Nainen katsoo minua kuin kukaan ei ole ennen kasonut. Hänen silmistään paistaa valoisuus, tuntuu kuin hän olisi puhdasta energiaa. Koko huone henkii sitä samaa, olemme hänen luonaan.
Katson seinällä olevaa taulua, se edustaa erilaista maailmaa kuin mihin olen tottunut, tunnen olevani maailmassa joka ei kuulu minuun. Silti se kiehtoo suunnattomasti, jollakin oudolla tapaa. Se lämmittää sydäntäni, se saa minut hetkeen. Nainen kertoo minulle jotakin, tuskin kuulen häntä koska haluan vain upota hänen silmiinsä. Sanoilla ei ole merkitystä, vain tuntemisella ja kokemisella. Kehoni on myyty, silti se samalla vastustelee, pelkää. Se ei uskalla antautua.
Olemme tunteneet jo pitkään, välillämme oleva kipinä on houkutellut sietämättömällä tavalla. Tuntuu kuin se olisi kaikenkattavaa, kuin olisimme yhtä himossa, surussa, ilossa ja kehossa. Kehomme kulkevat samaan tahtiin, oleminen on kuin tanssia, sanatonta vietintää. Tunnen hänen mystisen olemisen kauttaaltaan, se tarttuu minuun. Tai saa minussa aikaan jotakin, annamme toisillemme jotakin kaunista, molemmat tavallansa, jotain uutta ja rikastuttavaa.
Istumme olohuoneessa. Mieleeni tulee mielikuva. Mietin että se edustaa meidän yhteistä toivetta ja halua. Mielikuvassa hän on sohvalla jalat levällään, minä hänen päällään, olemme yhtä, himossa, ystävyydessä, vihassa ja rakkaudessa. Mielikuva on niin voimakas että joudun työntämään sen syrjään, säikähdän sen intensiteettiä. Siinä mielikuvassa yhdistyy kaikki kokemani ja tuntemani yhteen hetkeen, koko todellisuus, menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki, haaveet, pelot ja tunteet.
Jatkamme keskustelua, näen että hän huomasi että kävin jossakin. Hän levittää hieman olemustaan kutsuvammaksi, hymyilee aurinkoisesti ja vapaasti. Se saa minut värisemään, tuollainen kaikenkattava rakkaus on outoa minulle. Rintani on pakahtua, tuskin kykenen hengittämään, rakastan häntä syvästi. Kuin itseäni.
Istun hänen viereensä, katson ujosti hymyillen häntä. Pistän käteni hänen reidelleen, hameen päälle, hän asettaa kätensä käteni päälle. Tuntuu että kaikki konkretisoituu siihen, tästä hetkestä lähtien kaikki on totta, ei pelkkää fantasiaa. Asian käsittelemiseen menee hetki, pieni hetki epäröintiä, mutta tunnen hänen katseestaan että tämä on oikea tie.
Housujani puristaa, housuni eivät riitä ja se sattuu, rintaani lämmittää. Minulla on sietämätön halu viedä käteni hänen pikkuhousuihinsa mutta mietin onko se sopivaa, epäröin. Hän siirtää käteni pikkuhousuilleen, koskettelen häntä niiden läpi. Siirryn niin että voin koskea kunnolla, toisella kädellä hyväilen hänen mahaansa, sen ihon kuumuus tuntuu hyvältä sormissani, se on kuin sahara. Hänessä on niin paljon lämpöä ja elinvoimaa, se ehkä osin kumpuaa kosketuksestani. Hän on todella märkä, se saa minut kiihottumaan entisestään. Hän koskee kasvojani, tuo itsensä hieman lähemmäs. Tulen vastaan ja vaihdamme suudelman, hyväilen hänen poskeaan poskellani. Tuntuu että olemme lähellä, niin lähellä kuin on mahdollista. Haluan lähemmäs. Hänen ihonsa tuntuu niin pehmeältä, hän tuntuu säteilevän kauniilta. Hivelemme huuliamme toistemme huulia vasten, se kutittaa sopivasti, kokeilen kielelläni hänen huultaan. Se maistuu makealta, se maistuu hyvältä ja sopivalta. Se on uusi maku mutta se sopii minulle. Mietin kuinka tämä on kaikki nyt erilaista, kuinka meidän elämämme muuttuu nyt täysin. Tulevaisuus näyttäytyy nyt täysin erilaisena, koko elämäni muuttuu tässä hetkessä. Ehkä hän kokee samoin.
Katson seinällä olevaa taulua, se edustaa erilaista maailmaa kuin mihin olen tottunut, tunnen olevani maailmassa joka ei kuulu minuun. Silti se kiehtoo suunnattomasti, jollakin oudolla tapaa. Se lämmittää sydäntäni, se saa minut hetkeen. Nainen kertoo minulle jotakin, tuskin kuulen häntä koska haluan vain upota hänen silmiinsä. Sanoilla ei ole merkitystä, vain tuntemisella ja kokemisella. Kehoni on myyty, silti se samalla vastustelee, pelkää. Se ei uskalla antautua.
Olemme tunteneet jo pitkään, välillämme oleva kipinä on houkutellut sietämättömällä tavalla. Tuntuu kuin se olisi kaikenkattavaa, kuin olisimme yhtä himossa, surussa, ilossa ja kehossa. Kehomme kulkevat samaan tahtiin, oleminen on kuin tanssia, sanatonta vietintää. Tunnen hänen mystisen olemisen kauttaaltaan, se tarttuu minuun. Tai saa minussa aikaan jotakin, annamme toisillemme jotakin kaunista, molemmat tavallansa, jotain uutta ja rikastuttavaa.
Istumme olohuoneessa. Mieleeni tulee mielikuva. Mietin että se edustaa meidän yhteistä toivetta ja halua. Mielikuvassa hän on sohvalla jalat levällään, minä hänen päällään, olemme yhtä, himossa, ystävyydessä, vihassa ja rakkaudessa. Mielikuva on niin voimakas että joudun työntämään sen syrjään, säikähdän sen intensiteettiä. Siinä mielikuvassa yhdistyy kaikki kokemani ja tuntemani yhteen hetkeen, koko todellisuus, menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki, haaveet, pelot ja tunteet.
Jatkamme keskustelua, näen että hän huomasi että kävin jossakin. Hän levittää hieman olemustaan kutsuvammaksi, hymyilee aurinkoisesti ja vapaasti. Se saa minut värisemään, tuollainen kaikenkattava rakkaus on outoa minulle. Rintani on pakahtua, tuskin kykenen hengittämään, rakastan häntä syvästi. Kuin itseäni.
Istun hänen viereensä, katson ujosti hymyillen häntä. Pistän käteni hänen reidelleen, hameen päälle, hän asettaa kätensä käteni päälle. Tuntuu että kaikki konkretisoituu siihen, tästä hetkestä lähtien kaikki on totta, ei pelkkää fantasiaa. Asian käsittelemiseen menee hetki, pieni hetki epäröintiä, mutta tunnen hänen katseestaan että tämä on oikea tie.
Housujani puristaa, housuni eivät riitä ja se sattuu, rintaani lämmittää. Minulla on sietämätön halu viedä käteni hänen pikkuhousuihinsa mutta mietin onko se sopivaa, epäröin. Hän siirtää käteni pikkuhousuilleen, koskettelen häntä niiden läpi. Siirryn niin että voin koskea kunnolla, toisella kädellä hyväilen hänen mahaansa, sen ihon kuumuus tuntuu hyvältä sormissani, se on kuin sahara. Hänessä on niin paljon lämpöä ja elinvoimaa, se ehkä osin kumpuaa kosketuksestani. Hän on todella märkä, se saa minut kiihottumaan entisestään. Hän koskee kasvojani, tuo itsensä hieman lähemmäs. Tulen vastaan ja vaihdamme suudelman, hyväilen hänen poskeaan poskellani. Tuntuu että olemme lähellä, niin lähellä kuin on mahdollista. Haluan lähemmäs. Hänen ihonsa tuntuu niin pehmeältä, hän tuntuu säteilevän kauniilta. Hivelemme huuliamme toistemme huulia vasten, se kutittaa sopivasti, kokeilen kielelläni hänen huultaan. Se maistuu makealta, se maistuu hyvältä ja sopivalta. Se on uusi maku mutta se sopii minulle. Mietin kuinka tämä on kaikki nyt erilaista, kuinka meidän elämämme muuttuu nyt täysin. Tulevaisuus näyttäytyy nyt täysin erilaisena, koko elämäni muuttuu tässä hetkessä. Ehkä hän kokee samoin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erittäin hyvä ja jatkoakin mielellään lukisin
Puhelin soi, hänelle tulee tärkeä puhelu. Joudun lähtemään. Hän hyvästelee minut anteeksipyytävällä mutta ystävällä katseella samalla kun on puhelimessa. Hyppään autooni.
Herään keskellä yötä aivan tajuttomaan himon tunteeseen, kaikki ne tunteet joita ei voinut päästää irti tulee nyt. Lähetän hänelle tekstiviestin, se on aika kuuma, mietin että kuinka hän suhtautuu siihen. Hän vastaa että kaipaa kosketustani, repeän nyt kahtia. Jaettu ilo on kahta suurempi. Tässä olotilassa on kaikki, koko maailma, enkä tiedä kuinka kauon kestän tätä. Päästelen höyryjä mutta oloni on liiankin intensiivinen ja jätän leikin sikseen. Nukahdan.
Olen hänen ovellaan, hän avaa sen. Hänen asuntonsa maailma tulvii mieleeni, sen tuoksu on kotoisa, valo on kirkas. Hänen liikkuu kuin varoisi häiritsemästä naapureitaan, hänen liikkeensä on kuin sadusta, en osaa kuvailla sitä. Katson jälleen taulua seinällä, se näyttää ikonilta, mutta hän ei ole uskovainen. Hän puhuu kuin enkeli, voisin vannoa että hän itkee puhuessaan minulle. Kuin ilosta, olen hämilläni. Halaamme, hänen halauksensa on lämmin, hän on todella kuuma. Hän ripustautuu minuun ja samalla antaa minulle. Hän osaa halata niin hyvin, täydelisellä luottamuksella. Hän on tosissaan. Rinnassani tuntuu jälleen sitä intensiivistä. Jalkani notkuvat. Käteni ovat hänen ristiselkää vasten, tunnen hänen kehonsa, liikkeensä, elän käsieni kautta, käteni ajattelevat. Huokaisen syvään.
Irtaudumme, hän menee keittämään kahvia. Seuraan sivusta hänen liikkeitään, sipsuttelua, katson kuinka hänen runsaat pakarat ja niitä peittävä kevyt rasvakerros liikkuu mekkoa vasten, näen hänen pakaroilaan pientä selluloosaa, mutta se vain tekee hänet entistä hekumaallisemmaksi. Hänen punainen hameensa... se tekee minut hulluksi. Hänellä on sopivan runsaat rinnat, vaikka koolla ei olekaan väliä minulle mutta ne sopivat hänen pakaroihinsa. Hän on sopusuhtainen, kokonainen, kaikki yksityiskohdat tukevat kokonaisuutta. Hänen kehossaan on symmetriaa, rytmiä ja pehmeyttä. En voi itselleni mitään, katson vain, kunnes huomaan että hän vetää hamettaan hieman. Olinko liiankin röyhkeä mietin. Pistän tuon muistiini tarkasti, askeleissa heiluvat pakarat, rasvakerroksen, selluloosan, aistillisen rytmillisen pehmeän ja varovaisen liikkeen. En ikinä aio unohtaa sitä.
Menen hänen taakseen, kosken sievästi häntä lanteille, kuiskaan, hei. Hän pysähtyy, hän tuntee minut, olemme yhtä. Liikkeemme muuttuvat samaan tahtiin. Tunnen mitä haluan, vaistoan mitä hän kaipaa. Hän kääntää poskeaan oikealle, vien poskeni häntä vasten. Hyväilemme toisiamme pienen hetken, kuin tervehtien. Pieni pusu. Meillä tosiaan jäi jotakin kesken mietin ja painan lannettani hänen pakaroitaan vasten. Se on pehmeä ja antaa myöten, hän liikauttaa lannettaan kuin kokeillen jotakin. Otan hänen lanteistaan kiinni ja vedän itseäni vasten. Hän kääntyy katsomaan minua, kuin anoen. Nostan hänen hametta ylös, vien käteni hänen iholleen, vatsalle joka on taas kuin aavikko, haluan viedä käteni syvälle hänen ihoonsa, vien kättäni ylös hänen ruumistaan niin että koko kyynärvarteni on kontaktissa hänen ihoonsa, haluan olla kokonaan hänessä kiinni. Käteni saavuttavat hänen rintansa, ne ovat pehmeät, sileät. Tunnustelen tarkkaan aluetta jossa rinta kohtaa rintakehän, sitä kaarta. Pidän käsiäni kuin ne olisivat rintaliivit, nostan ylös hieman puristaen. Otan nännit sormieni väliin ja hieron hieman. Hänen kehonsa tuntuu heräävän, se alkaa liikehtiä, tuntuu kuin sillä olisi oma halu. Se jännittyy käsiäni vasten, se haluaa smaa kuin käteni. Suutelen hänen kaulaansa samalla kun lasken housujani. Olen todella kova. Vien kaluni hänen pakaroiden väliin, painan lanteilla hieman ja sitten vien sen hänen huulilleen. Hän on ihan märkä vaikka en ole koskenutkaan sinne. Hieron kalullani häntä hieman, kostutan paikkoja, sitten alan viemään sitä hänen sisälleen. Varon satuttamasta, joka työnnöllä hieman syvemmälle. Tunnen että rintani räjähtää jälleen, minua jännittääkin niin paljon vaikka yritän olla varma. Mietin voiko tämä olla mahdollista, että minä ja hän olemme tässä tilanteessa nyt. Näin, keskellä keittiötä. Liikun hitaasti hänen sisällään. Hän liikkuu mukanani. Kaikki on niin täydellistä, siksi pysähdyn välillä jotta en tulisi. Hän katsoo minua kysyen, sanon hänelle että tämä on niin ihanaa että haluan tämän kestävän ikuisesti. Hän hymyilee, mutta työntää sitten pakaroitaan minua vasten, alkaa liikkumaan enemmän. Hän ottaa kontrollia, hän haluaa että tulen. Hän sanoo että haluaa minut sisälleen. Ajatus tulemisesta hänen sisälleen on viimeinen piste, se että hän hyväksyy minut täysin, ajatus että saisin siittää häntä saa jonkin sisälläni huutamaan kuin härkä. Pinnistelen kaikin voimin että voisin pidätellä vielä hetken jotta nautinto olisi vieläkin suurempi kunnes voimani ehtyvät ja purkaannun hänen sisälleen. Kehoni kouristelee. Tunnen kuinka hänkin nykii, tunnen hänen supistuksensa jotka saavat meidät eroamaan. Hän nojaa tuolia vasten hetken. Kaikki pysähtyy.
Sinä katsot minua lempeillä silmilläsi, näet jotakin mitä en itse osaa. Katseesi on kuin lämpöä, puhdasta energiaa. Olen kiinni siinä. Hän on mielessäni, kuvina ja ääninä, tunteina ja aistimuksina. Kysyn mielessäni mihin menit, tule takaisin. Tässähän minä, rakastan sinua, kuulen mielessäni. Tunnen kuinka hänen sanansa hivelet selkääni, ne saavat ihoni väreilemään, poskeni punertamaan. Mietin sitä kuinka hän hohkaa lämpöä, mietin onko se etes mahdollista tuntea lämpö metrin päästä, kuumana iholla vaatteiden läpi.
Olemme hänen luonaan. Katsot minua himoiten, en tiedä katsotko itseäsi vai minua vai molempia, en enää tiedä. Hän on samassa asennossa kuin mielikuvassani ennen kuin kaikki alkoi. Sohvalla jalat levällään. Hän koskettelee itseään, hänen huulipunansa on yhtä pinkkiä kuin hänen pillunsakin, en tiedä kumpaa katsoisin mieluummin. Hän tuntuu makealta kuin kirsikka, pieni, puhdasta nautintoa. Silti, kuinka viatonta ja luonnollista.
Noustessani ylös, teen kysyvän eleen. Hän hyväksyy, vihdoin. Menen hänen haarojensa väliin, vien kasvoni niin lähelle häntä kuin voin. En silti halua keskeyttää häntä ja hänen nautintoaan. Puhallan hänen reisiään, sivelen poskellani sitä. Haistelen, nuolaisen hänen sormiaan jotka hyväilevät pillua. Hänen kynsilakkansa on maitomaista, kirkasta, se sopii pinkkiin sävyyn. Hän tuntuu puhtaalta ja kauniilta. Kostutan lisää hänen sormiaan, nautimme yhdessä hänen kehostaan, hänen nautinnostaan. Menen makaamaan hänen viereensä. Hän ottaa rintansa käteensä ja ottaa nänninsä suuhunsa, samalla kutsuen minua. Nuolen häntä, hän katsoo lempeästi ja hymyillen, havahduttaa huomioni tönäisemällä minua nenällään. Suutelen häntä. Suudelmassa on sanoinkuvaamatonta rauhaa, herkkyyttä, aistillisuutta, hetki täyttyy.
Hän kääntyy kontalleen, levittää pakaransa eteeni, esitellen sitä, keinuttaa itseään. Haluan vain työntää pääni hänen pakaroidensa ja reiensä väliin, työntää kieleni sinne. Haluan vain olla yhtä tuon ihanuuden kanssa. Nuolen hänen pilluansa, ja pyllyreikää. Hän yllättyy. Mietin että tämä kuvastaa kuinka näen hänet, puhtaana, niin puhtaana että voin nuolla hänen pyllyänsä. Ajatus ihmetyttää minua. Nuolen hänen pilluaan jälleen, koskettelen samalla sormillani. En tiedä haluanko työntyä hänen sisäänsä vai jatkaa pääni upottamista häneen. Tuntuu että en saa kyllikseni.
Nouset ylös ja käännyt kohti minua. Tunnen mitä haluat ja katson samalla housujani jotka pullottavat. Vedät housuni pois ja otat sen käteen. Pitelet sitä hennosti, sievästi, sivelet sitä. Katsot kuin se olisi jotakin särkyvää ja kaunista. Työnnät pääsi sen viereen, halaat sitä, tunnustelet ehkä sen lämpöä poskeasi vasten. Katsot minuun ja hymyilet, sitä hymyäsi. Nuolaiset kovaa kaluani, ja katsot minua samalla, minun kiihkoista katsettani. Sitten upotat sen niin syvälle suuhusi kuin kykenet. Vedät sen pois, huulesi kietoutuvat siihen kärkeä myötäillen kunnes irtaudut. Nouset päälleni, ja viet kovan kaluni sisääsi. Se tuntuu taivaalliselta. Kun olemme yhtä, pysähdyt hetkeksi kuin tunnustelemaan. Tuntuu kuin kehojemme välillä olisi kilometri etäisyyttä vaikka sitä on vain senttejä, kaipaan sinun läheisyyttäsi niin kovasti. Kosken sinua käsilläni samalla kun liikut päälläni. Katselen aistillisesti heiluvia rintojasi. Kuumana hehkuvia kasvojasi jotka ovat irtautuneet tästä maailmasta. Olet täysin itsessäsi, paljonkohan minua on mielessäsi. Ajattelen vain sinua ja lanteitasi, sitä aluetta jossa kohtaamme, liikkeen rytmiä, keskivartalosi jännittyneisyyttä, tunnen kuinka kehosi haluaa olla tietyssä asennossa jotta voit saada juuri oikean kontaktin. Tunnen siitä halusi ja nautintosi. Tapasi olla juuri nyt on kaunista. Alan itsenikin hieman heräämään, kuumenen aistillisuudellesi. Katsot nyt minua silmiin, juuri niinkuin minä sinua. Hymyilemme, olemme yhtä.
Makaamme sängyssäsi vierekkäin. Juttelemme. Tunnen sinun lempeytesi ja kiinnostuksesi. Puhuessani silität rintaani, pääsi lepää olkaani vasten. Polvesi on pälläni. Lepäät vain, katselet ehkä ajatuksiani. Kosketuksesi on niin herkkää ja pientä, ihoni kuin kirkuu nautinnosta aina kun liikautat sormiasi. Kaipaan sitä lisää. Hellyyttäsi. Kerron elämästäni, hymiset välillä, suurimmaksi osaksi vain kuuntelet.
Sinä tulet päälleni, kosketan sinua mekkosi läpi. Mekko on sileä ja ihosi sen alla lämmin ja runsas, tunnen lihaksesi, kehosi muodon täysin näin. Sinä tunnut niin kauniilta. Pyydän sinua tulemaan lähemmäs. PAinaudut koko kehollasi minua vasten. Silitän selkääsi ja niskaasi, teen sen hellästi ja hitaasti. Lepäät. Hetkessä on melankoliaa, rauhaa ja valoa.
Tunnen lämpösi, tunnen kuinka lämpenet, kuumenet. Tunnen sen kohdan jossa on vain lepoa ja rauhaa. Haluaisin että rauha kestäisi ikuisesti, siksi pidän sinusta kiinni. Mutta en sido.
Ajattelen, ajatuksissani on se rauha, seesteisyys ja vapaus mitä sinussakin on paljon.
Refleksinä kovenen, mutta se on vain refleksi. Tai ehkä se on vain kokonaisvaltaista oloa, kaikessa. En tiedä mutta me vain olemme ja nautimme.
Piirrän ihollesi sydämen, ja kukan, pyyhin niiden yli ja kirjoitan jotakin. Kysyt mitä teen, sanon että ajattelen sinua kädelläni. Käteni on kuitenkin raskas, haluan vain vaipua uneen.
Herään siihen kun sinä lähdet, sanot että palaat illemmalla.
Olen hänen asunnossaan yksin, katson sen mystistä olemusta, mietin kuinka se kertoo hänestä, kaikki kohdat näkyvät hänessä. Silmäni ovat vielä utuisat.
Mietin mitä tapahtuu kun tulet. Miten tämä jatkuu, tarina on hetkessä, tuntematon. En tiedä mitä haluan, elän vain. En halua mitään, haluan vain elää. Arki on niin kaukana, mietin.
Puhut mielessäni, kuuntelen. Kerrot asioita, tunteita, ajatuksia. Niitä elän, elän sinua. Olet osa minua. Olemuksesi on sietämättömän kaunis ja se tarttuu. Antaudun sinulle ja käsitykselleni sinusta. Juuri nyt sinusta vuotaa kaikkeuden kauneus, puhtaus, kirkkaus ja aitous.
Saavut takaisin kotiisi. Halaan sinua, otan kassisi ja vien ne keittiöön. Tulet luokseni, tartut minua takaapäin, se on tapasi kertoa asioita. Nojaat vahvaa selkääni vasten, kuin se olisi turvasi. Tarraudut minuun, pidän käsistäsi kiinni. Tunnen sen tuskan ja pelon mitä mietit, kuinka tämä on mahdotonta mutta niin täydellistä. Otteesi kertoo juuri tuon ja minun otteeni vahvistaa sen.
Emme halua puhua siitä, katsomme vain toisiamme, kuin surren sitä jo valmiiksi. Kuinka epäreilua, epätedellista. Kuinka se että jokin mikä on niin oikein ja hyvää ei voikaan olla mahdollista tuntuukaan niin tuskalliselta. Työnnän ajtukseni pois ja tarraudun sinuun. Pidän kiinni entistä kovempaa.
Olemme yksin, molemmat yksin.
Asuntosi tuntuu niin kolkolta. Raskaalta. Rintaani painaa.
Kerron sinulle sen ja siirrän kätesi rinnalleni. Katson silmiisi etsien lohtua, turvaa, mitävain. Katseesi kertoo sitä samaa tarinaa, kipua.
Halaat minua, mutta tuntuu että välissämmme on kilometri ja tuhat kiloa. Minulla on nyt jo ikävä sinua. Sanon sen sinulle.
Otat kiinni minusta kovempaa, kerrot että asiat järjestyy. Joskus, joku päivä.
Rutistan sinua sievästi, kerron että haluaisin vielä kerran olla lähellä.
Riisuudumme molemmat. Katsomme toisiamme. Lähestyn ja otan kädestäsi kiinni, vien sinut mukanani makuuhuoneeseen. Sanon että tämä ei tunnu oikealta, että en osaa näin. Suru ei ole sellainen asia minulle.
Suutelet minua kasvoilleni, tunnen lämpösi ja lempeytesi. Olen niin surullinen. Mutta muistan sanasi, asiat järjestäytyvät.
Makaamme vierekkäin katsoen toisiamme silmiin, koskemme toisiamme kasvoihin, pitelemme niitä. Vain pelko menetyksestä vetää toisiamme puoleen. Sanon tai kysyn onko se ok. Sinä hymyilet ja nyökkäät. Kosketan sormillani huuliasi, otat ne suuhusi. Silmistäsi näen jo häivähdyksen himoa.
Siirrän käteni alas, häpykummullesi ja sinne. Työnnän syvälle. Hieron sievästi. Silmäsi ovat kiinni. Katson kuinka kaunis oletkaan nautinnossasi. Kuinka osaatkin niin hyvin antautua. Otan kovan kaluni ja siirrän toisen jalkasi päälleni. Työnnyn sisääsi, tunnut todella hyvältä. Asento on tosi mukava ja läheinen, haistan hengityksesi. Suutelen sinua. Koskettelen nenälläni sinua. Liikumme samaan tahtiin. Kaikki on niin rauhallista. Tunnen itseni, kuinka kova olen ja sinun pehmeytesi ja sen kuinka märkä olet. Liu'un sisälläsi sulavasti. Kiihdytän tahtiani, katsoen silmiisi, katsot minuun, hymyilet hieman. Pidän tavastasi katsoa. Vaikka se sattuukin hieman. Kiihdytän tahtia, tunnen kuinka työnnät vastaan, tunnen kuinka lähestyt kliimaksia, se näkyy ilmeessäsi, voihkit, ja käännät katsettasi alas. Katson sinua, kuinka kaunis oletkaan, ja kuinka koko tilanne on niin, kaunis. Ajatus siitä että tulet saa minut kiihottumaan entisestään. Kovenen lähestyessäni kliimaksia. Minulla ei ole voimia tai halua pidätellä. Tulen sisällesi, kehoni nykii kovasti. Katsot minua ja työnnät lannettasi minuun, syvälle ja sitten pois. Pysähdyt.
Hymyilemme ja jäämme siihen. Sanot että se oli kuin kaksi planeettaa kohtaisivat. Naurahdan ja hymyilen ja katson sinuun.
Myöhemmin hyvästelemme, sanon että etsin sinut joku päivä, nyökkäät vaikka luultavasti emme enää tapaa ellei jotakin ihmeellistä tapahdu.