Auttakaa joku!!

Ota yhteyttä terveyskeskukseesi ja kerro, että haluat psykologin tai psykiatrin juttusille. Kerro mikä vaivaa, millainen tilanne on.

Itsekseen ei ainakaan itsemurha-ajatusten kanssa kannata olla etenkään kun sulla vielä tuntuis olevan ajatus, et kaikki voi olla vielä paremmin. Hae apua.

Onnea tulevaan.

Kirjoittelit ahdistuksesta. Se on tuttua minulle. Tosin olen tottunut siihen, ja hyväksynyt sen osaksi elämääni. Elämä on kuin aalto, siinä on huippunsa ja pohjansa.
Psykiatriasta sen verran, että se ei ole välttämätöntä, sillä on muitakin keinoja, joilla voit tulkita ahdistustasi.
Tärkeää on itseänsä kanssa keskustelu, ja omien tunteiden tutkiminen ja tulkitseminen.

Kannattaa keskittyä siihen mitä teet tällä hetkellä, eikä murehtia menneitä tai miettiä liikaa tulevaisuutta. Elämme tässä hetkessä.
Älä murehdi siitä mitä teit, että menetit ystävän, sillä jo se tosiasia, että joku hylkäsi sinut kielii ystäväsi turhamaisuudesta.
Ihmiset osaavat olla turhmaisia, se on karu totuus.
Kannattaa siis keskittyä positiivisiin asioihin, ja nähdä asioita uudessa valossa. Minkään asian ei tarvitse ahdistaa, vaikka tämä outo toteamus, niin se on totta. Ainoa asia mitä voit tehdä on yrittää. Jos kaadut yrittäessäsi, nouset ylös ja yrität uudestaan. Jos joku nauraa sinulle tai häpeää sinua, ei sinun kannata välittää tällaisestä raukkamaisuudesta, vaan yrittää jatkaa matkaasi ja pitää ryhtisi.
Kaiken kaikkiaan pystyt löytämään ilon, elämän pienistä asioista. Pitää vain oivaltaa miten, ja harjoitella tietynlaista ajattelua:
Olen itse ateisti, mutta pidän esim. Raamattua silti ihan käyttökelpoisena kirjana, sillä siinäkin on paljon viisautta. Voin iloita ruuosta, jonka saan, vedestä jota juon. Tiedän, että maailmassa on paikkoja, jos päivät kuluvat puhtaan veden etsimiseen jne. Yritän keskittyä auttamaan toisia, ja niin autan itseäni. Sinäkin voit yrittää tällaista lähestymistä.
On kuitenkin todennäköistä, että tarvitse myös aineenvaihduntaasi muuttavia aineita, jotta elimistösi aineenvaihdunta paranee. Mielialat ovat hyvin suoraan kytköksissä syömäämme ravintoon. Syömällä enemmän ravitsevaa ravintoa elimistösi aineenvaihdunta paranee, ja rupeat kuin itsestään voimaan paremmin, ja näkemään asioita uudessa valossa.
Toisaalta on ehkä parmepi käydä lääkärissä, ja kertoa lääkärille mielialasi synkkyys. Lääkärit voivat kuitenkin olla jonkinasteinen pettymys, ja todennäköisesti määräävät sinulle mielialalääkkeitä. Se on kuitenkin heidän velvollisuus.
Sinun ei kannata murehtia ja hävetä sitä tosiasiaa, että voit joutua käyttämään mieliala lääkkeitä jonkin aikaa. Itsekkin olen käyttänyt, ja moni moni muu. Siitä ei vaan osata keskustella rakentavasti, joka on valitettavaa.
Kun rupeat voimaan parmmin, voit ottaa yhteyttä ravitsemusterapeuttiin, ja uuden ruokavaljosi avulla pääset lopullisesta eroon lääkkeistä ja pahasta olostasi.
Voit ryhtyä tutkimaan Uskontoja, tai jonkinlaisen sinulle uuden maalmankatsomuksen ajatusmaailmaa. Pääasia on se, että teet asioita, jotka saavat sinut voimaan paremmin. Tyyli on lähes vapaa, mutta kuitenkin lakipykälien puitteissa kannattaa toimia jne.
Voit liittyä johonkin seuraan, tai ostaa koiran. Eläimillä on ihmeellinen tapa piristää, ne kun ovat aina iloisia sinut nähdessään ja ovat uskollisia loppuun asti.
Edellä mainitsemani maksaa jonkin verran, mutta esim. luonnossa liikkuminen ei maksa kenellekään. Aluksi sinulla on tod.näk vaikeeta saada mistään iloa irti, mutta älä ikinä menetä toivoasi. Saattaa kestää kuukausia, jopa monta vuotta, ennen kuin tunnet olosi todella hyväksi. Sinun pitää vain jaksaa yrittää, uskoa, ja olla menettämättä toivoasi.
Takaan sinulle, että saat ystäviä ja ryhdyt voimaan paremmin, jos jaksat yrittää löytää ilon elämän pienistä asioista.
Eräs merkittävä ihminen kertoo ilosta erittäin selkeästi, hän on Dalai Lama. Käy kirjastossa tutustumassa hänen kirjoituksiin, ja saat varmasti uusia näkökulmia asioihin.
Jos uskonnot tuntuvat vierailta, voin todeta että Buddhismi ei ole uskonto, vaan elämäntyyli. Länsimaissa vallitsee väärinkäsitys, jonka mukaan se olisi uskonto, mutta Buddhismi ei tunne Jumalkäsitettä, joten se on lähinnä erittäin pitkälle vietyä psykologiaa.Jokainen joka väittää tosin, on käsittänyt asian väärin.
Siinä pyritään löytämään rakkaus, ilon kautta. Ilman välikäsiä tai ehtoja. Kyseisessä ajattelumaailmassa olemme kaikki yhtä hyviä, eikä ketään "dissata".

Yritähän jaksaa ja muista ottaa päivä kerrallaan.

Yritä mieltää elämä matkanaa, eikä suorituksina.

Lopputulos on kuitenkin sama.

Tähtitieteellisestä näkökulmasta ei edes Aurinkomme ole ikuinen.

Toivottavasti löydät ystäviä ja elämän ilosi pian.

Ihmiset muuttuu, sinä myös. Lopeta se vineäminen ja hyväksy itsesi sellaisena kuin nykyään olet. Paluuta eiliseen ei ole, niin klisee kuin se onkin.

Hei! Tuossa edellä Nikke kirjoitteli siitä, että itsekin voi tehdä asialle jotakin, eikä ammattiapu ole välttämätöntä. Totta, mutta ikävä kyllä, tutkimukset ovat osoittaneet, että jos ihminen on oikeasti masentunut tms. ei sitä voimaa tarpeeksi löydy, tai se ainakin on suren ponnistelun takana. Aamuna jolloin ei tee mieli nousta sängystä on aika paljon vaadittu, että lähtee ihmistenilmoille tai lenkille jne. Saattaa olla ylipääsemätön ajatus mennä psykologille, mutta, jos asiaa ähestyy niin, että katsotaan missä kaikkialla psykologeja itseasiassa on, asia yleensä helpottaa. Kaikilla tukiasemilla ne jotka ottavat vastaan ja kuuntelevat, ovat suurin osa psykologeja, kriisikeskuksesta vastaavat ovat usein psykologeja, jokaiselta terveyskeskukselta löytyy ainakin yhteystiedot jos ei peräti vastaanotto psykologille. Itseasiassa melkein missä vaan, mihin ihminen voi ottaa yhteyttä, on psykologi vastassa. Ei siinä ole mitään muuta erilaista verrattuna esim. hyvän ystävän kanssa keskusteluun, kuin se, että psykologila on vaitiolovelvollisuus ja hän on ulkopuolinen, eli objektiivinen tilanteeseesi nähden. Voimia ja rohkeutta!

Mulla on itellä samanlainen tilanne. Kavereita ei pahemmin ole, eikä uusia ole niin helppo löytää. Ei varsinkaan kun ei jaksa, masentaa ja ahdistaa niin kovin pirteetä fiilistä ei jaksa pitää yllä.
Kyllä niistä psykeistä on apua, joskus on helpompi puhua vieraalle kuin läheiselle. Jos olet koulussa, niin voisit ehkä mennä puhumaan koulupsyken tai kuraattorin kanssa, jos teillä sellainen on. Nuo itsemurha-ajatukset ovat jo sen verran vakavia, että ulkopuolinen apu olisi kyllä ihan paikallaan.

Ja kohta tulee kevät ja kaikki on taas valoisaa..:) Toivottavasti sitä valoa tulee sunkin elämään. Jaksele, ja ota siihen psykiatriin rohkeasti yhteyttä!

Mä kävin siellä ku mun mutsi huolestu ku mietin vaan aamusta iltaan ja sitte ku oon niin laiha ja ku vielä aloin vegaaniks ja ku oon kiinnostunu kaikista uskonnoista....

Kannattaa mennä... Ittelleni ei kyllä ollu hyötyä ku ei mulla mitää ongelmaa ollutkaa..

joo on mulla kokemuksia psykiatrista! oon käyny sen luon jo 2v..
nyt poista toi itsari ajatus mielestäs ja heti! ei tää elämä aina helppoo ole mut on kestettävä pettymykset ja vastoinkäymiset.kyllä niitä ihaniakin hetkiä tulee joita voi muistella..ja mitä tohon ystäviin niin hanki niitä! helpostihan se käy..ei siua oo yksin tarkotettu elämään.solmi tuttavuuksia niin elämä tuntuu jo elämisen arvoselta! tee jotain onnellisuutes etteen..:):)

Puhu jonkun kanssa..Joka haluaa kuunnella..Vaikka vanhempien..Mulla sikitti itelläni aika pahasti,mutta kun sai puhua asiat äidin kanssa halkipoikkipinoon ja uudestaan niin helpotti..Ja niin pitkään kun asioita ei pysty kohtaamaan ne kalvaa alitajuntaa ja mieltä. Vaikka tunteiden käsitteleminen saattaa olla ja varmasti onkin kivuliasta ja vaikeaa,kannattaa silti parhaansa yrittää sillä se auttaa..

Kiitos kaikille jotka vastasitte!
Nyt on taas se pahin masennus ohi,
tiedän kokemuksesta et jossain vaihees se alkaa taas, mut ainakin nyt jaksaa taas yrittää.
Jostain vaan pitäis saada itseluottamusta ja itsetuntoo sen verran et osais pitää itteään
samanarvosena ku muut.

En tiedä mistä se johtuu, mut jostain syystä
pidän itseäni jotenkin erilaisena tai ulkopuolisena ihmisten seurassa, jos vaikka
istun baarissa, kahvilassa tai ihan missä vaan missä on omanikästä porukkaa, tunnen oloni tosi ahdistuneeksi ja tekee vaan mieli päästä pois...
Yritä siinä sit tutustuu ihmisiin tai jotain.

Mut viel kerran kiitti kaikille teille jotka vastasitte tohon viestiin, aloin ainakin miettimään tosissani tätä asiaa, ja nyt ku
pahin masis on ohi, nii on paljon helpompi
miettii jotain ratkasuu tähän..!

Ja onhan se kevät tosiaan tulos, paljon piristävämpää herätä ku aurinko paistaa ja linnut kiljuu ikkunan takana... ;)

Täällä on ehdotettu psykologia ja psykiatria. Olen itse käynyt hoitamassa päätäni psykologilla. Oikeastaan kesti jonkin aikaa ennen kuin löysin henkilön jonka kanssa oli luonteva keskustella. Se oli jo pakkotilanne, edelliset kutistajat olivat saaneet mut epäuskoon psykologien ammattitaitoa kohtaan, mutta tää täti kyllä oli tosi pätevä. Joitakin tajuamisia on tullut vasta terapian jälkeen.

Kuulostat silä että olet tosi pahassa solmussa...mutta sä olet jo pystynyt kirjoittamaan tänne, joka on jo jonkinlainen askel. Kykenisitkö kirjoittamaan fiiliksiäsi ylös? Pitämään niistä kirjaa? Vaikka paperille tuliskin vaan sotkua, niin on sekin jotain, ainakin yrityn selkeyttää ajatuksia. Toivon että löydän terveyskeskuksen omalääkärin lähetteen kautta jonkin jalat maassa pitävän aikuisen joka osaa ohjailla keskustelua ja jolle voit ehkä luottaa asioitasi, mikä painaa, ehkä se olo pystyy purkaantumaan. Pura itseäsi, jos koet hyväksi taideterapialla, jos soitat jotain soitinta jne. tai käyt juoksemassa vaikka metsässä...pärjäile.

melkein kun omia ajatuksia olisin lukenu :/ mä olen miettiny tuhat kertaa menemistä kouluterkkarille, koska sieltä luulis saavan apua ja tutut on kertoneet et psykiatrille puhuminen auttaa. Sitten vaan tuntuu että mitä muka mulla on puhuttavaa ettei ketään se voi kiinnostaa. Mitä mä siellä sanoisin? Haluan pois täältä maailmasta? Enpä välitä enää itsekään mitä itselle tapahtuu näin on ollu jo pidemmän aikaa ja on ollu pakko satuttaa itseä et tajuais olevansa elossa. Tää paikka ei vaan näytä mulle sen valoisia puolia :( kerro ystävällisesti jos olet uskaltanut apua hakea

oisko sul sähköposti ossaa ..?? voisin jutella sun kanssa näistä asiosta .. itse oon käyny psykiatterilla ja mulle on tarjottu mieliala lääkkeitä sun muita .. on kuitenki vasta 14 vee enkä haluu et mä näin nuorena joutisin syömään jotain lääkkeitä..oon itte kans tosi masentunu ja halu on mennyt koko elämään .. oon masentunu kuitenkin suurimmaks osaks mun hyvän ystävän takii .. ku silkään ei mee hyvin .. ja se joutuu käymään sellases paikas en nyt viitti sitä täs mainita enkä muutenkaan koska mun kamu ei ees tiedä et mä tiedän sen murheista ja en oo kehannu puhuu sille mitään ku se on viel poika ... ja ite oon tyttö..:S :'( me ollaa tunnettu pitkän aikaa ja sikspä se onkin niin vaikeeta puhuu asiost jotka on tärkeitä elämäs .. ollaan kuitenki tunnettu ikuisuus ..