Otin kuolemantapauksen vuoksi kotiini kolmannen kissan, muuten tämä olisi joutunut kissojen taivaaseen. Kissa on n 10-vuotias, leikattu narttu, luultavasti norski.
Kissa oli pennusta asti ollut samalla vanhemmalla naisella, molemmat sekä kissa että emäntä olivat hieman erakoituneita ja elivat omissa oloissaan. Kissa on kyllä hyväluontoinen ja ihmisrakas mutta ei tule toimeen leikatun kollini kanssa. Pienemmän, vielä leikkaamattoman naaraan kanssa norski jopa leikkiikin joskus mutta murisee ja sähisee kollilleni. Tämä taas antaa tassulla takaisin oikein isän kädestä ja on nyt alkanut oikein pomottaa vanhaa rouvaa.
Asunnossamme vallitsee nyt jatkuva sotatila, sähinää, murinaa ja sylkemistä riittää. Vanha rouva joutuu hiippailemaan seinustoja pitkin olkansa yli vilkuillen ruokakupilleen. Ihan hirvittää lähteä töihin kun ei tiedä millainen taistelu sillä aikaa voi syttyä.
Mitä teen? Auttakaa viisaammat! Kuinka saada taas rauha maahan? Reviiriongelmia? Mustasukkaisuutta? Olisi ikävä viedä vanha rouva piikille koska hän on todella hyväluonteinen ja kaunis kissa.
Aaaapuaaa!!!
Kissa oli pennusta asti ollut samalla vanhemmalla naisella, molemmat sekä kissa että emäntä olivat hieman erakoituneita ja elivat omissa oloissaan. Kissa on kyllä hyväluontoinen ja ihmisrakas mutta ei tule toimeen leikatun kollini kanssa. Pienemmän, vielä leikkaamattoman naaraan kanssa norski jopa leikkiikin joskus mutta murisee ja sähisee kollilleni. Tämä taas antaa tassulla takaisin oikein isän kädestä ja on nyt alkanut oikein pomottaa vanhaa rouvaa.
Asunnossamme vallitsee nyt jatkuva sotatila, sähinää, murinaa ja sylkemistä riittää. Vanha rouva joutuu hiippailemaan seinustoja pitkin olkansa yli vilkuillen ruokakupilleen. Ihan hirvittää lähteä töihin kun ei tiedä millainen taistelu sillä aikaa voi syttyä.
Mitä teen? Auttakaa viisaammat! Kuinka saada taas rauha maahan? Reviiriongelmia? Mustasukkaisuutta? Olisi ikävä viedä vanha rouva piikille koska hän on todella hyväluonteinen ja kaunis kissa.
Aaaapuaaa!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000005298812
Ei saisi laittaa kissoja heti yhteen, vaan esitellä ne toisilleen. Osta Telkänrannan kirja matka kissan mieleen.
Onko kolli leikattu? Jos ei niin sitä suosittelisin ihan aluksi. Naaraankin voisi leikkauttaa toki, jos on vielä leikaamaton.
Meillä kolli oli aluksi jatkuvasti juuri tuollainen tyttökissallemme. Monta kuukautta siihen meni, mutta nykyään tulevat ihan ok toimeen. Parhaita ystäviä noista tuskin koskaan kuitenkaan tulee.
Epäilisin, että teilläkin tilanne rauhoittuu jossain vaiheessa ihan varmasti. Jos tämä vanha naaras kuitenkin hyväksyy pennun, niin en usko kissan olevan erakoitunut. Vika taitaakin olla sielä kollissa ja kollin reviirikäyttäytymisessä.
Jos on mahdollista niin voithan koittaa eristää kissat toisistaan joksikin aikaa. (siis kollin ja naaraan)
En varsinaisesti suosittele näin tekemään, mutta itse kun kyseessä oli myös vanhemman puoleiset kissat, jotka eivät kotia löytäneet niin otin sellaisen käytännön noiden kanssa, että kollin haastaessa riitaa joutui se kantoboxiin herkiseksi rauhoittumaan. (minuutti-pari korkeintaan) Nykyään saattaa kiukuttuaan jopa itse saapastella boxiin istumaan. :D
Ihan rauhallisesti vain nappasin kollin syliin ja ohjasin boxiin, jossa se muutenkin viihtyy. Rankaiseminen, huutaminen yms tuskin tehoaa ainakaan, alkavat vain karttamaan ihmistä.
Kissa ei ymmärrä jäähyn merkitystä, se ymmärtää vain, että uuden kissan ollessa läsnä, se suljetaan pieneen koppaan, ja pahimmassa tapauksessa se näin oppii inhoamaan uutta kissaa vielä enemmän. Se pitäisi saada yhdistämään uusi tulokas positiivisiin asioihin.
Joku olikin jo laittanut linkin viestiini, jossa oli ohjeita tutustuttamiseen. Kissat kannattaa (siis uusi kissa ja kolli) eristää ensin ja totuttaa toistensa hajuihin silittämällä niitä kangaspalalla ja viemällä se toisen haistettavaksi. Tarkemmat ohjeet löytyy siitä linkistä.
Joskus voi kestää kauankin, mutta loppujen lopuksi ne ainakin tottuvat toisiinsa, vaikkeivät bestiksiksi asti pääsisikään.
Terveisin Cat-Speedy
Tämä käytäntö otettiin vasta kun kaikki muut keinot oli käytetty ja meillä on tehonnut erikoisen hyvin. En suosittele tuota kenellekään silti, vaikka meidän tapauksessa toimikin.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että uuden kissan ollessa läsnä vanha kissa suljettaisiin pois vaan vain silloin kun hyökkää toisen päälle. Jos en olisi tilanteeseen puuttunut olisi toinen kissa pitänyt viedä piikille, niin paha tilanne oli. Uutta kotia ei puolessa vuodessa löytynyt. Mielestäni tämä vaihtoehto oli kuitenkin parempi, vai mitä luulet?
Nykyään itse mentyään syyttä suotta läimimään tyttöä kolli itse kömpii koppaan istumaan ja tuijottaa minua. :) Tällöin en ole sulkenut ovea, enkä muutenkaan kuin ihan hetkeksi, sen verran että tappelutilanne raukeaa.
Kolli tästä huolimatta edelleen vapaaehtoisesti nukkuu kopassa aina silloin tällöin.
Kuulostaa aika samanlaiselta tilanteelta, mikä minulla ja kissoillani oli vuosi sitten. Minulla oli nuori kissanpentupoika ja taloon tuli yhden mummon 11-vuotias leikattu tyttökissa tammikuussa 2004.
Kyllä siinä meni 4-5 kuukautta sähisten ja nahistellen, mutta nyt on rauha talossa. Nyt vuoden sopeutumisen jälkeen mummokissa sanoo nuorelle kollille "missä kaappi seisoo"!
Kyllä se ajan myötä teilläkin meno varmaan rauhoittuu ja tasaantuu, luulisin. Kärsivällisyyttä!!
t. catlover
Meillä on ennestään löytöeläintalolta haettu arkajalka leikattu tyttö..oli ollut metsässä heitteillä ja saanut yhdet pennutkin..on 1-vuotias tämä leidi.
Otettiin perjantaina 5kk pikkupoika kaveriksi tälle tytylle, kun vähän yksinäistä kai sillä oli.
Mutta tyttö ei meinaa ainakaan vielä hyväksyä tätä poikaa..poju sen sijaan haluaisi leikkiä sen kanssa. Murisee pienelle.. mutta taitaa olla vaikeaa, kun sai ennen olla ainokaisena. Jospa tämä tästä. Laita yöksi erilleen niin saavat levätä ja jos lähdet pois niin erilleen. Voisit kokeilla tätä Feliway-haihdutinta..kai tuo vähän auttaa..on vaan aika kallista.
Kokeile leikittää niitä yhdessä ja saada sen pojan huomio jonnekin muualle.
Jospa tuo pojan leikkuu auttaisi meillä. Teillä onkin jo leikatut.
Mutta onnea vaan:) voi mennä aikaa jonkin verran. etene kissojen ehdoilla.
Kiitokset kaikille vastauksistanne. Koitamme nyt tässä päivä kerrallaan selvitä ilman suurempia tappeluita.
Tiedän kyllä että kissat pitäisi tutustuttaa toisiinsa pikku hiljaa ja niin teinkin silloin kun otin pikkukissan kollini kaveriksi. He ovatkin sopeutuneet hyvin toisiinsa. Pikkukissa on selvästi "pomo", syö ensimmäisenä ja menee mikäli niin haluaa myös kollin kupille ja kolli siirtyy tyynesti sivummalle ja antaa pikkuisen syödä omankin ruokansa vastaan panematta. Samoin hän kiltisti kestää pikkukisun yllätyshyökkäilyt oven takaa tai sängyn alta eikä hermostu pienelle koskaan.
Vanha rouva tuli meille niin yllättäen ettei sopeutumisaikaa ollut. Hänen omistajansa kuoli odottamatta ja kissalle oli pakko löytää koti pikimmiten. Toisena vaihtoehtona olisi ollut lopetus. Osasin kyllä odottaa hieman ongelmia koska vanha rouva on jo n 10 v eikä ollut nähnyt toisia kissoja sitten lapsuutensa.
Alku olikin hieman kangertelevaa. Ymmärrän vanhan rouvan käytöksen koska hän oli menettänyt rakkaan ihmisensä, joutunut vaihtamaan rauhallisen kotinsa sellaiseen jossa asui vieras ihminen ja kaksi kummallista karvaista otusta... Ensimmäisen viikon vanha rouva vietti sänkyni alla ja tuli muutaman kerran vain juomaan ja hiekkalaatikolle. Parin paastopäivän jälkeen sain houkuteltua hänet syömäänkin jo hiukkasen ja pikkuhiljaa hän muutti sängyn alta olohuoneen tuolille.
Molemmat kissani yrittivät kovasti tehdä tuttavuutta ja pian päästiinkin jo nenännuuskinta-asteelle molempien kohdalla. Pikkukissan kanssa sujui jo leikkikin ja kollin kanssa elettiin ystävällismielisissä mutta varautuneissa ja odottelevissa tunnelmissa. Muutos huonompaan tapahtui melko yllättäen. En osaa oikein sanoa mitä tapahtui mutta yhtäkkiä kollini rupesi vain pomottamaan vanhaa rouvaa. Nyt rouva pelkää kollia joka kyllä armotta lätkäisee tassulla mikäli rouva ei poistu hänen tieltään. Kolli menee jopa nukkuvan rouvan kimppuun. Vanha rouva on löytänyt turvapaikan mikroaaltouunista jossa viettää kaiken ruokailulta ja vessakäynneiltä likenevän ajan.
Olen yrittänyt huomioida ronttiani enemmän kuin tavallista, rapsutella ja silitellä häntä mikäli kyseessä olisi mustasukkaisuus. Kun olen kotona ja huomaan hänen yrittävan mennä lyömään vanhaa rouvaa, estän hänen yrityksensä ja torun häntä kovasti.
Yksi mahdollinen syy tulee mieleeni mutta jotenkin se tuntuu hyvin hölmöltä syyltä mutta kukapa kissoista tietää....Kirjahyllyni päällä on ollut musta posliinikissa, noin 20 cm korkea. Olen aina kieltänyt kissojani menemästä istumaan posliinikissan lähelle ettei se särkyisi. Pari viikkoa sitten pikkukissa ajoi vanhaa rouvaa takaa ja tämä juoksi suoraan kirjahyllyn luo ja hyppäsi juuri sille hyllylle missä posliinikissa oli ja tietysti se putosi alas ja meni tuhannen ****
päreiksi. Kun siivosin sirpaleita lattialta kolli tuli viereeni ja mourusi kovalla äänella, nuuhki lattiaa ja hyllyä missä kissa oli ollut ja osoitti kaikin tavoin olevansa hyvin tuohtunut.....
Tämän tapauksen jälkeen ongelmat alkoivat. Voisiko kaikki johtua tästä? Onko kissani materialisti? Vai katsooko hän koristeiden olevan osa reviiriään ja vanhan rouvan loukanneen törkeällä tavalla hänen vastuualuettaan? Voisiko tällainen olla edes mahdollista?
Minä melkein kallistuisin sille kannalle, että kolli saattaisi kokea reviirinsä sääntöjä pahasti loukatuiksi. Oma kollini meinaan suuttui edesmenneelle koiralleni pari kertaa pahasti, kun koirani oksensi ja kerran pissi lattialle. Kolli ei voinut sellaista sietää! Vaikka muuten koirasta piti paljonkin.
Luulisin, että ajan kanssa tilanne muuttuu. Niin meilläkin tapahtui. Itse olen koittanut huomioda vanhan kissan lisäksi myös uutta kissaa, joka oli hyvinkin arka. Näin tyttö sai rohkeutta. Herkkuja annetaan kaikille. Mieli leluja on kaksin kappalein, meillä kun lempilelutkin aiheuttivat aluksi riitaa. Olen myös erottanut pahasti tappelevat kissat, jos sopua ei meinaa syntyä. Hetken erikseen oltuaan tilanne yleensä rauhoittuu, mutta tämä siis vain ääritilanteissa. Parasta olisi, että rauhassa saisivat itse tilanteen ratkoa. :)
Meidän kolli on sellainen poliisi muutenkin, että olen melkein välttämättömäksi kokenet asioihin rauhallisen puuttumisen, jos oikein pahaksi menee. Tämä on kuitenkin toisenkin kissamme koti ja hänelläkin pitää olla turvallinen olo.
Hienoa, että annoit vanhalle rouvalle mahdollisuuden!
on todella hyväluontoinen ja erittäin ihmisrakas, hyvin kaunis myös. Minusta olisi hirveää viedä terve, hyvässä kunnossa oleva kissa piikille. Yritämme viimeiseen asti saada sopua aikaiseksi, toivottavasti ajan kanssa onnistumme.
Minulla on kyllä posliinikissan sirpaleet tallessa. Ajattelin liimata sen kasaan ja laittaa takaisin hyllylle ja katsoa josko sillä olisi asiaan mitään vaikutusta. Ehkäpä kollini tosiaankin on kokenut jotenkin loukkaukseksi oman reviirinsä tavaran rikkomisen ja siksi vihoittelee vanhalle rouvalle. Tämähän ei vielä tiennyt että sillä hyllyllä on tavaraa jota pitäisi varoa.
Toivon tosiaan että heistä tulisi edes viileän kohteliaat toisilleen jos nyt eivät ihan ylimmiksi ystävyksiksi muuttuisikaan...Ilmoitan reaktioista saatuani posliinikissan palaset liimattua.
Toivottavasti rauha palaa. :)
Meillä oli tilanne erittäin paha omien kissojemme kesken tuossa vielä parikin kuukautta sitten. Usempi kuukausi siihen meni ja nyt tulevat kaksi iäkkäämpääkin kissaa taas kohtuu hyvin toimeen. Sitten jos näyttää siltä, että mitään edistystä ei puoleen vuoteenkaan tapahdu ja kissa/kissat kärsivät niin pitää miettiä muuta, mutta siihen asti vähintään toivoa on. :)
Kiitos vain positiivisesta palautteesta, toivoa siis on. Vanha rouva tuli Tapaninpäivänä eli hän on ollut meillä vasta pari kuukautta joten onhan tässä sitten aikaa vielä odotella.
Nyt tuntuu siltä kuin tilanne olisi hieman rauhoittumaan päin. Kolli kävelee ylväästi vanhan rouvan ohi muka täysin tietämättömänä tämän läsnäolosta. Enää hänellä ei tunnu olevan tarvetta ilmaista joka hetki kuka tässä se "pomo" oikein on. Muutamaan päivään ei ole kuulunut murinaa eikä sähinää ollenkaan. :)
Ehkäpä tässä pikkuhiljaa pääsemme rauhanomaiseen tinnakkaiseloon. :)