Paljon olet nähnyt tämän neljän ja puolenvuoden aikana, pienestä alusta muutaman metrin rönsyilyksi.
Hän istutti sinut purkkiin vesilasista, jossa olit kasvattanut hennot juuret itsellesi. Yhtä hentoa ja kaunista oli myös meidän avioliitto, joka vahvistuttuaan, alkoi paradoksaalisesti heiketä, jo kahden vuoden kuluttua vihkiäisistä.
Muistan sen illan kun tulin kokouksesta kotiin tuntia aikaisemmin. Astuessani pihaan oli hän ystävättärensä kanssa kantamassa tavaroitaan ystävän farmariautoon, ilman mitään selitystä. Minua kylmäsi, vapisin sisäisestä vilusta, olin yllätetty, kauhuissani, masentunut, surullinen.
Miksi, miksi? Hän oli maahanmuuttaja idästä, autoin kaikissa asioissa virastobyrokratiasta hammashoitolaan ja suomenkielen opetuksessa. Tutustutin hänet lähisukulaisiini ja luovaan ammattiini, mutta hän ei ollut mistään innostunut, vain viileän kohtelias. Näistä merkeistä minun olisi pitänyt jo arvata tuleva. Mutta kun en arvannut.
Odotin kanssasi kaksi vuotta, jospa hän tulisi takaisin, ennenkuin panin pisteen odotuksellemme. Tosin panin jo kuukauden kuluttua hänen lähdöstään avioerohakemuksen alulle, mutta annoin sen raueta
jos hän kumminkin tulisi takaisin, hän itse ei halunnut avioeroa, vaan asua yksin itsenäisesti muualla.
Nyt kun muutan remontin vuoksi muualle asumaan vähäksi aikaa, niin lyhennän sinut köynnöskaunottareni minimiin ja tuon sinut takaisin kasvamaan alusta taas, muistot saksittuna
roskapussiin. Sinä olet helppohoitoinen. Juuri sopiva eronneille miehille jotka unohtavat kastella säännöllisesti sinua, mutta silti sinä kasvat ja kukoistat välittämättä epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Niin, löit sinnikkyydessäsi laudalta jopa Aloe-kaktuksenkin, joka menehtyi hoidossani.
Yllämainittuna kokouspäivänäni näin vilaukselta nykyisen rakastettuni. Niin ihmeellisiä ovat Luojan järjestelyt
Hän istutti sinut purkkiin vesilasista, jossa olit kasvattanut hennot juuret itsellesi. Yhtä hentoa ja kaunista oli myös meidän avioliitto, joka vahvistuttuaan, alkoi paradoksaalisesti heiketä, jo kahden vuoden kuluttua vihkiäisistä.
Muistan sen illan kun tulin kokouksesta kotiin tuntia aikaisemmin. Astuessani pihaan oli hän ystävättärensä kanssa kantamassa tavaroitaan ystävän farmariautoon, ilman mitään selitystä. Minua kylmäsi, vapisin sisäisestä vilusta, olin yllätetty, kauhuissani, masentunut, surullinen.
Miksi, miksi? Hän oli maahanmuuttaja idästä, autoin kaikissa asioissa virastobyrokratiasta hammashoitolaan ja suomenkielen opetuksessa. Tutustutin hänet lähisukulaisiini ja luovaan ammattiini, mutta hän ei ollut mistään innostunut, vain viileän kohtelias. Näistä merkeistä minun olisi pitänyt jo arvata tuleva. Mutta kun en arvannut.
Odotin kanssasi kaksi vuotta, jospa hän tulisi takaisin, ennenkuin panin pisteen odotuksellemme. Tosin panin jo kuukauden kuluttua hänen lähdöstään avioerohakemuksen alulle, mutta annoin sen raueta
jos hän kumminkin tulisi takaisin, hän itse ei halunnut avioeroa, vaan asua yksin itsenäisesti muualla.
Nyt kun muutan remontin vuoksi muualle asumaan vähäksi aikaa, niin lyhennän sinut köynnöskaunottareni minimiin ja tuon sinut takaisin kasvamaan alusta taas, muistot saksittuna
roskapussiin. Sinä olet helppohoitoinen. Juuri sopiva eronneille miehille jotka unohtavat kastella säännöllisesti sinua, mutta silti sinä kasvat ja kukoistat välittämättä epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Niin, löit sinnikkyydessäsi laudalta jopa Aloe-kaktuksenkin, joka menehtyi hoidossani.
Yllämainittuna kokouspäivänäni näin vilaukselta nykyisen rakastettuni. Niin ihmeellisiä ovat Luojan järjestelyt
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli tarina,mutta hyvin kirjoitettu.
on rakkaus kuin heikko pakkaus
se hyvää mieltä tuo
ystävyyden luo
kaikkialle mailmaan
ihan joka kolkkaan
voi vanhaakin kortilla muistaa eikä
niitä raiteilta suistaa
on nuorikin kullan arvoinen
ei ole tarkoitusta sen
ystävän päivänä ystävää muistetaan
niin nyt kuin aina
ole vielä mummeli,mutta outoa saada asialliseen kommenttiin tuollainen sivulause.
On vahinko jos olet kokenut heikkoa rakkautta. Hyvää jatkoa.