olen pian 29v ja mieheni 28v. Olen unelmoinut omasta vauvasta jo muutaman vuoden ajan, mutta mieheni kanta on pelottavan kielteinen. Hän sanoo haluavansa lapsia joskus, mutta ei osaa sanoa milloin...ehkä 2 vuoden päästä. Elämäntilanteemme on muuten hyvä, on työt ja asunto, ei siis taloudellisia esteitä vauvanhankintaan. Kun otan vauva-asian puheeksi, mieheni ärsyyntyy ja sanoo että, painostan. Tilanne on käynyt minulle todella vaikeaksi, koska tämä ei todellakaan ole mitään ohimenevää.
Rakastan miestäni kyllä, mutta onhan tämä minunkin elämäni, enkä todellakaan haluaisi elää vuodesta toiseen vain masentuneena haaveilijana.
Mieheni jättäminenkin on käynyt mielessäni...
Mitäs te muut ajattelette tästä tilanteesta?
Rakastan miestäni kyllä, mutta onhan tämä minunkin elämäni, enkä todellakaan haluaisi elää vuodesta toiseen vain masentuneena haaveilijana.
Mieheni jättäminenkin on käynyt mielessäni...
Mitäs te muut ajattelette tästä tilanteesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne ja samat ajatukset, ihan kuin olisit kirjoittanut minun elämästä. Tosin ikää mulla on 27v ja mieheni 31v.
Minäkin olen halunnut lasta jo jonkin aikaa. Meidän taloudellinen tilanne on, voisin sanoa, todella hyvä. Meillä on oma asunto ja ollaan naimisissa.
Nyt ollaan päästy yhteisymmärrykseen siitä, että lapsia saa tulla. Olen ehkä hieman kärsimätön, mutta minä haluaisin alkaa yrittämään heti. Suurimmat ristiriidat kai tulee siitä, että miehillä ei ole samanlaista suvunjatkamisviettiä, kun naisilla. Miehet ei ehkä tajua sitä, että nyky yhteiskunnassa naisen on oltava äiti ennen kuin se noteerataan jotenkin.
Ärsyttää jotenkin se, että tässä lastenteko hommassakin kaikki on siitä kiinni, koska mies niitä lapsia haluaa. Niin tai voihan niitä lapsia tehä ilman miehen suostumusta, jos vain pokkaa löytyy. Multa ei ainakaan.
Kyllä nainen noteerataan, vaikka ei lasta hänellä olisikaan. Aika hullua olisi lapsi tehdä siitä syystä.
Miettikää mitä te tahdotte, ei kaikkien ole pakko saada lapsia koskaan!!
t. onnellinen lapseton nainen :)
hei, mulla on vähän erilainen tilanne sillä meillä on jo yksi lapsi.ongelma on nyt se että minä haluan toisen mutta mieheni ei, ei nyt eikä kuulemma ikinä.mä rakastan lapsia ja mulle on ollu nuoresta asti selvää(nuorihan mä vielä olenki,24v.) että mä haluan useamman lapsen,mut on luotu hoivaamaan lapsia ja oleen äiti.meidän poika on jo 5-vuotias ja mä olisin halunnu tehdä lapseni pienellä ikäerolla.ja ny mies sanoo että ei enää koskaan, mä oon koittanu ymmärtää ja ajatellu et en painosta, kyllä se vielä joskus haluaa.meillä on muuten asiat tosi hyvin, no raha-asiat vois olla ehkä vähän paremmin mut mä oon kyselly et johtuuko tää siit, ni ei me kuulemma hankita lapsia vaik saatas lottovoitto,mun kaa hän kyllä haluu olla mut sanoo aina et meil on yks ihana poika ja se riittää. mä alan oleen niin surullinen ja levoton, mä luopuisin mistä tahansa et meidän perheeseen tulis vielä lapsia,mietin oonko itsekäs,tiedän että kaikki ei voi saada ollenkaan lapsia ja ajattelen tietenkin että tää yksikin lapsi on lahja, sataprosenttia enemmän kun lapsettomien tyhjä syli.mä hoidan muitten lapsia, haluan aina touhuta kummilapsien kanssa,ottaa heitä yökylään,siitä on vähän lohtua. se ois niin ihanaa ku ois lapselle oma kaveri kotona.mutta enhän mä tietenkään voi tän takia lähteä etsimään onneani muualta,sithän mä rikkoisin oman lapseni perheen.mä olen yrittäny sulkea asian mielestäni, nyt se tulee uniini,näen unta että olen raskaana,synnytän..yö toisensa perään enkä halua herätä näistä ihanista unista.nyt olen huomannut että olen jopa kateellinen kavereilleni jotka alkavat odottamaan toista lastaan, minä en halua olla tälläinen, haluan toki olla onnellinen heidän puolestaan mutta tämä KAIPUU alkaa jo muokkaamaan persoonallisuuttani. Mitä voin tehdä?!
voih...
En tiedä mitä tekisin sinun asemassasi, joten en kai osaa auttaa.
Mun mielestä jokainen jolla on lapsi, sais olla tyytyväinen siihen mitä on. Kun nyt miettii noita luonnonkatastrofin uhreja...
Ei se lapsi ole naisen - perheen mittapuu.
Minulla ei nyt satu olemaan lasta enkä sit tiiä millaista on olla äiti. Satun itse olemaan vasta 20
...niin hyvin. Meilläkin on yksi lapsi ja toisen haluaisin, mutta minun tapauksessani raskaus saattaa vaarantaa terveyteni ja mieheni ei halua sitä riskiä ottaa.
Toinen lapsi ja jopa kolmaskin olisi kyllä ihana, mutta kuten sanoit, lapsettoman syli on kuitenkin niin paljon tyhjempi kuin meidän. Pitäisi vain yrittää olla onnellinen tästä yhdestä lapsesta ja sopeutua tilanteeseen, vaikka vaikeaa se on, sen tiedän. Voimia!
Olen seurustellut jo 10 vuotta ja potenut vauvakuumetta yli puolet ajasta.Mies lupaillut että kyllä joskus haluaa lapsia.Pari kuukautta ehdittiin yrittää ja nyt mies ilmoitti ettei haluakkaan lapsia.Koskaan.Nyt on hieman pallo hukassa...en tiedä mitä tekisin.Ikää alkaa olla jo kohta 30 eikä uuden miehen etsiminen ja taas kaiken alusta alkaminen houkuttele.Mutta lapsettomaksi jääminen tuntuu pahalta...