ollessaan aputytönä taiteilija Ellenillä. Talvella hän kutoi kotonaan mattoa, tummia raitoja vuorotellen, Taimi otti vanhan keltaisen yöpaidan leikkasi sen kuteeksi ja paukautti keskelle tylsyyttä keltaisen raidan.
Kun äiti näki sen raidan hän kauhistui ja sanoi tuo pitää sinun heti purkaa".
Jotenkin tarina sopii palstallekin.
Kun äiti näki sen raidan hän kauhistui ja sanoi tuo pitää sinun heti purkaa".
Jotenkin tarina sopii palstallekin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ilotonta oli ne entiset ajat maaseudulla. Taimin mielessä oli kutoa keltainen aurinko keskelle mattoa, mutta kun ei saanut. Uskonnollisuusko vai mikä sen ankeuden aiheutti?
Taimi on fiktiota, keksittyä satua, ei faktaa.
Kati Tervon romaani Iltalaulaja
Romaanissa kerrotaan vuosista 1945 ja 1954. Olet itse elänyt noina vuosina. Sinunhan pitäisi tietää "entisten aikojesi" maaseudun ankeudesta ja mikä sen aiheutti. Maaseudulla, jossa itse vartuin, ei ollut meidän perheessä kireää uskonnollisuutta eikä ankeaa.
Mun miälestä maaseudulla ei ollut ankeaa.
Ei mun mielestä jonkun Thesleffin elämä mitään riemukasta ollut. Ei miestä eikä lapsia = ei oikeaa täydellistä naisen elämää äitinä ja vaimona.
Riepumatto
https://www.youtube.com/watch?v=Tnwca8_e3cc
Ei minunkaan mielestä ollut ankeaa, siskot minua vanhemmat kutoivat kangaspuilla mattoja, pellavaisia liinoja kaikenlaista minä näin heidän kutovan. Toki tiedän kun kirjan olen lukenut ja osaan arvioida, mutta kuitenkin on erilaisia seutuja jossa varmasti oli varovaista ollut värien käyttö. Väriraita olisi ihan hyvä ihmisen mielessäkin.
Miten niin OLISI? Mun mielessäni on väriä.
Toivon, että tulee realistisia kirjoja, joissa ei kerrota stereotyyppisesti, kuinka rikkaat, hienostelijat elävät muka parempaa elämää kuin reipas rahvas.
Saattaa olla, että rahvas ja rahvaan jälkeläisistä useat tarvitsevat koulujen käymistä uskaltaakseen myöntää köyhyysrajalla elävien maalaisten ja työläisten elämässä olevan mukavuuden. Muutama rohkea yksittäinen stereotypian rikkoja on ollut kautta vuosikymmenten jo,
Anteeksi kun en tunne sinua enkä huomaa väriä kirjoituksessasi. Kuitenkin luin
Ellen Thesleffin elämästä ja linkin Ellen ja Murole niin näen, että totuuden pohjaa kirjaan on haettu.
Taiteilija asui Lallukan taitelijakodissa Helsingissä ja vietti kesiä Murolessa ja kirja kertoo hänen elämänsä viimeisistä vuosista. Hän eiollut vailla menestystä hänen tauluja on monissa kokoelmissa nähtävissä.
Eihän mun kirjoituksessani väriä näy, jos vain kirjaimia näpyttelen.
Nyt on väriä
🍅🥝🍓🍌🍐🍎🍏🍉🍇
Nyt alako näkymään väri. Kirjaimillakin saa mahdottoman värikkään esityksen jos haluaa.
Sinä et nyt ehken vain halunnut.)
Kirjaimia värikkäällä pohjalla. Ole hyvä.
🏧🚾🆒🆓🆑🅰🅱🆎🔠🆔🆕🆖🅾🆗🅿🆘🆙🆚
Noillakin värikirjaimilla saa halutessaan ihan väritöntä tekstiä. mutta eikai me niin tehdä.
Hieno aloitus.
Noihan se juuri on, jos joku palstoilla värikkäästi räväyttää, niin helposti kaikki kiiruusti ojentaa jo palstan entisiin raameihin.
Olen käynyt Muroleen kanavalla lähellä Kurua, siellähän on Ellenin mustolaatta kertoen ajasta, jolloin hän siellä vaikutti.
Siellä ajellessa, vanhoja taloja katsellessani, että missähän noista Ellen eleli.
Hän oli oman aikansa yksi Suomen eturivin naistaiteilijoita, silloin vielä tarkasti eroteltiin nais-taiteilija,nykyään kaikki ovat taiteilijoita.
Kiitoksia.
Sain sodan jälkeen Ameriikan-sukulaiselta tuleesta paketista punertavan väriset farkut joita aluksi häpesin pitää vaikka muuten tykkäsin niistä.
Taitelija Ellen tykkäsi pitää huvilalla ollessaan pojan vaatteita, olihan sekin värikäs' ihme kylällä niinä aikoina kun naiset ei pitkiä housuja yleensä pitäneet.
Meidän kirjastossa on jonoa tuohon kirjaan. Kirjan idea muistuttaa Enni Mustosen 4-osaista sarjaa Syrjästäkatsojan tarinoita. Nuori kaltoinkohdeltu Ida pääsee lapsenpiiaksi Topeliukselle, sitten hoitamaan Sibeliuksen lapsia ja kotia, seuraavaksi emännöimään Edelfeltin ateljeehen. Idalle syntyy sen jälkeen lapsi ja lopulta Ida perustaa oman ruokalan. Fiktiota tarinat ovat, mutta antaa palvelustytön näkökulman kansallistaiteilijoidemme elämään. Monenlaista murhetta noihin taiteiljaperheisiinkin on liittynyt, esimerkiksi lasten kuolemaa ja rahahuolia.
Mietin tuota mattoa, kun tummien sävyjen väliin Taimi kutoi yhtäkkiä keltaisen raidan, ei kai se kovin leveäkään ollut, jos yksi yöpaita siihen leikattiin. Olisiko tulos äitiä miellyttänyt, jos matossa olisi tasaisemmin ollut kirkkaita ohuita raitoja, ripaus siellä täällä. Kyllä minäkin ostin ennen lasten ollessa kurahousuiässä tummia eteisen mattoja, ettei näkyisi niin lika. Lasten suojapuvutkin olivat ennen tummansinisiä tai ruskeita, eipä näkynyt niin pahasti kura , tummanvihreässä sai vaikka ruohossa rypeä. Onko palstallakin niin, että iloinen vaalea raita jotenkin kerää likaa.