Heips.
Oon saamassa koiraa ens kesäksi,ja oon miettinyt tätä jo tosi monta ja pitkää vuotta,että jaksanko todella hoitaa koiraa. Mulla on ollut kissa, (joka varastettiin) ja kani (joka kuoli naapurin koiran sen syötyä). Oon rakastanut ja hoitanut niitä sydämeni kyllyydestä,sillä rakastan eläimiä tosi paljon. Mutta koira onkin vähän eri juttu. Ei siinä,etteikö kissaa sekä kania pidä hoitaa kanssa tosi paljon,mutta kuitenkin....
Niin, oon hoitanut tosi paljon kavereitten koiria,ja oon tullut tosi hyvin niitten kaa toimeen. Ja uskon,että jaksan ja pystyn hoitamaan koiraa koko sen eliniän,mutta joskus,vain joskus ja aniharvoin mieleen tulee,että jaksanko sittenkään... MItä mieltä ootte?? Olisiko minusta kertomani perusteella koiran omistajaksi?? Oon 13 wee...
Oon saamassa koiraa ens kesäksi,ja oon miettinyt tätä jo tosi monta ja pitkää vuotta,että jaksanko todella hoitaa koiraa. Mulla on ollut kissa, (joka varastettiin) ja kani (joka kuoli naapurin koiran sen syötyä). Oon rakastanut ja hoitanut niitä sydämeni kyllyydestä,sillä rakastan eläimiä tosi paljon. Mutta koira onkin vähän eri juttu. Ei siinä,etteikö kissaa sekä kania pidä hoitaa kanssa tosi paljon,mutta kuitenkin....
Niin, oon hoitanut tosi paljon kavereitten koiria,ja oon tullut tosi hyvin niitten kaa toimeen. Ja uskon,että jaksan ja pystyn hoitamaan koiraa koko sen eliniän,mutta joskus,vain joskus ja aniharvoin mieleen tulee,että jaksanko sittenkään... MItä mieltä ootte?? Olisiko minusta kertomani perusteella koiran omistajaksi?? Oon 13 wee...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole.
...kun täytät 16 wee pohdit asiaa toiselta kannalta. Olet vielä täys pentu ja vuoden pääsät sun päässäs pyörii takuulla ihan muut jutut ku koirna kusetus ja koulutus. Osta nyt aluksi vaikka pehmoleu koira, jos vielä 16 weenä jaksat koirasta haaveilla olet 100% VARMA, ETTÄ SEN KANSSA HOIDAT JA KOULUTAT, niin...siitä vaan.
Keskustele asiasta vanhempiesi kanssa. Ei kolmetoistavuotias ole minun mielestäni valmis sitoutumaan sueraavaksi viideksitoista vuodeksi, eikä tarvitsekaan olla. Kyllä tämän koiran pitäisi olla koko perheen lemmikki, josta ensisijaisesti olisivat vastuussa vanhempasi, mutta sinä tietysti hyvänä apuna.
aivan!!! myös vanhempiesi täytyy sitoutua siihen koiraan. yksin on hankala ja raskas ottaa vastuuta toisen elämästä varsinkin kun 13 vuotias alkaa juuri vasta ottamaan vastuuta omasta elämästä. eivätkä vanhempasi voi olettaa sitä sinulta. jos vanhempasi eivät sitoudu koiran hoitoon, odota pari vuotta ja mieti sitten uudestaan. sinusta tulee varmasti hyvä ja vastuuntuntoinen koiranhoitaja kun osaat nyt jo arvioida omaa jaksamistasi. se koira jonka otat parin vuoden päästä tulee olemaan onnellinen saadessaan sinut omistajaksi.
jaksamista odotukseesi ja touhuihin koiran kanssa...
Mäkin oon 13 ja mä ja mun perhe hommataan ens kesänä koira!Mä ainakin aijon käydä sen kanssa lenkillä ja kouluttaa sen.Koska mulla oli 2 vuotta sitten koira ja se jouduttiin lopettamaan
=( ikävöin sitä koiraa todella paljon.Silloin olin aika pieni ja isosiskoni sitä koiraa kyllä lenkitti, mutta nytten kun tiedän miltä tuntuu menettää rakas koira niin aijon kyllä lenkittää sitä ja kouluttaa sitä!Sen kuolemaan saakka aijon rakastaa sitä!
vastuu myös pelottaa. Mielestäni on hyvä asia, että ihminen jo valmiiksi miettii, että jaksaa´ko varmasti hoitaa koiraa! Itselläni on se ekan koiran tulo vielä hyvin muistissa, ja itseänikin pelotti samat asiat.
Tosin olen sinua lähes kymmenen vuotta vanhempi, joten koira on siis täysin vastuullani.
Kuten tuossa jo sanottiin, niin päävastuun koirasta tulisi ottaa vanhempien, ei sinun. Älä ota koiraa, jos vanhempasi eivät hyväksy koiraa perheenjäseneksi ja kanna vastuuta siitä!
Onnea!:)
moi!oon 14-vuotta ja sain viime kesänä
oman koiran.olin miettinyt asiaa jo kauan,
lukenut paljon kirjoja,käyttänyt naapurin
koiraa lenkillä,hoitanut viikonloppuisin tutun
koiraa ja sitten sain oman koiran.jos vanhempasi
ovat myös ottamassa koiraa sinun kanssasi
niin mikäs siinä,uskon että jaksat hoitaa
koiraasi.mä ainakin oon jaksanut ja musta koiran
hoito on hauskaa ja siitä on poljon iloa!
anna mennä vaan kyllä sä jaksat!
No,sanotaan vaikka näin,että kun oot vielä niin nuori,niin sun mieli saattaa muuttua vielä monta kertaa ja elämän tilanne muuttua.Kun lähdet opiskelee muutaman vuoden kuluttua,niin onko sitten oikeesti aikaa koiralle(täytyy lukea tentteihin,käydä siin välillä töissä...)
Ei kannata suin päin rynnätä mennä ostaa koiraa.Kyllä voit se myöhemminkin ostaa.Itsekkin halusin kauan koiraa ,mutta ostin koiran vasta kun tiesin että on todellakin aikaa ja varaa elättää itseni ja koirani.Ellei sun vanhemmat sit oo valmiita pitämään se koira,jollei sul sit aika riitä.Mut siihen varaan ei kannata laskea,jos koiran haluut ja ite sitä hoitaa.Mieti tarkkaan.
Mielestäni jos viihdyt koirien parissa ja tykkäät niistä, voit mielestäni ottaa koiran. Mieti, millaista olisi jos sinulla olisi koira. kuvittele, että vieressäsi olisi nyt koira,miten se vaikuttaisi tilanteeseen ja ajankäyttöösi.istuisitko siinä nyt? tällaisia mielikuvaharjoitteluja kannattaa tehdä.
Vaikka koira on vaativa, sekin on "vain" eläin, ei mikään supervaativa kummajainen, jolle kelpaa vain paras. koirahan on perheenjäsen. mieti, miten kohtelet muita perheenjäseniäsi ja miten annat heille aikaa. tuskin kokoajan olet heidän kimpussaan viihdyttämässä heitä. ei koirakaan kokoajan sinussa roiku,jollet ole kasvattanut sitä niin.
ajatuksesi ja rotumieltymyksesi saattavat muuttua sitten kun olet 16, mutta uskoisin kuitenkin, että olet tarpeeksi viisas vastaamaan koirasta. ovathan monet sinua nuoremmatkin saaneet koiran. ja se ,että olet huolissasi ja että olet miettinyt asiaa kauan, on hyvä merkki.
eikä ikä välttämättä tee viisaammaksi, vaan se, millaiset arvot omaat. voisitko kuvitella jättäväsi koiran heitteille?
käsitykset koiran omistamisesta ja hoitamisesta ovat mielestäni menneet vähän väärään suuntaan. nykyään koiranhoidosta annetaan sellainen kuva, että on juostava verenmaku suussa ympäri pitäjää ja uhrattava kaikki aikansa ja voimansa. koirahan on kaveri, jonka seurassa pitäisi olla mukavaa.
muutaman vuoden päästä jos menet lukioon, suurinosa ajastasi menee kouluun. oletko varma, että jaksat 8 tuntisen päivän päätteeksi lähteä ulos? enkä tässä nyt välttämättä tarkoita mitään "veren maku suussa ympäri pitäjää"-lenkkiä, mutta kuitenkin.
toivottavasti tästä oli apua
"Mulla" on koira, tiibetinspanieli. Jätin sen äidille n. kaksi vuotta sitten, kun muutin omaan asuntoon (kerrostalo). Olisin halunnut ottaa sen mukaan, mutta se oli niin tottunut omakotitaloon etten viitsinyt riistää siltä sitä.
No, kaks vuotta kestin ilman koiraa. Nyt otin kolme viikkoa sitten tipsupennun enkä onnellisempi
voisi olla. Onhan se raskasta, etenkin pennun kanssa ja vielä kerrostalossa, mutta en antaisi enää pois.
Mieti sitä koiran hankkimista tarkkaan. Siinä on omat "huonot" puolensa, mutta kyllä se myöskin antaa paljon.
Aika pahalta kuullosti sun kissas ja kanis kohtalokin, että jospa tosissaan mietit vielä!! Kasvat rauhassa isommaksi ja mietit asiaa uudemman kerran!! Voi olla että jo 16-17 vuotiaana ajattelet ihan toisin ja silloin taas sun koiras varastetaan tai joku syö sen, kun et jaksa ollenkaan hoitaaaa!!!!
Eli...ei sinun kannata haaveilla koirasta!!
siis meinaatko tosiaan että jos jollain on ollut niin huono tuuri entisten eläinten kans että toinen on syöty ja toinen on varastettu niin että sitten ei kyl missään nimes voi hankkii koiraa. kantsis varmaan ottaa järki kätee ja vähän aatella