Antaako teidän mielestänne Pisan tutkimustulos suomen erinomaisista koululaisista todellisen kuvan tilanteesta?Itse ulkomailla paljon asuneena voin kyllä sanoa,että kyllä ne koululaiset muuallakin osaavat.
Pisa?hmm
Kriitikko
8366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pitää löytää mieluummin valittamisen aihetta.
kaikkein kauheinta on se,että muualla ei olekaan parempaa ja hienompaa.
on naurettavaa laittaa lapsensa Suomessa ulkomaista opetussuunnitelmaa noudattaviin kouluihin kun kv-tutkimuksessa on suomalainen koulu todettu parhaimmaksi.
hehhen.
Eikös siinä tutkimuksessa todeta aika selvästi että suomessa koulut ovat nimenomaan saman tasoisia kaikkialla, mikä tekee myös kaikista suomalaisista koululaisista luku- ja laskutaitoisia. Toisin on ulkomailla, jossa asuinpaikan ja vanhempien aseman mukaan määräytyy koulutus. Suomessa on vähän huippuosaajia (toisin kuin esim. Japanissa), mutta voimme olla ylpeitä siitä että kaikille annetaan samat mahdollisuudet.
Ottakoon jokainen Pisasta irti haluamansa viestin. Minulle se on peruskoululaitoksen oikeutus. Tätä instituutiota vastaanhan käydään edelleen taistelua.
Vaarallista on todellakin tuudittautua ajatukseen, että hyvin menee. Sen sijaan, että ulkomailta tultiin meille takavuosina ihmettelemään opetuksen laatua, tullaan nykyisin ihmettelemään esim. kouluruokailuamme. Paljonkahan tällä on osuutta asiaan tuloksien suhteen?
Minusta suomalaisten pitäisi nyt kilpailla lähinnä itsensä kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että jossain tukholmalaisessa maahanmuuttajalähiössä voivat lukutaitotulokset olla huonommat kuin rotupuhtaassa suomalaiskoulussa. Sen sijaan on kyseenalaista, että onko meillä juurikaan valmiuksia esim. maahanmuuttajien ja muiden erilaisten opettamiseen tyydyttävällä tavalla.
Kyllähän tulos on komea. Sikäli kun olen nähnyt ko. tutkimuksen matematiikan tehtäviä, ne ovat olleet sanallisia päättelytehtäviä, jotka eivät varsinaista laskutaitoa mittaa.
Mutta huolestuttavampi asia, mihin työssäni parinkymmenen vuoden aikana lukion opettajana olen törmännyt, on opiskelijoiden asenne työskentelyyn.
Yhä pienempi osa on uutteria ja harjoittelevia opiskelijoita, onneksi heitäkin vielä on. Osa tulee lukioonkin opiskelemaan "kunhan on kivaa"-mentaliteetilla ollen tyytyväinen, jos kurssi menee läpi. Jos ei mene, niin voihan sen kuunnella uudelleen ja jos ei vieläkään satu menemään läpi, ollaan tumput suorana, kuinkas nyt menetellään. Sitten pitäisi matikan open tai opon loihtia joku taikakeino!
Siis kuvitelma, että jossakin putkessa kaikki järjestyy, kunhan vaan aikaa menee, on yllättävän yleinen. Kuitenkin selkeät säännöt opintoesteestä pitäisi olla tiedossa.
Itse näen opiskelussa tuloksien palkitsevan ahkeran harjoittelun ja sen pitäisi olla mielihyvää tuottavaa "kivaa". Miten uutteruudesta saisi "mediaseksikästä"?
Peruskoululainen voi olla hyvinkin uuttera - kunhan pääsee tekemään oikeita asioita. Hyvin usein kuulee "syytöksen", että siellä ei opita tekemään töitä. Olisi kuitenkin väärin peruskoulun tavoite huomioon ottaen aloittaa liian varhainen pudotuspeli esim. teoriaineiden kohdalla sillä, että edellytetään puurtamista, joka ei välttämättä edes johda mihinkään, ja joka usein väkisinkin edellyttää kotien tukea ja asettaa näin ollen oppilaat eriarvoiseen asemaan. Kodista riippumatta voidaan lisäksi väärillä toimenpiteillä aiheuttaa koulukielteisyyttä menestyvienkin oppilaiden osalle.
Ihmettelen itsekin sitä suurta kuilua, joka vallitsee peruskoulun matematiikan ja lukion laajan matematiikan välillä. Kiltti oppilas saa helposti ilman sen suurempaa vaivannäköä kiitettävän arvosanan peruskoulun matematiikasta, jonka perusteella sitten valitsee lukion laajan oppimäärän - etenkin, kun matemaattisten opintojen tärkeyttä niin kovasti maassamme on rummutettu. Harva äiti tai isä raskii tätä valintaa kyseenalaistaa.
Omassa perheessäni olen seurannut matematiikan läpitakkuamisen niin lukion kuin insinööriopintojenkin osalta. Kummassakin tapauksessa on tarvittu lisäopintoja - lukion osalta yksi kesäkurssi ja ammattikorkeakoulun osalta oppilaitoksen omaa tukiopetusta. Näin on siis käynyt peruskoulun kiitettävälle matematiikan opiskelijalle. Moni on jättänyt mm. insinööriopintonsa kokonaan kesken juuri matematiikan vuoksi.
Kaikessa kattavassa inkluusioon tähtäävässä koulutuksessa (sellainen suuri kakku on mm. koko peruskoulumme) on tärkeintä osallisuuden kokeminen. Tämä edellyttää kaikkien oppilaiden huomioonottamista mahdollisimman yksilöllisellä tavalla. Koeta siis olla kärsivällinen myös lukio-opiskelijoiden kanssa: Heillä ei ehkä ole ollut realistisia käsityksiä tulevasta opiskelusta, joka sekään ei kenties ole aivan aukottomasti onnistunut ratkaisu juuri kenekään muunkaan osalta. Lisäksi heiltä voivat puuttua todelliset vaihtoehdot jatko-opintojen suhteen. Tämä voi johtua esim. sosiaalisista paineista tai siitä, että ei yksinkertaisesti tiedä, mitä muutakaan tekisi.
Nykyisin tarkastelen koululaitosta lähinnä kriittisen isoäidin näkökulmasta. Minulla on kyllä mielikuva, että millainen sen tulisi olla (eli millainen se on parhaimmillaan ollut). Voin kertoa, että siihen ei kuulu puurtaminen, joka ei johda mihinkään - kuin korkeintaan kielteiseen, mm. oppimisvaikeuksien lisääntymiseen.
Opetan sekä pitkää että lyhyttä matematiikkaa. Oppimäärän vaihtamisen myötä pitkää lukemaan jää valikoitu määrä juuri näitä "uutteria". Lyhyen opiskelijoissa on enemmän näitä putken läpijuoksua yrittäviä tyyppejä! Kuilu lukion ja yläasteen työtapojen välillä on edelleen suuri, vaikka parhaamme mukaan sitä yritämme keventää. Suurin osa tietysti pääsee mukaan ja suorittaa lukion kunnialla.
Tuolla edellisellä puheenvuorolla tarkoitin yleisesti - en pelkästään oman oppiaineeni kannalta - lukioon tulevien asenteita. Mikä ajassamme - en usko, että syy on pelkästään yläasteen opetuksen - on sellaista, että hauskuus ja viihtyminen on pääasia. Opetusmenetelmien monipuolisuuskaan ei poista sitä, että oppiakseen pitää opiskella itse vaivaakin nähden. Pitää suorittaa annetut tehtävät ajallaan, aineilla, tutkielmillä ym. on määräpäivänsä; jos on kirjallisuusesitelmä, ei voi jäädä pois koulusta opettajalle mitään ilmoittamatta ym. Näitä esimerkkejä kuulen kollegoiltani päivittäin. Vastuu omasta osuudesta yhteisössä on hukassa!
No, totuuden nimissä, se on joskus aikuisillakin ja meidänhän pitää nuorta polvea kasvattaa pärjäämään työelämässä.
Olen itsekin opettaja, joten tiedän kuinka hankalaa on, jos opiskelijat eivät hoida asioitaan ajallaan. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun selvästikin on havainnut, että lisäksi organisaation käytännöt (siis porsaanreiät niissä) aiheuttavat ihme vedätystä opettajan kannalta. Oppilas on tähän jollain konstilla saatu pelinappulaksi. Konstit ovat monet.
Luin äskettäin jostain tutkimuksesta, jossa todettiin, että peruskoulun opintojen jälkeisellä opintojen lykkääntymisellä ei ole juurikaan merkitystä yksilön menestyksen kannalta. Sen sijaan peruskoulu olisi syytä saada läpi aikalailla putkessa.
Niinpä onkin käsittämätöntä, että koululaitoksessamme heitellään palloa varsinkin alaspäin siinä asiassa, että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Kyllä sen pallon välillä voisi heittää ylöskin. Ja tietysti päättäjille, jotka vaativat valmistumisaikoja lyhyemmiksi.