Moikka kaikki! :) kiitos jos jaksat lukea tämän tekstin loppuun :).
Elikkä.
Olen siis bi. Nyt vasta "tajuan" sen. Ennen mietin niin että lesbot/homot on sairaita jne. Kun niin mut on kasvatettukin. Esimerkiksi mummini on henkeen ja vereen homofoobikko ja hän varmaankin haukkuisi minut pystyyn jos kertoisin totuuden. Eikä äitikään oikein ymmärtäisi vaikka läheisiä ollaankin. Hän on yleensä tälleen jos johonkin lesboaiheeseen päästään "On ne kyllä niin outoja onneksi mun lapsi on hetero eikä koskaan voisi olla tyttöjen kanssa" tai jotain sinne päin. Tytöt on vaan niin ihania ja mulla on traumoja pojista/miehistä. Isäni olin ihan hirveä minua ja sukulaisiani kohtaan ja olen helpottunut kun emme ole enää väleissä. Surettaa vaan eniten se että kukaan ei varmaankaan halua olla mun kanssa yhdessä koska koska en ole yhtään cool, en tykkää mekoista enkä kovin paljon meikkaamisesta. Mun tyyliin kuuluu hupparit ja löysät housut. Ja mun vaatteet on mustia ja harmaita. Sekä mua vähän syrjitään koulussa koska olen hiljainen. Ei siis kovin pahasti mutta sen huomaa. Olen ihan sika ihastunut yhteen tyttöön, hän on siis minun kaveripiirissäni muttei tunneta kovinkaan hyvin. Mutta ei hänestä sen enempää. Olen 13 vuotias ja mulla on jo aika naiselliset muodot ja niin mun luokkalaisillakin.
Kiitos että sain vähän avautua ja surettaa kun en oikein voi kertoa kenellekään että rakastan myös tyttöjä.
Kiitos.
Elikkä.
Olen siis bi. Nyt vasta "tajuan" sen. Ennen mietin niin että lesbot/homot on sairaita jne. Kun niin mut on kasvatettukin. Esimerkiksi mummini on henkeen ja vereen homofoobikko ja hän varmaankin haukkuisi minut pystyyn jos kertoisin totuuden. Eikä äitikään oikein ymmärtäisi vaikka läheisiä ollaankin. Hän on yleensä tälleen jos johonkin lesboaiheeseen päästään "On ne kyllä niin outoja onneksi mun lapsi on hetero eikä koskaan voisi olla tyttöjen kanssa" tai jotain sinne päin. Tytöt on vaan niin ihania ja mulla on traumoja pojista/miehistä. Isäni olin ihan hirveä minua ja sukulaisiani kohtaan ja olen helpottunut kun emme ole enää väleissä. Surettaa vaan eniten se että kukaan ei varmaankaan halua olla mun kanssa yhdessä koska koska en ole yhtään cool, en tykkää mekoista enkä kovin paljon meikkaamisesta. Mun tyyliin kuuluu hupparit ja löysät housut. Ja mun vaatteet on mustia ja harmaita. Sekä mua vähän syrjitään koulussa koska olen hiljainen. Ei siis kovin pahasti mutta sen huomaa. Olen ihan sika ihastunut yhteen tyttöön, hän on siis minun kaveripiirissäni muttei tunneta kovinkaan hyvin. Mutta ei hänestä sen enempää. Olen 13 vuotias ja mulla on jo aika naiselliset muodot ja niin mun luokkalaisillakin.
Kiitos että sain vähän avautua ja surettaa kun en oikein voi kertoa kenellekään että rakastan myös tyttöjä.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt otat vähän turhia huolia, kun oot 13v ei silloin vielä tiedä mihin suuntaan menee, pojat voi olla pelottavia ja tytöt kivoja, se on tietty ihan normaalia tässä iässä.
Haistata vitut sille mitä ne muut ajattelee. Ethän voi perustaa elämääsi äitisi/muiden hyväksynnälle. Jos et tällä hetkellä pysty mitenkään olemaan oma itsesi, niin ole joku muu ja säästä itsenä oleminen myöhemmälle.
Ompas siinä todella viisas neuvo elämänohjeeksi herkässä iässä olevalle lapselle ja tänä päivänä kuulee, että aika moni sitä on noudattanutkin.