Minä Ruuneman

Tämä kevät, vielä arkaillen aavistelee
on uusi ei taakkoja kanna.
Vain rauhassaan luottaen katselee
ei mielensä kuohua anna.
Vaan annahan olla kun irtoaa jäät
mikä ryske ja kuovuva pinta
sitä katsomaan kääntyvi monet päät
lähes pakahtuva on rinta.
Se solisten hakeutuu uuteen uraan
kuin laulaen reittinsä hakee.
Kevätpisarain leikeissä kimmeltää
kajo auringonkin niin makee.

Terve Ruuneman !
Aluperin hyväksi ajateltu idea eri ikäisten palstoista ei käytännössä oikein enää toimi 80
osastolla. Sinäkin kiva ihminen täällä lähes kuivetut, kun kirjoitusseuraa ei ole !
Tulkaa 70 ihmisten sekaan takaisin !

Totuus nyt vain sellainen, että iän myötä väki vähenee. Jos olisi vielä 90 osasto, siellä olisi kolme ihmistä ?
Miksi ihmisten pitäisi eristä itsensä tänne harvalukuisten 80 osastolle ja kirjoitella lähes yksikseen ?
Eiköhän voisi sopia, että 70 on viimeinen ikäjako ja se on ihan kaikille 70 ihmisille ?

En osaa runoja. Ruuneman olet älykkäin suomi24, tietenkin on asioita monia.

Mikä lie tuo kurkihirsi?
Siitäpä nyt uusi virsi:

Kurkihirsi kantaa?
Tilaa muille antaa?
Se ei paisko lantaa
muiden niskaan -
muuten viskaan
moisen hirren katiskaan,
jonka liskaan.

miksi miksi miksi?
Kurkihirsi on se rakennuksen vahvin
ei välikatto roiku onhan olemassa kurkihirsi
mökki oli ruukis, kurkihirttä ihailin olihan se niin vankka
mökin jätin kurkihirttä vieläkin vain ihailen ja itken.

Ihan kiva --nyt on jo jonkinlaista "elämää" täälä 80 kirjoittajissakin . Uksinpuhelu ei kiinnosta ,ainakaanminua -- ja harvemmin pitkää rimpsua saa minkäänlaisesta aloituksesta . Oli monta vuotta kun kirjoitin Nimim- Kerjäläinen . Ja kapas vaan sehän olikin kiinnostava aihe. Nyt ollaan näihin jo niin totuttu ,että aihekkaan ei taida kiinnostaa ketään ?
U.M

No Ruuneman.
Mikä nyt tyssäsi? Aloitit saitin, jatkako?
Kannanottojasi odotellaan ja luetaan.
Mikä on nyt ongelmana? Oletko kunnossa`?

Turhaan valitellaan, ettei 80-saitilla osallistuta. Kyllähän keskustelua aina syntyy, jos aihe on kiinnostava.
Mutta jos vain tekee avauksen ja unohtaa sen sitten oman onnensa nojaan, niin muutkaan eivät osallistu. Jos metsään huutaa ja vain kaiku vastaa, niin tyhjältä tuntuu kirjoittaminen.

Elämä on lyhyt Ruuneman ajassa. Kaikki muistot vain niille on sinulle kultaa niin kain on, niin ei ole kaikille muistot ovat vain vihaa ajalla elämässä.

Kiva kun on Ainakin Ruune joka jaksaa olla avaamassa juttuja ! mitäs tykkäätte jos annan Suomalaisten Sääksenpesiin linkkiä -- Jos onnistuisin tekeen ihan oman aloituksenkin --kusyjä ei eksy ? vai kuinka Onko teillä vielä kiinnostusta Katsella Linnunpesiä?

Onhan se mukava katsella linnunpesiä, aitoa jokavuotista elämää!

Yhtä linnun viserrystä alkaa ulkona olla, on mennyt iltapäivä seurustellessa, kahvilla parvekkeella, aamupäivällä siivoilin viikonloppua varten.

Voi, että ystävättäreni kertoi taas tuosta Pentalan saaresta Suvisaariston lähellä, kunpa ne nyt avaisi sen kesäkuussa. Kiva retki se olisi museoreittiä käväistä katsomassa.
Viime kesänä löysin Glimsin talomuseon täältä Espoosta, on vanha tila 1500 luvulta, ja ollut toiminnassa 1920 luvulle asti, jolloin kaupunki osti sen museokasi. Tilalla on 12 rakennusta, joissa pidetään monenlaisia kursseja ja tapahtumia.
Siellä l´kanat kulki vapaana ja lampaat määki kotoisasti, suurten sireenien varjostaessa istumapaikkoja.

Vanha tupa on kahvilana, missä voi virkistäytyä, ja ulkona on järjestetty seppeleensidontaa ym. Nautin kesätunnelmasta siellä, ja aion mennä uudestaan päiväkäynnille sinnekin.
Pitää laittaa tuo aurinkovarjo kiinni, se kun on liian iso jättää tuulten armoille, heippa

P.S Kiitos fb muistamisesta Matti.

Unohtelemmeko asioita? Miksi joku ikätoveri sanoo soittavansa huomenna, mutta ei soitakaan? Miksi ikätoveri ei muista tapahtumaa, jonka ihan varmasti kerroin ja kutsuin mukaan.
Miksi älypuhelimella soitetut puhelut eivät onnistu? Miksi vastaanottaja ei osaa pidellä puhelinta niin ettei katkaise yhteyttä?
Onko oppimiskyky rapistunut ja muisti haperoitunut? Miksi unohtelemme sanoja ja ystävien nimiä? Kerrommeko saman tapahtuman monta kertaa?
Tuntuuko tutulta?

Siitäkö johtuu, ettei palstakaan oikein kiinnosta, Emmekö enää muista käydä?

No, en minä ainakaan unohda käväistä palstalla,..sitä juttelukaveria kun ei kotona ole, jolle aamuisin saisi ajatuksiaan kertoa!
Puhelinkontaktit on vähentyneet ikää myöten, asioiminen toki on lähes päivittäistä, mutta luonteeltani en ole koskaan ollut pitkien puhelujen kannattaja.

Lähikontaktit elämässä menee etusijalla. Samoin omien lasten ja tuttujen kanssa, on luontevin kanssakäyminen.

Kovin olivat näkemykset masentuneita vielä toissa vuonna 80 -palstalla.
Silloin ei tosin meikäläinenkään tätä palstaa täydentänyt.
Olihan se aikaa, kun kirjoitettiin tänne omilla nikeillä.

Palsta voi joka tapauksessa nyt monin verroin paremmin kuin yli kaksi vuotta sitten.

Onko Ruuneman vielä hengissä? Ei ole kuulunut ei näkynyt.

Ruuneperi on edesmnennyt.

Kesällä saimme viestin hänen poismenostaan. Vaikea oli ymmärtää, miksi.
En ole vieläkään toipunut siitä.

Kuka nostaa näitä VANHOJA ajoltuksia esille,
oikea ruunemanni on kuollut ja kuopattu,
nimmarin voi KOPSIA kukatahansa, siis plagioida,
joten mukava kun joku on alkanu ruuneksi mummojen iloksi, heh,

Kuka pöpi dementikko näitä vanhoja ketjuja nostelee ylös ?!

Vainaja.

Vuosikausia palstalla näkyvästi esiintynyt keulahahmo nikki Ruune... häipyi täältä - tai tarkemmin sanottuna 70 -palstalta vähin äänin. Vaikuttaa siltä, että hän pahastui, kun ruvettiin arvostelemaan.

On kuitenkin aika todennäköistä, että hän
on myöhemminkin silloin tällöin kirjoitellut tänne, mutta anonyyminä.

Yhtä mahdollista on, että hän itse vetänyt tämän lähes kolmen vuoden takaisen ketjunsa esille. Kenellä muulla olisi ollut siihen aihetta?

Aloitus päättyy säkeisiin

"Nyt syntyykö sitten uusi virsi
Kun päällä on oikea kurkihirsi."

Mistähän on kirjoittajalla tuossa kyse?
Mikä ihmeen "kurkihirsi"? Miten sellainen tähän liittyy?

Voisihan tuota lorua vielä jatkaakin:
Sitä nyt vartoo Kemissä Kirsi.

Vaikuttaa mysteeriltä.

On aikoihin eletty, kun vainajienkin puolesta hölpötetään palstalla. Kyllä jokainen voi rekisteröidä itselleen oman nimmarin tai olla anonyyminä.

Minun muistini mukaan (mikä ei ole luotettava), oli aluksi Ruuneperi, ja sitten hän ilmoitti nimmarilla Ruuneman, koska ei saanut entistä nikkiään esiin. Sitten hän kirjoitteli Kalle Artturi nimmarilla ja tietenkin usein myös anonyyminä.

Joku soimasi/sekoitti häntä myös erään ruotsista kirjoittavan nimmariin, syyttäen, että sieltähän se Raisiosta taas, koska tämä alkuperäinen Ruuneperi on kotoisin Raisiosta ja tämä toinen kasvatteli niitä "kamelioitaan" kasvihuoneessa, josta muisti aina käydä infoamassa myös Kahvipirtissä, kuinka monta kukkaa millonkin oli.

Ainakin sini-sirkun ystävä hän on Facepookissa ja sini-sirkku kertoikin Ruunen kuulumiset, mutta mikäänhän täällä ei mene perille, joten jatkakaa vain arvailujane.

Jos kerran R... on juuri äskettäin esiintynyt Facebookissa, niin kyllä hän silloin joukossamme on ollut.
Luultavasti on kirjoitellut tänne anonyyminä .

Palstalla esiintyi aikoinaan nimimerkki ruorikoski. Yleisesti sitä pidettin R.:n nikkinä. Todennäköisesti se oli myös R.:n viimeinen nikki

Ihan sydän mulla naurusta pakkaa.
Kun muistelen paria eläkeakkaa,
Niillä kyyneleet juoksivat poskella,
kun kuulivat: Ruorikoskella
on päättynyt loputon narina,
Mihin johtaakaan palstalla tarina?

Päättelipä moni nainen,
romansseihin taipuvainen:
Ruunesta saan aivan varmaan
kotimökkiin miehen armaan!
Ruune naisia ei torju,
muttei myöskään mikään horju.

Nyt kesän korvilla täällä lorvin
ja tullut äärelle palstasorvin
muokaten mietteitä lausehiksi
muistellen vuosia menneitä siksi,
kun puuttuvat henkevät aatteen miehet
ja miksei naisetkin, senkin tiennet.

Oli aikoinaan R. mutten nimeä sano,
jolla tuntui olevan ilmaisun jano,
palstan vetäjä suurenmoinen,
ei vetänyt hänelle vertoja toinen,
oli palsta hälle kuin kotiliesi,
kyllähän meistä sen moni tiesi.

Siksi täälläkin harhaillen
ja palstan pomoa kaipailen,
kun palsta on kuollut kuin lahopuu,
oispa nyt mukana herra Huu!
Puuttuvat R.:n aatokset oivat
ja muistojen kellot tyhjää soivat.

Ovelle menen ja päälleni nakkaan
tuon puseron vuosia nähneen ja rakkaan
Puistossa astun ma koirankakkaan,
on kengän pohjassa pelkkää sakkaa,
yököttämäänhän se mut pakkaa,
ja tällekös nauraa monta akkaa.