Minulla on ollut silmälasit aivan pienestä asti ja olen aina halunnut eroon niistä. Näköni on parantunut huomattavasti, mutta en silti pysty olemaan ilman laseja.
Olen viime aikoina harkinnut meneväni leikkaukseen. Kertokaa kokemuksianne, mikä vaihtoehto olisi paras? Mitä käytännössä tarvitaan tehdä ennen leikkausta, muuta kuin käydä lääkärillä? Kuinka kauan menee, että näkee kunnolla leikkauksen jälkeen? Mitä jos leikkaus epäonnistuu? Mitä siitä voi aiheutua? Kiitos kaikille vaivautuneille etukäteen.
Olen viime aikoina harkinnut meneväni leikkaukseen. Kertokaa kokemuksianne, mikä vaihtoehto olisi paras? Mitä käytännössä tarvitaan tehdä ennen leikkausta, muuta kuin käydä lääkärillä? Kuinka kauan menee, että näkee kunnolla leikkauksen jälkeen? Mitä jos leikkaus epäonnistuu? Mitä siitä voi aiheutua? Kiitos kaikille vaivautuneille etukäteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika monimutkainen juttu.. Lue kaikki aihetta koskevat viestit tältä palstalta viimeisen 1-2kk ajalta, niin kysymyksesi saavat melko hyvät vastaukset.
Näönkorjausleikkaukset eri menetelmineen ovat varsin uutta kirurgista lääketiedettä eikä niiden tulosten pitkäaikaisvaikutuksista vielä ole tarkkaa tietoa. Voitaisiin sanoa, että kaikki leikatut muodostavat eräänlaisen koeryhmän, joka tulee tulevaisuudessa todistamaan leikkauksen toimivuuden.
Kannattaisi pohtia leikkauksen hyötyjä ja haittoja, joista selvää hyötyä on vain näöntarkkuuden mahdollinen paraneminen mutta ei välttämättä siihen tilaan, ettei laseja enää tarvitsisi. Haittoja sitä vastoin on monia, mm. leikkauksissa käyneiden kokemusten perusteella. Osa haitoista taitaa olla sellaisia, että ne paljastuvat vain joskus tulevaisuudessa.
Minua kiinnostaisi käydä ulkoilmassa. Asuntoni tunkkainen haju on tympinyt jo pitkään. Toki olen yrittänyt tuulettaa, mutta se ei auta kuin hetkiseksi. Haluaisin haistella raikasta ilmaa, mutta ovesta ulos käyminen arveluttaa.
Teoriassa tiedän miten systeemi toimii: Asuntoni oven avattuani edessäni on porraskäytävä ja alaspäin vievät portaat. Niitä sitten pitäisi laskeutua ala-eteiseen, josta edelleen ulko-ovelle ja sieltä sitten kauan kaipaamaani raittiiseen ilmaan. Pieni lenkki ulkona ja takaisin sisälle päinvastaisessa järjestyksessä. Näin siis teoriassa.
Mutta voi! Olen lukenut lehdestä monia uutisia, mitä kaikkea kauheaa ihmiselle voi sattua ja tapahtua ulkona. Autot voivat ajaa päälle tai pulu paskoa pipoon. Voin liukastua ja taittaa jalkani. Olipa jollekin tippunut ikkunalasi päähän. Kaikenkaikkiaan mahdollisia vaaratekijöitä on niin paljon, että en taida uskaltaa ottaa riskiä. Täällä kotona sisällä on ihan hyvä olla, jos ei ota huomioon ilman laatua. Voin tehdä etätöitä ja tilata pizzaa. Kraanasta tulee vettä. Olisi järjetöntä riskeerata täysin hyvät oltavat pelkästään raittiin ilman takia.
Talo, jossa asun, on vasta vajaa kolme vuotta vanha. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki jotka talosta ulos lähtevät, ovat koekaniineja. Parasta seurata ainakin seuraavat kymmenen vuotta kuinka näille poloisille siellä ulkona oikein käy. Kuinkahan moni yleensä tulee terveenä takaisin?
On niitä jotka tekee ja niitä jotka nysvää.
Jos joku leikkaukseen haluaa niin mikäs siinä!Mun mielestä on ihan OK että menee leikkaukseen jossei pidä laseista! ja eihän niitä silmiä kuitenkaan tarvita kuin rajoitetun ajan!
Vertaus on huono, koska ovista on lähdetty ulos niin kauan kuin asumuksissa on ovia ollut. Silmäklinikan leikkauspöydältä on sitä vastoin lähdetty vasta muutaman vuoden ajan.
Silmäleikkauksen voisi ymmärtää – ja sen vuoksi niitä onkin aina tehty – jos silmää uhkaisi näön menetys, mutta ei muuten. Kokemuksia näönparannusleikkausten pitkäaikaisvaikutuksista ei ole, ja se on erittäin suuri riski.
P.S. Jos ulos lähtemisen pelko on todellista, psykiatri osaisi varmastikin auttaa.
Minä menin ja olen hyvin tyytyväinen näkööni vieläkin, vuosia leikkauksen jälkeen (Lasik).
Minulle kävi hyvin. Hämärässä näen paremmin ja terävämmin kuin aikaisemmin. Valojen ympärillä ei enää ole valtavia kehiä pimeällä. Rakennusten ääriviivat terävöityivät huimasti. Tunnistan ystäväni kadulla kaukaa:-)
Voin istua palaverissa ihan takana ja näen silti kalvojen tekstit. Näistä asioista haaveilin vain, kun käytin piilareita.
Uimahallissa ja kylpylässä olen myös käynyt vuosikausien tauon jälkeen oikein urakalla!
Lähtöarvot olivat -9 ja -5. Laseja oli inhottava pitää kun ne olivat niin painavat ja eripariset. Piilareita ei saanut käyttää enää loppuvuosina, kun silmät punottivat ja ne kuivuivat kiinni silmään. Nyt on hyvä olla!
Laseria on käytetty PRK-leikkauksissa vuodesta 1987 ja Lasik-leikkauksissa käytettävää excimer-tekniikkaa vuodesta 1996. Kysymys tietenkin kuuluu, kauanko tarvitaan todisteiden vakuuttavuuden todentamiseksi.
Pitkäaikaisvaikutukset...no niin, pitäisikö vaikkapa puolisokean 30-vuotiaan ihmisen odotella toiset 30 vuotta, jotta hän voisi lukea tutkimuksen näiden leikkausten pitkäaikaisvaikutuksista? Justiinsa juu.
Missasit esimerkin pointin ihan lahjakkaasti. Se, että ovista on lähdetty iät ja ajat, ei poista niitä riskejä mitä ulkomaailmassa voi tapahtua. Vallankaan, kun nimenomaisesta ovesta on kuljettu vasta alle 3 vuotta ;)Kyse on siis siitä, että riskejä on kaikkialla. Aamulla kun sängystä nouset, riskit että jotain pahaa tapahtuu moninkertaistuvat siinä silmänräpäyksessä.
Jos ei ole valmis hyväksymään mitään riskejä, ei ikinä saavutakaan yhtään mitään.
Alkuperäiselle kysymyksen esittäjälle neuvo: Älä etsi halpaa kirurgia, vaan etsi hyvää ja kokenutta.
Ulkona odottavat riskit ovat aivan samanlaisia huolimatta siitä minkä oven kautta sinne kuljetaan. Riskit eivät siis riipu oven tai kämpän iästä, ja niitä on ollut siellä aina – niiden luonne on vain muuttunut aikojen saatossa.
Menetelmillä on ikää, mutta leikkaukset ovat yleistyneet vasta viime vuosina – kiitos ”katteettoman” mainnonnan. Leikkauksen korkean hinnan pitäisi varoittaa leikkaukseen aikovaa siitä, että kyseessä on vain hyvätuottoinen liiketoimi. Sairaan- (tai terveyden)hoidon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on täysin verrattavissa tarpeettomaan plastiikkakirurgiaan.
Kukaan ei ole puolisokea niin kauan kuin taittovirhe voidaan korjata optisesti (mutta puolisokeaksi voi tulla epäonnistuneen leikkauksen seurauksena). Monissa tapauksissa leikkaus on vain vähentänyt lasien voimakkuutta – ei poistanut lasien käytön tarvetta lopullisesti – puhumattakaan monista muista haitoista kuten häikäisy, sumentuminen jne.
Kuinka moni silmälääkäri – joko leikkauksia operoiva tai niistä visusti irti pysyvä – on leikkauttanut silmänsä? Luulenpa, että hyvin harva. Ja jos asia on näin, mistä se oikein kertoo?
Ainakaan mulla ei ole tietoa moniko silmäkirurgi on omat silmänsä antanut leikata. Tuskin kellään on sellaista tietoa. Ainakin Eiran Sairaalassa näitä silti löytyy, ja varmaan muualtakin:
http://www.eiransairaala.fi/silmalaser/testimoniaaleja/index.shtml
Se, että jollain kokeneella silmälääkärillä on lasit, ei kerro vielä yhtään mitään puolesta eikä vastaan. Kokemus ja ikä kulkevat monesti käsi kädessä, ja ikänäkö on astunut kuvioon yli 40 v. lääkäreillä. Ihan niinkuin normaaleilla ihmisillä tapahtuu.
Ja miten niin leikkauksen korkeasta hinnasta pitäisi vetää jotain johtopäätöksiä? Minä ainakin olin valmis maksamaan kieltämättä suht suolaisen kertahinnan omasta leikkauksestani. Pääasia oli, että leikkauksen teki kokenut ja hyvä kirurgi. Hinta oli toissijainen tekijä. Enemmän minua arveluttaisi todella halvat hinnat. Ja voihan sitä sitten mennä vaikka Turkkiin tai Thaimaaseen operoitavaksi, jos säästää haluaa. Minä en menisi.
Spekulatiivinen juttu on myös tuo leikkauksen tuomitseminen epäonnistuneeksi, jos ei pääsekään laseista eroon. On kuitenkin ihan eri asia, käyttääkö -8 vai -1 laseja.
Kerropas nimimerkki "Ei kannata" jokin nykypäivän oikea esimerkki katteettomasta mainonnasta. Kiinnostaa ihan oikeasti.
Katteeton mainonta on sellaista, jossa mainoksen luoma mielikuva ei vastaa todellisuutta, eli hankittu tuote, palvelu tms. ei ole ollut odotusten mukainen. (Tässäkin ryhmässä moni leikkauksessa käynyt on purkanut pettymystään. Leikkausten mainonnan luoma mielikuva ei ole vastannut toteutunutta leikkaustulosta.) Moni saattaisi väittää, että suurin osa nykyisestä (nuorille suunnatusta) mainonnasta on katteetonta, koska ne ampuvat yli (ihan tarkoituksellisesti).
Katteetonta mainontaa nykyaikana harjoittaa koko ns. teleklusteri, jonka suurimpia syntipukkeja ovat Nokia, Elisa, Sonera ja Dna (ja juuri tässä järjestyksessä). Nokian Jorma Ollila on luonut ajatuksen siitä, että jokaisella kansalaisella pitäisi olla oma matkapuhelin, ja tämän illuusion synnyttämisessä on monen vuoden ajan käytetty varsin kyseenalaisia keinoja. Nokia on valmistanut välineen, jonka käyttöä teleoperaattori pääsee rahastamaan.
Miten sitten suu pannaan, kun todetaankin, että matkapuhelimen synnyttämä RF-säteily on terveydelle haitallista? Koska tämä aihe ei kuulu tähän ryhmään, en jatka sitä tämän enempää.
Mielestäni ei suinkaan ole OK että mennään leikkaukseen jos ei pidetä laseista!!!! Kyseessä on IHAN OIKEA LEIKKAUS, johon liittyy IHAN OIKEITA RISKEJÄ! Pahimmassa tapauksessa, tosin harvoin SILMÄ VOI SOKEUTUA! NÄKÖ VOI HUONONTUA!
Nämä riskit on otettava huomioon leikkauspäätöstä tehtäessä. On myös tiedettävä mitä haluaa leikkaukselta ja mitä haittoja "onnistunutkin" leikkaus voi tuoda tullessaan (kuivasilmäisyys, kontrastinäkö, hämäränäkö, mahdollisesti hieman huonompi näöntarkkuus). Kun nämä asiat on otettu harkinnassa huomioon ja näihin riskeihin nähden lasien tai piilolasien käyttö tuntuu hankalammalta tai elämää enemmän rajoittavalta vaihtoehdolta niin vasta sitten voi tehdä PERUSTELLUN PÄÄTÖKSEN lähteä leikkaukseen. Lisäksi on muistettava että useinkaan leikkauksen jälkeen ei pärjää loppuelämäänsä kokonaan ilman laseja (ikänäkö, harmaakaihen aiheuttamat taittovirheen muutokset jne).
On aivan eri asia tehdä leikkaus hengenvaarassa olevalle potilaalle, jossa korkeatkin riskit on otettava. Mutta kun mennään leikkaukseen jota EI OLE PAKKO TEHDÄ, on myös tarkkaan sekä lääkärin että potilaan punnittava se, onko leikkaukseen syytä mennä ja onko leikkaukseen meno riskit huomioonottaen (vaikka olisivat kuinka harvinaisia) järkevä ratkaisu. Jos päädytään siihen, että leikkaus on järkevä ja kohtuullisen pienellä riskillä tehtävissä (ja "kohtuullinen riski" voi olla potilaasta riippuvainen - potilas joka menettäisi ammattinsa esim. näöntarkkuuden huononemisen vuoksi voi kokea riskin suuremmaksi kuin joku muu, jolla ei tällaista ammatillista ja toimeentuloriskiä ole).
Kuinkahan moni pelaisi lottoa jos päävoiton sijaan "voittaja" tapettaisiin? Riski joutua tapettavaksi olisi äärimmäisen pieni, mutta luulenpa että moni ei enää lottoaisi (tosin lottoarvonnan katsojamäärät varmaankin kasvaisivat...)