Hei! Olen hankkimassa omaa koiraa tämän ja ensivuoden aikana. Olen kuitenkin miettinyt miten voisin lähestyä kasvattajaa. Pitäisikö minun itse hoitaa koiran hankinta ja yhteydenpito vai olisiko parempi että vanhempani hoitaisivat sen? Pentu on siis tulossa minun nimiini (ja omilla rahoillani sen tietenkin tulen maksamaan), joten tuntuisi oudolta jos en sitä itse hoitaisi yhteydenpitoa kasvattajaan.
Jos viestistä ei vielä selvinnyt, niin olen siis ala-ikäinen (16-vuotias) ,myisittekö edes koiraa tämän ikäiselle vai pitäisikö ainakin toisen vanhemmista olla toisena omistajana?
Etsin siis aktiivista harrastuskoiraa ja aijon tähdätä kisakentille. Jos koira on sopiva, se saattaa myös päätyä kennelnimeni kantanartuksi (Aikaisempaa kokemusta minulla on paljon ja taitoni kyllä riittävät joten siltä osin en koiraan hankintaan liittyen moralisointia kaipaa) Odotukset koiralle ovat siis korkealla, eikä koiran hankinnalla ei ole mitään kiirettä. Etsin ensin sopivan kasvattajan ja vasta sen löydettyäni odotan sopivaa yhdistelmää ja siitä syntyviä pentuja.
Kertokaa siis mitä minun kannattaisi kertoa kasvattajalle itsestäni ja toiveistani koiraan liittyen ja miten minun kannattaisi asia ilmaista? Mihin minun kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota ja onko nuori ikäni este ylipäätään koiran hankintaan?
Kiitos jos saan asiallisia vastauksia aiheeseen liittyen, ne tulevat tarpeeseen :)
Jos viestistä ei vielä selvinnyt, niin olen siis ala-ikäinen (16-vuotias) ,myisittekö edes koiraa tämän ikäiselle vai pitäisikö ainakin toisen vanhemmista olla toisena omistajana?
Etsin siis aktiivista harrastuskoiraa ja aijon tähdätä kisakentille. Jos koira on sopiva, se saattaa myös päätyä kennelnimeni kantanartuksi (Aikaisempaa kokemusta minulla on paljon ja taitoni kyllä riittävät joten siltä osin en koiraan hankintaan liittyen moralisointia kaipaa) Odotukset koiralle ovat siis korkealla, eikä koiran hankinnalla ei ole mitään kiirettä. Etsin ensin sopivan kasvattajan ja vasta sen löydettyäni odotan sopivaa yhdistelmää ja siitä syntyviä pentuja.
Kertokaa siis mitä minun kannattaisi kertoa kasvattajalle itsestäni ja toiveistani koiraan liittyen ja miten minun kannattaisi asia ilmaista? Mihin minun kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota ja onko nuori ikäni este ylipäätään koiran hankintaan?
Kiitos jos saan asiallisia vastauksia aiheeseen liittyen, ne tulevat tarpeeseen :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
En+minä+koe,+että+sinun+ulosannissasi+olisi+mitään+vikaa+tai+parantamisen+varaa.+Monille+aikuisillekin+asiansa+esittäminen+on+usein+hankalampaa.+Ole+ehdottomasti+yhteyksissä+itse,+mutta+muista+kertoa+heti+vanhempiesi+olevan+100%+tukenasi.+Koira+voi+hyvin+olla+ihan+omissa+nimissäsikin.+Niin+kauan+kuin+olet+alaikäinen,+niin+vanhempasi+ovat+joka+tapauksessa+viimekädessä+vastuussa+sinunkin+omaisuudestasi.
Kyse ei ole ensimmäisestä omasta koirastani ja minulla on kokemusta jo kahden koiran kasvatuksesta ja toisen kanssa olen kilpaillutkin. Kyseessä on kuitenkin uusi rotu, mutta olen todellakin tutustunut rotuun ja tavannut erilaisia yksilöitä, seurannut niiden toimintaa, kuullut kokemuksia ja kerännyt kaiken mahdollisen tiedon. Rotu on ollut haaveenani jo useamman vuoden ja nyt tunnen itseni valmiiksi tiedollisesti sekä taidollisesti sellaisen omistamiseen.
Sijoituskoiraa olen miettinytkin ja se voisi minulle ihan hyvin sopia. En uskookaan että kasvattaja minulle jalostuskelpoista koiraa kovin helposti myisi, varsinkaan jos ei minua entuudestaan tunne. Olen käynyt jo kasvattajan peruskurssin ja suunnittelen meneväni myös mahdollisesti jatkokurssille. Teoreettiset asiat ovat muutenkin hyvin hallussa ja tietoni eivät perustu vain peruskurssilla opittuun :) Olen ollut myös muutaman kerran hoitamassa tuttavieni pentueita ja sieltäkin olen saanut kokemusta pentujen hoitoon liittyen (en nyt kuitenkaan tarkoita että kennelin pitämisestä tulisi ammattini, rodun kehittäminen on vaan aina ollut erittäin lähellä sydäntäni ja kotikasvattajaksi olen ajatellut pyrkiä jonain päivänä.)
Rodun parissa aktiivipuuhastelua saisi kyllä olla takana melkoisen paljon ennen kuin jalostusta harkitaan. En kasvata, mutta jos kasvattaisinkin, niin saattaisi jäädä koira myymättä kasvatustarkoitukseen ensimmäistä rodun edustajaa hankkivalle. Rotuun tutustuminenkaan etukäteen ei merkkaa juuri mitään sen omistamiseen verrattuna. Vasta käytännössä eläessään ja harrastaessaan rodun edustajan kanssa voi perustellusti väittää kiinnostusta riittävän ihan kasvatukseen asti. Mitä jos joku myisikin sinulle jalostustasoisen nartun, mutta et sitten kasvattaisikaan? Voit olla täysin oikeassa siinä, että kyse on juuri sinulle oikeasta rodusta, mutta kasvattajana en ottaisi sitä riskiä kun rodun edustajaa ei kerran ole aikaisemmin ihan omana ollut. Myisin kyllä kotikoiraksi harrastamiseen, mutten varmaan kasvatukseen.
Kiitos mielipiteistänne :) Kasvatustoiminta ei todellakaan tule olemaan koiran ainoa käyttötarkoitus ja harrastuskoira ja jalostuskoira ei välttämättä edes aina ole mahdollinen yhtälö. Ensisijaisesti siis todellakin olen hankkimassa harrastuskoiraa kisakentille ja jalostuskelpoisuushan määräytyy lopulta sen mukaan, miten harrastuksissa pärjää ja millaiseksi terveys ja muu luonne osoittautuu. Kyseessä on muutenkin työlinja, joten ulkonäöllä ei välttämättä ole niin suurta merkitystä jalostuksen kannalta.
Tiedän nyt ainakin että en ensimmäisenä mainitse etsiväni jalostuskoiraa. Ohimennen voin ehkä mainita sen mahdollisuuden (?) mutta en kuitenkaan takerru siihen eikä se todellakaan vaikuta päätökseeni pennun hankinnassa. Olisiko hyvä että mainitsisin kuitenkin vaikkapa mahdollisuudestani ottaa sitoituskoira? :)
Älä ainakaan vahingossa anna sellaista kuvaa, että pidät jalostushaaveita "salassa". Eli kerro ihan rohkeasti, että tulevaisuudenkuva näyttää tällä hetkellä siltä, että haluaisit kasvattaa rotua tulevaisuudessa, jos kaikki menee suunnitellusti. Tässä yhteydessä kannattaa ehdottomasti kysyä, josko sijoituskoiralle voisi olla mitään mahdollisuutta, sillä sehän olisi ehdottomasti paras tapa tutustua siihenkin puoleen. Toki sijoituskoirissa on omat huonotkin puolensa; huonolla tuurilla pennutus osuisi juuri parhaimpaan kisakauteen ja treenaaminen saattaa olla pitkänkin aikaa tauolla. Varmasti olet toki tietoinenkin asiasta, kunhan mainitsin. :)
Ai niin, sen verran piti vielä kirjoittamani, että vaikka olen lukenut vasta muutaman kommenttisi ja ollut siten hyvinkin vähäisessä kanssakäymisessä kanssasi, niin siitä huolimatta minulla on jo erittäin hyvä kuva sinusta. Älä siis turhaan stressaa sitä, miten mikäkin pitäisi juuri oikein sanoiksi pukea. Jokainen meistä on joka saralla jostain joutunut aloittamaan, joten aina yhteisymmärrykseen pääsee kun neuvotellaan ja keskustellaan. Kaikki menee varmasti oikein hyvin kun olet vain oma itsesi etkä turhia stressaa.
Kiitos todella paljon viestistäsi :) Antoi älyttömän määrän itseluottamusta ja rohkeutta alkaa yrittämään ja lähettämään kyselyitä kasvattajille. Kiitos älyttömästi, nyt olen taas askeleen rohkeampi etenemään ”projektissani” <3
Mahtavaa! Näin ne asiat suttaantuu kun annat vain mennä rohkeasti ja olet rehellinen. Jos jonkun kanssa ei ihan tunnu yhteistä säveltä löytyvän, niin vika ei ole sinussa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Harva myisi alaikäiselle.Joten antaisin vanhempien hoitaa myyntipuheet, ja koiran voisi siirtää nimiisi kun olet aikuinen.
Voit valita rodun, suvun ja pentueen.Ja vanhempasi hoitavat ostamisen.Muuten voi käydä niin,että jäät ilman pentua.Pennyilla on yleensä paljon kyselijöitä)ostajaehdokkaita.Joista kasvattaja valitaee ne, joille pennut myy.Kun ostin omani, pentuja oli kahdeksan, ja halukkaita ottajia yli kymmenen perhettä.Yli kymmenen perhettä kävi pentuja katsomassa, ja kasvattajan haastateltavina.Kasvattaja ilmoitti sitten myöhemmin ketkä saavat pennut.Siinä vaikuttaa asuinpaikka, koirakokemus, liikunnallisuus, jopa varakkuus.Kasvattaja haluaa omilleen parasta.Jos yksi ostajaehdokas on lapsi, voi helposti joku aikuinen olla kasvattajan silmisdä vastuullisempi, sitoutuvampi, varakkaampi jne.On tärkeää, että ostajalla on oikeasti varaa huolehtia pennusta, laadukas ruoka, rokotukset, jos pentu loukkaa/sairastuu jne.Sellaisia asioita ei valitettavasti voi laskea alaikäisen lapsen varaan.Mutta, ku olet täysiikäinen, kaikki on helpompaa.Vaikka lapsi hoitaisi, harrastaisi koiran kanssa.Paremman kuvan saa kasvattaja, kun vanhemmat kyselebät ja ostavat koiran.Perheessä on muutenkin parasta, että vanhemmat ottavat vastuun koirasta.Mikään ei ole niin kauheaa.Kun otetaan lapselle koira, ja kun lapsi ei osa tai jaksa hoitaa koiraa.Vanhemmat syyllistävät siitä sitten lasta, ja koirasta tulee pelkkä riidan aihe, kun se sotkee ja rikkoo kotia.Monet koirat joutuu kodinvaihtajiksi, kun lapset ei jaksakkaan hoitaa.Kaverille ostimme sellaisen, vanhemmat valitti kun nelosluokkalainen ei ulkoiluttanut, vaikka oli luvannut.Koira pissi ja kakki sisälle puolitoistavuotiaana eikä koirasta tullut sisäsiistiä, kun lapsi ei jaksanut ulkoiluttaa.Surullisia kohtaloita.Siksi, ei koiria lapsille, vaan vanhempien vastuulle.
Mitä enemmän perheessä on vastuullisia hoitajia, sen parempi koiralle.
Aika tomppeli pitää olla, jos näkee asian niin, että 18 vuotta täytettyään ihmisillä on yhtäkkiä maagisesti parempi rahatilanne kuin 17-vuotiaana. Niin tomppelilta ei kannata koiraa ostaakaan eikä varsinkaan sijoitukseen ottaa. Käyttölinjaisen koiran ollessa kyseessä tärkeintä on harrastuneisuus - jos oletetaan, että aktiivista harrastuskotia tarjoaisi kasvattajakurssit suorittaneet ja kilpailusta kiinnostuneet kaksi ostajaa, joista toinen on 17-vuotias ja toinen aikuinen, niin voi olla, että aikuinen voittaisi. Jos sen sijaan pitäisi päättää kotiehdokas sinun ja aloittajan väliltä, niin aloittaja voittaisi leikiten. Äläkä nyt ihmeessä tee itsestäsi tyhmää jaarittelemalla pitkiä pätkiä neljäsluokkalaisista lapsista. Taatusti suurin osa kasvattajista myy alaikäiselle, joka nyt ei kuitenkaan neljäsluokkalainen ole, jolla on vanhempien täysi tuki, harrastuneisuutta vaikka muille jakaa ja kurssit kun käytynä. Sopii kenen hyvänsä aikuisen yrittää ohittaa jonossa.
Niin no, jotkut aikuiset kaikessa viisaudessaan kirjoittavatkin näemmä kuin nelosluokkalainen...
Ja jos nyt tosiaan joku arvostaa enemmän vanhempien suorittamaa kyselyä tai luulee rahatilanteen tai kaiken muutenkaan olevan helpompaa täysi-ikäisenä, niin sellaiset urpot kannattaa kiertääkin kaukaa. Koirakokemus, vastuullisuus, sitoutuvuus jne. ei muutu miksikään iän takia, vaan noita asioita joko on tai ei ole iästä riippumatta.
Mikä rotu sulla on mielessä?
Vaikuttaa paljon, et miten suhtautuvat kyselyihisi.Esim.palvelusrotusia en usko et lapsille tai nuorille myyvät.
Kaikilla ihan hyviä pointteja :) Kyseinen rotu on siis bordercollie ja tiedän että kyseinen on aktiivinen ja aikaa vievä rotu, mutta minulle se on juuri oikea ja täydellinen koira tavoitteelliseen harrastamiseen. Kuten jo aijemmin sanoin, ei pennun hankinnalla ole kiirettä ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka se venyisikin siihen asti että olen täysi-iän ylittänyt.
Koiran hankintaprosessin haluaisin suorittaa siksikin itse, että voin olla varma että kasvattaja on valmis myymään pennun nimenomaan nuorelle harrastuskoiraksi, ei perheeseen perhekoiraksi. En mielestäni näe tarvetta sille, että vanhempani puuttuisivat koiran hankintaan, vaan vakuutan mieluummin kasvattajalle saavani vanhemmiltani täyden tuen sekä rahallisesti että ajallisesti pennun hoitamiseen. Vanhempani eivät kuitenkaan ole niinkään kiinnostuneita itse koiran omistamisesta vaan nimenomaan sen hoitamisen auttamisesta. Tottakai annan kasvattajalle mahdollisuuden keskustella myös vanhempieni kanssa asiasta mutta mielestäni nuoren oma-aloitteisuus tällaisessa tilanteessa antaa jo todella hyvän kuvan kasvattajalle.
Jos kasvattaja suostuu minulle koiran myymään se osoittaa myös minulle, että hän luottaa minuun ja uskoo etten ole koiraa hylkäämässä opiskelun, biletyksen, ”allergian” tai minkään muunkaan älyttömän syyn vuoksi. Huomaattehan että minulla on ollut koiria jo aijemmin ja olen nekin pystynyt itse hoitamaan eivätkä ne ole jääneet heitteelle. Tosin kaikki aikaisemmat koirat ovat olleet vanhempieni nimissä joten itse hankintaprosessi on ainoa uusi tilanne minulle :) Arvostan kasvattajaa joka pystyy luottamaan koiran ostajaan iästä riippumatta ja olen valmis odottamaan juuri oikean kasvattajan löytämistä.
Juurikin näin. Perustelusi ovat kohdallaan, ja samalla aallonpituudella kasvattajankin on oltava. Mututuntumalta kurveja suoriksi vetävän kanssa ei olisi mieltä yrittääkään koiran hankinnasta keskustella.