehduksissa saaristossa ja välttämättömältä Itämeren ylityksissä. Nyt kaikki tuo on rapautunut. Kompassin tarkistusupoijukin on Lauttasaaren edestä poistunut. Eksymätaulukkoa ei ole ollut vuosiin mukana. Jos jollakulla on tarvetta magneettikompassin kompensointiin niin ilma-aluksen ohje, mikä soveltuu veneeseenkin kun unohtaa erilaisen kompassin ulkonäön: http://www.hooteehoo.org/fi_o/HTO-005_18.pdf Peukalosääntö pysyy mielessä: keula pohjoiseen tai etelään, kummassa eksymä on isompi. Säätö vastaavasta S- tai N- ruuvista näyttö kohdalleen eli täysi kompensatio. Keula vastasuuntaan ja kompensoidaan puolet. Sama W ja E- suuveilla.
-
Kokemuksia pakotetusta epäkeskokoneesta
Vaihdoin puusta muoviin ja nyt pitäisi opetella huoltamaan sitä, ohjeita löytyy hyvin. Löytyykö kokemusta pakoteun epäkeskon käytöstä kiillotuksessa ja myllytyksessä? Onko käyttis verattuna suoravetoiseen laitteeseen?
-
Merikarhujen ennätys
Matgruvanin ja Kajholmenin vieraskirjassa nimi, kerrankin ensimmäisenä.
Meillä käytetään paalusolmua. Ei hakkaa jälkiä kanteen tai muuannekkaan ja on henkilöturvallisuusnäkökulmasta miellyttävämpi pehmeytensä ansiosta. Saattaa toki joissain tilanteissa hieman ahdistaa vanttikontaktissa mutta kun hetken malttaa odottaa niin homma järjestyy itsekseen tuossa tuokiossa.
Omat skuutit joka purjeessa. Yksi köysi, joka taitetaan keskeltä. Taitettu kohta skuuttikulman renkaan läpi silmukaksi, ja köyden päät silmukasta läpi.
Pienkokoinen, pitää hyvin, ja on täkän saakka myös auennut tarvittaessa :)
Pienkokoinen, pitää hyvin, ja on täkän saakka myös auennut tarvittaessa :)
Onko muuten yhtään hyvää syytä käyttää kahta köyttä yhden sijaan?
4 VASTAUSTA:
Ainakaan itse en näe yhtään hyvää syytä, miksi jokaisessa keulapurjeessa olisi oma skuuttinsa. Jos et pidä jokaisen keulapurjeen erillistä pitkää skuuttia mitenkään hankalana ratkaisuna, on se ainakin kallis ratkaisu.
Kahta skuuttia käyttäessä on mahdollisuus skuutin vaihtoon avomerellä. Jos skuutti alkaa hankautua rikki, sen voi halssin muuttamisen jälkeen vaihtaa. Sen voi vaihtaa toisinpäin niin, että hankautunut pää tulee vinssin puoleiseen päähän. Jos hankauma on lähellä skuuttikulmaa (esim. spiirapuomin aiheuttamana), skuutti on helppo lyhentää. Skuutit kiinnitän paalusolmulla perinteiseen tapaan.
Te, jotka käytätte yhtä pitkää skuuttia ja sidotte sen keskeltä purjeeseen, mitä teette kulumalle? Ostatte uuden pitkän skuutin, kun pääsette seuraavaan satamaan?
Kahta skuuttia käyttäessä on mahdollisuus skuutin vaihtoon avomerellä. Jos skuutti alkaa hankautua rikki, sen voi halssin muuttamisen jälkeen vaihtaa. Sen voi vaihtaa toisinpäin niin, että hankautunut pää tulee vinssin puoleiseen päähän. Jos hankauma on lähellä skuuttikulmaa (esim. spiirapuomin aiheuttamana), skuutti on helppo lyhentää. Skuutit kiinnitän paalusolmulla perinteiseen tapaan.
Te, jotka käytätte yhtä pitkää skuuttia ja sidotte sen keskeltä purjeeseen, mitä teette kulumalle? Ostatte uuden pitkän skuutin, kun pääsette seuraavaan satamaan?
Lähinnä mielessä oli se, että kahdella köydellä tarvitaan myös kaksi paalusolmua ja sitä kautta isompi mahdollisuus jäädä jumittamaan halssia vaihtaessa.
kaksierillistä kirjoitti: Ainakaan itse en näe yhtään hyvää syytä, miksi jokaisessa keulapurjeessa olisi oma skuuttinsa. Jos et pidä jokaisen keulapurjeen erillistä pitkää skuuttia mitenkään hankalana ratkaisuna, on se ainakin kallis ratkaisu.
Kahta skuuttia käyttäessä on mahdollisuus skuutin vaihtoon avomerellä. Jos skuutti alkaa hankautua rikki, sen voi halssin muuttamisen jälkeen vaihtaa. Sen voi vaihtaa toisinpäin niin, että hankautunut pää tulee vinssin puoleiseen päähän. Jos hankauma on lähellä skuuttikulmaa (esim. spiirapuomin aiheuttamana), skuutti on helppo lyhentää. Skuutit kiinnitän paalusolmulla perinteiseen tapaan.
Te, jotka käytätte yhtä pitkää skuuttia ja sidotte sen keskeltä purjeeseen, mitä teette kulumalle? Ostatte uuden pitkän skuutin, kun pääsette seuraavaan satamaan?
No siitä kuluneesta pitkästä voi sitten tehdä kaksi ja kääntää ne samalla tavalla kuin sinä. Ei kait ole mitään syytä jumittaa yhdessä tavassa?
Tosin itselläni nykyään on kaksi erillistä.
Tosin itselläni nykyään on kaksi erillistä.
bollox kirjoitti: Lähinnä mielessä oli se, että kahdella köydellä tarvitaan myös kaksi paalusolmua ja sitä kautta isompi mahdollisuus jäädä jumittamaan halssia vaihtaessa.
Aivan samalla tavalla tarttuu, oli yksi tai kaksi solmua. Takertumisista pääsee hyvin eroon laittamalla vantteihin suojaputket. Ne ovat joka tapauksessa suositeltavia vanttiruuvien päällä.
Muinoin 70-luvulla oli ostettaessa mun 20-jalkaisessa etupurjeissa omat skuutit. Oli siinä hiukan työtä saada jumittuneet solmut auki purjeiden kulmista. Purjeenvaihdosta tuli kuitenkin paljon helpompaa, kun ei tarvinnut aina uusia skuuteja pujottaa. Ikinä ei ole tullut jälkeenpäin missään veneessä mieleenkään sitoa skuuteja pysyvästi purjeisiin.
Muinoin 70-luvulla oli ostettaessa mun 20-jalkaisessa etupurjeissa omat skuutit. Oli siinä hiukan työtä saada jumittuneet solmut auki purjeiden kulmista. Purjeenvaihdosta tuli kuitenkin paljon helpompaa, kun ei tarvinnut aina uusia skuuteja pujottaa. Ikinä ei ole tullut jälkeenpäin missään veneessä mieleenkään sitoa skuuteja pysyvästi purjeisiin.
Sellainen nappilukituksella ja leikarilla varustettu haka. Varmistettu nippusiteellä, ettei aukea vahingossa.
5 VASTAUSTA:
Luovuin tuollaisesta, kun kovalla tuulella hirvitti mennä keulaan, jos siellä se haka heilui purjeen mukana. Se voi heilua sellaista vauhtia, että henki lähtee kun se napsahtaa ohimoon. Solmu on pehmeämpi ja kevyempi.
Bossu kirjoitti: Luovuin tuollaisesta, kun kovalla tuulella hirvitti mennä keulaan, jos siellä se haka heilui purjeen mukana. Se voi heilua sellaista vauhtia, että henki lähtee kun se napsahtaa ohimoon. Solmu on pehmeämpi ja kevyempi.
Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.
Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.
Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
10-14 kirjoitti: Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.
Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Riskit olet arvioinut totaalisen väärin. Tai voihan tietysti olla, että fyysiset edellytyksesi toimia kannella ovat hyvin rajoitetut, mutta sen suhteen et voi puhua normaalikuntoisten ihmisten puolesta.
Nippusiteellä varmistettu haka aukeaa vain työkalulla. Jos niin pysyvän kiinnityksen haluat, miksi et pleissaa skuutia kiinni? Ja jos et osaa kuvitella tilannetta, jossa joudut lepattavan purjeen kulmaa ottamaan haltuun, on mielikuvituksesi yhtä rajoittunut kuin liikkumiskykysi. Ja kaksi hakaa purjeenkulmassa on kaksi kertaa tappavampi yhdistelmä kuin yksi. Solmukin lyö todella kipeästi, mutta ei tapa.
Nippusiteellä varmistettu haka aukeaa vain työkalulla. Jos niin pysyvän kiinnityksen haluat, miksi et pleissaa skuutia kiinni? Ja jos et osaa kuvitella tilannetta, jossa joudut lepattavan purjeen kulmaa ottamaan haltuun, on mielikuvituksesi yhtä rajoittunut kuin liikkumiskykysi. Ja kaksi hakaa purjeenkulmassa on kaksi kertaa tappavampi yhdistelmä kuin yksi. Solmukin lyö todella kipeästi, mutta ei tapa.
10-14 kirjoitti: Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.
Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Ennen oli yhdessä haassa pitkä skuuttinaru. Haka silloin tällöin irtosi kovassa tuulessa, jolloin piti saada keulapurje keskelle ja käydä kiinnittämässä haka. Kovassa tuulessa 25-jalkaisessakin veneessä siinä oli niin paljon voimaa, että olisi voinut sattua pahasti. En ymmärrä, miksi siellä pitäisi olla haka. Paalusolmun saa tehtyä kahteen naruun suunnilleen yhtä nopeasti kuin laittaa sen haan paikalleen ja paalusolmu ei irtoa ikinä eikä tarvitse mitään varmistuksia. Asiat pitäisi pitää yksinkertaisina.
10-14 kirjoitti: Missä tilanteessa olet joutunut moista pelkäämään? Itselläni on samantapainen viritys kuin tuolla rullaati-nimimerkillä, sitä nippusidettä myöten. Sen tosin jouduin opettelemaan kantapään kautta: alunperin en käyttänyt varmistusta, mutta kerran toinen haka irtosi ja piti mennä kohtalaisen reippaassa kelissä se laittamaan kiinni ennen seuraavaa vendaa. Mutta toinen skuuttihan pysyi ja purje sen mukaisesti siististi paikallaan, tarvitsi vain laittaa toisenkin köyden haka takaisin paikalleen. Ainoa hommaan liittynyt haaste oli se, että joutui tietysti menemään suojanpuolelle eli vähän konttailemaan.
Sinun kuvaamasi tilanne edellyttäisi, että molemmat skuuttiköydet irtoavat eikä rullamekanismikaan toimi eli purjetta ei saa kelattua kokoon.
Komppaan tuota alempana olevaa kirjoitusta: en todellakaan ymmärrä tuota hakojen vastustamista. Etenkään, kun sitä näyttävät viljelevän monet sellaiset, jotka taas ridikuloivat minun pyrkimystäni minimoida kannellemenon tarve. Heilahtava haka enintään vähän satuttaa ja sekin riski on kovin pieni. Mereen putoaminen aallokossa vie todennäköisesti hengen.
Sinusta on sitten kai ok, jos joku käy vasaran kanssa riehumassa maston luona? Minä ainakin pelkäisin sitä jokaisessa vendassa.
Pleissatulla silmukalla ovat kiinni purjeeseen ommellussa nauhalenkissä. Metalleja ei liitoksessa ole missään.
4 VASTAUSTA:
Mistä ihmeestä tämä joidenkin pelko metallia kohtaan kumpuaa?
Nimim. Terästä.peliin tietäisi vastauksen kysymykseensä, jos olisi joskus joutunut tilanteeseen, jossa keulapurjeen skuutti irtoaa tai juoksee ulos kansiplokista kovassa tuulessa. Hakkaavan ja paukkuvan purjeen pyydystäminen vaarallista, vaikka kasvojen korkeudella ei olisikaan metallihakaa. Vaarassa ovat silmät ja hampaat. Ilman metalliakin voipi mennä kynnet. Purjetta ei välttämättä saa alas kannelle eikä myötäiseenkään aina pääse kääntymään. Nim. Kokemusta on
Pari kesää mennyt pleissatuilla silmukoilla + köysisakkelilla. Luistaa paremmin babystaagin yli. Varmaan osatakilaisessa veneessä ei olisi niin väliä, mutta toppirikisessä paalusolmut jumittavat yleensä vastakäännöksissä etualavantteihin tai babystaagiin. Ilmiö korostuu kevyemmässä kelissä.
Varustin ylävantit metrin pitkällä muoviputkella. Ei takertele paalusolmut. Huono konsti on odottaa, kunnes purjeen kulma tulee itse ohi vantin. Vinssillä joutuu vetämään pitkään ja hartaasti. Puhumattakaan, jos helmalla on taipumus jäädä mantoogivaijerin taakse pitoon ja joutuu juoksemaan tai konttaamaan kannelle
minä ne kiinnitän ne ne skuutit vielä...
Paalusolmulla kaksi skuuttia. En halua metallia naamalle, jos genoa menee rintsikalle, niikuin joskus on käynyt ihan riittävän haastavassa kelissä broachissa. Kevyessä kelissä silloin tällöin takertuu solmu babystaagiin, mutta silloinhan ei ole isompaa riskiä kannella käynnissä. Kovemmalla tuulella tuota ongelmaa ei ole, vaan skuutit tuleva helposti ohi babyn. Köysisakkeli ja pleissatut skuutinpäät voisi olla kokeilemisen arvoinen keksintö!
Parannamme palvelua
