Dippatyö englanniksi

Vaikka minulla ei ole omakohtaisia kokemusta nimenomaan diplomityön tekemisestä englannin kielellä, mutta olen joutunut niitä sattuneista syistä lukemaan niin useita, että asiasta on muodostunut jonkinlainen käsitys.

Ensiksi, vaikka englannintaito olisikin sekä omasta että muiden mielestä hyvä, niin se ei riitä englanninkieliseen tieteelliseen raportointiin. Siksi kannattaa lukea runsaasti alan tieteellistä kirjallisuutta ja etenkin aikakausilehtiartikkeleita. Niistä kannattaa opetella raporttien rakenne, joka muuten poikkeaa merkittävästi suomenkielisistä, ja etenkin käytetty kieli, eli sanasto ja kielioppi. Huomautettakoon, että edes erittäin sujuva small talk –taito ei takaa pätevää kirjallista tieteellistä raporttia.

Toiseksi, kirjallisuustutkimuksessa ei kannata prujata leikkaa-liimaa-menetelmällä suoraan eri lähteistä, vaan eri tekstit tulee saattaa samaan muotoon ja tyyliin, mikä joskus voi olla melkoinen työ. Lisäksi monilla kirjoittajilla lainausten sekaan kirjoitettu oma teksti sopii ympäristöönsä yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapulliin.

Kolmanneksi, teksti tulee tarkistuttaa mieluimmin englantia äidinkielenään puhuvalla ja myös asian ainakin suurin piirtein ymmärtävällä henkilöllä. Lisäksi on huomattava, ettei suomesta poikkeava äidinkieli tee ihmistä automaattisesti kielitaituriksi. Äidinkielenään huonoa englantia puhuvia ja etenkin kirjoittavia insinöörejä riittää joka lähtöön, sujuvat kirjoittajat ovat harvinaisuus. Jos kielentarkastaja ei ymmärrä asiaa, on melkoinen vaiva vahtia, ettei asia kieltä viilattaessa muutu aivan toiseksi kuin kirjoittaja on alun perin tarkoittanut.