Jokainen "kuolleista" palannut on kertonut valkoisesta valosta & hyvästä olosta & ystävällisyydesta.
Olen ehkä lukenut vain yhdestä, joka meinasi joutua vihtahousun vieraaksi mutta pääsi jotenkin uusintakierrokselle. Miksi näitä tarinoita on niin vähän, vaikka pahoja ihmisiä on niin paljon ?
Olen ehkä lukenut vain yhdestä, joka meinasi joutua vihtahousun vieraaksi mutta pääsi jotenkin uusintakierrokselle. Miksi näitä tarinoita on niin vähän, vaikka pahoja ihmisiä on niin paljon ?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei suinkaan _jokainen_ NDE-kokija ole kertonut valkoisesta valosta ym. Hyvä olo mainitaan kylläkin usein. On totta kuitenkin, että näitä kertomuksia on yli kulttuuri- ja uskontorajojen. Sillä perusteella kysymyksesi "vihtahoususta" on aivan erinomainen.
on se, että jokainen ihminen joutuu kuollessaan "oikeaan osoitteeseen", eli tavallaan omaa henkisyyttään vastaavaan tilaan, omanlaiseensa seuraan ja ympäristöön. Ihan loogista eikö? Ja luulisin, että useimmat kuitenkin kuoleman hetkellä kuitenkin nöyrtyvät ja katuvat enemmän tai vähemmän, jonka vuoksi kaikki pahat eivät suoraan mene aivan "alimpaan kerrokseen". Mutta käsittääkseni myös siellä on mahdollisuus liikkua, ts. tehdä parannus ja päästä ylemmäs, jos niin vilpittömästi tahtoo. Mutta ei kai taivas olisi taivas, jos kaikki mellastaisivat siellä samaan malliin kuin maanpäällä ja "ryhmät" sekaisin? Siksi jaottelu. Oliko loogista? Minun mielestäni kyllä :-).
Spekulointisi on liian looginen. Jos se pitäisi paikkaansa, ja voitaisiin todistaa oikeaksi niin kaikki olisivat pahoja, ja "viime hetkellä" katusivat. Sydämeltään vilpittömästi!
Keskitysleirien natsit olivat vartijoina pahoja mutta leirien ulkopuolella isällisiä ja lapsilleen rakkaita vanhempia. Nykypäivänä monet huumekauppiaat, asekauppiaat ja rikolliset tekevät tietoisesti tuhoa ja pahuutta. Koska se on helpompi tapa rikastua, kuin työnteko.
Viime hetken katuminen ja pelastus... ei kuulosta kivalta. Taivas on taivas ja helvetti on helvetti. Iänkaikkisesti.
"Keskitysleirien natsit olivat vartijoina pahoja mutta leirien ulkopuolella isällisiä ja lapsilleen rakkaita vanhempia."
Eivätkä he olleet edes vartijoina pahoja, vaan tekivät työnsä hyvin. Jos Saksa olisi voittanut sodan, olisivat he olleet suuria sankareita. Voittajahan aina sanelee mikä on oikein ja mikä väärin.
Moraali sanelee mikä on oikein ja väärin. Historiankirja kertoo "totuuden" mutta ihmisen omatunto, sisin sanoo totuuden.
Historia kertoo vain, voittajien totuuden
"Miksi näitä tarinoita on niin vähän, vaikka pahoja ihmisiä on niin paljon ? "
Miten niin PAHOJA ihmisiä?
ei ehkä kestä kriittistä tarkastelua, olin ns. ruumiistairtautumishetkellä yksin kotona vuoteessani ja näin ollen todennäköistä, että en ollut hetkeäkään kliinisesti kuollut ( sekä sydän- että aivotoiminta lakannut ) ainoastaan olin jonkin asteissa tajuttomuustilassa.
Eräs mielestäni tärkeä yhtäläisyys on omassa sekä muissa vastaavissa tapauksissa kuitenkin on: kenenkään näistä aivotoiminta ei tapauksen yhteydessä ole vahinkoitunut niin paljon, että he eivät ole pystyneet kertomaan tapauksesta.
Tästä on mahdollista tehdä se johtopäätös, että mieleen jääneet kokemukset ovat alitajunnan aiheuttamia tilanteessa, jossa hermoston tunnistamat kivut eivät ulotu tietoisuuteen ja tästä johtuu levollinen, suorastaan ihana olo. Valokokemus, kuljetaan joko sumussa tai tunnelissa kohti kauempana näkyvää valoa, on käsittääkseni tajunnan palaamisen aiheuttama mielleyhtymä.
Itse en tilanteessa kokenut mitään syyllisyyden tai syyttömyyden tunteen aiheuttamia mielleyhteyksiä, ainoastaan jonkinlaisena symboliikkana minua askarruttaneita ajatuksia esiintyi kokemassani tilanteessa.
Tunnen aika monta tapausta, jossa myös muut ovat nähneet valon välähdyksen kuolevan vuoteen äärellä kuoleman hetkellä. Toisaalta "tietoisuus" kykenee tekemään matkoja muille osastoille, liikkumaan kerrosten ja seinien läpi, ja käymään jopa kotonaan. Aivot eivät tietääkseni kykene tällaiseen ihan yksin.
Veikkaus: ihmisellä on sielu/henki joka aivojen kautta kykenee kokemaan materiaalisen todellisuuden aistien välittämänä. Siinä mielessä ruumis olisi "kone", jota sielu/henki joksikin aikaa sulautuneena ylläpitäisi. Noh.. jotain ehkä tuonne päin ainakin.
Minä oon törmännyt monta kertaa niihin ikävimpiin tarinoihin. Tällaisiin:
- hissi putoaa syvemmälle ja syvemmälle hirveää vauhtia
- ihmisen henki putoaa yksin pimeään, ilmeisesti jonkinlaiseen "syvyyteen"
- kokemus on hirveä, ahdistava vaikkei siitä muista muuta
- yksinäisyys tai ahdistus päällimmäinen tunne
Suurella osalla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvaa kokemuksestaan.
Jotkut ovat kokeneet ns. ruumiista irtautumisen ja ovat katselleet elvytystään sivusta tai keksineet käydä esim. sairaalan muilla osastoilla elvytyksen aikana, ja näiden kokemusten tarkka selostaminen on sitten todisteena kokemuksen aitoudesta. Kokemuksen aikana he ovat saattaneet tavata kuolleen omaisensa.
Omasta mielestäni kuolemanrajakokemuksiin tulisi suhtautua pienellä varauksella. Miksi monella huumeidenkäyttäjällä kokemus on juuri negatiivinen? En voi uskoa, että sairas ihminen voisi olla muita erityisen paljon pahempi, sanotaanhan että "pahuus on pahimmillaan hyvin kätkettynä". Hissikuvaus on taas hyvin inhimillinen. Samoin kokemukset hirviöistä, joiden uskon olevan mielikuvituksen tuotetta (esim. Raamatussa ei puhuta hirviöistä vaan Saatanakin on hyvin kaunis, täydellinen olento).
Uskallan väittää, ettei meistä elävistä todella kukaan tiedä mitä meille kuoleman jälkeen oikeasti tapahtuu. Varmaan on monenlaista kohtaloa ja tasoa yms. mutten ainakaan minä usko helvettiin. Helvetti- oppi ei esiinny VT:ssa. Hellenistisessä maailmassa tiedettä kehitettiin ja jossain vaiheessa oletettiin kaiken olevaisen olevan tulta perimmältään. Tuli on alku ja loppu. Maailman syke olisi ikään kuin taistelua, jossa luonnonlait noudattaisivat moraalisia periaatteita; niinikään tuli palaisi aina aineen olomuodosta takaisin tuleksi "sillä se ei aiheuta aineen maailmassa muuta kuin epäjärjestystä ja on vain oikeudenmukaista että kaikki tuhoutuu". Luulen että tämä loi opin helvetistä.
ovat tyypillisiä hetkeä ennen ilmiöitä, koin itse saman. (kivun sietoky ylittyy tai muuta vastaavaa)
kuullut, että kenelläkään olisi ollut pelkässä ruumiistairtaantumiskokemuksessa helvetti kokemuksia. Ei kai sinne mennä ennekuin se elämänlanka katkeaa. Sitä ennen vain se hyvänolon tunne, kun lanka on ehjä. Sen katkeamisen jälkeen siirrytään oikeaan osoitteeseen.
taivas ja helvetti osoitteena ovat kulttuurisidonnaisia käsitteitä. Eiköhän eskimon helvetti olisi äärettömän kylmä, budhalaisuudessa puolestaan ei ole sen paremmin taivasta kuin helvettiäkään. Oikeauskoiset islamilaiset pääsevät sentään paratiisiin.
Kyllä joo, omat lokerot :-) Kulttuurisidonnaiset? Tottakai. Jokainen siis menee omaa henkisyyttään, kulttuuriaan jne. vastaavaan tilaan. Voi siellä "surffatakkin", jos niikseen tykkää. Ja jos onnistuu kasvamaan ja kehittymään, niin kerrosta ylemmäs. Mutta en usko, että paikkoja olisi vain kaksi, vaan monia, ehkä jopa lukemattomia :-). Jokaiselle jotakin.
Ei edes Raamatussa, jossa sentään väitetään, että kuoleman jälkeistä toimintaa on olemassa, anneta yhtenäistä kuvaa olotilasta siellä jossakin. Paras kuvaus rajoittuu yhteen ainoaan lauseeseen. Samuel kysyy Saulilta: "Miksi häiritset minua?" Sekin on toisen käden tietoa. Muilta osin Raamatussa on vain erilaisten tulkintojen sekamelskaa.
Yhtä vähän voidaan todistaa sielun kierrätysoppia, tosi vai unelma paremmasta.
eikä sillä väliä olekkaan. Kaikille se eteen joskus tulee. Oli raamattua tai ei.
On olemassa ns. "tavallisia" fyysisiäkin henkilöitä joiden tehtävänä on auttaa ja olla mukana saattamassa maaelämästä poistuvia ihmisiä rajan takaisissa vaiheissa.
Uskonnollisten kokemusten, odotusten ja tunteiden tarve on suurin juuri siirtymävaiheessa olevalle "sielulle" (usko on luja luottamua siihen mitä toivotaan) sillä juuri tämän vaikutuksille herkän vaiheen ylityksessä on omat vaaransa, sillä tunteet ja halut ovat tällöin hyvin vahvana, alastomina esillä. Siksi sanotaankin että toivottava kuolinikä olisi tietoisessa ja jalossa vanhuudessa, jossa tunnetaan saaneen elämältä jo kaiken tarpeellisen.
Vastaanottajat ovat aina hyviksiä. He sitten kertovat ystävällisesti miksi sinut karkotetaan vihtahousun luokse.
Sieltä ei ole paluuta, joten ei ole kertojiakaan.
Taivaassa on eri tasoja (vrt. huoneita) ja jokainen kyllä pääsee ansaitsemalleen. Eihän Jumala nyt itseään vihaa niin paljon (ei oikeastaan ollenkaan) että jättäisi itsenä eli ihmisen yhdelle tasolle ikuisiksi ajoksi. Aina on tie eteenpäin..
Totuus on tarua ihmeellisempää.
pahiksia, jotka esittävät hyviksiä.
Haluavat uskotella, että suunta on oikea ja hyvin menee, vaikka kurssi olisi suoraan päin helvettiä.