Hei,
Teemme Helsingin yliopistossa tutkimusta siitä, kuinka ihmiset kokevat asiointiprosessit viranomaisten kanssa, ja käytämme Suomi24:n keskusteluja osana tutkimusaineistoa. Tarkoitus on selvittää, miten keskustelijat kokevat lupa-asiat, yhteiskunnan tukiin ja etuuksiin liittyvät asiointiprosessit sekä muutoksenhakuun, valituksiin ja oikeudellisiin prosesseihin liittyvän asioinnin. Käymme tutkimuksessa läpi seuraavia keskustelupalstoja: Rakennuslupa, Yhteiskunnan tuet ja avustukset ja Laki ja rikos.
Käymme analyysissa läpi keskusteluissa esillä olevia aiheita yleisellä tasolla siten, että yksittäiset keskustelijat eivät ole tunnistettavissa. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta yksi tai useampi tieteellinen artikkeli seuraavista näkökulmista: Mitkä asiat viranomaisasioinnissa koetaan raskaiksi, epäoikeudenmukaisiksi tai hankaliksi? Missä tilanteissa asiointiprosessit toimivat hyvin tai miten niitä voisi kehittää? Miten keskustelijat kokevat esimerkiksi viranomaisten tekemät tulkinnat, tiedonsaannin, eri etuuksien yhteensovittamisen tai omien oikeuksiensa toteutumisen?
Mikäli sinulla on kommentteja tai kokemuksia viranomaisasiointiin liittyen, voit kertoa niistä myös tässä ketjussa.
Ystävällisin terveisin,
Kanerva Kuokkanen ja Kati Rantala, s-posti [email protected]
Teemme Helsingin yliopistossa tutkimusta siitä, kuinka ihmiset kokevat asiointiprosessit viranomaisten kanssa, ja käytämme Suomi24:n keskusteluja osana tutkimusaineistoa. Tarkoitus on selvittää, miten keskustelijat kokevat lupa-asiat, yhteiskunnan tukiin ja etuuksiin liittyvät asiointiprosessit sekä muutoksenhakuun, valituksiin ja oikeudellisiin prosesseihin liittyvän asioinnin. Käymme tutkimuksessa läpi seuraavia keskustelupalstoja: Rakennuslupa, Yhteiskunnan tuet ja avustukset ja Laki ja rikos.
Käymme analyysissa läpi keskusteluissa esillä olevia aiheita yleisellä tasolla siten, että yksittäiset keskustelijat eivät ole tunnistettavissa. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta yksi tai useampi tieteellinen artikkeli seuraavista näkökulmista: Mitkä asiat viranomaisasioinnissa koetaan raskaiksi, epäoikeudenmukaisiksi tai hankaliksi? Missä tilanteissa asiointiprosessit toimivat hyvin tai miten niitä voisi kehittää? Miten keskustelijat kokevat esimerkiksi viranomaisten tekemät tulkinnat, tiedonsaannin, eri etuuksien yhteensovittamisen tai omien oikeuksiensa toteutumisen?
Mikäli sinulla on kommentteja tai kokemuksia viranomaisasiointiin liittyen, voit kertoa niistä myös tässä ketjussa.
Ystävällisin terveisin,
Kanerva Kuokkanen ja Kati Rantala, s-posti [email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä viranomaisasiointiin rikosasioissa tulee, täytyy kehua rikosprosessin sujuvuutta ja suoranaista mukavuutta ainakin epäillyn, syytetyn ja lopulta tuomitunkin osalta.
Tulin nimittäin aikoinaan rötöstelleeksi mielestäni vähemmän vakavalla tavalla ja jouduin asiaa "rysän päältä" poliisipartion kanssa selvittelemään. Asiasta keskusteltiin ja henkilötietojen varmistamisen jälkeen jatkoi partio toisiin tehtäviin, ja minä kotiin.
Seuraavana maanantaina sain soiton rikostutkijalta, joka kiireisyyteensä vedoten pyysi saada suorittaa kuulustelun sähköpostin välityksellä, johon annoin suostumukseni. Vastattuani kuulustelijan lähettämiin kysymyksiin sähköpostitse, annoin samalla suostumukseni asiani käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä tuomioistuimessa.
Muutamien kuukausien kuluttua sain käräjiltä kirjeen, jossa minun ilmoitettiin tulleen tuomituksi vankeuteen 30 päiväksi, ja että tuomio määrättiin suoritettavaksi ehdollisena.
Monessa muussa valtiossa olisin joutunut rötöksestäni aluksi kovaotteisten poliisimiesten kiinniottamaksi, virunut putkassa ainakin viikonlopun yli, joutunut tiukkaan kuulusteluun ja sen jälkeen nöyrtymään tuomarin ja kaiken kansan edessä julkisessa oikeudenkäynnissä. Tuomionkin olisin luultavasti joutunut suorittamaan tiilenpäitä lukien epäinhimillisissä olosuhteissa.
Tässä tapauksessa poliisimiehet olivat herrasmiehiä niin ulkonäkönsä kuin tapojensakin puolesta, ja vaikka rikoksesta epäilty olinkin, koin silti saavani vähintäänkin arvolleni sopivaa palvelua. Pamppua ei otettu esiin missään vaiheessa. Kuulustelu suoritettiin mahdollisimman stressittömässä ympäristössä, eli kotisohvalla tablettia näpytellen ja telkkaria siinä samalla katsoen. Oikeudenkäyntiä en edes havainnut tapahtuvan, kuten en tuomion varsinaista suorittamistakaan.
Itseasiassa koko prosessin aikana minulle ei missään vaiheessa tullut olo, että olisin syyllistynyt johonkin yhteiskunnan kannalta epätoivottavaan käyttäytymiseen. Tunsin pikemminkin saavani viranomaisilta asianmukaista palvelua ilman joutavanpäiväistä syyllistämistä.
Prosessin epäkohdaksi saatoin myöhemmin kokea korkeintaan seikan, että kaikki viranomaistoiminta tapahtui oikeastaan ilman minua, jopa tuomion kärsiminen.
Tulisiko ihmisten alkaa avautumaan metoo-hengessä virkarikollisista keskuudessamme? Vaikenemisen kulttuuri tuntuu vallitsevan, ja varmasti sadoilla suomalaisilla on tietoa virkarikollisista keskuudessamme. Onko asia vielä liian tabu?