1970-luvun lopulla Suomea pidettiin jo terveydenhuollon mallimaana, ja syystäkin. Suomi tarjosi kattavat, nykyaikaiset ja maksuttomat terveydenhuoltopalvelut kaikille kansalaisilleen varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.
Järjestelmää rakennettiin kaksikymmentä vuotta, kunnes vuonna 1992 kaikki muuttui. Valtio päätti alkaa jakaa rahaa kunnille ilman korvamerkintää terveydenhuoltoon. Samalla Lääkintöhallitus lakkautettiin, eikä kukaan enää valvonut kuntien tapaa hoitaa terveyspalvelujaan. Kunnat saivat käyttää varansa, miten parhaaksi katsoivat, eikä paikallinen terveyskeskus aina kuulunut siihen parhaaseen. Terveydenhuoltohan on kunnalle kulu, ja kuluista pitää säästää.
Samaan aikaan tuli historiamme pahin lama. Massatyöttömyys ajoi monet kunnat konkurssin partaalle ja kunnat lakkasivat panostamasta kaikkeen. Terveyskeskukset ajettiin säästöliekille.
Lama meni, talous elpyi ja Suomea kehitettiin jälleen. Mutta terveyskeskuksiin ei panostettu. Terveyskeskuslääkärit väsyivät, kyynistyivät ja lähtivät.
Kun terveyskeskusten jonot pahenivat, yritykset eivät halunneet työntekijöittensä odottavan viikkokausia terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyä. Ne alkoivat tarjota palkollisilleen yhä kattavimpia työterveyshuollon palveluja, jotta sairastuneet työntekijät saataisiin nopeammin takaisin tuottavaan työhön. Vakuutusyhtiöt alkoivat tarjota lapsiperheille terveysvakuutuksia, joiden turvin pääsi jonottamatta yksityiseen sairaanhoitoon. Yksityiset lääkäriasemat kasvoivat ja kehittyivät. Terveyskeskukset olivat edelleen kuntien varassa ja vallassa, ja moni kunta ei tehnyt terveyskeskukselleen mitään. Työttömät, eläkeläiset, syrjäytyneet ja köyhät lapsiperheet jäivät jonottamaan kurjistuviin terveyskeskuksiin.
Jotkut kunnat ovat hoitaneet terveyskeskuksensa hyvin, mutta liian monet eivät ole, ja tällä hetkellä Suomi on teollisuusmaiden epätasa-arvoisimpia terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden suhteen. Suomessa köyhimmän ja varakkaimman kansanosan välinen terveyskuilu kasvaa. Eikä vain terveyskuilu, vaan myös elinajan odote.
On ehdotettu, että tilanteen korjaamiseksi terveyspalvelujen järjestäminen ja rahoitus tulee ottaa kunnilta kokonaan pois. Suomen on aika siirtyä eurooppalaiseen malliin, jossa palvelujen rahoitus hoidetaan yhdestä pussista, ja palvelut voi tuottaa jokainen, joka täyttää vaaditut kriteerit. Kansalaiset valitsevat heille parhaiten sopivat palvelujen tuottajat.
Mutta miksi tällainen ratkaisu on poliitikoillemme niin vaikeaa tehdä?
Suomalaisen yhteiskunnan perusyksikkö ei ole vapaa kansalainen vaan kunta. Kuntien valta päättää itsenäisesti asioistaan on kirjattu perustuslakiin. Näin poliittinen valta on sementoitu kuntiin, ja kansanedustajistamme neljä viidesosaa on kuntapoliitikkoja.
Jos terveydenhuolto otetaan pois kunnilta ja avataan kaikille tuottajille, ja kansalainen valitsee vapaasti palvelujen tuottajan, poliittinen valta heikkenee ja kansalaisen valta kasvaa. Tämä on politiikassa mahdoton ajatus, koska poliittista valtaa ei voi vapaaehtoisesti luovuttaa pois. Ei edes terveydenhuollossa.
Järjestelmää rakennettiin kaksikymmentä vuotta, kunnes vuonna 1992 kaikki muuttui. Valtio päätti alkaa jakaa rahaa kunnille ilman korvamerkintää terveydenhuoltoon. Samalla Lääkintöhallitus lakkautettiin, eikä kukaan enää valvonut kuntien tapaa hoitaa terveyspalvelujaan. Kunnat saivat käyttää varansa, miten parhaaksi katsoivat, eikä paikallinen terveyskeskus aina kuulunut siihen parhaaseen. Terveydenhuoltohan on kunnalle kulu, ja kuluista pitää säästää.
Samaan aikaan tuli historiamme pahin lama. Massatyöttömyys ajoi monet kunnat konkurssin partaalle ja kunnat lakkasivat panostamasta kaikkeen. Terveyskeskukset ajettiin säästöliekille.
Lama meni, talous elpyi ja Suomea kehitettiin jälleen. Mutta terveyskeskuksiin ei panostettu. Terveyskeskuslääkärit väsyivät, kyynistyivät ja lähtivät.
Kun terveyskeskusten jonot pahenivat, yritykset eivät halunneet työntekijöittensä odottavan viikkokausia terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyä. Ne alkoivat tarjota palkollisilleen yhä kattavimpia työterveyshuollon palveluja, jotta sairastuneet työntekijät saataisiin nopeammin takaisin tuottavaan työhön. Vakuutusyhtiöt alkoivat tarjota lapsiperheille terveysvakuutuksia, joiden turvin pääsi jonottamatta yksityiseen sairaanhoitoon. Yksityiset lääkäriasemat kasvoivat ja kehittyivät. Terveyskeskukset olivat edelleen kuntien varassa ja vallassa, ja moni kunta ei tehnyt terveyskeskukselleen mitään. Työttömät, eläkeläiset, syrjäytyneet ja köyhät lapsiperheet jäivät jonottamaan kurjistuviin terveyskeskuksiin.
Jotkut kunnat ovat hoitaneet terveyskeskuksensa hyvin, mutta liian monet eivät ole, ja tällä hetkellä Suomi on teollisuusmaiden epätasa-arvoisimpia terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden suhteen. Suomessa köyhimmän ja varakkaimman kansanosan välinen terveyskuilu kasvaa. Eikä vain terveyskuilu, vaan myös elinajan odote.
On ehdotettu, että tilanteen korjaamiseksi terveyspalvelujen järjestäminen ja rahoitus tulee ottaa kunnilta kokonaan pois. Suomen on aika siirtyä eurooppalaiseen malliin, jossa palvelujen rahoitus hoidetaan yhdestä pussista, ja palvelut voi tuottaa jokainen, joka täyttää vaaditut kriteerit. Kansalaiset valitsevat heille parhaiten sopivat palvelujen tuottajat.
Mutta miksi tällainen ratkaisu on poliitikoillemme niin vaikeaa tehdä?
Suomalaisen yhteiskunnan perusyksikkö ei ole vapaa kansalainen vaan kunta. Kuntien valta päättää itsenäisesti asioistaan on kirjattu perustuslakiin. Näin poliittinen valta on sementoitu kuntiin, ja kansanedustajistamme neljä viidesosaa on kuntapoliitikkoja.
Jos terveydenhuolto otetaan pois kunnilta ja avataan kaikille tuottajille, ja kansalainen valitsee vapaasti palvelujen tuottajan, poliittinen valta heikkenee ja kansalaisen valta kasvaa. Tämä on politiikassa mahdoton ajatus, koska poliittista valtaa ei voi vapaaehtoisesti luovuttaa pois. Ei edes terveydenhuollossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan selvästi jako köyhiin ja hyvin toimeentuleviin on käynnissä. Terveyspalvelut ovat jo eriytetty ja koulutuseroitus on jo käynnissä. Kohta köyhiä aletaan jo tappaa sairauksin, kurjuuteen ja nälkään. Poissa on suomen hyvinvointivaltio, kohta asiat ovat kuin Saksassa menneinä aikoina.
Terveyspalvelut on muuttunut, työttömänä saa odottaa lääkärille pääsyä. Sekäs enään ei ole tuttu lääkäri, vaan joka kerralla on joku nuori uusi lääkäri, eivätkä osaa hoitaa enään sairauksia koska sama sairaus vaatii monet lääkitykset kun parantuu. Sekäs hoitajista, riippuu pääseekö ollenkaan lääkärille, kun tekevät hoito arviointia. Jonotus on nyky malli menetkö lääkärille tai hoitajalle. Ois hyvä kun nämä ihmiset, tekisivät valituksen nimellisesti vois vaikuttaa että tulis jotain parannusta. Kysymykseen miksi vähätuloisia kohdellaan kaltoin on selvä vastaus helpommin pääsee heistä eroon on kylmä totuus!
Omavastuista onkin vähävaraisille sairaille huomattava maksurasitus. On ihmisiä, joilla käynnistyy aina vuoden vaihtuessa pikavippien velkakierre ennen terveydenhuollon maksukattojen täyttymistä. Ja on niitä, joiden taloudellista ahdinkoa lisää se, että erilaisten tukien ja korvausten maksamiseen liittyy hitautta ja joustamattomuutta.
Syy on , että Suomessa perusturvan taso on niin matala, ettei sillä pysty hoitamaan kunnolla terveyttään. Ei ole varaa ennaltaehkäisevään hoitoon: hammastarkastuksiin, gynekologikäynteihin, jalkahoitoon jne. Terveydenhuollon puoleen käännytään usein vasta viimeisessä hädässä, kun kotikonstit eivät enää auta. Se että reseptilääkkeissä säästetään puolittamalla tabletit, jättämällä joku lääke ostamatta tai tinkimällä ruoasta, on arkea monessa taloudessa.
Totta on että työttömien kohtelu julkisessa terveydenhuollossa on ylimalkaista.
Siellä ei huomioida työtöntä samalla tavalla kuin huomioitaisiin työterveyshuollossa. Se on vähän sellaista hällä väliä touhua. Työttömiä pidetään vielä tänä päivänäkin jollain lailla pohjasakkana, se on ihan kylmä totuus.
Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuolto on noussut esiin, kun on havaittu, että työllistymisen esteenä on usein nippu hoitamattomia vaivoja ja sairauksia.
On hämmästyttävää, että asiasta on puhuttu niin vähän ja kuitenkin meidän tutkimusten perusteella on kymmeniä tuhansia sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, jotka tarvitsisi hoitoa.
Suomessa työssäkäyvillä hyväosaisilla on työterveyshuollon palvelut. Työttömillä ei kuitenkaan ole vastaavia palveluita. Jos nyt vähän kärjistäisi, niin pitkään työttömänä olleet jonottaa maksullisia palveluita.
Ongelma on sekin, että työtön ei useinkaan saa tai halua sairaslomaa, mikä taas saattaa vaikuttaa hoitoonpääsyyn tai eläkkeen saantiin.
Tämän työ- ja elinkeinoministeriön masinoiman sosiaaliturvan romutus PR-kampanjan taustavoimana on tiettävästi mainostoimisto Miltton. Mikä mainoslafga mm. oli Sauli Niinistön kahden aikaisemman presidentinvaalikampanjan takana.
Tuossa kyseisessä mainostoimistossa keksittiin juuri se "Sauli Niinistö työväen presidentti" mainoslause, joka ei näiden kokoomusfasistien kohdalla voisi olla juuri kauempana totuudesta.
Suomen sosiaaliturva on ollut koko ajan liian pieni ja vaikka siitä on tullut Suomen hallinnolle joka vuosi huomautuksia Euroopan neuvostolta. Niin asialle ei vieläkään olla valmiita tekemään täällä yhtään mitään.
Mutta sen sijaan sosiaaliturvan heikennykselle kyllä löytyy hallituksella intressejä ihan niinkin paljon, että sitä varten pitää perustaa aivan oma lehdistö PR-kampanja. Jolla tätä tulevaisuuden heikomman sosiaaliturvan orjatyö-reformia halutaan alkaa tuomaan sisään.
Työterveyshuolto tarjoaa hyvätasoiset palvelut ilmaiseksi ja vähäisellä jonottamisella etuoikeutetuille, siis työssä oleville.
Ne, joilla ei ole työtä eikä paljoa rahaa, odottavat viikkoja terveyskeskukseen pääsyä ja heiltä peritään asiakasmaksuja.Työssä käyvät ovat terveempiä, joten parhaat palvelut annetaan niille, joilla on vähiten sairauksia.Eniten sairastavat ovat taas jonojen ja maksujen takana.
Epätasa-arvo on sietämätön, mutta kaikki missä on sana "työ" on pyhää, joten asialle ei voi tehdä mitään.
Tavallisesti epätasa-arvo on korjattu niin, että lopetetaan etuoikeudet tai tehdään ne edes verotettavaksi etuudeksi autoedun tapaan.Haastavampaa olisi nostaa terveyskeskukset työterveyshuollon tasolle. Työterveyshuollon hyvää systeemiä ei tule romuttaa.
Tämä edellyttää uuden muotoista terveyskeskusta, jossa ovat mukana yhdistäminen erikoissairaanhoitoon, sähköinen asiointi, työjaon uusiminen ja lääkäreiden tukijärjestelmät.
Paras suomalainen sote on sauna, terva ja viina. Jos ne ei auta niin tauti on kuolemaksi.
Se riippuu vähän kunnasta, miten hommat toimii. Me asutaan pienessä 12 000 asukkaan kunnassa, jossa on oikein mukava terveyskeskus. Ollaan käyty lapsemme pitkän sairastelun takia yksityisellä, naapurikaupungissa joka on maakuntakeskus, mutta siellä on ollut lähinnä rahastuksen maku, ja on vain tuputettu joka asiaan lääkkeitä ilman sen kummempia tutkimuksia. Menimme kuntamme terveyskeskukseen, ja siellä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet sekä röntgen, sekä oikein ystävällisesti kohdeltiin lastamme. Lopulta verikokeesta selvisi että kyseessä on mykoplasma, ja toipuminen vie aikaa, sekä yksityisen määräämät lääkkeet ovat olleet täysin turhia. Yksityisellä on aina sama juttu, asiakkaasta halutaan mahdollisimman kiireesti eroon, ja miellytetään asiakasta mahdollisimman monella reseptilääkkeellä.
Ja me ollaan ihan hyvätuloisia, ei ole rahasta tämmöiset kiinni, lapsen terveys kuitenkin kyseessä. Tuntuu että kalliimmalla ei saa aina parempaa. Varmasti on toisenlaisiakin kokemuksia, mutta meidän tapauksessa terveyskeskuksesta on saanut laadukkaimman palvelun. Lisäksi terveyskeskuksesta konsultoitiin asialla myös keskussairaalaa sekä osa tuloksista varmistettiin TAYS:n kautta. Yksityinen puoli ei tutki, vaan määrää summanmutikassa lääkkeitä. Raha sille kyllä kelpaa.
Taikasana tuossa olikin tuo kohta " me ollaan ihan hyvätuloisia". Muista seurata kohtelussasi tapahtuvaa muutosta kun ja jos työttömyys yllättää.
Täytyy olla jokin rekisteri olemassa, koska itse huomasin säännöllisesti terveyskeskuksen palveluita tarvitsevana pitkäaikaissairaana kohtelun muuttumisen KUN jäin työttömäksi.
Se lähti jo ajanvarausluukulta. Eräs uusi työntekijä ei vielä osannut pitää itseään peruslukemilla, vaan muutti henkilötunnukseni koneelle syöttämisen jälkeen puhetyylinsäkin kiukkuisen töksähteleväksi. Meinasin kysyä että mitä sinne sinun ruudullesi oikein ilmestyi?
Harmi etten tajunnut pitää kirjaa lääkäriin pääsyn viiveistä työttömyysjaksollani, sillä siitä tulisi mielenkiintoinen käyrä nyt kun homma taas toimii ja olen siis töissä.