Skeptikkotyttären paha tapaus!

Narsistiäitini tunkee väkisin hyvyyttään minulle ja jos kieltäydyn siitä, olen paha ihminen? Näin se tuntuu olevan ainakin meidän perheessä. Äidin hyvyys on pakottavaa ja kun se hyvä on ajateltu epäempaattisesti, ei se sovi lainkaan minulle. Kun kieltäydyn, äiti alkaa vainoamisen jonka tarkoituksensa on että hyväksyisin. Viimein hän syyttää pahaksi ja ilkeäksi minua joka en vastaanottanut hänen tarjoamaansa hyvää...joka oikeasti tuottaisi minulle huonoa.

Aiemmin hyväksyin kaiken jota hän tarjosi ja mikää ei koskaan ole minua varten. Mutta äitini ei sitä usko, hän ajettelee minun asiat vain omalta kannaltaan ei minun. Ja olen sanonut etten tarvitse hänen hyviä tekojaan ja silloin hän yltyy niitä tekemään.

Olen siis paha, läpimätä paska skeptikko ja narsisti, koska en halua hänen hyvyydellistä apuaan, joka olisi äidilleni niin tärkeätä.