13-vuotias ei "jaksa" tehdä mitään

Hei Yksihuolestunut äiti.


Kerrot lapseesi liittyvästä huolestasi. Murrosikä on usein vaikeaa aikaa koko perheelle, ja murrosikäinen ei itsekään tiedä, mikä häntä riepoo ja mikä auttaa. Joskus on tarpeen etsiä ulkopuolista näkökulmaa ja tukea, sillä murrosikäinen ottaa pesäeroa myös vanhempiinsa eikä välttämättä halua puhua heille. Kannattaa kuitenkin itse jutella myös. Voit suoraan (nätisti ja lämpimästi) kertoa, että sinusta vaikuttaa, että lapsellasi on hankala olla ja että haluaisit auttaa varaamalla ajan kuraattorille. Ilmaise, että haluat kuunnella häntä, tuli mitä tuli ja jos lapsi sitten kertoo fiiliksistään, ota se mahdollisimman lempeästi vastaan. Tarvittaesssa voitte koko perhe pyytää tukea. Kaikki tuki auttaa parhaiten, jos sitä hakee mahdollisimman ajoissa. Joskus parikin keskustelukertaa riittää, joskus tarvitaan enemmän selvittelyä.

Voimia perheeseenne ja toivotan myös iloisia hetkiä itseään etsivän ja hämmentyneen nuoren kanssa.

Diakoni Merja

Kohta 14-vuotiaana tyttönä sanon, että ei ehkä kannata mennä lukemaan yksityistä päiväkirjaa ilman lupaa. Ja en halua olla mitenkään epäkunnioittava, koska en tiedä millainen se sun lapsen tilanne on, mutta ite ainakin en ikinä mee mihinkään ja olen kokoajan puhelimella (en kyllä ole asiasta ylpeä). Jos kysyisit aluksi, että onko hänellä kaikki hyvin, ja sen jälkeen haluaako hän puhua, koska tietysti hän voi luulla, että et itse halua puhua hänen kanssaan. Sitten jos tulee ei vastaukseksi niin kysyt haluuko/tarviiko hän jotain muualta apua?